beatabarbara
Olen harmiton sinkkumummeli, enkä vielä tiedä mikä minusta isona tulee, koska tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä.
Musiikkia mielialan mukaan, yleensä rauhoittavaa
Jos voittaisin miljoonan:
Matkustaisin Timbuktuun.
Maksaisin lasten velat pois.
Loput hyväntekeväisyyteen.
Vapaa-aikanani löhöilen, lueskelen ja lauleskelen, töllöttelen ja pakkoliikun.
Elokuvissa ei tule käytyä, Tv:stä näkee tarpeeksi.
beataba@suomi24.fi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia39 aloitusta · 365 kommenttia
- Nyt on olemassa sellaisia selkä- ja hartia ystävällisiä kuntopyöriä, joissa on selkä- ja käsinojat.
Siinä tukevan mukavasti nojaillen pesässä istut ja jaloilla omaa vauhtiasi poljeskelet.
Ei putoamisen pelkoa, ei hartiajännitystä, ei käsivarsien puutumista.
Melkein kuin ”Leelian lepotuoli”.
Muussa tapauksessa kypärä, polvi- rinta- kyynär-ja kaikkisuojat tarpeellisia. - Tahtoo heti tuollaiseen palvelutaloon, jossa on kunnon laitteet, niin se olla pitää.
Eikä kroonisesta kaatumispelosta kärsivä liukastu jäälle, kun on sali saman katon alla.
Pysyy sitten nivelet liikenteessä ja kroppa kondiksessa ja hiirikäsi vikkelänä. - Tarkennan hieman sitä aiempaa ”oma koti” ympäri maailmaa siellä sun täällä hankinta teemaa.
Koska oma sänky on nykyisin niin tärkeä, laitattaisin jumbojettiin makuuvaunuosastoja, kuten junissa. Saisi ruhoa lepuuttaa, eikä tarvitsisi niitä kalliita tukisukkia jalkojen turpoamisen estoon ostella. - Tulppavaara pois kaikilta tutuilta ja tuntemattomilta matkustajilta -.
Safarista kiinnostuneille:
Siihen omaan telttaan, joka sijaitsee villieläinalueen reunalla, leijonaluolan vierellä voisi asentaa television jotta saisi sängystänsä lepoasennosta katsella leijonan pentujen kirmaamista pesässään
Eläinten juomapaikan, sen lähimmän palmun latvassa olevalle katselulaverille pitäisi asentaa hissi, koska rappujen nouseminen ja muutenkin kiipeäminen on niin vaikeaa tässä iässä ja yhä vaikeammaksi käy.
Ja mitä kaikkea muut tutut, ystävät ja kylänmiehet sattuisivat kaipailemaan ja tarvitsemaan.
Toivomuksia otetaan vastaan sitten kun tuo jättipotti kohdalle osuu. - - Raha menee rahan luokse. -
Virhe myönnetään, mutta ei voi korjata?
Jos tavalliselle ihmiselle on maksettu ”vahingossa” asumisen tukiosan, lisäosan sivuosan varaosan perusosaa liikaa, niin takuulla jokainen sentti pidätetään takaisin. Voidaan korjata.
Kun tavallinen ihminen jää eläkkeelle, niin kyllä kattoja löytyy. On yhteensovittamista, typistystä ja nypistystä, ei tule päällekkäisyyksiä. Jossain lienee vaan taivas kattona?
Tavallinen ihminen maksaa kalliista bensasta ja ennen kaikkea kalliista sähkölämmityksestä itsensä kipeäksi.
Onko luonnonkatastrofitkin johtajien ”ansiota”? Minä vaan kysyn. Ja öljypaatit ei kun seilaa!
Ansiot:
Sähkön hintaa on vain osattu korottaa ja kyllä ”vanha jaksaa vielä maksaa” sähkölaskun toistaiseksi, hiihoi!
Kunhan ihmettelin ja tuulettelin. - Muuttuvainen on ihmisen mieli.
Tänään sataa, huomenna paistaa.
Joskus myrskyää.
Myrskyn jälkeen täysi hiljaisuus.
- Eihän sille sitten kai mitään voi? - - Lapsuusaikaan meillä oli aina koira.
Suomen pystykorva, Vahti nimeltään. Oli se nimensä väärti,
ei meille tullut kukaan ilman ilmoitusta.
Kyllä isä monet postimiehen housut joutui ostamaan.
