weha
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia213 aloitusta · 12430 kommenttia
- Jeesus itse sanoi, että tulee kastaa, vaimosta syntyneitä, lihasta syntyneitä ja ihmisiä. Kaikkia noita myös vauva on: Joh.3:3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
Kohtaa kristillisenä kasteena opettaa, Raamattu, alkukirkko, varhaiset kirkkoisät, kirkon perimätieto, Luther, uskonpuhdistus, luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. - Kasteesta ovat lausuneet tunnetut varhaiskristityt ja kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
DIDAKHE (Apostolien opetus, Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta, kirjoitettu v. 70-100)
Didakhessa kirjoitetaan: "Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan.
IGNATIOS (kirjoitettu v.100 tienoilla)
Ignatios kirjoittaa kirjeessään: "Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena".
POLYKARPOS (eli v. 70-156/157)
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas. Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi: "Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut." Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
BARNABAAN KIRJE (kirj. 117-135)
"Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. Vedestä onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa"
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "Sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena on tehty opetuslapsiksi" Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEEMENSIN KIRJE
Kleemens oli Rooman piispa n. vuosina 92-101 (tai 88-97). Hänestä lausutaan: "Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti." Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
IRENEUS (140-202)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas. Ireneus kirjoittaa: "Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. Rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia" Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20. Ireneus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja ja opettaja. Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, eikä tiedä mitään lapsikasteen vastustamisesta.
TERTULLIANUS (160-225)
Tertullianuksen kasteenuusijatkin hyväksyvät, sillä hän ainoa kirkkoisä, joka vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Miksi muuten olisi vastustanut ellei lapsikaste olisi ollut yleinen tapa? On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203: "On hyödyllistä viivyttää kastetta varsinkin pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan" (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). "Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN? Yhtä suurella syyllä myös vaimattomien henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä".
Jos lapsikastetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut. Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
Ilmianna
Jaa - Minä kuulun Luther säätiöön/ Lähetyssäätiöön. Luopuneen Kansankirkon papit ja piispat näyttävät huonoa esimerkkiä. Raamattu ja tunnustuskirjamme, käskee hylätä väärät piispat ja papit, siis ne jotka opettavat jumalattomia oppeja. Näiden kanssa ei tule uskonasioissa veljeillä.
RealSana, Seurakunta on se äiti, joka synnyttää lapsia Jumalalle, ja villihengillä ei ole siihen osaa, eikä arpaa. - Näin voimallinen ja tehoisa on kaste, jossa hengellisesti kuollut herää ja kasteessa on voima antaa myös usko: " ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista." (kol.2:12).
- Ei vaivaa yhtään kaste kysymys, mutta se on vain niin mielenkiintoinen aihe. Ihmetyttää uudestikastajien opetukset kovasti. Tunnen monia helluntailaisia, jotka ovat hyljänneet tuon opin ja joitain on jopa paimenina luterilaisuudessa, kun ovat saaneet palaamisen armon.
- Uudestikastaja: "Kastetta tarvitaan vasta sitten, kun vanha ihminen pitää haudata kasteen hautaan. Koska vauvoilla ei ole vanhaa ihmistä, ei heidän tarvitse mennä kasteellekaan. "
weha: "ihminen ei tule syntiseksi tekemällä syntiä, vaan hän on syntinen jo syntyessään"(ps.51:7). Perisynti on emosika ja tekosynnit porsaita.
Niinkuin uskonpuhdistaja oikein opettaa, että parannus on kasteeseen palaamista.
Luther: "Kristillinen elämä on oikeastaan vain päivittäistä kastamista, joka kerran on aloitettu, mutta jota ehtimiseen harjoitetaan... Mielenmuutoksessa eläessäsi sinä siis vaellat kasteessa, joka ei vain kuvaa tätä uutta elämää, vaan myös tuottaa, alkaa ja edistää sitä."
Saako kasteen uusia?
Oikein toimitettua kastetta ei saa uusia, sillä se on Jumalan teko, eivätkä hänen tekonsa tarvitse uusimista eikä korjailemista. Jos joku on erehtynyt menemään uudestaan kasteelle, hän saa tunnustaa sen synniksi ja turvata ensimmäisen eli oikean kasteensa liittoon.
