Varjoperuna
Nelikymppinen, sinkku ja ihmettelijämies Turusta.
Joitakin kiinnostuksia: Scifi, kauhu, luonto, eläimet, piirtely, tietokonepelit, avaruustiede, historia ja mytologia sekä myyttiset olennot.
Elämään mahtuisi mukaan nainen mukavanlainen.
Hihasta voi nykäistä osoitteella: Varjoperuna@gmail.com
En pure, mutta näykin korvasta jos kauniisti pyydät.
Pyrin vastaamaan kaikille, mutta joskus saattaa ilmetä viiveitä riippuen vallitsevista olosuhteista.
Mukavaa elämää toivottaen!
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia22 aloitusta · 312 kommenttia
- Kiitos kohteliaisuudesta. Mutta se johtuu vain siitä että olen kotoisin Siriukselta enkä ole vielä sisäistänyt planeettanne tapoja.
Pois se minusta. En halua muuttaa ketään miksikään, ellei hän itse sitä halua. - Hyvää iltaa.
Uuf. I feel you. Harmillisesti, nyt kun teen pelkkää aamuvuoroa, niin herään ilman herätyskelloakin. Jopa vapaallakin. Mutta sitten köllin vielä sängyssä ja selaan nettiä rauhassa kunnes kello soi, nousen ylös aamutoimiin. Siitä se sitten taas lähtee. Sekä välillä herään tömähdykseen ja armottomaan purinaan, kun Keno päättää lysähtää pään viereen aamutorkkumaan. Sitä sitten puoliunessa rapsutan ja jatkan uniani vaihtelevalla menestyksellä.
Nautinnollisia unikuvia! - Kiitos ajatuksesta. Mutta eipä tuo golf ole mun juttu. En ole koskaan ollut hyvä pallopeleissä. Koordinaatiokyky niissä on melkein nolla. :D
- Voin kuvitella tuon huolellisuuden tarpeen. Hienoelektroniikan kanssa joskus räpeltänyt myös. Sekä sairaalastandardit vaativat vielä vähän enemmän. Mitä hienommaksi elektroniikka menee, sitä vähemmän on toleranssia myös virheisiin.
Siinä vaiheessa kun toivotat tutuksi tulleelle ihmiselle hyvää viikonloppua, ja seuraavan kerran näet hänet ilman jalkoja. Niin se täräyttää. Mutta sitä ei halua tai voi näyttää toiselle, on niin kuin ei olisi mikään muuttunut. Sellaisien hetkien jälkeen sitä huumoria tarvitaan. Tiedän, että järkevintä olisi vain tehdä omat työt. Mennä laput silmillä. Mutta se ei olisi inhimillistä. Ehkä olen masokisti kun juttelen potilaiden kanssa samalla kun teen töitä. Mutta jos se auttaa heitä, niin teen sitä mielelläni. Noh, ne tilanteet menevät kuitenkin aina ohi. Ehkä kaksi kertaa on vähän enemmän säväyttänyt asia muutaman vuoden aikana. Eikä nekään jäänyt vaivaamaan pitkäksi aikaa. Joten ei sinänsä paha ollenkaan.
Pirpana Pirpana. Et sinä ole outo. Meillä jokaisella on ne omat tavat ja kommervenkit. Sekä olisihan maailma tylsä paikka, jos me kaikki oltaisiin toistemme kopioita ja samanlaisia. Toisaalta voi myös ajatella, että me kaikki olemme outoja jollain tapaa, jos vertaa siihen legendaariseen myyttiseen normaaliin olentoon. Mikä lie se nykyään sitten onkaan. Joku standardi-virastosta senkin varmaan on laskenut ottamalla keskiarvot jokaisesta Maan asukkaasta. - Me eletään täällä vain kerran. Anna mennä vain. Mitä mielesi halajaa. Sano "Pyh!" muiden mielipiteille ja arvosteluille. Rajoittakoot omaa elämäänsä miten haluavat sellaiset ihmiset. Kunhan et satuta ketään, niin "Go Nuts!" ja nauti.
- Nautinnollista loppukesää. Eipä mulla oikein muuta tähän hätään. Ripottelen aivoituksiani pitkin palstan sivuja. Ehkä joidenkin mieli siitä kohenee.
- Heipä hei! Miten on töihin paluu sutviutunut?
Eiköhän se tapojen muuttaminen sinulta luonnistu. Kello vaan soimaan samaan aikaan. 😋 Aikaa semmoinen aina vie, mutta pikkuhiljaa.
Oletko siis harrastanut keppitaistelua?
Mukavaa torstaita myös sinne! - Paitsi jos Aurinko ei laske ollenkaan, kuten se tekee joinakin öinä kesällä riippuen paikasta maapallolla. Jolloin on yöttömiä vuorokausia. Joten se saattaa pitää paikkansa. Sekä yöttömiä kuvaannollisia vuorokausia. Ei vietetä öitä kesäisin lainkaan, kun oikein nautitaan.
- Kuu paistaa Auringonvalon avulla. Logiikallasi paistinpannukaan ei itsessään paista. Se on vain lämmönvälittäjä uunin levyn ja pihvin välissä. Sekä paistaminen ja loistaminen eivät kympikaan poissulje toisiaan. Kuu on moderni moniosaaja.
