simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Korjaus: koukuttaa -> koukuttavaa
- Lainaus: "Se, että joku saa hyvää oloa jostakin ei merkitse, että se olisi totta."
Tämä pätee niin sinuun kuin minuunkin.
Lainaus: "Jos haluaa helpoiten tietää löytyykö jostain uskonnosta mitään rationaalista ongelmaa niin ei tarvitse kuin tutkia sen vastustajien argumentteja. Sanotaan vaikka, että ystäväni on Jehovan Todistaja. Heidän argumenteilleen löytyy vasta-argumentteja vaikka luterilaisilta tai ateisteilta."
Rationaalisten ongelmien ratkomisen tuottama mielihyvä ei ole todistus siitä, että itse elää totuudesta. Kriitikkona oleminen merkitsee ulkopuolisuutta. Se on helppoa ja luo koukuttaa ylemmyydentuntoa. Itsenä likoon laittaminen jonkin todellisen hyvän puolesta on enemmän elämää, omalta mukavuusalueelta pois menemistä ja elämän tutkimista sisältä käsin. - Sinä se jaksat markkinoida Raamatun epäluotettavuuden sanomaa, vaikka et itse kykene näkemään oman tiedeuskovaisuutesi subjektiivisen todellisuuden mentävää aukkoa.
Raamatun ristiriitaisuudet ovat tietenkin materialistis-luonnontieteelliselle, ihmisen luonnollisesta kokemusmaailmasta vieraantuneelle hahmotustavalle ylipääsemätön este. Jumala on jo lähtökohtaisesti paradoksi ja hän sen myös sanassaan selvästi ilmoittaa (Jes 55:9) .
Raamatun Jumala ei etsi meidän loogis-mekaanista alamaisuuttamme vaan rakkaussuhdetta meihin. Parisuhteessakin toisen kylmä faktuaalinen tarkastelu estää syvemmän yhteyden ja ymmärtämyksen muodostumisen. - NIin, eikä siinä kaikki.
Raamatun antama kuva Jumalasta nimittäin tarkentuu koko ajan loppua kohti. Uusi tieto ei tee vanhaa tyhjäksi vaan täydentää sitä. Abrahamille tullut lupaus oli aluksi aika epämääräinen, mutta Ilmestyskirjan lopussa Jumalan pitkäaikaissuunnitelma on jo paljon laajemmin nähtävissä.
Hän kasvattaa kansaansa antamalla sille tietoa sopivassa määrin. Hän toimii lupauksiensa mukaan, mutta jättää silti aina jotain avoimeksi. Hän haluaa kiihkeästi, että me etsimme häntä ja hänen johdatustaan. - Kiitos.
Meillä on molemmilla turvajärjestelmämme.
Kun sinulta loppuvat keinot, huudat avuksi tiedeihmisiä.
Kun minulta loppuvat keinot, huudan avuksi Jumalaa, jotta hänen totuuden Henkensä johtaisi minut oikeisiin ratkaisuihin joko hänen kirjoitetun sanansa ja/tai muiden seikkojen avulla.
Hyvää matkaa. - Hämmästyttävää väistelyä. Eihän kysymykseni koskenut Uri Gelleriin tai mihinkään Jumalaan tai muihin yksittäistapauksiin uskomista vaan loogis-objektiivisen tieteellisen tutkimuksen mahdollista tulevia näköaloja.
- Hieman ihmettelen sanavalintojasi. Mielestäni herrens_tiggare ei ole esimerkki automaattisesta uskomisesta, päinvastoin.
Järkevyys vaikuttaa sinulle oleelliselta asialta, samoin loogis-objektiiviset todisteet. Niinpä esitänkin sinulle pari kysymystä:
Onko todellisuus mielestäsi perusteitaan myöten kuvattavissa loogis-objektiivisin menetelmin?
Voiko tällaisen tutkimuksen tuloksena paljastua, että tietoinen olento (kuten ihminen) vaikuttaa subjektiivisen todellisuutensa avulla suoraan ympäröivään maailmaan ilman havaittavia fyysisiä välikappaleita? - "Oletteko vakuuttuneita, että kaikki Raamatun väitteet ovat totta?"
Tämä on vaikea kysymys, ei siksi, että minun olisi vaikea suhtautua Raamatun tekstiin, vaan siksi, että kristittyjen keskuudessa siihen suhtaudutaan niin monin tavoin. Kattavan vastauksen antaminen veisi paljon aikaa. Se olisi vain yritystä karistaa harteiltani erilaisia inhorealistisia kristityn Raamattu-suhde mielikuvia.
Totean siis vain, että kaavamaisimmat tulkintamallit ovat pyrkimystä ottaa todellisuus haltuun ja unohtaa, että tarkoitus olisi seurata Jeesusta eli elää yhtä avoimin ja ennakkoluulottomin mielin kuin hän.
