rikkakasvi
Moi:)
niin et ei muuta ku kommaamaa
Linkit: http://www.aapeli.com
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Kyllä vielä joku päivä
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia11 aloitusta · 85 kommenttia
- Muokin on haukuttu. Kaikkia on haukuttu. Hyviä konsteja antaa kenkää haukkujille, on myöntää toinen oikeaksi, esim sanomalla "katos mokomaa, niin oonki. Oiskos sul mitää vinkkii, miten pääsisin siitä?" Vähän tähän tyyliin minä usein sanon, ja se on yleensä tehonnu. Tietenki eka kiusaaja vaan jatkaa, mutta kun urheest sanoo sanottavan tällä mielellä, että "mä oon mä", niin eikös auta. Parasta silti on itse uskoa itseensä. Muuten siihen ei usko ketään.
Voit itse suosii itteäs (ei tietenkään liiaksi, eikä itseään saa tyrkyttää, et "mä oon hyvä"), niin muutki suosii suo... heheh, mutta totta. Varmalla asenteella potkitaan eestä kivet ja männynkävyt! - Minusta ihan normaalia. Me kaikki kasvamme joskus isoiksi, jokainen vaan ajallaan. Ehkä sinusta nyt tuntuu, että olt pitkä, mutta ei lopun elämää, niin voin uskoa.
Minun kasvamiseni loppui joskus sinun ikäisenä, ja olen siis 168, eli en paljoa lyhempi. Silloin olin aina kaikkia muita pidempi ja se oli ärsyttävää, mutta ei kestänyt kuin muutama vuotta, niin kaikki oli samaa pituusluokkaa. Vaikka toisaalta, tosi moni jää alle 170, enkä oikeastaan tunne yhtään ketään tyttöä, joka olisi minun pituiseni tai pidempi lukuunottamatta sisariani. Enää se ei kuitenkaan haittaa, sillä olen suurinpiirtein keskiluokkaa. Kukaan ei ole ikinä kiusannut minua pituudellani, mutta kaikki ovat huomanneet hujoppiuteni, ja se on aina ollut inhottavaa.
Totuus on kuitenkin, että olimmepa minkä mittaisia tahansa, olemme kelvollisia ja hyviä ihmisiä kaikkeen. - Aikas terävästi tuomittu. Ei sitä nyt heti ampumaan pidä ruveta. Ei meitä ihmisiä kohta oo yhtään, jos tällee niitä tapetaan.
Täytynee sanoa, että minä en ole koskaan polttanut, enkä hengaillut yömyöhinä kaupungilla enkä tehnyt mitään tuollaista, mitä mainitsit (siis keskustelijan aloittaja). Minulla on silti luotettavia kavereita, ja jos ihan suoraan saan sanoa, olen lähimmäisteni mielestä ihana=). Siis elämäni on loistavaa, ja olen hyväksytty, vaikka en polta, enkä juo enkä KOETA olla mikään hevonpaskan aikuinen. Ehdin olemaan sitä myöhemminkin minun mielestäni.
Varmaan ajattelette, että mikä tekopyhä tässä kirjoittaa, mutta sellanen en todellakaan ole. En vain halua pilata "lapsellisella aikuisuudella" omaa enkä muidenkaan elämää. Ennenkaikkea muiden elämää.
Sinulle haluan antaa varoituksen, että KULJE SILMÄT AUKI, ettet päädy tuossa tuokiossa selkäänpuukottajien syliin! - Aivan. Minä olen aina suorastaan inhonnut ihmisiä, joilla ei ole muuta maailmaa, kuin oma itsensä. Minusta ihminen on kauneimmillaan kun se itse uskoo siihen, eikä aina vaan puhu, että "voi että ku mää oon vaan tällänen". Yhestä pienestäkin asiasta, joku sitten osaakin tehdä kunnon shoun, ja sellainen ärsyttää.
En voi sanoa, etteikö ehostusaineet kauniintaisi ihmisen ulkokuorta, mutta minun mielestäni ei kokoajan tarvitse katsoa itseään. On elämässä muutakin. (Itse olen täydellinen "luomutyttö", joka on panostanut vain siihen, että olen kaikkein ihanin ja kivoin ihminen.)Haluan katsoa maailmaa positiivisin silmin, ja ikäänkuin unohtaa, että en todellakaan ole juuri yhtään mitään.
Itsevarmuus vaan loistamaan, mutta ei ylpeilemään! - Aivan. Luin sattumalta siskoni omistaman kirjan, siis tuon Da Vinci -koodin. Hämmästyin siitä, miten hyvin se oli kirjoitettu, ja uskoisin, että sen etten on tehty valtavasti töitä. En tietenkään usko, että se kaikki oli totta ja todellisesta maailmasta, mutta joka tapauksessa hämmästyin siitä kirjoitustyylistä. Se oli loistava. Miten yhteen kirjaan voi saada niin paljon? Luulisi, että tällaista kirjaa kirjoittaessa unohtaa antaa vastauksia lukijalle joihinkin kysymyksiin, mutta minulle ei ainakaan jäänyt epäselvyyksiä.Täytynee tietenkin huomioida, että tämä oli 12. painos, mutta silti. Oikein mahtava teos kerrassaan!