- Kiitos vastauksesta. Hyviä neuvoja. Tosin tällä alalla ei voi lähteä kesken työpäivän jos ei ole kipeä. Jää muuten ruoat jakamatta, veret lattioille sekä pöpöt operointipöydille. Sitä sitten vaan keskittyy paremmin, ja huumori auttaa erittäin paljon sairaalamaailmassa. Kun nauraa porukalla, niin ei harmita pienet kömmähdykset.
- Hieno, vaikkakin surullinen. Toinen etääntyy, kun toisella alkanut menemään huonosti. Lyhykäisyydellään hyvin ilmaistu.
- Mulla oli masennuslääkkeet käytössä. Silloin kun oli ne todella huonot ajat. Kun ei välittänyt elämästään. Silloin kun henki korisi viimeisiään ja sielu seisoi tuonelan porteilla.
Mutta nykyään? En oikein osaa sanoa. Ei ole huonoa aikaa, tai ainakaan huonompaa aikaa tullut vastaan. Mutta, vaikka reipas kävelylenkki pois ihmisten ääreltä. Hiljentyminen metsässä, omien juttujen ajatteleminen. Päästää mielikuvitus valloilleen piittaamatta yhteiskunnan mielipiteistä. Olen outo kummajainen ja pyllistän ihmettelijöille. Kehitän tarinan pätkiä mielessäni, matkaan pimeään syvyyteen painimaan paholaisen kanssa. Nousen korkeuteen taivaisiin ja rakastelen enkeleitä. Näytän keskaria jumalille. Täällä määrään minä. Mutta, hetken päästä ajatukset kaikkoaa ja mieli puhdistuu. Heränneenä, täynnä uutta hehkua ja energiaa. Pilvet ovat taas kaikonneet. Aivotkin ovat omalla tapaa lihaksia. Jos niitä ei käytä, ne surkastuvat. Kuihtuvat ja käyttämättömyyttään itkevät. Siis lennä! Lennä taivaan ääriin! Anna musiikin kohottaa sinut avaruuteen, ja tanssi! Tanssi tähtien loisteessa sydämesi kyllyydestä! Sillä sinä olet SINÄ!
Kiitos tästä aloituksesta, se kirvoitti mieltäni. Nyt on hyvä aloittaa työpäivä. Mukavaa torstaita! - Miesten kokemuksista ei varmaan koskaan puhuta mitään koska heidät on kasvatettu olemaan kovia. Ei saa valittaa, ei saa itkeä, ei saa olla tunteita, ei saa olla neiti. Pitää olla jylhä ja maskuliininen mies. Pitää rakentaa talo, kyntää pelto, korjata autoa, pitää juoda humalaan ja tapella. Muuten et ole mitään.
Onneksi tämä on nykypäivänä muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan. - Kuulostaa hyvältä. Kukapa ei sellaista haluaisi. Toivottavasti löydät etsimäsi. Itse olen aika pitkälti luovuttanut ajatuksen suhteen. Mutta kukapa sitä koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivotan hyvää elämää, ja onnea haaveesi kanssa.
- Mitäkö ajattelen omista tisseistä? Ne ovat semmoiset karvaiset, kämmenen kokoiset nallukat. Aika kiinteähköt. Vaikka vähän onkin manboobs tyyliset. Ei sentään rintaliivejä tarvitse, vaikka työkaveria joskus hauskuutin laittamalla röyhelökarvamopin rintaliiveiksi työvaatteiden päälle. Olen ihan sujut tissieni kanssa, kuten muidenkin ulkoisten hyveiden.
- No hyi helv..... Mikäköhän homman idea siinäkin on. Itse ainakin rassaan anaalin saippualla. Tietty niitä foobikkoja on, että ei vaan vahingossakaan mikään pitkulainen asia koske heidän anaaliaan ja näin heikentäisi heidän "miehisyyttään".
- Mutta parta- / rastakeskustelu saa riittää tältä erää. Toivotan mukavaa keskiviikon jatkoa. Voices of the Void uusi versio on ilmestynyt. Taidankin tsekata sen.
- Pitkästä ja risuisesta parrasta olen kyllä samaa mieltä. Tiedä mitä kaikkea se sisältääkään. Mutta eiköhän jotkut miehet niitäkin hyvin huolla. Ihmisen yleinen habitus ja siisteys paljastaa aika hyvin huoltaako partaansa. Jos taas kaveri näyttää semmoiselta HK-Sinisen makkaran suurmässääjältä... niin... epäilen.
- Juuh sano. Kaverilla oli aikoinaan rastat. Ne hänelle mielestäni sopivat ja hän niistä tykkäsi. Mutta henkilökohtaisesti... Eiköhän se keskustelu ole käyty. Kukin tyylillään, ei se minulta ole pois loppujen lopuksi.
- "Suurin ongelma mullekin on se, että en usko kenekään miehen pitävän partaa kovin hygienisesti"
On aika kiivas uskomus. "Kenenkään pitävän partaansa hygienisesti?" Nykypäivänä osa miehistä taitaa hoitaa partaansa paremmin kuin naiset hiuksiaan tai kasvojaan. Itse pesen sen siinä samalla kun käyn suihkussa, ja aamu sekä iltapesulla. Kuinka usein sinä peset hiuksesi?
Mutta onhan niitä varmasti miehiä jotka ei varmaan pese sitä laisinkaan.