Raamatun totuusarvo ei ole ihmisvoimin todistettavissa. Joskin sellaiset lauseet kuin "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille." ovat lähes kaikkien mielestä totta.
Tämä totena pitäminen ei kuitenkaan näytä kovinkaan monia oikeasti velvoittavan. Jos Raamatun ydinlauseet ovat vain filosofisten tai viihteellisten keskustelun aiheita, sen muusta totuusarvosta on vaikea lausua mitään järkevää. - Hei, Quo.Vadis, Totuuden jäljillä tässä ollaan kaiken aikaa, älä huoli.
"Ateismissa ei ole dogmaa, lukittua vastausta."
Onhan siinä: ei ole Jumalaa. Sitäpaitsi ateisti ei totuuden etsinnässään useimmiten kyseenalaista omaa tapaansa etsiä totuutta. Ihmisen todellisuuskuvahan on aina suodatin, jonka läpi jotkut asiat pääsevät paremmin kuin toiset.
"Silloin kun lukitset vastauksen niin silloin lakkaat etsimästä."
Totta. Toisaalta: Nuorempani puhuin ylpeänä kerran yhdelle (ei uskonnolliselle) kollegalle siitä, miten mahtavaa on etsiä ja tutkia erilaisia maailmankuvia. Hän napautti vastaan: "On paikallaan myös löytää." Asia jäi vaivaamaan, sillä tuolloin tajusin, että elämälläni on merkitystä vain, jos kiinnitän sen kokosydämisesti johonkin merkitykselliseen.
" Uskonnot väittävät tietävänsä oikean vastauksen ja kehoittavat ihmisiä lopettamaan etsimisen. Kaikki eri uskonnot."
Totta. Kaikki ihmisen organisoimat ja todellisuuden hallintaan pyrkivät järjestelmät tähtäävät jäsentensä ajattelun ja kriittisyyden vaimentamiseen. Tämä pätee myös niin uskontojen kuin tieteenkin maailmassa.
Tämä etsimisen lopettamisen vaatimus ei kuitenkaan päde siihen, että uskon Jeesuksen olevan kaikkea sitä, mitä hän sanoo olevansa. Hänen elämänsähän ei ollut kaavamaisen uskonnollisuuden perikuva, päinvastoin. Hänen seuraamisensakin on kaikkea muuta kuin kaikki kliseiset kristillisyyden mallit. Se on mm vapautta keskustella kanssasi luottaen siihen, että tälläkin on jokin tarkoitus, vaikka minä en sitä näe.
Tiedätkö suurempaa totuuden etsimisen vapautta ja vastuuta kuin tämä:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8 - Lainaus: Mielestäni on luonnollista uskoa, kyseenalaistaa tai olla uskomatta.
Jokainen ihminen uskoo luonnostaan johonkin, yksinkertaisimmillaan siihen, että yön jälkeen tulee aamu.
Kristillinen usko taas on eri asia, se on Jumalan lahja, jota ei voi itse kehittää. Pohjimmiltaan siinä on kyse Jumalaan luottamisesta. Luonnostaanhan kukaan ei voi pitää Jumalaa niin hyvänä ja luotettavana, että uskoisi saavansa häneltä kaiken tarvitsemansa. Kuitenkin juuri tähän uskoon Jeesus kutsuu jokaista ihmistä:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30
"Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tai 'Mitä juomme?' tai 'Mitä puemme päällemme?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä." Matt 6:31-33 - Taivas on kyllä looginen mahdottomuus. Samoin sen syyttäjätahon olemassaolo, joka ylläpitää sietämätöntä sieluntyranniaa.
Ja mikä inhimillinen logiikka tähän taipuu:
Pietari kielsi Herran, mutta Jumala kykenee tänäkin päivänä käyttämään Pietarin häpeällistä tekoa omien tarkoitusperiensä edistämiseen ihmisten elämässä.
Ja vielä nämä:
"Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi," Room 5:20
"Jos me vaellamme valossa (emme kätke itseämme toisilta), niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1 Joh 1:7-9
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas." 1 Joh 3:2-3 - Tervehdys, Quo.Vadis! Siitä onkin jonkin aikaa kun viimeksi viestittelimme. Tervetuloa taas mukaan keskusteluun. Aktivoit mukavasti aivosoluja.
Rehellisyys on minullekin A ja O. Sen suhteen ei kristittynä tarvitse tehdä kompromisseja, paitsi jos haluaa lyöttäytyä jonkun itseriittoisen, laput silmillä kulkevan porukan ohjailtavaksi.
