simosomerma
Elämä Jeesuksen Kristuksen Rakkaudessa = EJKR
Kotimaa: Suomi
Koulutus: Yliopisto
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia95 aloitusta · 1568 kommenttia
- Erittäin hyvä kysymys, varsinkin, jos kilvoittelu kiinnostaa käytännössä.
Vastausta kannattaa kysellä niiltä, joilla on asiasta käytännön kokemusta. Paavali on yksi heistä:
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja tarkatkaa niitä, jotka vaeltavat sen esikuvan mukaan, jonka me olemme teille antaneet." Fil 3:17 (1 Kor 4:16, 1 Kor 11:1)
Kilvoittelussa on kyse siitä, että uskova opettelee elämään kokoaikaisesti vanhurskaudessa eli oikealla mielenlaadulla - sillä Isään täydellisesti kaikissa olosuhteissa luottavaan mielenlaadulla, jolla Jeesus eli.
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä." Joh 15:4 - On totta, että meidän kristittyjen tulee katsella toisiamme rakkauden silmälasien läpi. Niitä, jotka haluavat esiintyä opettajina tai viedä uskoa aktiivisesti eteenpäin, on kuitenkin lupa arvioida muita kriittisemmin aivan kuten poliitikkojakin. Edellisellä kommentillani pyrin lähinnä osoittamaan, missä riman tulisi tällöin olla.
Palaan aloitukseeni, jossa kysyin: Miten niin "ei olisi syntiä"?
Halusin tällä aktivoida keskustelua synnin olemuksesta. Koska samasta aiheesta on nyt tullut toinen aloitus, puran tässä ajatukset , jotka minulla oli mielessä aloitusta laatiessani.
Synti nähdään tavallisesti vain väärinä tekoina. Tosiasiassa ihmisen perusongelma eli synti on se, että hän uskoo, että hänet on heitetty yksin epävarmaan maailmaan huolehtimaan itse omista tarpeistaan. Hän ei pysty luonnostaan luottamaan, että Jumala on halukas pitämään hänestä ja hänen tarpeistaan huolta. Ihminen syntyy maailmaan Jumalasta erossa. Kukaan ei luonnostaan tunne Jumalan rakkautta eikä pysty luottamaan hänen huolenpitoonsa. Kukaan ei luonnostaan ole sisimmässään varma siitä, että hänet nähdään oikein ja hänestä pidetään huolta. Meiltä puuttuu se kaiken kattava luottamus Isän täydelliseen huolenpitoon, joka Jeesuksella oli jo syntyessään.
Ihmisen tarpeet ovat erottamaton osa ihmisen haluamista. Niin kauan kuin hän on erossa Jumalasta, hänen tarpeensa määräävät hänen kaikkia tekemisiään. Tarpeiden mukainen haluaminen, syöminen, juominen, yms ei tietenkään itsessään ole syntiä, mutta kun ihminen ei voi luottaa, että Jumala huolehtii näistä kaikista, mikä tahansa hänen haluamisensa voi muuttua himoksi, jota synti eli hänen peruserillisyytensä ruokkii. Tämä himoitseminen voi liittyä mihin tahansa, yhtä hyvin syömiseen kuin hengellisiin asioihinkin.
Toisin sanoen ne, joita Jeesus kutsui sokeiksi, eivät himoitse hengellisten asioiden hallintaa ja ovat sen tähden vapaat himosta tuossa asiassa. Ne taas, jotka luulevat näkevänsä eli himoitsevat hengellisen elämän hallintaa ovat niitä, joista Paavali sanoo, että laki saa synnin virkoamaan.
Heidän kohdallaan himo hallita hengellisyyttä tapahtuu sääntöjen avulla. He esittelevät toisille syntiluetteloita ja pyrkivät valvomaan toisia ihmisiä. He tekevät evankeliumistakin lain, joka vaatii ennen kaikkea synnin välttämistä. Heille evankeliumi ei ole vapauden julistus vaan uusi sääntöjen orjuus.
Todellisuudessa evankeliumin vastaanottaminen ja siitä eläminen on ennen kaikkea vapautta. Toki vapauden voi käsittää väärinkin, mutta sydämestään Jumalaa rakastavan uskovan ei kannata sitä murehtia. Ennemminkin hän saa luottaa täysin siihen, että "Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." Fil 2:13 - Eikä ole. Nuo ovat synnin seurausta.
