vihne
Rauhaa kaikille!
Tulkoon meidän kaikkien osaksemme Jumalan Isän rakkaus, Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen täyteys!
Sähköpostia vastaanotan osoitteessa :vihne@suomi24.fi.
Koulutus: ---
Ammatti: Eläkeläinen
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia136 aloitusta · 3979 kommenttia
- Keskustelu näyttää hedelmättömältä. Minulle riittää veljeyteen ja sisaruuteen usko Jeesukseen Kristukseen, jonka Jumala lahjoittaa jokaiselle syntiselle, joka pelastusta kaipaa. Sinulle ei näytä riittävän, minun suuntaani ei siis ole laupeutta eikä muita lapsena kastettuja kohtaan. Tiedätkö, jos olet uskosi mannekiini, niin teet vastenmielistä työtä.
- Sopii järkyttyä, koska se on väärin nähty. Minä en voi rakastaa Lutheria, koska en ole häntä koskaan tavannut. Hänen tuotantoonsa olen tutustunut ja Tunnustuskirjat läpi lukenut. Näen kuitenkin tässä maailmassa paljon Jeesukseen uskovia kristittyjä, jotka ovat kastetut eri tavalla. Joku kerran, joku kahdesti ehkä vieläkin useammin, koska olen ymmärtänyt, etteivät kaikki ns vapaat suunnat ole hyväksyneet toistensa suorittamia kasteita. Tuleeko siis toisessa kasteessa ihmisestä perkeleen palvelija, niinkuin jotkut miettivät? Ei tule! Onkin ihmeellistä, että armoväline muuttuisi vihollisen työksi, jos se toistetaan. Minä vain ajattelen sitä, että kasteella ja uudestisyntymisellä ylhäältä ei välttämättä ole yhteyttä. Kun se tapahtuu ylhäältä, niin siinä ei ole suurta osuutta ihmisellä. Syntyykö lapsi vihollisen syliin? Ei synny. Vaikka vanhemmat yhtyisivät syntisen himon kiihkossa, niin se osa, joka on alkuaineista koottu on synnin alainen, mutta se Jumalan henkäys, joka tekee hänestä ihmisen ei ole koskaan lakannut olemasta osa Jumalaa. Pelastus on siis Jumalan sulaa armoa kerran, kahdesti vaikka viidesti kastetulle ja pois heti vaatimusten esittely Jeesukseen uskoville.
- En pidä huonona, jos lapsi muistaa kasteensa. Meidän on veljeyden hengessä pidettävä kunniassa omaa ja toisten kastetta, muuten ei tästä märkivästä avohaavasta Kristusruumiissa ei päästä terveen kirjoihin.
- Nyt päästään asiaan. Siis sinä edellytät kaikkien kristittyjen tulevan samaan seurakuntaa ikäänkuin uskosta osattomana ja pitää tapahtua radikaali uskoontulo kasteineen. Hyvä, näihän se tapahtui alkuseurakunnassa. Näin on tapahtunut viime vuosisadalla Suomessakin. Teen yhden kysymyksen: Kolmas polvi uskoontulleitten joukossa on ongelma, miten se radikaali uskoontulo tapahtuu, jos jollain lasten leirillä lauletaan, päättänyt olen seurata Herraa ja halukkaat kastetaan. Onko tie kaikille sama?
- Hajalleheittäjä toimii aina silloin, kun nostetaan riita asiasta, josta ei ole selkeää sanaa Raamatussa. Tunnustuskirjoissa on määrittelyt, mutta ovatko ne olleet oikeutettuja, jotka ne laativat. Oikeutettuja sanomaan miten ei pelastu. On kovin kiikkerä pohja, jos sen yhden lauseen päälle rakennetaan valtava teologia. Siis Paavalin sana: Yksi kaste!
- Ei ole tarpeellista, koska tämä on hajalleheittäjän aikaansaamaa toimintaa!
- Minä olen kamppaillut kasteasian kanssa noin viitisentoista vuotta. Nyt on ollut jo muutamia vuosia rauha sisimmässä. Ja olen tullut siihen tulokseen, etten aukottomasti ymmärrä asiaa eikä tietomäärä ole kovin suuri. Sen kuitenkin olen oppinut, ettemme voi astua Jumalan alueelle takki auki sanomaan miten asiat lopulta ovat. Olen nähnyt ja kuullut kummaltakin laidalta sellaista sanankäyttöä, että itseäni on joskus hirvittänyt. Asiat pelastuksessa ovat Jumalan asioita ja meidän pitäisi ensimmäiseksi tunnustaa pienuutemme Hänen edessään. Hän on kuitenkin kirjoituttanut Raamattuun asiasta niin paljon, että se tietomäärä riittää pelastukseen, jos Herran armosta olemme saaneet ottaa vastaan pelastuksen. Olen joskus arkkujen äärellä ajatellut, ettei siinä vaiheessa ole kuin yksi vaikuttava kysymys: Oliko poismenneellä ollut yhteys armoistuimelle kunnossa? Siis sinne joka on Kaikkivaltiaan valtaistuinsalissa. Ei merkitse mitä on tehty tai jätetty tekemättä, mitä on saatu aikaan onko nimi aikakirjoissa vaikuttavana henkilönä, jota palkittu, pelätty, ihailtu, kunnioitettu tai halveksittu.
