Varjoperuna
Nelikymppinen, sinkku ja ihmettelijämies Turusta.
Joitakin kiinnostuksia: Scifi, kauhu, luonto, eläimet, piirtely, tietokonepelit, avaruustiede, historia ja mytologia sekä myyttiset olennot.
Elämään mahtuisi mukaan nainen mukavanlainen.
Hihasta voi nykäistä osoitteella: Varjoperuna@gmail.com
En pure, mutta näykin korvasta jos kauniisti pyydät.
Pyrin vastaamaan kaikille, mutta joskus saattaa ilmetä viiveitä riippuen vallitsevista olosuhteista.
Mukavaa elämää toivottaen!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia22 aloitusta · 312 kommenttia
- Huomenta hyvää.
Niin. Siinä ei oikein paljon muuta voi kun ihailla maisemia vähintäänkin oudosta vinkkelistä.
Mukavaa päivänjatkoa. - Heips. Kuvausta elämästä en ajatellut kun sitä näpyttelin. Mutta kiva kuitekin, jos se ajatuksia herätti.
Niinhän se on. Itse suosin kuohuvaa vinhasti virtaavaa jokea. Sitä vastavirtaan on turha yrittää. Väkisin ohjaamalla ei tule mitään. Sitä luovii ja ohjaa kanoottia haluamaansa suuntaan, joskus pääsee määränpäähänsä joskus taas ei. Mutta alavirrassa tulee taas uusia mielenkiintoisia asioita.
Kiitos palautteesta ja mukavaa päivää! - Kiitos. En kirjoittele kovinkaan paljoa. Harvinaisen satunnaisesti.
- Hyvää huomenta. Ovatpas nuo unia. Ei varmaankaan yhtään kiva tunnelma. Ehkä ne yrittävät kertoa jotain. Itsensä etsimisestä, tai halusta olla palaamatta entiseen. Ehkä ne ovat vain unia.
Kiitos jakamisesta. Hyvin kirjoitettu myös. On kuin runoutta rimmaavineen riimeineen.
Mukavaa päivää! - On varmaankin ollut erikoinen uni? Haluatko kertoa enemmän?
Näin kanssa ihme unta viimeyönä. Painin vauhkoontuneen hitsausrobotin kanssa. Välillä näen siitä unta, vaikka siitä työstä on jo kymmenen vuotta. Se robotti ei vieläkään tahdo tehdä mitä haluan. 😅 - Ehkä jäisi harmittamaan se, että olen vasta puolessa välissä elettyä elämää.
Toisaalta, olisi hieno tapa lähteä. Jos maailma loppuu yhdessä päivässä, on sen oltava jotakin mullistavaa. Asteroidi? Auringon räjähdys? Kuu tippuu? Voisi olla aika näyttävä tapahtuma. Avaisin retkituolin takapihalle tapahtuman suuntaan. Nostaisin jalat pöydälle ja katselisin meininkiä. Ehkä lopuksi nostaisin keskarin pystyyn haistattaakseni paskat kaikelle. - Eipä ole ketään kiikarissa tällä hetkellä.
Mutta semmoinen kiva, mukava ja rauhallinen. Kotihiirimäinen, luonnosta ja eläimistä pitävä. Tietokonepelien ja kirjojen äärellä viihtyvä naispuolinen ihminen olisi tervetullut elämään. - Kaukana häähullusta. 😄 Se ei yhtään yllättänyt. Menen kyllä mielelläni häihin jos kutsutaan vaikka mua ei kiinnostaisi pätkääkään, koska naimisiin menevälle ihmiselle se on kuitenkin tärkeää.
- Hyvää huomenta. Kaikkein parasta siinä on kuitenkin se, että saa häröillä omiaan. Kuten jorata yms. Jonkinlaisena introverttina sitä ei pysty aina olemaan täysin rennosti ihmisten keskellä. Mutta siihenkin on tullut muutosta hyvin viimevuosien aikana, kun elämä muuttui ja uusi ammattikin löytyi. Olihan se aika shokki ensialkuun aloittaa yksin töissä paikassa missä työskentelee paljon ihmisiä. Kun tottunut pieniin ryhmiin. Sekä aika kotihiiri myös olen.
