beatabarbara
Olen harmiton sinkkumummeli, enkä vielä tiedä mikä minusta isona tulee, koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Musiikkia mielialan mukaan, yleensä rauhoittavaa
Jos voittaisin miljoonan:
Matkustaisin Timbuktuun.
Maksaisin lasten velat pois.
Loput hyväntekeväisyyteen.
Vapaa-aikanani löhöilen, lueskelen ja lauleskelen, töllöttelen ja pakkoliikun.
Elokuvissa ei tule käytyä, Tv:stä näkee tarpeeksi.
beataba@suomi24.fi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia39 aloitusta · 365 kommenttia
- Uskot horjuu, toivot romahtaa!
Mitä jäljelle jää??? - Lähdetään muuten vaan
tulituikkunen yhdessä katselemaan. - Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo,
rakkaus.
- Mutta suurin niistä on rakkaus. - - Koska en ole elänyt aina hyvyyden vaatimusten mukaan.
Niin tarkoitan unohtamisella sitä, että dementiakin ja ruumiin kuolemisen jälkeen sieluni ei muista Luojansa ja armahtajansa nimeä, vaan putoaa pohjattomaan ”mustaan aukkoon”. - Helvetti on siellä, missä pahuus asuu. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia, niin tietää että, suurimmalle osalle ihmiskuntaa se on jo täällä maanpäällä, ja se on lähellä.
Meidän helvettimme voisi olla elämä ilman muistia. Emme enää muistaisi sitä hyvää, jota olemme saaneet, emme muistaisi, mitä rakkaus on. Kun megabitit pettää, kone kaatuu.
Kuoleman jälkeen ikuinen ero hyvästä, - Jumalasta. - niin moni mukaan, kun kynnelle kykenee, on tämä suomi 24 palsta sen väärti
Pulputellaan vaan,
mitä mieleen juolahtaa.
Jos ei itsellä juttu luista,
ei se tieltä suista.
Kuuntelijakin olla saa,
se on ihan mukavaa.
Olen sitten suosittu tai epäsuosittu, puhelias tai hiljainen, itsensä tykö tekevä tai vetäytyvä. viisas tai vähemmän viisas, kaunis tai vähemmän kaunis. Ei sillä väliä. On mielenkiintoista nähdä ihminen nimimerkin takana kuin myös aivan nikitön.
Ei ole suurempaa ihmettä kuin kohdata toinen ihminen. - Mihinkä olisin pettynyt?
Enpä pettynyt yhtään. Äläs nyt viitsi olla noin negatiivinen.
On ilo tavata muita ihmisiä ja vielä niin fiksuja ja mukavia sellaisia!
Uudet virikkeet ovat aina tervetulleita.
Ainahan ne kotiolot voittaa - Harmaat pantterit kun laivaan hyppäs,
siitä se Isabella tykkäs.
Tuulettuupi siinä aivan oma mieli,
kun laulaa moni, moni kieli.
Milloinkas lenyillään uudestaa?
olihan se niin mukavaa.
Sitähän minäkin,
että kyllähän Sinäkin,
mukaan vaan saat,
kun kierrät maat.
Missä sitten tavataan,
koko jengi mukaan vaan! - Ihan piti googlettaa, kun suomalainen ei usko ennen kuin näkee.
Oikein, se on ilmansaastuminen, ja vielä oli erikseen kirjoitettu.
Minua se lähinnä nauratti eli naaratti,
Mitä sanoi savolaismies, kun oli anoppi putosi veneestä järveen?
- Nyt ei naarata. -
Kuten aina savolaisten puheissa, vastuu siirtyy kuulijalle, tässä tapauksessa lukijalle. - Kun liimailin niitä patsaan palasia siellä työhuoneessa, niin vissiin käellä silimiäni hipasin, koska sitten se kaaneusnaamio liimautui kiinni. Sitten sitä vierasta jouvuin kurkut silimillä tervehtimmään ja se kun rupes perästä juoksemaan, jottain amore’ta se huutel.
Ei se vielä mittään, mutta sitten ruokapöyvässä, kun tarjoilin ja oikein räpyttelin, niin ne kurkut tipahti siihen laataselle se ruuvan piälle ja tekoripset vielä koristeeks perrään.
Vihree silimäsestä kaanottaresta, vai oliko hirviöstä, kun se vuoan höpisi ja ne kurkut män alas alta aekayksikön. Sitten tuli sellanen yskän puuska, tais ne ripset jiähä poikkiteloin sinne kurkun piähän.
Sen jäläkeen jo häppeyvestä pyörryin, moisesta kaaneushoiosta. - Kaikkeuden Luoja varmaan suree ja itkee.
Luulen, että me ihmiset itse tuhoamme tämän maapallon omilla ahneilla keksinnöillämme, kuten Ruuneperi aloitti yllä olevassa keskustelussa.
Ei äiti maa voi kaikkea kestää. - Toisten suuret virheet ja minun pikku viat.?
Helppoa on toista virheistä osoitella, mutta silloin neljä sormea osoittaa jo takaisin itseä päin.
Ei kai ole minun armosta pois, jos toinenkin saa armon?
Tuomarin tehtävät on paras jättää pätevämmälle ja suuremmalle tuomarille. - Haluan uskon, että Jumalan on armollinen. Jos ei ole, niin hukka ainakin minut perii.
Se on se viimeinen kortti elämän pelilaudalla, kun kaikki muut kortit on jo katsottu ja käännetty moneen kertaan. - Mutta kun varjo oli takana, niin sade tuli edestä ja päinvastoin. Kun varjo oli edessä, niin sade tuli takaa.
Tukkakin oli juuri kampaajalla kestotakuulaitettu.
Kuinka siinä ihmispoloinen sitten kaikkea yhtäaikaa varjelee? - Kestää ilon kyyneleetkin.
Vaan eipäs kestänyt. Oli sateenvarjo ja kaikki. mutta viistosade pilasi meikkini. Mustat juovat pitkin poskia lirisivät.
Erittäin vakava juttu!
Syyte harkintaan? - "Ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, ei se voi kantaa uutta hedelmää"
Kun on saanut viettää työelämänsä terveenä, niin tunnustan, että on vaikea tottua näihin iän tuomiin kremppoihin ja väsymykseen.
Luopuminen on raskainta siinä vaiheessa kun terveys otetaan käsittelyyn. Ei auta muu kuin höpö sanonta: - Kärsi, kärsi ruumis, olet nähnyt hyviäkin päiviä. –
Edessä on vehnänjyvän tie - Ja minä voisin tyrkätä avantoon jiähyttelemään.
- "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista."
Eino Leinoa.
Onko noin kuten runo sanoo? - Ei mittään, kun saunotettaan molemmat samoilla tuliloilla.
Kummanko sinä otat? - Pitäskös minun silleesti kaenosti hymmyillä käsi suun iessä, ja esittää sellasta ujjoo ja sivveetä ja vaikeesti suatavoo.
Sitten käyttee myöhemmin niitä muita avuja.
Nyt ois tarpeen sellanen laevaseminaari, sellanen lyhyt huumaus ei kun hurmauskurssi tulevaa koetusta ajatellen.