a.juzka
Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää!
Sähköpostiosoite: a.juzka@suomi24.fi
Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 4262 kommenttia
- Minun hiukset on lähes samallalailla kuin Ulla Taalasmaalla. Puolipitkä polkka, vaalea.
- Kysymys Paronille. Minkälaista päähinettä suosittelet naisille ensi syksyksi ja talveksi? Olen niin kyllästynyt katselemaan mummujen baskereita ja käsityöihmisenä tekisin mielellään hattuja ja lakkeja naisille. Mutta minkälainen olisi kaunis kuuskyt plussaselle. Päähine-asia on aina aiheuttanut ongelmaa ja on vaatehuolista suurin minulle. Anna vinkki. Ja muutkin kirjoittajat voivat vinkata sieviä malleja. Mieluiten kuvalla tai piirustuksella.
- Minun päivä kului oksasilppurin touhussa. Olen hakettanut puiden ja pensaiden oksia viinimarjapensaiden alle laitan. Tänään jatkan ripottelen haketta myös pihanurmikolle kuoppakohtiin. Tosi kivaa hommaa, tätä tekisi ihan työkseen.
- Olen samaa mieltä. Usein myös ihmettelen ikäisteni välinpitämättömyyttä omaa ulkonäköään kohtaan. Tässä iässä pitää hoitaa itse omaa hyvinvointia, ulkoista ja sisäistä olemusta. Ja jopa enemmän kuin nuorenpana. Itse pidän myöskin värikkäistä vaatteista, en juuri käytä lainkaan harmaata tai beesiä. Harmaa sopii tietysti mustan, valkoisen tai sellaisen vanhanajan roosan pariksi. Ja meikkiä kannattaa käyttää. Nykyään on todella upeita koostumuksia ihovoiteissa ja meikeissä. Ihon kimmoisuutta voi nykyään ylläpitää ja ruyppyjä ehkäistä. Ja miehille on omat tuotteensa. Itse tilaan meikkini ja ihonhoitotuotteet englannista saa paljon halvemmalla ja tuodaan kotiin. Hiukset ovat aina olleet hyvin vaaleat, joten harmaan peittäminen vaalealla on helppoa, tyvikasvua ei juuri huomaa. Mitään shokkivärejä en päähäni pistä enkä suosittele muillekaan, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Mieleisiä vaatteita ei löydy helpolla mutta netistä tilaamalla sekin hoituu.
- Lottovoitto tai iso perintö.
- Ei ole kokemusta, mutta oletan että en viihtyisi. Olen kasvanut isossa lapsikatraassa ja suurimman osan työelämästä toiminut lasten parissa joten oletan että mieluimmin valitsen rivitalon jossa asuu lapsiperheitä. Tällähetkellä minulle ei ole ajankohtainen asia miettiä vanhuuden asumismuotoa. Heinäkuussa olen kaksi viikkoa lastenhoitajjana 3 ja 4 vuotiaille pojille kun päiväkoti on kiinni. Ja joskus olen kyllä miettinyt että jos pitäisi muuttaa takaisin kerrostaloon, niin mieluiten leikkikentän vierestä, että saisi katsella lasten leikkejä ja kuulla lasten ääniä. Ehkä tuolla 70-, 80-, 90- ja 100- palstalla osavaat kertoa mielipiteensä ja kokemuksensa asiasta.
- Jotain pientä kait se olisi hyvä ainakin mulle, ettei tartteisi mitään isoja raahata. Ne taulutkin jos maalaisi olisivat isoja raahattavaksi myyntinäyttelyyn. huoh...Neulomiseen ja ompelemiseen jo vähän kyllästynyt, mutta mietin josko hovuttaisi jotain. Meilläpäin saa kirjastoissa myydä käsitöitä joulua ennen, ja viimevuonna möin neulottuja alpakkapitsihuiveja, niitä olisi mennyt enemmänkin mutta jokin muu olisi vaihtelua.
- Maailman valot
- Olipa kamalasti sanottu. Itsekään en ole kyllä kuulunut lempilapsiin. Joskus näin jälestäpäin, kun maailma on nyt erilainen, niin sitä hämmästelee miten entisaikaan jotkut ihmiset olivat tunteettomia ja kovia läheisiään kohtaan. Meilläpäin oli tärkeätä, että kävi työhön kiinni ja lapsia hyödynnettiin maalla työnteossa armottomasti. Hoidin äitini lapsia ja huushollia, koska minusta ei ollut raskaisiin töihin. Koskaan ei tullut häneltä kiitosta, Mutta pikkusisareni muistelevat minun hoitamisiani iloisena ja kiitoksella, ja se riittää minulle. Olen kuin oikean mummo pikkusiskoni lapsille, äiti on edesmennyt kymmeniä vuosia sitten. Iloinen olen että kunnialla selvisin ison lapsikatraan kanssa, se oli iso urakka. Paljon pieniä sisruksia täysin minun, alaikäisen, vastuulla kokonaisia päiviä kesäisin, ja illat ja aamut myös talvisin koulun jälkeen. Ja mikä parasta kukaan lapsista ei koskaan loukannut itseään, ei naarmun naarmua, minun hoitoaikanani. Ja kaikilta onnettomuuksilta selvisimme.