PYHÄN KASTEEN MERKITYKSESTÄ ELI OIKEASTA KÄYTÖSTÄ
Mitä tällainen vedellä kastaminen merkitsee? Se merkitsee sitä, että meissä oleva vanha ihminen on kaikkine synteineen ja pahoine himoineen jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja kuoletettava ja että sen sijaan joka päivä on tuleva esiin ja nouseva uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä. Missä tämä on kirjoitettuna? Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: Me olemme yhdessä Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. - Ryövärin aikana kun ei kristillistä uudenliiton kastetta, kaikille kansoille ollut olemassakaan. Tuolloin Jeesus ei ollut tehnyt kuolemallaan perustusta kasteelle (Room.6:3). Oli paikalla Jeesus itse, elävä sakramentti, jonka kyljestä vuoti sakramentit, vesi ja veri.
Ryövärin armo tarkoittaa uudessaliitossa sitä kun kasteen liitosta langennut, saa parannuksen ja palaamisen armon. Kun minut on pienenä lapsena kastettu, synnyin Jumalan lapseksi. Menin epäuskossa maailmaan, mutta sain palaamisen armon taivaan tielle, kasteen armoon. Palasin siihen samaan uudestisyntymiseen, jonka kerran olen kasteessa saanut.
Olen ajatellut kasteestani myös näin, että Jumalan on tehnyt kasteessa kohtaamispaikan, että emme olisi hurmahenkiä vaan tiedämme ja uskomme mistä olemme Hengen saaneet. Mielelläni puhun vain siitä missä pääsääntöisesti ja aina uudestisyntyminen tapahtuu...on opetettu, että jos ei ennätä uskon kautta kasteelle, niin kuolee kastetta haluavassa uskossa ja näin myös osallisuudessa kasteeseen. Kastetta ei saa halveksi ja hyljätä, sillä se on silkkaa epäuskoa.
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark. 16:16)
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne puke neet.” Katso, tämä on koko sen käsittämättömän puhtauden ja otollisuuden salaisuus, mikä meille kasteessa Jumalan silmien edessä lahjoitetaan. Olemme pukeutuneita Kristukseen. Emme enää ole Jumalan silmäin edessä omassa persoonassamme, vaan hänen poikansa Kristuksen persoonassa, samalla tavoin kuin ei Kristuskaan sovintopäivänä ollut Isänsä edessä omassa persoonassaan, omassa kunniassaan, vaan meidän persoonassamme, ja ainoana syntisenä kaikkien syntisten puo lesta kantoi koko maailman syntejä. Silloin hän oli maailmaan pukeutuneena. Nyt me kasteessa pukeudumme Kristukseen, ja Jumala katsoo meitä, ei sen mukaan, mitä itse olemme vaan mitä Kristus on; me olemme Jumalan edessä Kristuksen vaatteissa, Kristuksen persoonassa, Kristuksen vanhurskaudessa ja kunniassa. Tätä merkitsee se, että on ”pukeutunut Kristukseen”. Kaikki, mitä Kristus oli, teki ja omisti, on kasteessa meille siirretty, meille lahjoitettu, jotta se, mitä Kristus meidän puolestamme oli ja on, on niin kokonansa meidän ikään kuin me itse omassa persoonassamme sitä olisimme. Mitä Kristus meidän sijassamme teki, on niin kokonansa meidän ikään kuin itse olisimme tehneet sen. Sillä me olemme Kristukseen pukeutuneet.
C. O. Rosenius - Siskostani senverran, että hän oli vuosikymmeniä kansanlähetyksessä, mutta huonon omavanhurskaan kasteopetuksen vuoksi meni uudelleenkasteelle. Tunnen muitakin viidesläisiä, jotka ovat menneet uudelleenkastajien ojaan. Nykyisin hän(siskoni) käy helluntailaisten tilaisuuksissa. Hänhän otti niin raskaasti hernettä nenään perheeni kastetilaisuudessa, jossa vaimo ja vauvamme kastettiin. Hän meni papin puheille tilaisuuden jälkeen ja syytti tuosta ky. kasteopista. Tähän pappimme vastasi jotenkin näin, ettei "tässä ole väärin toimittu, vaan kehoitettu ottamaan vastaan kasteessa tapahtuva syntienanteeksiantamus ja Pyhän Hengen lahja". Vetosi tähän kohtaan Raamatusta, jolloin siskoni meni ikäänkuin lukkoon: "
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." - Tuosta hengellisesti kuolleen ratkaisunteosta, voin olla hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä. Jeesushan sanoo, että lihasta syntynyt ihminen on vain liha (Joh.3:6). "Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä"(Joh.6:63). Kun Jumala luo uutta, hän ei paikkaile vanhaa.