Mitä Zeukseen tulee, suhtaudun asiaan hiukan samaan tapaan kuin Paavali, joka sanoi Ateenalaisille "Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan." Toisin sanoen arvostan jokaisen ihmisen vilpitöntä pyrkimystä kurottaa kohti Jumalaa, tapahtuipa se miten tahansa. En siis väitä, että muiden uskontojen piirissä olevilla ihmisillä ei olisi mitään tietoa Jumalasta. Ei minullakaan ole mitään lopullista tietoa. Olen kuitenkin päässyt tielle, jolla uutta paljastuu askel askelelta.
Raamatun vertaaminen mihin tahansa kirjaan on varsin tasapuolinen asenne. Itseltäni meni vuosia, ennen kuin sain siitä mitään muista kirjoista poikkeavaa irti. Yliopistollisen loppututkinnon antama maailmankuva kun ei oikein istunut yhteen Raamatun kanssa.
Se mitä tarvitsin sisälle päästäkseni ei ollut ensisijaisesti loogis-objektiivista päättelemistä ja tutkimista vaan pyrkimystä noudattaa käytännön ihmissuhteissa kultaista sääntöä (Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) ja katsoa miten pitkälle se vie. Ohjeen noudattaminen on onnistunut aika hyvin miellyttävien ja yhteistyöhaluisten ihmisten kohdalla, mutta omasta mielestä halveksittavien tai vastenmielisten kohdalla haaste on ollut toista mittaluokkaa. Uskoisin, että tämän kaikkialla tunnustetun säännön tosissaan ottaminen on keskeistä Jumalan etsimisessä. - Kiitos, että avasit aloituksesi taustoja ja kiitos myös siitä, että vastasit kysymykseeni. Nyt on helpompi jatkaa keskustelua, kun minun ei tarvitse arvailla, mistä mahtaa olla kyse.
Tapasi lähestyä asioita on valtavirrasta poikkeava. Se ei mielestäni ole huono juttu, päinvastoin. Suurin osa ihmisistähän menee joukon mukana vaivautumatta ajattelemaan itse. Heille riittää, että kuuluvat joukkoon, menipä tuo joukko sitten syteen tai saveen. Kristitylle se ei nykyajan eksytysten keskellä ole hyvä asenne.
Pahoittelen, että tekstistäni sai vaikutelman, että asiat pitäisi vain "jättää silleen". Se ei ollut tarkoitukseni, mutta parempaankaan en pystynyt, kun en tajunnut, miltä pohjalta kirjoitit aloituksesi.
Asioiden älyllinen ymmärtäminen on minullekin tärkeää. Matkani varrella olen kuitenkin joutunut nöyrtymään enkä enää kuvittele ottavani näitä Jumalan asioita oman ajatteluni avulla kokonaan haltuuni. Minulle on tullut yhä todellisemmaksi se, että meidän Jumalamme on vuorovaikutuksen Jumala. Hän ilmaisee itseään vähä vähältä sekä suorassa henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa häneen että meidän kristittyjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Esim. se että vastasit, lohduttaa ja rohkaisee minua hengellisesti. - Tuo ateismin lohdutus on tänä päivänä varsin iso viettelys. Syynä on se, että suomalaisen kristillisyyden perintöön liittyy valtavasti väärää syyllisyyttä ja häpeää. Sen aiheuttaja on suorituskristillisyys: Koskaan ei saa tuntea itseään kelvolliseksi, aina pitää valittaa, ettei rukoile riittävästi, lue Raamattua riittävästi, huomioi lähimmäisiään, käy kirkossa, tue lähetystyötä, evankelioi, käy katsomassa sairaita, tee avustustyötä riittävästi jne.
Terve kristillinen usko tarjoaa ainoan todellisen ja kestävän pelastuksen tästä suorituspakkopaidasta:
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal 5:1
"Jos te ymmärtäisitte, mitä tarkoittaa: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin ette tuomitsisi syyttömiä." Matt 12:7
Jos kristillinen yhteisö ei osaa tarjota elämänmuotoa, jossa vapaus on aitoa ja todellista ja ihmissuhteet lämpimiä ja sallivia, moni yhteisön vaikutuspiirissä oleva etsijä joutuu ahdistuksessaan kääntämään katseensa muualle ja silloin myös ateismin houkutus nousee yhtenä pakenemisvaihtoehtona esiin. - Enpä elokuussa huomannut kommentoida.
Kiitos rohkaisevasta omakohtaisesta kertomuksestasi. Tänä aikana tarvitaan kristittyjä, jotka vaivautuvat tutkimaan, ajattelemaan ja argumentoimaan. - Ihmisvoimin kootut teologiset rakennelmat ovat minunkin mielestäni kylmiä, olivatpa se sitten monergismia, synergismiä, soteriologiaa tai muuta 'systematisoitua teologiaa'.
