- Tuo oli juuri se mikä minulle pääpiirteissään valkeni. :)
Nyt kiinnostaisi tietää sallitaanko äärettömyyksille virhemarginaaleja ja liittyykö fyysikoiden tunnettu varovaisuus äärettömien kanssa tai suoranainen vastenmielisyys niitä kohtaan jotenkin virhemarginaaleihin. (Max Tegmark esimerkiksi taisi vielä aika hiljattain olla sillä kannalla että äärettömyydet olisi jo aika hylätä fysiikassa - ja lukemani mukaan hänellä tuntui olevan perusteitakin käsitykselleen.) - No nyt valkeni minullekin tuo noin 20 biljoonaa valovuotta - kiitoksia kun jaksoit valaista asiaa. 90 miljardin vv:n halkaisija havaittavalle kaikkeuden osalle tuntuu tutulta - sitä olen varmaan nähnyt mainittavan näilläkin palstoilla - enkä lainkaan väheksy näiden seikkojen tutkimisen vaikeutta. Minulle tuntuu jo semantiikka tuottavan ongelmia energiatiheyksistä sun muista puhumattakaan.
Jään silti taustalle seuraamaan keskustelua kun kerran näin kiinnostava aihe on otettu esille. Kiitoksia aloittajalle. (En usko aktuaalisiin äärettömyyksiin _fyysisessä_ maailmassa. Matematiikassa sitäkin enemmän. :D ) - Anonyymi klo.19:34: "Käsittääkseni tosin tämän hetken konsensus on, että universumi on hyvin litteä. Jos kaarevuutta on, universumin minimihalkaisija olisi vähintään parikymmentä biljoonaa valovuotta."
Että litteä (eikä esimerkiksi "laakea")?
Ja kaarevanakin vähintään parikymmentä _biljoonaa_ valovuotta halkaisijaltaan (eikä esimerkiksi minimissään vain pariakymmentä _miljardia_)?
Jännittävällä tavalla on sitten tämän hetken konsensus heilahtanut siitä mitä universumista kerrottiin vielä muutama vuosi sitten. - "Kahden mustan aukon yhdistymisessä vapautuu enemmän energiaa painovoima-aaltoina kuin hypernovan räjähdyksessä energiaa.
https://fi.qwe.wiki/wiki/Orders_of_magnitude_(energy)"
(Entäs kun ne yhdistyvät mustat aukot on ihan mitättömän pieniä?)
Tosi mukava linkki, kiitokset, piti tietenkin kirjoittaa. - Onko simulaatiomallin puolesta minkäänlaisia todisteita ja tarvitaanko edes sellaisia?
3.0. Universumin näennäinen epäinnovatiivisuus, stokastisuus ja emergenssi, tieteen suuret arvoitukset yleensä (Pimeä energia, pimeä aine jne.) saattavat olla todisteita käynnissä olevasta simulaatiosta.
Entä onko simulaatiomallin vastaisia todisteita? Vaikka millä mitalla, mutta ne on piilotettu käsitteellisesti ja 'naamioitu simulaation keinoin'. Käsitteellistä sekaannusta saattaisi hieman hälventää edellisen huvittavan (?) ajatuskokeen jatkaminen. Korvaan sanan "jumala" sanalla "simulaatio" ja toistan hypoteettisesti sen mitä viime vuosisatoina on tehty jumalien kanssa:
4.0. Simulaatiota ei tarvita universumin selittämiseen. Kaikkeus toimii mainiosti ilmankin.
4.1. Tiede selittää ajan oloon nekin omituisuudet, joihin tähän asti on tarvittu simulaatiohypoteesia. (Simulaatiouskoisia tämä ei kuitenkaan tule vakuuttamaan vuosisatoihin - jos koskaan.) - Fiksuja ajatuksia edellä! Vain ripaus vaihtoehtoista tulkintaa:
1.0. Oletus 1: Elämme simulaatiossa.
1.1. Emme välttämättä tunne laajempaa kokonaisuutta joka saattaa sisältää runsaastikin rinnakkaisia tai vaikkapa sisäkkäisiä simulaatioita.
1.2. Se mitä pidämme loogisena voi olla osin tai kokonaan tosiasioiden vastaista.
1.3. Oletus 2: Simulaatio käyttää sumeaa logiikkaa tms. Mitään ei ole lyöty lopullisesti lukkoon, algoritmit, parametrit jne. ovat muunneltavissa, mutta eivät todennettavissa simulaation sisällä. Absoluuttisilta tosiasioilta vaikuttavat seikat ovat kaikkea muuta kuin absoluuttisia, emme vain tajua sitä simulaation mukanaan tuomien rajoitusten takia.
2.0. Meiltä puuttuu kokonaiskäsityksen myötä mielikuvat ja sanat jotka voisivat kuvata simulaation ulkopuolisia oloja ja simulaatioiden mahdollisia keskinäisiä suhteita. Ei ole erityistä syytä kuvitella että simulaation alullepanija käyttäisi esimerkiksi meille tuttua IT- slangia tai piittaisi rahtuakaan meidän tietoteknisistä rajoituksistamme.
