sammakko8
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 66 kommenttia
- Lukiessani näitä vastauksia voin siis koko sydämestäni sanoa, etten tajua miten nämä naiset ovat miestensä kanssa. Oikein käy sääliksi, kun lukee, miten naiset puolustelevat miehiään, kun nämä eivät huomioi heitä ja näiden junttiutta.
Minulle on aina ollut täysin käsittämätön ajatus, mitä pahaa suomalaiset miehet näkevät naistensa huomioimisessa ja muistamisessa? Ihan oikeesti jokainen, joka haluaa itselleen romanttisen hyvän parisuhteen tulisi olla vain onnellinen, jos voi tehdä toisen ihmisen mielen hyväksi ja osoittaa huomiotaan, vaikka kyse olisi "vain" naistenpäivästä.
Olen hyvin pahoillani, mutta minä ainakin haluan mieheni arvostavan naisia ja myös osoittavan sen. Toki myös itse haluan arvostaa miehiä(ainakin muita kuin näitä ikuisia ruikuttajia) ja näutää kumppanilleni tämän arvostuksen. Ja minulle se on täysin normaalia ja itsestäänselvyys(kuten naistenpäivän muistaminen, tai ainakin pahoittelu, jos on jostain syystä sen unohtanut). - Ihanaa, että joku kannattaa täällä pieniä rintoja. Minulla oli nuorempana kauhea rintakompleksi pienistä rinnoistani, joista olin saanut kuulla teininä kommentteja.
Vanhempana huomasin kaikkien miesten olevan oikein tyytyväisiä rintoihini ja aloin pitää niistä tosi paljon. Nyt rintani ovat itsestään kasvaneet parin viime vuoden aikana jostain syystä.
Toisaalta on naisellinen olo omistaa muuhun kokooni nähden hyvänkokoiset rinnat, mutta pieniin tottuneena ja niistä pitäneenä en todellakaan voi sanoa olevani yhtään onnellisempi nykyään. Oma kauneusihanteeni sen puoleen on aina ollut sporttinen ja tyttömäinen ja sellaiseen vartaloon pienet rinnat sopivat todella hyvin(ja säilyy nuorena pidempään). Jos minun pitäisi valita onko minulla 50-kymppisenä roikahtaneet isot tissit vai tyttömäiset pelkät nännit, valitsisin ehdottomasti jälkimmäiset.
Niille varsinkin, jotka ottavat silikonit muiden kommenttien takia, en kyllä kauheasti empatiaa anna, koska silloin sosiaalisen verkoston vaihtaminen voisi olla halvempi ja tehokkaampi vaihtoehto. Eihän kukaan normaali terve ihminen tuomitse ketään rintojen koon perusteella tai kommentoi niistä. - Olen nyt puolisen vuotta elänyt muslimien kanssa samassa asuntolassa ja tutustunut myös hyvin erääseen Iranin kurdiin. Olen myös ihan mielenkiinnosta tutkinut paljon kurdikulttuuria ja ottanut selvää heistä. Myös sinulle netistäkin löytyy paljon tutkimuksia ja tietoa.
Oman käsitykseni mukaan kurdit ovat muslimeista kaikkein vähiten fanaattisia (tottakai myös vaihtelua löytyy), ja he kaikki määrittelevät itsensä kurdeina ennen uskontoa. Myös tuntemani kurdimies välttää määrittelemästä itseään millään tavalla uskonnon mukaan ja edes näyttämästä uskontoaan millään tavalla. Kurdit ovat hyvin ylpeitä omasta kulttuuristaan ja juuristaan, ja he ovat hyviä sopeutumaan vieraisiin kulttuureihin, koska ovat aina joutuneet sopeutumaan elämään muiden vallan alla.
Suuri osa kurdeista myös tuntee islaminuskonnon tulleen heille pakotettuna heidän oman alkuperäisen uskontonsa, Zarahustran, tilalle. Omasta mielestäni kurdin kanssa seurustelu voi olla turvallista ja hyvä vaihtoehto, jos verrataan muiden maiden muslimeihin. Ja voin sanoa, että itse olen ihan viimeisen päälle feministi ja kriittinen miehiä kohtaan. Tottakai sinun pitää puhua miesystäväsi kanssa ja ottaa selvää hänen arvoistaan ja perhekäsityksistään. Lisäksi oma avarakatseisuutesi ja kiinnostuksesi vieraita kulttuureja kohtaan auttaa, koska kurdit yleensä haluavat jatkaa kieltään ja kulttuuriaan jälkipolville, mikä on heille paljon tärkeämpää kuin uskonnon jatkaminen. - Englanniksi sain seuraavasti:
Lukion päättötodistus lukiostani(ilmainen)
Ylioppilastutkintotodistus YTL:ltä(n. 26 euroa)
Noista espanjankielisista en osaa sanoa, koska muistaakseni YTL ei kääntänyt sille kielelle. Ilmeisesti pitää turvautua viralliseen kielenkääntäjään, joka tosin veloittanee huomattavasti enemmän. - Eksyin vahingossa tälle palstalle ja jäin lueskelemaan mielenkiintoiselta vaikuttavaa keskustelua. Oli vaan pakko mainita, että näitä viestejä(ja argumentteja) tähän asti luettuani sinun viestisi ovat kaikkein eniten olleet vailla logiikkaa, etkä ole tainnut itsekään omia juttujasi tiedostaa. Jos kerran sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta Steiner-koulusta, minkä ihmeen takia edes täytyy alkaa väittelemään sellaisten kanssa, joilla sitä on? Ärsyttäviä sellaiset ihmiset, joiden vaan periaatteesta täytyy väitellä joka asiasta vastoin parempaa tietoaan.
