- Naiivi ja ihmisiin sinisilmäisesti uskova nainen. Arvatkaas vaan olenko ollut helppo uhri huijareille. Mutta elämä opettaa pikkuhiljaa ja kantapään kautta jos ei muuten. Pahiten olen ollut huijattavissa kun minulla oli yritys viimeisiä vetelemässä ja olin aivan loppu...silloin saapui kaiken maailman huijareita haaskalle....
Ne ajat on olleet ja menneet ja jotain olen oppinut minäkin. Ainakin sen, miten kanssaihmisiä kuuluu kohdella - On kohteliasta vastata viesteihin. Mutta niitä kiertoviestejä inhoan kun ihmiset lähettelevät vitsejä toisensa perään eivätkä usko kun sanon että minulla ei ole sellaisiin aikaa, enkä niitä halua...tolkku kaikessa. Joskus sitä voisi jonkun vitsin lukeakkin mutta kun niitä on kymmenittäin kerrallaan, niin roskiin menevät.
- Kai ymmärsit siitä olla ylpeä että jälkikasvu heti keksi paikan, josta apu löytyy, niin...eikä niitä ulkohuussejakaan enää ole. Kyllä tietotekniikka on hyvä asia
- kirjoittaa justiin tänne ja pysyy sanojensa takana. Kuuntelee muita, eikä ole jääräpäisesti vain oikeassa vaan pohtii asioita monelta kantilta olematta silti tuuliviiri.
- Valmistuin datanomiksi 2006 ja nyt luen tietojenkäsittelyn ammattitutkintoa ja haen kiivaasti töitä samalla....Mihin pitäisi ottaa yhteyttä että työnhakija ja työnantaja kohtaisivat minun tapauksessani
- rauhaton ihminen voisi olla onnellinen. En ehkä ymmärtänyt aloitusta oikein mutta ajattelen niin, että rauha sielussa tarvitaan onnellisuuteen.
- naurattaa usein ja makeasti. Osaan nauraa myös itselleni. Toivottavasti sinäkin osaat. Tilannekomiikka on parasta
- kaikille selväksi että ei lahjoja ei juhlia. Oma porukka vaan syömään. Tytär ja mies olivat kuitenkin järjestäneet yllätysjuhlat jossa oli 40-50 ystävää ja sukulaista ja täytyy kyllä sanoa että ei sen hienompaa päivää ole ollutkaan. Itku pääsi pakko myöntää. Ja sain fillarin. Oli ruokaa viinaa ja mukavaa seuraa ja karaokea laulettiin niin että hoplaaaaa!!!!!!!!!
- olen ollut kaikkitietävä ja omannut aika kärkkäitä mielipiteitä. Ikää tullessa sitä huomaa että ei ne asiat aina niin ole kuin ensinäkemältä näyttää. Ikä tuskin on minuakaan tyhmistänyt. Olen vain tajunnut asioilla olevan monta puolta. Ja tekniikka. Siinä pysyn mukana kun opiskelen tietotekniikkaa. HIH! Vielä sitä vanhakin jaksaa ja on mielenkiintoa vaikka muille jakaa
- on myös pimeä puolensa. Mutta kuu...kuuhan on aina näkyvillä. Kyllä työ on hyvin pitkälle mittari jolla ihmisen arvoa mitataan. Eikä tarvitse olla 70 vuotias kun sen tajuaa. Minä 50 vuotias työtön olen niin huonolla itsetunnolla varustettu tällä hetkellä että on tunteet tosi pinnassa ja herkkänä. Työ on muutakin kuin palkan ansaitsemista. Se on kuulumista yhteisöön. Siinä olet tärkeä osa. Olet jotain, kun olet töissä.
Mutta muuten olet oikeassa, että ihmisyyteen kuuluu muutakin. Syrjäytyä ei saa - sitä niveltä varjellaan suusta lähteviltä tulehduksilta pitämällä hammaskalusto kunnossa. Siinäpä ainoa proteesin haittapuoli. Muuten on nostanut elämän laatua ihanasti, vaikka nuorena se jo laitettiin. 45 vuotiaana. Sitä operaatiota on turha pelätä.