Kun luen Raamattua, näen siellä asioiden olevan monesti sekä sekä-että että joko-tai. Niistä on helppo rakentaa täysin vastakkaisia kokonaisuuksia. Jumala on kuitenkin mitä ilmeisimmin paradoksien Jumala eikä taivu meidän redusoivan teologisen ajattelumme hallittavaksi.
Itse löydän Raamatusta ennen kaikkea Jumalan, joka kaipaa yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toimimista meidän kanssamme. Minulle tämä on konkretisoitunut myös siten, että Jumala on kiinnostunut olemaan läsnä kaikissa vuorovaikutussuhteissamme - myös tässä keskustelussa. Mutta kuten sanoit, usein kristityt ovat linnoittautuneet omiin monergisiin, synergisiin ym rakennelmiinsa, eikä todellista vuorovaikutusta ja yhteyttä synny.
Toisaalta ei ole ihan helppo luottaa käytännössä, että "Jumala vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen" (Fil 2:13), mutta luulenpa, että siihen luottaminen voi olla ainoa keino oppia olemaan oikealla tavalla henkilökohtaisesti läsnä kristittyjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Tähän liittyen kysynkin: Olen pari kertaa ottanut henkilökohtaisesti kantaa kirjoituksiisi. Onko tämä ollut sinulle ok? Onko se ollut sellaista henkilökohtaisuutta, jonka koet rakentavan yhteyttä? - Eli luotat Jumalan lupauksiin/ elät vanhurskaudessa/ oikealla mielenlaadulla. Tämä sitä uskoa, jonka olemme saaneet armosta Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalalta.
Ja silti vilpitön Jeesuksen seuraaja voi ymmärtämättömyyttään langeta, aivan kuten Pietari, joka lupaili viimeisellä ehtoollisella asioita, joita ei voinutkaan pitää (Matt 26:33-35, 69-75) - Hei
Viestisi sopii ennemminkin vastaukseksi aloittajan kysymykseen kuin kommentiksi minun tekstiini. Haluan kuitenkin vastata, koska lähetit sen (epähuomiossa?) kommenttina minun viestiini.
Edellä jo huomautinkin, ettei uskova tee tieten tahtoen syntiä (1 Joh 3:9). Tältä osin kommenttisi lienee käsitelty.
Puhut myös kilvoittelusta. Senkin voi käsittää monin tavoin. Voisitko hiukan tarkentaa asiaa vastaamalla tähän kysymykseen: Mistä sinä uskovana tiedät, että olet kaidalla tiellä? - Lainaus:
"Ratkaisukristillisille tyypillistä näyttää olleen, että toisaalta osattiin /tiedettiin puhua yksin armosta -periaatteesta, mutta itse sitten sotkettiin opit sekasotkuksi. Välillä armon julistusta, välillä teoilla pelastumisen julistamista."
---------------------
Tämä on todellakin koko herätyskristillistä perinnettä vaivaava ongelma. Sitä on ilmennyt niin pitkään ja laajasti, että moni innokas julistaja jatkaa samaa sekoittamista huomaamattaan/ tiedostamattaan.
Siinä sekoitetaan vanhatestamentillinen julistus tehdä parannus vääristä teoista (Johannes Kastaja- tyyli) ja Jeesuksen kehotus:
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" Mark 1:15
Jeesus ei kehota tekemään parannusta (kääntymystä) pahoita teoista. Hän kehottaa ihmisiä uskomaan ilosanomaan eli päästämään irti (kääntymään) Jumalan suosiollisuutta ja hyvyyttä epäilevästä asenteestaan (epäuskosta) ja luottamaan Jumalan rakkauteen Jeesuksessa. Evankeliumin uskominenhan tarkoittaa, että ihminen luopuu vanhatestamentillisen ankarasta laki-Jumalasta ja alkaa uskoa, että Jumala on häntä kohtaan Jeesuksen tähden/Jeesuksessa hyvä, rakastava ja anteeksiantava. - Lainaus: "uskoontullut on synnitön eli tee syntiä"
Aloittajan esittämä kysymys sisältää ristiriidan, sillä oleminen ja tekeminen ovat kaksi eri asiaa:
Uskovalla on syntinen liha, vanha luonto, joka pysyy syntisenä loppuun asti:
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. " 1 Joh 1:8
Uskovalla on uusi elämä, uusi luonto Pyhässä Hengessä. Siksi hän ei tieten tahtoen ja tarkoituksellisesti tee syntiä (1). Silti hänkin voi huomaamattaan, ymmärtämättömyyttään tai heikkouttaan toimia väärin, kun vanha luonto, maailma tai vihollinen pettävät hänet (2).
(1) "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta." 1 Joh 3:9
(2) "Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. " 1 Joh 2:1