Edelleen tulee mieleen Raamatusta Lasadus, joka oli kuollut ja haisi jo. Sitten Jeesus sanoi sanat: "Lasadus tule ulos". Lasadus nousi ja tuli ulos sanojen voimasta. Tämä on siis hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen-
Se on Pyhän Hengen teko kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa. Selvä on myös kohta uskovaisten hyvistä töistä: Ef.2:10 "Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." - On totta, että ihmisellä on vapaata tahtoa maallisissa asioissa, mutta hengelliseen ratkaisuun hän ei ikipäivänä kykene luonnollisessa tilassaan.. Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".
Uskovaiset hylkäävät ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.
Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.
Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ (room.5:18).
On kolme oppia, joista pidän luterilaisena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.
Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita. Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.
Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka. Perisynnistä sikiävät myös tekosynnit.
Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Epäuskoiselle sanotaan, että Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste on Jumalan tekemä armoliitto, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan. - Tunnustan ruumiin ylösnousemisen, yhden apostolisen kirkon ja yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin ihan apostolinen uskontunnustus osoittaa. Tosiasia on, että tämän uudestikastajat kieltävät-
Lutherin opetusta tilaan uudestisyntynyt pääsemisestä:
"Hengestä syntymiseen ei kuulu muuta kuin vedellä kastaminen ja ottaminen vaarin huminasta, se on, Jumalan sanasta, sekä sen uskolla vastaanottaminen. Siten synnytään uudesti Jumalan valtakuntaan, mutta ei millään muulla tavalla. Missä ovat nyt nuo röyhkeät lahkolaiset ja haaveksijat, jotka eivät osaa muuta kuin hengestä kerskaten hokea? Paha henki, itse perkele on kuin onkin heidät ihan riivannut, ... " (Martti Luther: Huonepostilla, (SLEY, 1902), s. 478)
Augustinuksen todistus uudestisyntymisestään on mielenkiintoinen. Selvästikin Augustinus ajatteli ettei ollut tilassa uudestisyntynyt ennen kastamistaan, siis tilassa vedestä ja Hengestä syntynyt ennen kastamistaan, vaikka Augustinus näyttää kertovan itsestään, että uskoi evankeliumin olevan totta jo silloin ennen kastamistaan.
"Niin pian kuin sitten tuli aika, jolloin minun piti ilmoittautua kasteelle, jätimme maatilamme ja palasimme Milanoon. Minun kanssani päätti myös Alypius hakea uudestisyntymistä Sinussa, sitten kun hän oli päässyt siihen nöyryyteen, joka sopii Sinun armosi pyhiin salaisuuksiin, ... " (Augustinus: Tunnustukset, s. 301).
"Ei viipynyt kauan meidän kääntymisemme ja kasteessa tapahtuneen uudestisyntymisemme jälkeen, ennen kuin Sinä vapautit hänetkin lihallisuuden kahleista, ja hänestäkin tuli uskova kristitty ... " (s. 292).
"Mutta etköhän Sinä, armorikas Herra, ole kasteen pyhässä pesussa unohtanut ja antanut anteeksi tätäkin syntiä samalla kuin muutkin kauhistavat ja kuolemanraskaat syntini." (s. 290). - wehan vauvat osaa paastoamisenkin toki!