- Miten löysit tuon huoneen, oliko sulla jotain tuttuja, vai onko paikka ennestään tuttu? Kuinka paljon maksat vuokraa? Kiinnostaa vaan kovasti, kun itse mietin, mikä olisi paras ratkaisu.
- No kiva, että sinne on tulossa suomalaisia näin paljon :) Onko sulla jo asunto valmiina vai miten sen järjestät?
- Kiitos vastauksestasi :) Onko tuo UCM:stä saatava tutkinto sellainen, että siitä automaattisesti pitää jatkaa muualle, eikä se varsinaisesti valmista mihinkään? Miksi muuten päätit tulla ulkomaille opiskelemaan?
Sain jo aloituspaketin UM:stä ja pääsyni varmistui. Näköjään yliopiston urheilutarjonta näyttää tosi monipuoliselta. Kannattaako sun mielestä ostaa tuo student sports card, vai pääseekö halvemmalla ilman sitä? Kun luin jostain, että muualta vois saada silti halvemmalla esim. kuntosalikortin. - Kiitoksia.
No mä olen ollut vaan ammattikorkeassa aiemmin, etten tiedä suomalaisenkaan yliopiston työmäärästä ;) Ehkä hyvä niin.
Sitä muuten olen ihmetellyt, että mitä eroa on University Collegella ja pelkällä Maastrichtin Universityllä? Mitä alaa opiskelet, jos uskallat näin julkisesti paljastaa? Niin ja miten asut ja paljonko se maksaa? Olen ymmärtänyt, että Hollannista(Amsterdamia lukuunottamatta)on vaikea saada töitä, oletko samaa mieltä? - Kiitos vinkistä, lähetänkin sinne sitten postia :) Näinkin aiemmin Skandinavier i Maastricht-yhteisön, mutta kiva, että suomalaisille on omansakin.
Jos jaksat, niin kerro hiukan lisää, mitä olet tykännyt olla siellä, kun oon lukenut pääasiassa vaihtareiden kokemuksia netistä. - Toivottavasti tulisi pian hyväksymiskirje, jotta voi tosissaan alkaa järjestellä asioita. Ainakin papereideni puolesta luulisin pääseväni ellei taso sitten ole tosi korkea. Sen jälkeen, kun lähetin todistukseni yliopistolle, sain kirjeen, jossa kerrottiin, että "you can be admitted" hakemaani ohjelmaan. Samoin kerrottiin, että mun pitää vielä rekisteröityä tuonne Studielinkiin ja hakea sen kautta. Rekisteröitymisessä oli jotakin ongelmaa ja sain vasta viime vkolla puhelinyhteyden ja asian selvitettyä. Yliopistolta sanottiin, että pääasia, että pystyy rekisteröitymään Studielinkiin syyskuun alkuun mennessä. En sitten oikein tiedä oliko tuo saamani kirje jonkinlainen "lupaus" hyväksymisestä vai ilmoitus jatkoon pääsystä hakuprosessissa. Mutta eiköhän se tässä selviä.
Miten muuten olet järjestänyt rahoituksen vai oletko saanut jonkin stipendin? Missä päin olet opiskellut aiemmin ja minkälaisen tutkinnon? Mulla myös oli toisessa harkinnassa tuo European Law School.
Innostuin Maastrichtista viime tammikuussa interrail-matkalla ja ajattelin heti, että tämä voisi olla kaupunki, jossa viihtyä. Kotiin palattuani katsoin, mitä yliopisto tarjoaa ja miten sinne haetaan. Tuo hakemani ala tuntuu koko ajan vaan oikeammalta pohdittuani ulkomaille lähdön järkevyyttä. Hiukan minua huolettaa Problem Based Learning, jota yliopisto mainostaa, koska en ole varma pystynkö tuomaan osaamiseni sellaisessa opiskelussa parhaiten esiin ja kyllästynkö nopeasti ryhmätöiden yms. tekemiseen.
