a.juzka
Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää!
Sähköpostiosoite: a.juzka@suomi24.fi
Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 4262 kommenttia
- Berndard Landtman.
- Liisa ihmemaassa tunne minullakin. Voi kun sais kloonattua itsensä vielä ennen lopullista lähtöä.
- Minä pidän elämää seikkailuna. Yllätyksiä ja jännitystä täynnä. Kyllä siinä välillä purkka pysähtyy suussa kun hämmästyy ja suu loksahtaa auki, että näinkö tämä meneekin. Ei ole käsikirjoitettua filmiä minulla. En ainakaan ole saanut harjoitella osiani.
Ja siitä päättymisestä olen sitä mieltä, että shokki tulee ensin, ei niinkään katkea kuin nukutuksessa. - Kiitos kauniista sanoista, tuli niin mukava mieli sinun kirjoituksesta.
Kyllä sain kansallispuvun valmiiksi ja on tullut käytettyä muutaman kerran.Josko kuuskymppisille pistän päälleni parin vuoden päästä. Ehkäpä nyt talvella alankin kirjoittelemaan tänne silloin tällöin. Facessakin olen mutta en kirjoittele siellä juuri laisinkaan. - Niin ja ne kastajaiset ovat siis miehen tyttären lapsen kastajaiset...minusta tulee mummupuoli, mummu jo olenkin...
- Kiitos. Iloista päivää sinnekin.
- Hei vaan kaikki jotka muistaa minut ja hei uusillekin palstalaisille. Minä ei ole ainakaan vuoteen kirjoitellut aktiivisesti. Joskus käyn lukasemassa mutta ei ole tullut kirjoiteltua. Olen ollut virallisena työttömänä vuoden, mutta niin kiireinen etten millään ole ehtinyt tänne. Vaihdoin miestä, muutin nuoruuden rakkauden luokse synnyinseuduille. Viikonloppuisin retkeillään luonnossa ja käydään minun perikunnan mökillä.
Pari kertaa kuussa vietän kaupunkipäivää ja uimapäivää. Käyn aamu-uinnilla uimahallissa ja kiertelen kaupungin keskustassa tai ostoskeskuksessa. Käyn myös läheisessä kylpylässä uimassa kun olen saanut ostaa edullisia uimalippuja kyläyhdistyksen kautta. Muuten teen käsitöitä. Teen neulomalla villaponchoja 50 ja 60 vuotis syntymäpäivälahjoiksi. Sauvakävelyllä vaeltelen syksyllä moottorikelkkareitillä rosvohälyttimen kanssa. Täälläpäin on nimittäin karhuja. Yhden näin itsekin autosta kun se ylitti tien. Ei pelota kun nykäisee välillä hetkeksi hälyttimen päälle ja siitä lähtee ujellus jonka karhu kuulee ja tekee sitten U-käännöksen...hih hih
Nyt alan leipomaan kun miehen tyttären kastajaiset viikonloppuna. Pikkulinnuille menen laittamaan uudet talipallot ja häätämään tikkaa pois pihapiiristä. Paljon on tekemistä kotinaisena kun noita luonnon eläimiä vahdin ja kaitsen.
Tulevaisuuden haaveita. Jos pääsisi siihen elkäputkeen luikasemaan niin siihen olisin tyytyväinen. Virallisia töitä en ole edes tosissani hakenut. Ja minua eivät ole ikävät kirjoittelijat häätäneet vaan minua on mielestäni kohdeltu palstalla aina ystävällisesti ja ei ole kaunaa syntynyt puolin eikä toisin. Tykkään teistä kaikista niin nimimerkeistä kuin puskalaisistakin. - Tuhat vuotta vanha, seitojen kanssa...
- Ihan totta. Hankalia ja ilkeitä ihmisiä on kaikkialla. Mulla tuli kaupungin kerrostalossa huippu kun vastapäiseen asuntoon muutti huumeista vieroituva subutexporukka ja en tahtonut uskaltaa lähteä töihin. Tyyppi istui hissin edessä liikahtamatta selkäsuorana naama veriviirulla kuin sotapolulla olevalla intiaanilla.Taloyhtiö yrittää nyt lunastaa asuntoa omistajalta kun omistaja ei saa vuokralaisiaan häädetyksi.
Täällä maalla naapurit ei ole muuten vielä olleet riesaksi kuin että hevosia on yhdellä naapurilla ja varmaan siitä johtuen viime kesänä tuli paarmoja...en pidä hevosista. - Jep. Aika sen näyttää. Asun monipuolisen ja toimivan kyläkaupan vieressä missä on pitseria myös, joten päivittäistavaraa ja elintarvikkeita ei tarvitse hakea mistään. Netistä olen tilannut langat ja kukkien mukulat yms. Netillä hoidetaan muutenkin virastoasiat. Parin viikon välein käyn viettämässä uimapäivää ja ostoskeskuspäivää. Mies kulkee kaupungissa töissä ja vaikka joka päivä pääsen Ouluun jos haluan. Joskus perjantaisin toki käynkin. Ensin aamuinnille uimahalliin ja sitten saakin kierrellä kaupungilla kahteen saakka. Naapureiden kanssa en ole ollut vielä missään tekemisissä. Omien siskojen luona kyläilen ja omalla kesämökillä mökkeillään, heh heh vaikka yhdenlaisessa "mökissä" asunkin.