Synnin ydin on epäluottamus/ epäusko Jumalaa kohtaan eli Jumalasta erossa oleminen. Kaikki väärät valinnat saavat alkunsa siitä.
Syntiinlankeemuksessakin ihminen lakkasi ensin luottamasta Jumalaan eli erottautui luottavaisesta riippuvuussuhteesta Jumalaan ja vasta sitten söi kiellettyä hedelmää. - On helppo nähdä, että tuolloin asiat olivat kuten kirjoitit.
Asia kuitenkin ajankohtainen tänäänkin.
Kuinkahan moni niistä, jotka keskustelevat sujuvasti oppineiden teologien sanomisista ja kiivailevat evankelioinnin tai muiden hengellisten asioiden puolesta, voi sanoa näin:
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja tarkatkaa niitä, jotka vaeltavat sen esikuvan mukaan, jonka me olemme teille antaneet." Fil 3:17
"sellainen kuin hän (Kristus) on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa." 1 Joh 4:17
"minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal 2:20 - Jeesuksen fariseuksille osoittama lause kuuluu kokonaisuudessaan:
"Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: 'Me näemme', ja sen tähden teidän syntinne pysyy."
--> Ne, jotka luottavat omaan kykyynsä hallita hengellisiä asioita eli omasta mielestään näkevät, ovat niitä, joiden synti pysyy. Sen sijaan niillä, jotka eivät näe eli koe hallitsevansa hengellisiä asioita, ei ole syntiä.
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Matt 5:3
Paavali kommentoi asiaa mm näin:
"kun lain käsky tuli, synti virkosi eloon." Room 7:9
On siis uinuvaa ja elävää syntiä.
Mutta kuinka tämä sopii yhteen sen kanssa että
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa." Room 3:10-11? - Asiassa on monta puolta ja sitä voi tarkastella monesta kulmasta. Kun Erkki Lemiseltä kysyttiin aikanaan, että mikä on ihmisen oma osuus pelastuksessa, hän vastasi: Vastaanhangoitteleminen
- Kirjoittelumme alkoi siitä, miten evankeliumi otetaan vastaan. Synti on silloin avainasemassa. Pyydän sinua kertomaan, mikä on sinun käsityksesi synnistä - mitä se on pohjimmiltaan. Vasta kun synnin perusluonne on haarukoitu, on mahdollista jatkaa keskustelua evankeliumin vastaanottamisesta.
- Et siis viitsinyt lukea teksiäni, jossa selvästi sanoin, että Jeesus vielä hylättynäkin sanoi: "Sinun käsiisi minä uskon henkeni". Vaikka sinun on ilmeisesti vaikea uskoa tätä todeksi, niin minulle se kertoo nimenomaan siitä, että Jeesus pysyi synnittömänä aivan loppuun asti. Hän ei langennut syntiin eli katkeruuteen/ kaunaan/ syytöksiin/ vastakkainasetteluun Isää Jumalaa kohtaan vaan pysyi luottamuksessa vielä sittenkin, kun hänet oli hylätty.
Se mitä kirjoitan, perustuu evankeliumien teksteihin, joista en pane yhtäkään kyseenalaiseksi. Sitä sen sijaan ihmettelen, että sinä väität Jeesuksen laulaneen koko psalmin 22 (mikä jo fyysisenä suorituksena lienee mahdotonta ristillä riippuessa), vaikka evankeliumeista löytyvät vain sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit". Sitä paitsi väität Jeesuksen ollen tuolloin epätoivoinen. Siihen en usko. Hän kyllä kärsi suunnattomasti, mutta ei menettänyt uskoaan ja toivoaan Jumalaan vaikka Isä hänet hylkäsikin (tämä Jumalaan turvaaminen äärimmäisen hädän keskellä näkyy myös psalmissa 22). - Ihminen voi omassa voimassaan tehdä vain ei-hengellistä parannusta. Vapaa tahto on utopiaa, sitä on vain suhteellisesti, ei absoluuttisesti. Calvinista ja Augustinuksesta tiedän vain nimen, turha sinun minuun sellaisia leimoja on lätkiä. Minä osaan ihan itse lukea Raamattua ja tulkita sitä.
Kyllä jokainen tarvitsee Jumalan Hengen ohjausta tullakseen uskoon:
"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä.