- mutta tekonivelen vuoksi on pakko olla hammaskalusto kunnossa. Etkös sinä sitä tiennyt!? Tupee tuskin aiheuttaa irrotessaan suunnattomia kärsimyksiä...henkisiä ehkä kuitenkin. En tiedä, kun ei ole kokemusta. Kerro sinä kun kaikkeen osaat vastata
- luuraa sinun itsevarmuutesi. Tiedän sen kun omanikin sinne luikahti kun en ole töitä löytänyt, enkä päässyt edes haastatteluun. Minulla on kovin säikkynä nykyään itsetunto, pienemmästäkin vastoinkäymisestä sitä saa maanitella. Mutta...joka kerta se on vähän enemmän saanut puhtia itseensä. Onnea koulutukseen!!!
- Pirre on oikeassa. Naukujaiset sikseen vaikka kevät pukkaa päälle.
- että sinä et mitenkään osoittanut myötäeläväsi kirjoituksesi perusteella. Eikä tuon tapaisia vastauksia kukaan surressaan kaipaa. Ei kannata halveksia kenenkään tunteita. Voit joku päivä kaivata kaunista sanaa itsekin. Pian kuusikymmentä. Osalle meistä kertyvät vuodet tuovat vain kärtyn olemuksen. Osalle vanhemman ihmisen viisauden ja ymmärryksen.
- sämpylät kun onnistuu niin riemuissani ostin ruisjauhoja ja siin olevan reseptin mukaan tein. Siin ei laitettu hiivaa kun nimeksi ja tehtiin juuri. JUURI SE taisi epäonnistua. en tiedä. Mutta jos suinkin viitsit niin katsohan sähköpostiosoitteeni ja kiltti kiltti jauhopeukaloystäväni laita minulle ohje. Lupaan yrittää tiistaina. Huomenna on Excelin koe enkä oikein osaa aloittaa mitään uutta sellaisena päivänä. Opiskelijan elämää aikuisella iällä.
- sen olla pitää. Kun oon kova huushollaamaan niin yritin sitä ruisleipääkin itse tehdä ja voin kertoa että ei kyl onnistunut. Littanaa oli ja liian kauan pidin uunissakin. Pakko ostaa kaupasta vaan
- nosti päätään ja piti uurestansa lukia seppä pohojanmaalaisen surullinen tarina. Kyllä siinä vesi noroina valui pitkin pulleita poskiani enkä yrittänytkään pidätellä nauruani. Tekstisi on niin ihanaa luettavaa ja tapasi kertoa osuu minun syrämmeeni. voi voi. Toki ymmärrän tapauksen traumatisoivan luonteen mutta kun niin sieluni silmillä näin tapahtuneen ja pääsin vielä päähenkilön tunteisiin mukaan... Olen siis pahoillani että olet tuommostakin joutunut kokemaan voi sinnuu. Niin minun piti sanoa. Buahahhahhaa
- on todella hyviä ja terveellisiä. Kalliita vaan pakkaavat olemaan. Itse sekoitan niitten siemenet jogurtin joukkoon, miten sinä ne nautit!?
- kerran kesällä uusi turkoosi Marimekon puolihame kuminauhavyötäröllä. Jalassa uudet remmikorkokengät ja lähdin fillarilla lähikauppaan. Siinä sitten risteyksessä pysähdyin ja otti korko kiinni helman saumaan. Pysähdyttyäni ja hypätessä fillarin selästä, repi korkokengän korko sen hienon hameeni nilkkoihin. Äkkiä sain sen ylöskin mutta kyllä hävetti. Muistan sen vieläkin että kuinka ihana tunne oli fillaroidessa ja uusien vaatteiden tuoma koppavuus ja sitten kaiken nolo loppu.