Olen saattanut kaksi lapsetonta tätiäni hautaan ja molemmat itkivät ja katuivat kahta asiaa, toinen että miksi en tehnyt lapsia ja toinen miksi en muuttanut vanhuutta viettämään kotiseudulle. He olivat hyvin yksinäisiä kerrostalokopissa suurkaupungissa. Ja mitä vanhemmaksi he tulivat sitä enemmän he ikävöivät ja kaipasivat maaseutua. Silloin minä ymmärsin että olen samanlainen, kaipaan maalle.
Palvelutaloon mennään vasta vanhana kuolemaa odottamaan. Nyt eletään vielä täysillä ja työntekohan se on pelkkää iloa. Mitään eläimiä ja kasvihuoneita tai pottumaita en riesaksi laita ja kaikenlaiset päälläistuttavat koneet löytyy. Polttopuiden ajo on hupia eikä työtä. Kaupan vieressä asumisessa on myös se hyväpuoli että meillä on kameravalvonta. - Olen maalainen. Synnyin maaseudulla maanviljelysperheessä. Mutta olen asunut ulkomailla ja suurissa kaupungeissa ja aina kaivannut maaseudulle. Nyt olen muuttanut puoli vuotta sitten takaisin maalle lähelle kotiseutuani ja nautin. Kuljen pitkiä sauvakävelyretkiä moottorikelkkareiteillä ihan sydänmaassa. Mukana mulla on toki suurkaupungista peruja rosvohälyytin, mutta se on nyt uusiokäytössä. Jos nimittäin tulee vastaan susi, karhu tai vihainen hirvi...
Tänään olimme mönkijäajelulla erämaassa ja näimme haukan. Olen nähnyt karhun ylittämässä tietä, maakotkia, huuhkajan, hirviä...ym Kiva tehdä luontoretkiä ja nauttia metsästä. Kaikkein eniten olen onnellinen siitä että saan hengittää terveellistä happea. Kunto on kohentunut puolessa vuodessa huimasti ja lenkit vaan pidentyvät. - Kiitos ohjeista. Täytyypä kokeilla.
- Ok. Vanhoja uskomuksia varmaan mulla toi raparperin välttely. Kerran meinasin tehdä jotain raparperistää, mutten tiennyt pitääkö ne kuoria. Yritin kuoria ja väkersin miistä pintaa pois ja tulin siihen tulokseen että liian vaikeaa hommaa tälle blondille.
- Eikös se raparperi ole myrkyllistä? Minä en ole koskaan tehnyt raparperistä mitään syötävää tai juotavaa. Ainakin olen kuullut jonkun vanhan neuvon että jos syö raparperiä pitää juoda myös maitoa päälle että se maito neutraloi myrkkyjä. Tiedä häntä varmaan jotain vanhoja luuloja ja uskomuksia...
- Ikävä sanoa näin äitienpäivänä, mutta minä olin isäntyttö. Minun nuoruudessani oli meilläpain tapana lähettää lapset maailmalle elantoansa hankkimaan niin pian kuin mahdollista ja en tiedä millaista huolta äitini mahtoi kantaa.
Olen muuttanut lähelle kotiseutuani maalle ja odottelen skypeviestiä tyttäreltä ja tyttären pojalta kaupungista. Asun nykyään sen verran kauempana että vierraillaan harvemmin. Viimeksi nähtiin livenä pääsiäisenä.
Kakkua syön ja soittelen äitibiisejä youtubeesta... - https://www.youtube.com/watch?v=uCA47NfFtOw
- Olen samaa mieltä kanssasi. Minulla ei ole poikaa mutta tyttärelle ja lapsenlapselle haen kuunkin taivaalta.
Ehkä se johtuu siitä että isossa lapsilaumassa vanhimmasta päästä kasvaneena olin se joka huolehti muita. Se huolehtiminen on niin verissä...Ja se muiden huolehtiminen se on ollut ammattinikin. - Auttaiskohan ne venytykset mulle? Päästä ja nilkoista kiinni ja vetäis kunnolla...
- Pääasia kait olisi että on tyytyväinen itseensä. Mutta ainakin näin naisena, joka ei ole tyytyväinen kroppaansa, on vaikea kuvitella millaista se edes olisi. Siis se että jos olisi tyytyväinen.
- Hih hih. Puhuminen on kyllä helpompaa. Ainakin suomen tai ruotsin puhuminen onnistuu jotenkuten...englannin kielestä en oo yhtään varma...