Sen tähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei minun Isäni sitä hänelle suo." Joh 6:44 ja 65
Tekstistäsi saa vaikutelman, että sinun Raamatussasi Jeesus julistaa näin: Tulkaa minun luokseni sitten kun olette ensin lopettaneet huoraamisen ja murhaamisen. Minun Raamatussani ei tällaista lue. Itseasiassa minun Raamatussani Jeesus suhtautuu suopeasti syntisesti elävään naiseen, joka pesee hänen jalkansa kyynelillään (Luuk 7:36-50).
Liittämäsi raamatunkohdat sopivat kaikki siihen, että Jeesuksen julistamassa parannuksessa on kyse nimenomaan evankeliumin uskomisesta. Tämähän on nimittäin syntiongelman kokonaisratkaisu. Vai oletko tietoinen siitä, mikä on synti? - Kun vaadit evankeliumin yhteydessä parannusta, vaadit ihmiseltä mahdotonta suoritusta, muutosta, joka onnistuu vain Pyhän Hengen avulla. Sitä paitsi ainoa parannus (mielenmuutos), johon Jeesus kutsuu, on epäuskosta luopuminen ja evankeliumin uskominen.
"Kääntykää (=tehkää parannus)ja uskokaa evankeliumi." Mark 1:15
Johannes Kastajakin saarnasi parannuksen kastetta, mutta siinä oli kyse vanhan liiton mukaisesta parannuksesta eli syntisistä elämäntavoista luopumisesta, ulkoisesta parannuksesta. Kyse ei ollut evankeliumin vastaanottamisesta vaan sille otollisen maaperän aikaansaamisesta.
Kun Jeesus kutsuu, hän ei esitä parannusvaatimuksia (paitsi rikkaille nuorukaisille ja niille, jotka uskonnollisilla suorituksillaan/ tietämyksellään luulevat pärjäävänsä):
<Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.> Matt 11:28-30
<Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua." Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta.> Matt 9:9
<Kulkiessaan tulliaseman ohi hän näki siellä istumassa Leevin, Alfeuksen pojan, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." Niin tämä nousi ja lähti seuraamaan häntä.> Mark 2:14
<Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.> Mark 1:17
Kyllä monet näistä, jotka häntä lähtivät seuraamaan, joutuivat sittemmin tekemään isojakin korjausliikkeitä elämässään, mutta he tekivät ne Jeesuksen seuraajina, eivät etukäteen. Samoin tänä päivänä hänen seuraansa tuleminen ei edellytä aina elämän välitöntä siivoamista. Matkan varrella kyllä karsiutuvat pois ne, jotka eivät oikeasti Jeesusta rakasta ja halua myös sisäisesti seurata häntä (ottaa hänen iestään).
<Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;> Joh 6:66-68 - Lainaus: "Mielestäni vastuu ei ole ihmisellä vaan Jumalalla."
Tosi on, että uskon vaikuttaa Jumala. Jeesus sanoikin:
"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä." Joh 6:44
Jumala kuitenkin toimii niiden kautta, jotka tuntevat hänet. Eihän Raamattukaan olisi meidän käytettävissämme, jos eivät ihmiset olisi sitä kirjoittaneet, painaneet, levittäneet. Mutta myös se on totta, etteivät kaikki, jotka sanovat "Herra Herra" ole Jumalan asialla. On olemassa monella tavoin luotaantyöntävää kristillisyyttä. Se johtuu siitä, että Jumalan antama uskon sijasta ihmiset nojaavat omaan kaavamaiseen uskotteluunsa.
Tarkkaan ottaen Jumala ei kutsu ketään kirkkoon tai muihin seurakuntaorganisaatioihin. Hän kutsuu myös sinua Ai-On suoraan itsensä yhteyteen Jeesuksen kautta. Minä, jolla ei ole mitään asemaa missään organisaatiossa, voin olla sen verran välittäjinä tässä asiassa, että esitän sinulle sen saman kutsun, jonka Jeesus on minulle itselleni aikanaan esittänyt:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30 - Ei eri evankeliumeihin tallennettujen Jeesuksen sanojen välillä ole ristiriitaa.
Vaikka Isä hylkäsi Poikansa ristillä, Jeesus vielä hylättynäkin huusi:
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni" Luuk 23:46 ja
"Se on täytetty." Joh 19:30 - Kiitos kysymyksistäsi. Kysyt aivan oleellisia asioita. Hyviä vastauksiakin näkyy tulevan, kuten myös tulkintojen erilaisuudesta johtuvaa kiistelyä. Ilosanomasta on joka tapauksessa kyse, kun evankeliumista puhutaan.