Se oli helppohoitoinen, ei viihtynyt sisällä kuin vain pistäytyi ja heti halusi takaisin ulos.
Vähäruokainen, kun sai sapuskansa, kaivoi sen oitis maahan piiloon ja
syöpötteli sitten omia aikojaan.
Liekö itsekään kaikkia kätköjänsä muistanut.
Meistä lapsista tykkäsi. Vaikka alle polvenkorkuisena sen turkkia kammalla selvittelin,
kärsi sen kiltisti, vasta kun tuuheaan häntään menin kammalla kiskomaan,
niin vaihtoi vaan ystävällismielisesti paikkaa.
Taisi olla liian innokas ja ponnekas kampaaja liikenteessä. - Eräänä kauniina aurinkoisena aamuna kauan, kauan sitten pihallani rapsutteli irtonainen kana kukkapenkissäni.
Sitten se päätti adoptoida minut emännäkseen ja jäi pihapiiriini. Jotain jyviä piti ostaa ja niitä heittelin.
Sitten se kana hävisi. Voi, voi taisi kettu syödä.
Kunnes asian jo kokonaan unohtaneena eräänä, jälleen aurinkoisena aamuna yllätys odotti oven takana. Kanaemo taapersi kokonainen armeija pikku tipuja perässään, ainakin toistakymmentä, laskea en ehtinyt.
Voi sitä ylpeää höyhenten pöyristelyä, jolla se emo aikaansaannoksensa näytille toi! Olin aivan otettu moisesta luottamuksesta. Perheeni siis ei kun kasvoi ja lujaa vauhtia. - Haluaisin lentää läpi tuon syksyisen paksun pilvimassan, ylös aurinkoon.
Haluaisin makoilla niillä pumpulisella pilven hattaroilla, ajehtia sen pumpulipatjan mukana
Ei, paras kai lienee Pohjosen ihmisen lepuuttaa silmien verkkokalvoja, ettei aivan häikäisty.
Tieto siitä, että se valo on siellä olemassa sen kaiken harmauden yläpuolella, se yksin riittäköön. - En minäkään ymmärrä, että vanhoja, tuttuja virsiä pitää uudistaa.
Samoin kun en oikein ymmärrä raamatun nykykäännöstäkään. - Muoriseni, "lyhyestä virsi kaunis" sanotaan.
- Resurssit rajalliset
Vastaamiseen kaikkeen ja kaikkien aloituksiin ei riitä aika eikä taito.
Pitäisi perustaa ammattivastaajan kokopäivä- yöduuni.
Kyllähän sitä varmaan joka asiaan voisi jotain ”hönkäistä”, mutta ei vaan saa aikaiseksi.
Jos olisi sellainen sanelukone, joka siirtäisi asiasta virinneen ajatuksen oitis ketjuun, niin tulisi jotain vastattua.
Toisaalta myös usein arkana kirjoittelen, koska en haluaisi tietämättäni, tahtomattani loukata ketään kirjoittaa.
Nöyränä tunnustan taitamattomuuteni.
Hellät tunteet takaisin! Mielenkiintoista lukea erilaisia kannanottoja, tietenkin oikein perusilkeistä tulee paha mieli.
Joskus kun aikaa on, urakoin kaikki viestit läpi.
Kiva kun kirjoittelette KAIKKI, yhdessä ja erikseen ajatellen. - Kun silmäni aukaisen,
niin kahvia ensteeks aattelen.
Tosin nykyisin yritän kiltisti lipittää ensin sitä vettä vähäsen.
Kunhan ne höyryävät tuopilliset on saatu Tv- tuoliin voipuneena,
alkaa herääminen vähitellen tapahtua ja ajatukset juosta. - Tervehdys kuin tuulahdus
vaikkei kuulu huudahdus!
sanottiin ennen vanhaan.
Asiasta toiseen poikkeaminen sallittakoon.
Jatkuiko se keväällä alkanut ”talonmies projekti”?
Jäivätkö he talveksi hiirille komentoa pitämään? - Aamun nauruannos paikallaan, siitä on hyvä päivää jatkaa hymyssä suin.
Hihittelee itsekseen. - Jos ei saa virsistä jutella siinä missä iskelmistäkin? Kyllä tässä ovat pipot jo löystyneet ja aikojen saatossa taivahan tuuliin lentäneet
Kai tämän ikäiset ihmiset voivat keskustella kaikesta auringon alla,
elämästä - kuolemasta
iloista - suruista
uskosta – uskonnottomuudesta
ilman ennakkoluuloja ja nuoruuden kiihkoa?