- Ihana, ihana keskustelun aihe. Uiminen ja kaikki vedessä lilluminen on minun lempiajanvietettä. Asun kymmenen kilometrin päässä kylpylästä ja kyläyhdistyksen kautta saamme alennuslippuja uimaan. Valitsen sellaisia päiviä kun uimareita on vähän ja kuntoutuksessa olevat lähtevät kotiin, niin on tosi rauhallista. Joskus vain muutama uimari minun lisäksi. Uin aina kymmenen kertaa päästä päähän, aika pieni allas, ja aikaa menee puolituntia. Uin sammakkoa toiseen suuntaan ja selällään toiseen. Uimatekniikan harjoittelu olisi varmaan kiva. Itse uin niin että vedän henkeä nenän kautta ja suun kautta ulos. Minusta kuuluu aikamoinen ääni, mutta en välitä. Käytän myös uimalaseja, niin ei tarvitse silmiään pyyhkiä välillä. Uisin varmaan pitempäänkin kerrallaan mutta aina alkaa suonenveto puolen tunnin jälkeen. Sinne ne murheet veteen hukkuvat. Uusia asioita on mukava opetella. Kiinnostaisi alkaa maalaamaan tauluja, talvimaisemat on jostan syystä mielessä. Niitä voisi myydä joulun aikaan. Tauluja maalasin kauan sitten joten paljon uutta olisi opeteltava. Kiva tällainen palsta kun täältä saa inspiraatioita vaikka mihin.
- Kirjoitit tosi viisaasti. Nyt on pakko kertoa sinulle. Mies katsoi kanssani napakymppiä. Nuoret naiset olivat laittaneet itsensä viimeisen päälle näteiksi. Oli tatuointeja ja niittejä ja hiukset hienosti laitettu kampauksilla. Ja olivat varmaan laittaneet kaikkein parasta päällensä. Mieheni alkoi yhtäkkiä suureen ääneen hokemaan, miten rumia nuo naiset ovat. Ja kyllä minulla oli hauskaa. Minä hihittelin ja sain viimein hihitykseltä sanottua.: " No, nyt alkaa kyllä ihan kuulostaa siltä, että jopa tämänkin muorin naama taitaa alkaa näyttää pikkuhiljaa ihan jopa nätiltä..."hih hih...
- Ihania artisteja. Tuo vanhuuteensopeutumiskurssi olisi varmasti hyödyllinen niille jotka sitä tarvitsevat. Mutta nuo artistit eivät sitä tainneet tarvita, kun rohkeasti ovat uskaltaneet tulla omana itsenään uudelleen kuvattavaksi. Ja vanhenemiseen suhtaudun itsekin hyvin myönteisesti. Minulla on ollut elämäni kanssa vastoinkäymisiä lapsena. Mutta ne vastoinkäymiset opettivat minua asennoitumaan positiivisesti. Osaan arvostaa elettyä elämääni ja myönteisellä mielellä odotan myöskin tulevaa vanhuuttani. Hoidan terveyttä ja ulkonäköä niiden resurssien mukaan mitä on käytettävissä ja useinmmiten en edes muista ikääni tai mitään muitakaan rajoitteta ollenkaan. Mielikuvitus ja eläytymiskyky on yksi voimavara ja niitä luovat ihmiset osaavat käyttää vielä ikäihmisinäkin. Monet ihmiset säveltää suurteoksia ja maalaa kuuluisia tauluja vielä myöhemmällä iälläänkin. Kaikki on vielä mahdollista, niin kauan kun vielä henki kulkee.
- Mukavaa lomaa sinulle ja toivottavasti on mukava myös palailla loman jälkeen takaisin töihin. Itse aloitin terveenä eläkepäivät tammikuussa ja tämä on vasta totuttelua.
- Oys.ssä saa hyvää hoitoa. Parane pian Kotton.
- Ylellä on alkanut kiva uusi sarja Ystävättäret. Siinä tuntuu olevat naisilla ulkonäköpaineita ja myös elämänmuutoksia. Myös pientä huumoria ja komediaakin vähän havaittavissa. Aion alkaa seuraamaan koska sarjan naisten ongelmiin on ihan kiva eläytyä. Jospa ne omat huolet ja rupsahdukset ja rypyt saisivat pientä etäisyyttä sarjaa seuratessa. Eka jakso oli hauska ja kuitenkin niin totuudenmukainen samanaikaisesti.
- Toivottavasti hän saa hyvää hoitoa ja ja paranee. Sen jälkeen hän voisi kauniisti pyytää anteeksi ja loikata ps.iin, sinne minne hän aatemaailmaltaan tuntuu kuuluvankin. Pikaista paranemista hänelle.
- Vaikea täällä on mitään keskustella, kun osa elää pelkässä unelmassaan ja kieltäytyy huomioimasta todellisuutta.
- Kotimaista
https://www.youtube.com/watch?v=u9SWCcDWpGI - Mielestäni minä ja tytär lähennymme toisiamme koko ajan. Minusta tuntuu että ymmärrän hänen ajatusmaailmaansa paremmin nyt kuin aiemmin. Ja hän tuntuu ymmärtävän minun ajatusmaailmaa paremmin kuin nuorempana. Vakituinen toimi ja työ missä viihtyy .
- Niin, kävin kylläkin oppikoulun, mutta se nimi muutettiin peruskouluksi viimeisellä luokalla. Nuoruuteni ja nuoren aikuisuuden vietin perheellisenä ulkomailla töitä tehden. Sen jälkeen paluu Suomeen ja aikuisena ammattikoulu ja opistotaso suomeksi, ammattikorkeakoulu ja opintoja yliopistossa ruotsinkielellä, Ja moottoripyörät kuuluvat edelleen elämääni.