Mielestäni kaikkein kiperin esittämistäsi kysymyksistä on nykykristityille tämä:
"Miten siis oikea Jeesuksen seuraaja vaeltaa, mihin hän uskoo ja miten hän elää"
Nimimerkki 12___13 jo ehtikin vastaamaan näin:
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". Joh. 8:31-32
Jeesuksen seuraaja siis pysyy hänen sanassaan. Siitä, miten tämä näkyy hänen elämässään muodostuu valitettavan usein kiistelyjen aihe. Syynä on se, että tavallisesti tuijotetaan vain ihmisen tekemisiin ja unohdetaan, että tärkeintä on se, mitä hänen sydämessään on. Kysymys voidaan muotoilla myös näin: Mistä näkee, että ihminen on vanhurskas?
Mitä siis tarkoittaa vanhurskas? Usein sanotaan, että se tarkoittaa Jumalalle kelvollista. Tämä on tosi, mutta riittämätön tulkinta. Varsinaisesti vanhurskas tarkoittaa oikeamielistä (ei siis oikeudenmukaista, joka sekin on tosi, mutta riittämätön tulkinta). Oikeamielinen on hän, joka elää koko ajan oikealla mielenlaadulla. Siis millaisella mielenlaadulla? Samalla mielenlaadulla kuin Jeesus.
Entä miten Jeesuksen oikea mielenlaatu ilmenee? Siten, että hän luottaa (uskoo) koko ajan Isään Jumalaan; että kaikki mitä hänen elämässään tapahtuu, tulee Isältä. Hänellä on täysin horjumaton luottamus Isän hyvään tahtoon ja suunnitelmaan katkeraan loppuun asti:
"Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Luuk 23:46
Oikea Jeesuksen seuraaja elää, vaeltaa ja uskoo siis samalla tavalla kuin Jeesus eli hän luottaa
"että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut." Room 8:28
Vain tällä mielenlaadussa hän pysyy Jeesuksessa eli Sanassa. Vain tällä mielenlaadulla hän voi vangita jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 Kor 10:5). Näin uskomalla hän liittyy hetki hetkeltä Kristukseen, joka on uskon alkaja ja täyttäjä (Hepr 12:2).
Ulkoisesti hänen elämänsä ei siis tarvitse näyttää mitenkään erityisen hurskaalta, eiväthän ihmiset Jeesustakaan mitenkään erityisenä pitäneet hänen julkista toimintaansa edeltävinä vuosina. - Kiitos aloituksestasi. Olen itse paininut pitkään samanlaisten uskonyhteyden kysymysten kanssa ja havainnut, että meitä sinun kaltaisiasi paikkansa etsijöitä on pilvin pimein. Moni sydämeltään vilpitön ja herkkä ihminen säikkyy kristillisyyden monesti niin kovia ja vaativia kasvoja. Ei kukaan itsensä pieneksi ja keskeneräiseksi tunteva etsijä halua tulla "telaketjukristillisyyden" polkemaksi tai nielaisemaksi. Ihmiset pukevat kristinuskon niin usein muotoon, joka polkee heräävät hennot hengellisyyden taimet. Itseriittoiset organisaatiot, oppijärjestelmät ja uskovaisuuden ulkoiset mittarit saavat aikaan sen, että moni uskosta kiinnostunut jättäytyy "kaappikristityksi", koska ei halua noihin pakkopaitoihin eikä osalliseksi niiden ympärillä pyörivistä kiistoista.
Olisin valtavan iloinen, jos voisin osoittaa etsijöille jonkun varman paikan, josta jokainen löytäisi itselleen sopivan vastaanoton ja uskonyhteyden. Valitettavasti en itsekään siinä tilanteessa, jossa sinä nyt olet, löytänyt mitään valmista seurakuntayhteyttä. Olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, että Jumala johdattaa meitä, jos kuljemme rukoilleen. Takavuosina olin nimittäin eräänä päivänä tilanteessa, jossa tajusin, että vahvistuakseni sen pelastuksen osallisuudessa, johon Jumala minut oli mitä ilmeisimmin Jeesuksessa kutsunut, minun oli välttämättä löydettävä uskonyhteyttä. Koska koin järjestäytyneet kristillisyyden muodot ahdistaviksi, en voinut muuta kuin huutaa Jumalaa avuksi. Sain unessa hyvin selvän vastauksen: Pidä yhteyttä niiden kanssa, joiden kanssa löydät yhteyttä.
