- kun yhdessä toimien mukulan maailmaan saattavat niin yhdes myös huolta pitäköön. Tässä tarinassa äiti on kirjoittajan mukaan ainoa syntipukki ja se on väärin. Kova kohtalo on pojalla. Lihavuus kun on tila jolla on helppo ihmistä syyllistää...ja ainoa joka siihen voi vaikuttaa on paksukainen ite. Kun löytyy tarpeeksi motivaatiota, löytyy myös keinot
- ihminen on komia kattoa. Ja ryhdikäs pitää olla. Hapannaamat on rumia katella, vaikka oisivat minkä ikäsiä vaan. Hei hulinaa ja hymyillään kun tavataan
- joskus seurata miten vanhemmat ovat holtittomia. Mutta syytän myös niitä, jotka asian tietävät eivätkä yritäkkään siihen puuttua. Taivastellaan, mutta ei tehdä mitään ja lapsi kärsii.
- menet kun kerran onni potkaisi ja pääsit hakemaasi paikkaan. Onneksi olkoon!! Nostan hattua rohkeudelle. Kyllä kotiin aina pääsee jos ei asiat sitten sujukkaan niin kuin olet kuvitellut. Onnea työpaikan suhteen
- latelee viisauden sanoja. It-asiantuntija läheisenä omaisena ei paljon asiassa auta, jos oleilee tietsikalla paljon ja latailee ohjelmia tai justiinsa tilaa lehtiä tai tavaraa. Silloin on sähköpostiosoite ilmoitettava ja vaarana roskapostit.
- kaljanjuontiin aina syy löytyy ja talkoot on ihan hyvä syy...hyöty ja huvi yhdessä. Täällä maalla talkoita vietetään ja podetaan kunhan talven selkä taittuu
- on liian vanha tälle palstalle.Siis hänen ilkeilystään ei kannata välittää pierun vertaa
- Ei niin yhtikäs mitään. mutta minä olen elän ja kirjoitan nyt. Ei mitään...
- Ei se ihan NOIN yksinkertaista ole!!!
- sinua vaivaa?
- Luin tätä viestiketjua joka saa vallan aggressiivisen sävyn..en hakenut linkkien takaa tietoa joka ehkä olisi valaissut asiaa, mutta tunsin itseni oikeasti tosi naiiviksi...mitä hyvänen aika tää tappelu tarkottaa..HTZA
- voisin lähettää voimia. Kumpa voisin lohduttaa. Mutta nyt...ei ole sanoja. On vain myötäelämisen vahva tunne
- antaa anteeksi isälleni, joka ei anteeksiantoa pyydä, eikä vissiin haluakkaan...Hankalaa. Unohdan koko ukon ja ajattelen että mihin minä häntä enää tarvitsen kun olen näinkin pitkään ilman pärjännyt. Ja etukäteen annan anteeksi sinulle, joka minua moitit tietämättä asioiden oikeaa laitaa. Hymyillään kun tavataan
- rakkaus on ja pysyy. Tällä hetkellä se on kiukun alle hautautunut mutta tiedän se olevan ja rinnassa roihuavan vielä...enkä tarkoita itserakkautta, vaan rakkautta omaan puolisooni joka tällä hetkellä on saanut hermoni riekaleiksi
- tietää varmasti itsekin mikä on soveliasta ja mikä ei.
Jäitä hattuun, on minun neuvoni - Sinäpä osasit hienosti pukea sanoihin koko asian. "Hienostunut aito naisen ihailu, flirttailu tai kosiskelu ja brutaali imarteleva-huoritteleva kopelointi keskeisyys poikkeavat kyllä toisistaan niin paljon, että eiköhän rajanveto onnistu melko helposti." Yhdyn edelliseen puhujaan.
- löysin puoliskoni. Tiedä häntä onko oikeat palaset liitetty yhteen. Sen verran on otettu yhteen. Mutta yhdes ollaan oltu jo kohta 33 vuotta. Eikä enää tässä viidenkymmenen kunnioitettavassa iässä jaksa tsekkailla josko joku muu puolisko sopisi paremmin. Tuskimpa vaan. Vaan taisi tää hermafrodiitti olla hiukan skitsofreeninen josta meidä erotettiin.
- Pyöräkelkka on kaikkein kankein liikuteltava. Otin tällä kommentilla kantaa kun pyysit kannanottoja
- vastaavat niin ekaks arvokkainta on lapset ja lastenlapset. Sitten eteenpäin ajatellen haaveilen löytäväni vielä työpaikan. Onnellisuus tarkoittaa sitä että olen tyytyväinen ja huomaan elämän pieniä onnenpipanoita. On oma koti. Mies rinnallani. On suhtkoht hyvä terveys. Ja kai onnellisuuteen liittyy sekin että on haaveita, joita tavoitella.
- ratkaisee paljon ja elekieli..minä pidän imartelusta. Minusta on ihanaa kun mies minua kehuu. Mitä enemmän ikää naiselle tulee, sitä enemmän myönteistä huomiota kaipaa. Minä pystyn sen rehellisesti myöntämään. Tokihan tolkun miehenä itsekin tajuat eron häirinnän ja kannustavan lausahduksen välillä.