Raamattu: "Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita." (Room.5:19). - Minun käsitykseni mukaan, väärässä opissa ei voi vahingossakaan pelastua. Tämän käsityksen olen löytänyt Raamatusta.Kun uudelleenkastajilla on toinen vanhurskauttamisoppi, niin pelastus on mahdotonta, ellei ole ns. "onnellisesti epäjohdonmukainen", eli on omaksunut Jumalan seurakunnasta armon. Tähän pätee vaikka seuraava Raamatun kohta: Joh.10:3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
6 Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.
weha: "Oikealla lampaalla on tarkka korva ja kuuntelee tarkasti, mitä puhutaan ja opetetaan ja väärää (muukalaisen) puhetta hän ei halua kuulla. Jos ei ole väliä mitä puhutaan ja opetetaan, ei ole Kristuksen lammas". - Vai osaamisesta ja paastosta on kasteessa saatu armo ja pelastus kiinni. Uskonpuhdistuksen sanoma on tarpeen tänäänkin: Pelastus on "yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman lain töitä"
"Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä." (Room.3:28).
Raamattu, Luther ja luterilainen tunnustus opettaa: "Koska Pelastus on armosta, niin vapaantahdon oppi kaikkine eri muotoineen, hylätään ja kirotaan turmiollisena harhana". Niin kuin pyhä Paavali sanoo: "Vaikka me tai enkeli taivaasta toisin opettaa, hän kirottu olkoot".
Uudesti kastaja nimitys johtuu uudesta kasteesta ja lapsikasteen hylkäämisestä. Uudesti kastajat opettavat uskovien kastetta, kun Raamattu ja uskonpuhdistus taas opettaa, että kaste on merkitykseltään pikemminkin uskoon tulevien kaste:
Apt.2:
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. 39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
"ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista" (kol.2:12).
Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3] - Kolmiyhteinen Jumala esiintyy myös lähetyskäskyssä: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt.28:19). Kohta ei sano nimiin, vaan nimeen.
Ei ole olemassa vauvakastetta, vaan yleisesti pelastava kaste ihmisille; Niinpä vauvojen ja vaarien pelastustie on sama, uskon kautta-
Filuppus meni veteen ja tuli pois vedestä, mutta koko vartalon upottamisesta ei puhuta mitään. Huomion arvoista on, että täyden rauhan Filuppus sai vasta kasteessa ja jatkoi iloiten matkaansa.
Raamattu puhuu upotuskasteesta?
Eihän Paavaliakaan upotettu (upotuksesta ei puhuta mitään), vaan nousi huoneessa ja kastettiin, joko ennemmin vihmomalla tai valelemalla.
17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Tämän Pyhän Hengen täyteyden ja synnit anteeksi Paavali sai kasteessa:
apt.22:16 "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä." - Jo vanhassa testamentissa on ennuste kristillisestä kasteesta:Jesaja ennusti Messiaasta: “Niin hän on vihmova monet pakanakansat” (heprealaisen tekstin mukaan, Jes. 52:15). Leeviläisten puhdistamiseksi oli ‘pirskotettava’ heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4. Moos. 8:7)
Baptidzoo-sana merkitsee Uudessa testamentissa kaikenlaista vedellä koskettamista. Baptidzoo-sana ei vielä itsessään kerro, millä tavalla kosketus tapahtuu. Uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että baptidzoo merkitsee ainoastaan upottamista eikä mitään muuta. Väite, että sanat baptidzoo ja baptisma merkitsisivät aina upottamista, ei täten pidä paikkaansa. Uusi testamentti käyttää upottamisesta (Matt. 18:6) ja veteen vajoamisesta (Matt. 14:30) kokonaan toista sanaa katapontidzoo.
Uuden testamentin sanonnat “hän nousi heti vedestä” (Matt. 3:16), “astuivat veteen”, “kun he olivat nousseet vedestä” (Apt. 8:38 s.) eivät nekään sinänsä sisällä ajatusta ‘upottamisesta’. Näitä sanontoja käytetään eri syvyyksiin veteen menemisistä ja siitä nousemisista.
Kun apostolit kastoivat kuulijakuntaa, jolla ei tietysti ollut kastepukuja mukanaan (köyhillä ei ollut edes muuta vaatepartta kuin päällä oleva), oli pakko kastaa valelemalla, koska yleisön takia ei voitu esiintyä alastomanakaan. Jeesuksen kastetta esittävät varhaiskristilliset maalaukset (kuten Rooman katakombissa Pyhän Calixtuksen kastekappelissa oleva heti ensimmäisen vuosisadan jälkeen syntynyt kuva) paljastavat, että valelu on ollut alkukirkon yleisin kastetapa: kastettava seisoi vedessä ja kastaja valeli vedellä hänen päänsä ja olkapäänsä.