2.1. "Milläs kiellät ellet osaa kieltäkään" - syndrooma. Simulaatioita muokkaava ja ylläpitävä taho ei välttämättä reagoi jokeltamiseemme millään tavoin, monesta syystä -tai antaa kovin vaikeasti avautuvia vihjeitä.
Mutua: Voimme kukaties sopeutua, puuhailla jotakin joka saattaisi kiinnostaa simulaatioiden järjestäjiä (välttääksemme oman annihilaatiomme), kehittää kieltämme ja muunnella käyttäytymistämme kokeellisesti saadaksemme lopulta palautetta.
Mahdollisesti huvittava koe: Vaihdan sanan "luonto" tilalle systemaattisesti sanan "simulaatio" saadakseni esimakua siitä mikä saattaisi olla askeleen lähempänä simulaatiomallin normeja. TV:n luontodokumenteista tulisi simulaatiodokumentteja, radion luontoilloista simulaatioiltoja jne.
Entä tuosta edemmäs. Simulatiivisia ehdotuksia? - "Milläs sen todistat ettei voi olla?"
Simuloiduilla todisteilla.
//Tätä olemassa olevan todellisuutta on mietitty osapuilleen niin kauan kuin on ollut miettijöitä. "Kaikki on harhaa" on ollut yleistä hokemaa ainakin antiikin ajoista alkaen - luultavasti paljon kauemmin - ja saanut viime vuosikymmeninä uusia sävyjä tietokoneiden ja elokuvatehosteiden kehittymisen yms. myötä. //
Oli harhaa tai ei, sillä ei liene suurempaa merkitystä (muille kuin niille jotka pääsevät "ohjelmaan" käsiksi) . :) - "Et muuten uskalla käydä kokeilemassa pitääkö tuo paikkansa."
Tosi on. Jo pelkkä avaruuden pohjan ajatteleminen saa minut hivenen hysteeriseksi. - "Tosin, lähin ei välttämättä ole se joka vaikuttaa eniten, ellet sitten massiivisella kappaleella tarkoittanut sellaista, jonka massa on massiivisesti suurempi, kuin mainittujen hyppääjä ja alus massat ovat.. "
Pahus! En tuota tullut kovin tarkoin pohtineeksi, huomaan. Kiitos tarkennuksesta - ja jatketaan vielä vähän vaikutuksista. :)
Magneettikentät ja sähkömagneettinen säteily eri muodoissaan voisivat varmaan nekin johtaa hyppääjän toisaalle kuin siihen fyysisesti lähimpään massiiviseen kohteeseen. Rivakka tähtituuli voisi puhaltaa hyppijän hevokkoon, hypoteettiset gravitaatioanomaliat (mitä nekin sitten olisivat, en ihan ymmärrä) voisivat käyristää geodesejä jonkin hivenen kevyemmän tai etäisemmän kohteen eduksi jne.
Ja sitten vielä se pintaan mätkähdys, oi ja voi. Eihän sitä tiedä tulisiko edes mitään pintaa vastaan ja vaikka tulisikin, niin huonossa lykyssä hyppääjä hujahtaisi siitä läpi. Harvinaiset toruksen (munkkirinkilän) muotoiset taivaankappaleet, Thorne-Zytkov objektit sun muut kummajaiset voivat yllättää kokeneenkin alukselta loikkaajan. Samaten kiertorata- ynnä muu taivaan mekaniikka tulisi ottaa lukuun, ettei päädy "troijalaiseksi", jämähdä Lagrangen pisteeseen tai tule pukatuksi johonkin valtavaan voidiin, mistä kaikki kunnollinen kama ehti jo paeta edeltä. Saa siinä sitten katua hyppyään joitakin vuosimiljardeja ja kenties turhaan odotella suurempia epookkeja. Hmph.
"Tykkään kovasti planeettakeskeisestä ajattelusta." Jees! Sama täällä! - Varmaan opettavainen kokemus. Muistaa sitten seuraavalla kerralla laittaa avaruuskelluntaliivit. ¯\_(ツ)_/¯
- "Ehkä noinkin, mutta pitää ottaa huomioon, että emme tunne kovin hyvin ajan emmekä gravitaation olemusta, toisin sanoen objetiivisyys mittauksissa jää silloin pinnalliseksi."
Miksi semmoinen pitää ottaa huomioon? :)
Kehtaa kamelikin kusta vaikkei tunne kantakirjansa sisältöä ja tavan kansalaiselle riittää että se saa nykyajan vempaimilla mitattua kämppänsä mitat maalinpaksuuden tarkkuudella ja halutessaan tietää olinpaikkansa satelliittimittauksella muutaman metrin säteellä ja avustepalveluilla vielä senttimetrienkin sisään oikein.