Tämä vastaus on kuljettanut minua vuosikaudet ilman, että minun olisi tarvinnut ruveta samaistumaan johonkin kuppikuntaan (tai parjaamaan niitä, jotka samaistuvat). Pohjimmiltaan se merkitsee minulle, että seurakunta ei ole jokin ulkoinen rakennelma vaan se on elävää yhteyttä ihmisten kesken. Se ei siis edellytä mitään muuta kuin että ihmiset tunnustavat olevansa aidosti kiinnostuneita ja valmiita etsimään sitä, mitä Jumala on meille itse kullekin Kristuksessa varannut. Parhaiten tämä toteutuu mielestäni silloin, kun kukaan ei yritä kovasti esittää uskovaista eikä ripustaudu johonkin organisaatioon/ opilliseen kuppikuntaan.
Tällainen toimintatapa on saanut aikaan sen, että minulla on aina ollut riittävästi ihmissuhteita, joissa hengellisten asioiden työstäminen ja uskossa vahvistuminen sujuu, mutta kaikkiin itseriittoisiin oppisuuntiin, organisaatioihin ja kuppikuntiin nähden olen jäänyt ulkopuoliseksi.
'Menkäämme siis hänen (Kristuksen) luokseen leirin ulkopuolelle hänen pilkkaansa kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan tulevaa me etsimme.' Hepr 13:13-14 - Hyviä vastauksia näyttää satelevan. Joskus kysymys voi valaista asiaa paremmin kuin selitysyritys. Tässä pähkinää purtavaksi maalaisjärjelle:
Miksi Jumalan piti valmistella kansaansa Jeesuksessa tapahtunutta syntien sovitusta varten monta tuhatta vuotta?
Miksi kyseistä tapahtumaa ennakoitiin pääsiäisen asettamisella sekä monilla ennustuksilla?
Mitä ylipäänsä on synti ja miten se Jumalaa koskee? - Kaikki kristityt eivät taida allekirjoittaa tapaasi jaotella kristittyjä. Sitäpaitsi havaitsen, että vastauksia laatiessasi et viitsi lukea tai ainakaan ottaa huomioon kirjoittamaani tekstiä. Et keskustele vaan julistat omaa agendaasi.
- Herra sinua siinä siunatkoon.
Minä ohjenuorani suhteessa Jumalan lakiin (joka on edelleen viimeistä pilkkua myöten voimassa) on, kiitos Jeesuksen, tämä:
"Sillä se, joka pitää koko lain mutta rikkoo yhdessä kohdassa, on syyllinen kaikissa kohdin.
Puhukaa ja toimikaa niin kuin ne, jotka tuomitaan vapauden lain mukaan."
Jaak 2:10,12 - Suuri enemmistö...pieni vähemmistö...paavit..Kotimaa...ennen vanhaan...luterilaiset..Luther... jne
Tätähän koko kirkkohistoria on täynnä eli toisten tekemisiin reagoimista/vastustamista. Pitääkö aina ruveta vastustamaan tai leimaamaan jotakuta, jotta oma toimintatapa tulisi oikeutetuksi? Eikö meidän ennemminkin tulisi olla aktiivisia rakastamaan kuin reaktiivisia? - Käskyistä puheen ollen:
"Toinen pitää yhtä päivää toista parempana, toinen pitää kaikkia päiviä yhtä hyvinä. Kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka kiinnittää huomionsa tiettyihin päiviin, tekee sen Herran tähden." Room 14:5-6
"Sillä käskyt "Älä tee huorin", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse" ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Room 13:9
Sapattikäskyn noudattaminen on luvallista, mutta ei pakollista. Silloin kun sapattikäskyn noudattaminen on itse vapaaehtoisesti valittua, kyse on UT:n hengen mukaisesta uskon kuuliaisuudesta (uskon vanhurskaudesta). Jos sen noudattaminen johtuu oman uudestisyntymättömän sydämen peloista tai ympäristön painostuksesta tai odotuksista, kyse on VT:n hengen mukaisesta lain kuuliaisuudesta (lain vanhurskaudesta).
Jos yhteisö vaatii sapattikäskyn noudattamista, sen tulisi johdonmukaisuuden vuoksi vaatia myös näiden Jumalan käskyjen noudattamista:
Se, joka pilkkaa Herran nimeä, on surmattava. Koko seurakunta kivittäköön hänet. Se, joka pilkkaa Herran nimeä, olipa kyseessä muukalainen tai maan kansalainen, on surmattava.