Itsellänikään ei ole vielä mitään käsitystä asumisesta. Ilmeisesti yliopistolla pitäisi olla 25.8, kun on joku tutustumispäivä, mutta opiskelu alkaa 1.9. Hiukan myös mietin, josko vaan menisi paikan päälle ja luottaisi hyvään tuuriinsa(siihen samaan kuin reilatessa) ja asuisi vaikka muutaman yön hostellissa, jos ei heti löytäisi paikkaa. Luin täältä netistä myös tarinoita Guest Housesta ja siitä, ettei se ole kait paras mahdollinen paikka. - Itselläni ei ole edes vielä kanditutkintoa, mutta olen silti jo innolla katsellut varsinkin noita Erasmus Mundus-maisteriohjelmia, joissa on tosi paljon kaikkea itseäni kiinnostavaa. Opiskelut suoritetaan vielä parin vuoden aikana useassa eri yliopistossa/maassa.
- Moi. Olipas kiva, kun joku kohtalotoveri löytyi. Olen siis menossa opiskelemaan European Public Health bachelor-tutkintoa. Taikka siis en ole ihan varma, että olenko jo päässyt, kun mulla on ollut kaikenlaisia ongelmia tuon hakemisen kanssa ja nyt juuri viimeisin Studielinkiin kirjautumisen kanssa ollut ongelma ratkesi ja odotan seuraavaa vaihetta.
Milloin olet menossa sinne ja millä? Onko sulla jo asunto ja mitä aiot opiskella? - Sain käsityksen, että myös saksaksi saa ylioppilastutkintotodistuksen käännöksen YTL:stä. Se maksaa n. 20 euroa, mutta toimitus saattaa kestää jopa kk.
Oman englanninkielisen käännökseni sain lukiostani ilmaiseksi, joten kai sieltä saksaksikin saa, jos ammattitaitoa löytyy. - Olipa hyvä viesti.
Olen itse ollut aina tosi hoikka luonnostaan(tosin minulla on myös todella terveelliset elämäntavat), ja olen aiemmin hävennyt sitä, koska se on tehnyt minusta niin erilaisen suomalaisnaisenemmistöön verrattuna ja helpon päivittelyn kohteen joka puolella. Mitä vanhemmaksi kuitenkin tulen, sitä enemmän nautin hoikkuudestani ja pyrin sitä korostamaan.
Tätä ihmisten paino-ongelmien aiheuttamaa vihaa ja fiksaatioita seuratessa alan tuntea itseni todella etuoikeutetuksi kokoni vuoksi. Kyllä elämäni taitaa loppujen lopuksi olla varsin helppoa, kun on muutakin tekemistä, kuin toisten ihmisten painon seuraaminen ja siitä elämäntehtävänsä tekeminen.
Jos ihmiset kuluttaisivat saman ajan terveellistääkseen omia elämäntapojaan ja liikkuakseen, niin Suomen kansantalous voisi kääntyä ihan uuteen nousuun liikalihavuuden aiheuttaminen haittojen vähentyessä ja tehokkuuden sekä onnellisuuden lisääntyessä. - Niin olet siis muutaman kerran nähnyt järkyttäviä ilmestyksiä, jotka ovat olleet liian laihoja. Voin kertoa, että olen nähnyt JOKA PÄIVÄ MONTA KERTAA tyttöjä, jotka tursuavat vaatteissaan ja näyttävät siksi hyvin mauttomilta.
Kumpi siis on todennäköisempi ongelma, josta kannattaa valittaa: Tursuavat läskit vai anoreksia? - Sanon olevani neitsyt, koska en ole koskaan ollut yhdynnässä, vaikka olen muuten harrastanut seksiä. Kai se on ihan, mitä kukakin asialla ymmärtää. Toisellehan voi "oikea" neitsyys tarkoittaa, ettei ole koskaan harrastanut minkäänlaista seksiä.
Mutta jos nyt aatellaan sun tapausta ja nimenomaan sitä tulkintaa, että neitsyys menee immenkalvon myötä, niin tuskinpa se "reiällä käynti" vielä siihen vaikutti. - Onko minun vai muiden luetunymmärtämisessä vikaa, kun itse käsitin kysymyksen niin, että vastaukseksi haettiin, kuka on vanhin neitsyt/"poitsut", eikä sitä, minkä ikäisenä kukakin on neitsyytensä/poikuutensa menettänyt?
Olen itse siis 27 vee neitsytnainen. - se helpottaisi varmana teitä molempia, jos edes tapaisitte. Siis näkisit, onko nainen todella kaipauksen arvoinen vai onko aika kullannut muistot.
Toisaalta voisit ilmaista pahoittelusi ja häntäkin se varmaan helpottaisi, kävipä siinä miten tahansa.
Pahempaa on sellainen katuminen ja vatvominen. Kuitenkin aikojenkin päästä helpottaa, jos saa itselleen vastauksia vaikka vanhoistakin asioista.
Niin ja vaikka nainen olisi vihainen sinulle, niin kun hän saa sen ilmaista, voi olla että kuitenkin hänkin näkee sinussa uuden mahdollisuuden. - Ainakin itse huomaan vasta pidemmän ajan kuluessa vetääkö mies minua fyysisesti puoleensa vai ei. Tärkeintä on se, että miehessä on jotakin muuta kiinnostavaa persoonassa. Silloin se fyysinenkin puoli yleensä syttyy kuin itsestään.