Ovat likiarvoja kaikki mittaustulokset, vaan niitä voi usein lähes rajatta tarkentaa mm. mittauksia toistamalla, menetelmiä kehittämällä (ja lukemalla tulokset oikein). - Avaruusaluksesta hyppääjä mätkähtäisi luullakseni lähimmän massiivisen kappaleen pinnalle.
Ja miksi niin?
No koska kaikki tähän asti tunnetut ja oletettavasti tuntemattomatkin kappaleet ovat avaruudessa; tähdet, planeetat, kuut, asteroidit, komeetat ynnä muut. Tunnetuista avaruusaluksista absoluuttinen enemmistö on tätä nykyä planeetta Telluksen kamaralla museoituina, romutettuina, työn alla ja joku harvinainen yksilö laukaisuaan odottamassa.
Jos ajatellaan fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta tuttuja avaruusaluksia, tilanne muuttuu, muttei kenties aivan niin paljoa kuin äkkiseltään arvelisi. Kirjailijoiden planeettakeskeinen ajattelu on vetänyt melkoisen osan kuvitteellisistakin avaruusaluksista planeetoille. Miehistö ryyppää, aluksia tankataan ja huolletaan jollain takahikiän exoplaneetalla jne.
Suuremmille avaruusaluksille ja tukikohdille taas on kuviteltu keinopainovoima, joka tosin ei useimmiten yllä aluksen ulkopuolelle. Pienet yhteysalukset ja sen sellaiset sijaitsevat kuitenkin monesti noiden jättiläisten lastiruumissa. Niistä ponnahtaminen ei siksi paljoa hyödytä sekään.
Kovalla yrityksellä voi varmaan hetkisen kuvitella muitakin elämänmuotoja kuin nämä täkäläisittäin tunnetut. Onhan sitä alieneja, kosmisia karhukaisia, avaruusvalaita ja ties mitä jänniä olentoja (vai onko?). Voi kuitenkin kysyä tarvitsevatko edes planeetoille kehittyneet elämänmuodot avaruusaluksia. Kehittymättömillä lienee kyllin ongelmia ilman avaruusmatkailuakin ja kehittyneet eivät enää välttämättä liiku missään peltipöntöissä. Vapaassa pudotuksessa siinnyt elämänmuoto saattaisi sekin vierastaa suljettua tilaa. Jos se oikein syanidin kärystä tykkäisi, niin voisi käväistä asteroideilla nuuhkimassa ja jos alkoholi tai ammoniakki maistuisi, niin niitä se löytäisi molekyylipilvistä kukaties ilman avaruusalusten ahtauttakin. - Anonyymi klo. 08:23: "Todellisuutta ei ymmärtääkseni ole ilman aikaa, "piirtää" toki voi mitä tahansa "pysähtyneessä ajassa" mutta se ei ole todellisuutta vaan kuvitelma siitä."
Noinhan se aloittaja taisi tehdäkin aloituksessaan. - "Koskas se fasaanijahti alkaakaan? 🤔"
1.9.2020 - "Todennäköisesti mitään pimeää ainetta ei ole, vaan kyse on väärinkäsityksestä"
Kiinnostavaa jos totta. - Ei tarvitse olla extraterrestiaali ihmetelläkseen että mitä hiton paskaa tämä on.
- Arvelen ohjelmassa tarkoitetun baryonista "tavallista" ainetta, ei pimeää massaa.
- O.S: "BBn vika on se, että yritetään rakentaa teoría havaittavissa olevan universumin pohjalta. Ei teorioiden rakentelu sillä tavoin riitä."
Tuttua ja luotettavaa Olli. S -logiikkaa, jota lukijansa ovat tottuneet odottamaan. Artikkelissaan näitä on lisää, mutta olisiko tämä kuitenkin päivän parasta satoa? - "Hyvää on se että ajatukset ovat nyt koottu yhteen. Ensimmäinen vaihe takana."
Hm... joo. Vähän sama kuin "Postinen"- julkaisu, joka kokoaa mainokset yhteen läjään. Senkin voi välilehtineen huoletta laittaa kierrätykseen tai sytykkeiksi, kun ei tarvitse pelätä mitään mielenkiintoista luettavaa menettävänsä. :)
No ei vaiskaan. Nyt vaan kaikki keksimään, millä keinoin Olli.S. erottelee toisista versumeista peräisin olevat galaksit tästä universumista peräisin olevista, todistaa ettei tämä ikinä alkanut, ei laajene oikeasti ja on ikuinen ja että multibangit on täyttä totta.
Filosofisen kosmetologian mukaanhan niiden voi ajatella olevan piilossa Russellin teekannujen tai näkymättömien lentävien yksisarvisten sisällä. "Jotkut postulaatit vain oletetaan" (lainaten nimimerkkiä Olli.S). - Kiinnostavaa, jos totta.