Aloituksessa mainittu virsi esim. Jaakko Ryhäsen laulamana käy luihin ja ytimiin.
Tuo pumppukin kun rupeaa iän myötä reistaamaan ja laajentumaan, niin käy aivan kirjaimellisesti toteen virsi ”Nyt sydän ahdas laajene”.
Ja entäs vanhat kunnon körttivirret ja oikein paussin kanssa, ehtii hitaampikin mukaan.
”Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan” sekin on totinen tosi, siksihän me lopuksi tullemme, madon ruuaksi, tai maaksi ainakin, tai meren pohjaan, minne tuhka sitten sirotellaankin.
Lapsuuden traumojen anteeksi antaminen onkin vaikeaa.
Sitten on vaikeaa antaa itselleen anteeksi sitä, ettei pysty antamaan anteeksi.
Siinä sitä kovapäiselle oppimista piisaa elämän kiertokoulun viimeisillä luokilla, tai peräti luokalle jääneenä räpeltäissä.
Toivon mukaan armo käy oikeudesta. Eteenpäin! - Tulihan sitä ennen, kun perhe oli suurempi, ostettua torilta läheisen myllyn jauhoja, tai naapuri saattoi tuoda oman peltonsa satoa, jonka oli käynyt itse myllyttämässä. Kyllä niistä maailman paras uunipuuro tulikin.
Hamsterin aika on ohi. Se aika, jolloin huuliani lipoen ja ”lisää” ahneen kiilto silmissäni pyörin kattiloiden, purnukoiden, pullojen, marjapensaiden, sienimetsien, porkkanapenkkien, mehustamoiden ja pakastimien välillä.
Nykyisin annan elintarvike teollisuuden tehdä nuo hommelit.
Kunnes sidotaan se viimeinen lyhde. - Meillä oli pässi, joka puski lujaa, ja monet kerrat pelastauduin kotikeinun istuimen karmille turvaan.
Sitten kerrottiin, että se on varastettu, en kehtaa edes sanoa, keneltä, se oli sitä aikaa..
Kun sitten kerran löysin sen pään toljottamassa jonkun varaston hyllyltä suoraan silmiin. Juoksin parkuen sisälle ja syytin aikuisia roistoiksi, kun olivat pässini tappaneet, senkin ”murhaajat”!
Possu kanssa aina omituisesti hävisi ennen joulua. Olisinko ollut niin viisas, että olisin kieltäytynyt syömästä lihaa, sitä en muista.
Myöhäisemmältä ajalta muistan, että oman lemmikkikalkkunan liha ei mennyt alas. - Joku kertoi juuri päivänä muutamana, että kivennäisvesi olisi parempaa juotavaksi. Elimistö saisi siitä niitä tarvittavia suoloja.
Joskus oikein kuumassa ilmastossa saatetaan ottaa suolatabletti aamutuimaan, nestetasapainon säilyttämiseksi. Suolaahan sitä juuri hikoillessa iholle poistuu.
Onhan se tietenkin aika arvokasta aqua raanaan verrattuna.
Siis yksi vichy, kiitos! - Johan Leny nyt oikein hempeäksi tänään heittäytyi!
Ja sykologiaa mukaan.
Mitkähän ominaisuudet noista ittelensä valitsis? Parhaat päältä tietty.
Eihän siellä muuten huonoja analyysejä ollutkaan.
Olemme varmaan jokainen sekoitus noita kaikkia. - Lääkäri määräsi kuihdutuslaarille, eli laihdutuskuurille.
Insuliini ruiskua nenäni edessä heilutteli.
Mulla on siis ongelma:
En voi edes virtuaalisesti herkkuja maistella.
Koska jo ajattelusta seuraa halu, - halusta himo, - himosta teko ja teosta lankeemus ja lankeemusta seuraa rangaistus.
Ensi kerralla mua katsoo lääkärin ”paha silmä”, vaikka kuinka höyhenen kevyesti yritän puntarilla seistä, auttaiskohan jos ei hengittäis?
Siis otan vain tuon gin tonicin, ei kun tonic veden tietenkin, se on niin katkeran hyvää, kiniiniä noin profylaktisesti malariaan.
Vaikka vastatuuleen purjehdimme armas SkillaN!
terveisin bB