Jos ihminen surmaa ihmisen, kenet hyvänsä, hänet on surmattava.
Jos ihminen tuottaa lähimmäiselleen vamman, hänelle on tehtävä samoin kuin hän on tehnyt:
ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Samanlaisen vamman, jonka hän on aiheuttanut toiselle, saakoon hän itsekin.
Sen, joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, on korvattava eläin, mutta se, joka tappaa ihmisen, on surmattava. 3. Moos 24:16-17, 20-21 - Mielenkiintoinen keskustelu. Osallistujista lähes kaikilla on kiitettävä kiivaus Jumalan puoleen. Ehkä jonkinlainen pienoiskuva kristikunnan historian opillisista väittelyistä? Esiin on tuotu sekä lain kuuliaisuuden että kristityn vapauden näkökulmaa. Vaikka painopiste onkin ollut opillisissa/ tekstianalyyttisissä näkökohdissa, ilahduttavasti jotkin keskustelijat ovat muistuttaneet myös siitä, ettei kristillistä elämää ole ilman kuolemaa.
Omalta osaltani toisin tähän Jeesuksen seuraamisen näkökulman. Hänen seuraamisensa ei nimittäin merkitse Jumalan säädöksiin tuijottamista. Se on henkilöön katsomista. Entä miten tuo katseemme kohde, Jeesus, toimii? Kaikkea muuta kuin kaavamaisesti. Itseasiassa hänen ennalta arvaamattomuutensa ärsyttää juuri niitä, jotka haluavat, että Jumalan tien kulkeminen olisi ennalta arvattavaa sääntöjen noudattamista.
Jeesuksen seuraaminen ei ole jotain, jonka voi ottaa haltuun. Ihmisen vanha syntinen olemus tavoittelee aina omavoimaista (uskon)elämän "turvallista" hallintaa, haltuun ottamista. Jeesusta ei voi seurata, jos kristitty ei kuole tälle vanhan luonnon himolleen. Kiihkeästi opillisen uskovan kohdalla se siis tarkoittaa lähinnä omalle teologialle kuolemista. Vain siten uskova voi vähitellen oppia tulemaan hetkestä hetkeen Jumalasta riippuvaiseksi. Hengen johdatuksessa elämisen oppiminen vaatii nimittäin aikaa, sillä se ei ole vahvuuden ja hallinnan tunteissa elämistä:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Näin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." Joh 3:8
Jeesuskin oli tyhjentänyt itsensä ja jättäytynyt täysin Isältä jatkuvasti saadun ohjauksen varaan.
"Most certainly, I tell you, the Son can do nothing of himself, but what he sees the Father doing. For whatever things he does, these the Son also does likewise. For the Father has affection for the Son, and shows him all things that he himself does." Joh 3:19-20
Jeesus toimi näin myös sapatin suhteen. Kun Isän johdatus edellytti toimintaa, hän ei pidättäytynyt toimimasta, vaikka lakihenkiset juutalaiset kyttäsivät ympärillä.
Sapattiin nähden kristityn tilanne on samanlainen. JOS hän elää Paavalin tavoin uudessa elämässä eli kuolleena vanhalle luonnolleen (lainomaiselle säännöistä elämiselle), hän elää koko ajan sapattia, uutta elämää, joka on kokonaan omistettu Jumalalle. Hän ei ole enää minkään säädösten orja, sillä hän saa hetkestä hetkeen ohjauksen Isältä.
Vanhassa liitossa arkipäivät sai elää omia asioita ja etuja ajaen ja vain sapatti omistettiin Jumalalle.
"Jos sinä sapatin vuoksi pidätät jalkasi, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhänä päivänäni, ja kutsut sapattia ilopäiväksi, Herran pyhäpäivää kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä, niin ettet kulje omilla asioillasi, et aja omaa etuasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa." Jes 58:13-14
Itselleen kuollut Jeesuksen seuraaja ei enää aja omia asioita, sillä hän tekee kaiken koko ajan Jumalalle ja saa kaiken koko ajan Jumalan kädestä. Hänen tekemisillään ei ole enää omien etujen varmistamisen tai oman hurskauden todistelun leimaa. Hänen ilonsa, turvansa ja elämänsä on joka päivä ja hetki Herrassa.