- Synnin valta on murrettu, kun lunastushinta on maksettu. Jokaisesta ihmisestä siis sama hinta. Jokainen tarvitsee kokonaisen Vapahtajan. Eiköpä Jeesus kuitenkin odota, että vapaaehtoisesti seuraamme häntä? Ei pelkästään uskoen historialliseen Jeesukseen! Sekin on tärkeä asia, kun kuuluu ääniä, että Hänet kielletään täällä koskaan olleeksi eli puhutaan legendasta. Ilman veren vuodatusta ei ole yhtään syntien anteeksiantamusta.
- Hyödyllisempää olisi ajatella ja havainnoida mikä oikeasti vainoaa kristityn ihmisen vapautta Kristuksessa. Ne ovat tämän maailman henki eli niinkuin Raamattu sanoo: Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ne ovat maailmasta. Siinä on vainoojaa kylliksi.
- Saatat olla oikeassa siinäkin, mutta voin vakuuttaa: Me molemmat samme täydellisen varmuuden aikanaan miten asiat ovat. Rohkenetko odottaa siihen asti, minä aion uskaltaa.
- Olet oikeassa. Jo apostoli Paavali sanoi aikanaan: Jos meillä on toivo vain tätä elämää varten, olemme viheliäisimmät ihmiset eli surkuteltavimmat. Onhan paljon mukavampaa kuulua vaikka voittaneeseen puolueeseen. Kuulua hirviporukkaan. Kuulua johonkin harrastuspiiriin tai olla purjehtija. Kaikki ajallinen kuitenkin hiipuu. Ei pysy golfmaila kädessä, ei saa olla enää passissa, kun ei näön vuoksi osu jne. Uskovan toivo kantaa silloinkin, kun kaverit unohtavat ja jättävät omiin oloihin.
- Oletko löytänyt oikean annostelureseptin, ettei tarvitse seuraavana päivänä jatkaa, kun silloin tulee niin helposti yliannostus ja menee uudestaan viihteelle, vai sekö on tarkoituskin?
- Kyllä kai se monen mielestä on. Kahvilla käyminen on jo puoli pelastusta. Sanon tämän vakavasti, en halua pilkata mitään.
- Olet oikeassa, kyllä siinä vihollinen oli kapellimestarina, mutta en analysoi enempää sitä. Muttn nyt se on ihana sinfonia korvilleni, koska penkin kuluttajana en olisi päässyt näkemään ja kuulemaan sitä kaikkea missä olen ollut mukana.
En olisi saanut kokea miten Jumala vapauttaa syntejään vavisten itkevän ihmisen syyllisyydestä. Ruksalla ei kukaan tullut kysymään miten voi tulla uskoon. - Paljastan nyt yhden asian. Olen ollut havaitsevinani niillä kerroilla mitä olen ruksalla käynyt, että tekstit ovat yksipuolisia silloin.Kuka on suurin taivaanvaltakunnassa, joka luulee jotain olevansa, joka ei kuitenkaan mitään ole ym sellaista poisleikkaavaa olen kokenut. Minä olen joutunut säälimään seurakuntaa, kun kampaat jää ruokkimatta, kun pitää hyökätä "suden kimppuun".
Vai onko se niin että aina on ne tekstit esillä, kavahtakaa pahoja työmiehiä, jotka tulevat naakimaan. - Eikö ne pienentynyt, kun meni halki, vaikkei ihan puoliksi niin kumminkin. Ei ole enää sitä porukkaa. Minä en tiedä kumpaan sitten pitäisi mennä, kun kutsujat huutavat puskasta.
- Kiitos huomaavaisuudesta, mutta sitä äitiä ei enää ole, joka oli "kasvattajaseurani".
- Minä ajattelen sillä tavalla, että minulla oli oikeat vanhemmat, synnyin oikeaan kotiin ja oikeaan herätysliikkeeseen eli lammashuoneeseen. Kuitenkin lammashuoneet eivät olleet vakioasumista varten, vain suojapaikka yön ajaksi. Laitumet olivat laitumilla ei lammaskarsinassa kasvanut ruohoa. Nyt olen juuri siinä paikassa, johon Jumala johdatti enkä osaa enää etsiä liittoutumispaikkaa, koska kokaisella ryhmällä, joihin olen tutustunut on osa myös me henkeä.
- Jos vähhääkään ymmärrän, niin se on uskovien yhteys. Jumalan valtakunnassa ei synnytetä mihin tahansa. Aina johdatetaan paikkaan, jossa rukoillaan ja kannetaan rakkauden käsivarsilla ymmärtäen, että syntynyt lapsi on lapsi, jolta ei voida edellyttää aikuisen käytöstä.
Missä se paikka sitten on`? Jos ihminen on lapsena ollut jonkin seurakunnan yhteydessä, kannattaa mielestäni palata niinkuin tuhlaajapoika takaisin sinne, jossa on kokenut rauhaa omallatunnollaan. Jos ei ole taustaa, niin Jumala johdattaa paikaan, jossa sa hoitoa. - Ehkä meidän tulisi muistaa, että Israelin kansa ei ollut yhtenäiskansa, vaan heimokansa, jolla oli kantaisä ja patriarkat, joita he aina muistivat. Täällä ajassa saatamme olle eri hoimoissa, mutta jos uskomme samaan Jumalaan ja Jeesukseen Pyhän Hengen avulla, niin saamme uskoa olevamme sen yhden Jerusalemin kansalaisia.