Tuo on jo aika hyvin, kun esimiehet käskevät jarruttelemaan. 😄 Niin, se voi olla, jos on yleispalkka tes:n mukaan. 🤔
Mä olen sitten taas vaan laiska. Teen työt nopeasti ja hyvin, jotta voin istua tauolla kauemmin. 😄 Tarvittaessa tietty painan vaikka kahdeksan tunnin hommat viiteenkin tuntiin. Koska työmoraali.
Seesteistä sunnuntaita. - Huomenia. Laita vaan linkkiä. Ne on aina yhtä mielenkiintoisia. Oletko koskaan löytänyt tai törmännyt mihinkään erikoisempaan?
- Tuo on kyllä myös hyvä. Lomalta aina palatessa huvittavaa on nähdä ihmisten reaktioita, kun vastaa uteluihin ja tiedusteluihin: "En mitään, olin vaan."
Vastauksesi kihelmöittää kertomaan oman asiani: Kuinka viihdynkään töissä nyt kun saan tehdä kesän itsekseni töitä. Kuuntelen kauhutarinoita ja musiikkia. Normaalissa tilanteessa ympärillä pyörii yleensä iso joukko muita ihmisiä, niin on kivaa olla omassa rauhassa. Kysyivät kesähessun lähdön jälkeen: "Haluanko seuraksi toisen työntekijän, voidaan hommata kyllä." Totesin vain, että ei kiitos. Olisi varmaan pitänyt kysyä lisää palkkaakin, kun teen nyt kahden ihmisen työt. Mutta se autuus kun saa painaa menemään omaan tahtiin, eikä ole hidastetta / kädestä pidettävää mukana. - Ne on veikeitä otuksia. Osaavat pitää hierarkiaa ja reviiriä hallussa hyvinkin. Oman aikansa kuitenkin sietävät häiriötekijöitä. Mutta ei parane onneaan koittaa liikaa.
- Mitä nyhräilit? Itse väkertelen Workers & Resources enimmäkseen tällä hetkellä. Samalla katselen random YT videoita.
- Näistä on paha mennä sanomaan. En seuraa mitään urheilua. 🙈
- Kuulostaa just hyvältä. Rauhaisa ilta on best. 👍
- Mulla on pari kissaa. Ihan maatiaisia. Siskokset samasta peaueesta. Tai skitsokset, kun sille päälle sattuvat.
Käsitöitä on kyllä kiva tehdä. Harvoin niitä vain tulee tehtyä. Kun ei ole paikkaa. Helmikoruja ja korviksia olen välillä pakertanut.
Minkälaisia tai minkä aiheen videoita teet? - Mitä sitä suotta itseään tappamaan. Sulla on koko elämä edessä vielä. Niin paska sanonta kuin se onkin: Sateen jälkeen paistaa aina Aurinko. Pitää kieltämättä paikkansa.
Sä selviit kyllä, ja jossain vaiheessa katsot taaksepäin. Huomaat kuinka paskaa se kaikki olikaan. Mut hei. Sä olet elossa, vahvempana kuin ennen.
Terveisin: To hell and back. - Kiitos kommentistasi 🐾. Palautetta on aina mukava saada, varsinkin positiivista. Negatiivinenkin kritiikki on tervetullutta, silloin tietää ainakin missä on mennyt metsään. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tarinoita rustailin. Kirjoitan lisää, kun mielikuvitus taas laukkaa ratsun lailla kohti horisonttia ja sen ylitse.
Hyytävää illanjatkoa! - En kuuntele ruotsinkielisiä asioita. Jotenkin se kieli ei sovi korvaan yhtään. Itse saan sen myös kuulostamaan.... noh... en viitsi sitä tähän kirjoittaa. Niin voitte käyttää mielikuvitusta.
- Se korkki on kyllä perseestä. Pyöräytän sen aina kokonaan irti ensimmäiseksi. Kai ne viisaat päättäjät siihenkin löytää ratkaisun: "Tehdään korkit metallista." Ja näin päästään pikkuhiljaa takaisin lasipullojen aikakauteen. Josta sitten taas puolivuosisadan jälkeen palataan takaisin muoviin.