Didakhe vuosien 50–100 vaiheilta mainitsee valelukasteen. Justinus Marttyyri (110–165 jKr.) mainitsee Apologiassaan epäjumalain pappien matkivan kristillistä kastetta pirskottaessaan itsensä vedellä. Tertullianus (145–220 jKr.) mainitsee kirjassaan De Baptismo, ettei ole väliä kastetaanko ihminen meressä tai lammikossa, virrassa tai maljassa, järvessä tai ruuhessa. Cyprianus (200–258 jKr.) sanoo kirjassaan Fidukselle, ettei kenenkään tule vaivaantua pirskottelemalla tai valelemalla suoritetusta kasteesta.
Kirkkohistoria kertoo upotuskasteitakin olleen, mutta Raamatussa ei ole ohjetta, että kaste olisi toimitettava tällä tavalla. Mikäli upottamista käytettiin, se oli kirkollinen perimätapa, ei Raamatussa määrätty muoto.
On yhdentekevää, valellaanko, vihmotaanko vai upotetaanko, kunhan vain kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen puhtaalla vedellä. Valeleminen sopii hyvin kuvaamaan ‘puhdistusta synneistä’ ja ‘elävän veden virtoja’. Vihmominen eli pirskottaminen kuvaa ‘puhdistusta’ ja ‘Jumalan armon siunausta’. Upottaminen kuvaa paitsi ‘puhdistusta synneistä’ myös ‘vanhan ihmisen kuolemaa’ ja ‘uuden ihmisen syntymistä’. Alkukirkko ymmärsi, että kasteen olemus ei riipu veden määrästä vaan laadusta: sen on oltava ‘Kristuksen veren punaamaa’! Näin ollen kasteen muoto on Jumalan sanan mukaan varsin vapaa, ja tämä on myös luterilaisen kirkon kanta. - Jeesus sai kasteen Johannekselta. Meitä ei ole kastettu sillä kasteella, jonka Jeesus sai Johannekselta. Jeesus täytti kaiken vanhurskauden ottamalla kasteen Johannekselta. Me emme täytä mitään vanhurskautta. Me saamme kasteessa Kristuksen vanhurskauden- Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sääti kristillisen kasteen kaikille kansoille(Matt.28:19). Tuota ennen Jeesus ei ollut tehnyt kuolemallaan perustusta kasteelle (Room.6:3). Johanneksen kaste kuului juutalaisille (apt.13:24). Johanneksen kasteen tilalle tuli kristillinen uudenliiton kaste (apt.19:1-6).
- Puhuin siis luopuneesta kansankirkosta, joka ei ole minun kirkkoni, ei hengellisesti, eikä käytännössä. Olen myös sanoutunut irti siitä.
On se aikuisenkin kohdalla yksin Pyhän hengen teko, kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa. - Näin ja tähän tapaan olen kuullut lahkolaispapin olen kuullut sanovan: "Oi jeesus, oi jeesus, kaalika moo, det diisima, oi kiitos jeesus, oh petsavi peela, kiitos, kiitos, kiitos, koolima, detriisiama..." Liha varmaan tykkää kovasti.
- Opillisesti helluntailaiset ovat kaikein petollisimpia ekumenian varjolla ja tuovat omia oppejaan. Meillä oli hellutailainen kylässä kaukaa vaimoni kotimaasta ja mukava mies, noin ihmisenä. Hänen oppinsa tiedän, eikä niistä ole edes puhuttu. Puhuttiin vain Ihan luther säätiöstä ja perhekuntani kasteista, sekä lestadiolaisuudesta hieman.
Kehuskelin hänelle kuinka kätevä ja käytännollinen tuo valelukaste on. Olisi se kauhea vaatimus tuo upotuskaste ihmisille. Ei kaikki edes uskalla mennä upotuskasteelle.
Tuttu on opetus: "Kastetta(pelastusta), ei saa aikaan vesi, vaan Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa",