o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Ei voi aamua lumisateiseksi kehua, mutta maisema on vaihteeksi ihan talvisen valkoinen.
Olen tässä innoissani lueskellut pirtin porukan kirjoituksia. Tuntuu kuin kaikki olisivat jo vuosikausia olleet vanhoja tuttuja, joista aina löytyy uusia piirteitä.
Mukava kun olette olemassa!
Täällä on paljon todella hyviä kirjoittajia, mutta Hurskainen pääsi kyllä yllättämään.
Anteeksi kamalasti, mutta Sinun aloittelustasi sain mielikuvan avuttomasta, surkeasta tumpusta, jolla oli peukalokin keskellä kämmentä. Melkein sääli tuli, mutta pikkuhiljaa aloin tosin epäillä, että kaveri taitaa olla aikamoinen huijari tai veijari...
Jos en olisi näin helkkarin hieno nainen, sanoisin, että perkules: kaamosaloitus oli mitä parhainta suorasanaista runoutta. Jos nyt olisimme koulussa ja minä suomenmaikkasi, saisit tuolla aloituksellasi täyden kympin. Älä siis pistä kynttilääsi vakan alle!
Lähden tästä telefooniin.
Entinen koulutoveri soitti. Tutustuimme kansakoulun ensimmäisellä luokalla, ja aikanaan hänestä tuli kuopuksemme kummitäti. Jonkin verran yhteyttä olemme pitäneet kaikki nämä vuodet. Kun yhteinen luokkatoverimme, johon minä olin jo viisivuotiaana ennättänyt tutustua, palasi maailmalta kotikonnuille, löimme viisaat päämme yhteen ja rupesimme haaveilemaan kansakoulun ensimmäisen luokan luokkatovereiden luokkakokouksesta. Eikä siinä kauan haikaltu, kun rupesimme kukin tahollamme ottamaan yhteyttä niihin ekaluokkalaisiin, joiden kanssa toimi jonkinlainen osoiteyhteys.
Totta puhuen pari luokkamme poikaa teki suurimman urakan. Heillä oli paremmat yhteydet poikiin kuin meillä"tytöillä". Tämän lisäksi he päättivät järjestää koko homman, varasivat koulun, hoitivat tiedotuksen sekä tapaamiseen kaavaillun ravintolalounaan sijasta upean juhla-aterian yhden pojan kotona.
Alkukankankeuttakaan ei ollut, haikailimme muutamia joukosta puuttuneita, mutta kaiken aikaa olimme se ensimmäinen luokka, joka olimme olleet seitsemän vuosikymmentä sitten.
Kokoontumisestamme tuli suvella kuluneeksi neljä vuotta, joten tuskin enää uutta luokkakokousta olemme järjestämässä... - OHO! Nyt on "Jahuun" kello rikki tai kiusanhenki nukahtanut, vaikka naputteluni onkin kestänyt melkoisen tovin ja sormeni myös.
Nyt ne kyllä ovat niin koppurassa, että niillä voisi vaikka raivata vakoja kasvimaahan. - Tänään on taas vaihteeksi ollut aurinkoinen talvipäivä. En siis allekirjoita tuossa yläpuolella olevaa säätilannetta...
Päivä oli muutenkin oikein miellyttävä, sillä meillä oli aivan ihana ihminen syynäämässä terveydentilaani. Hän on käynyt täällä puolen vuoden välein siitä lähtien kun sairauteni todettiin.
Aivan alusta asti hän on tuntunut läheiseltä ystävältä, eikä puolin eikä toisin ole jännitetty.
Onneksi hän kertoi vasta tutkimusten, testien ja kokeitten jälkeen, että tämä oli hänen viimeinen käyntinsä luonani, sillä vuodenvaihteen jälkeen hän jäisi eläkkeelle.
Jos hän olisi heti alkuun kertonut, että hän ensi vuoden alussa jää eläkkeelle, olisi ainakin verenpaine hypännyt niin korkealle, että siinä olisi ainakin mittari hajonnut. Testien ratkomiset ja kysymyksiin vastaamiset olisivat päätyneet tuloksiin miinus sata (-100). Nyt tulokset olivat erinomaiset. Tulokset olivat jopa parantuneet keväisestä tutkimuksesta, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että pillerien ahmimisesta ei ole hyötyä kuin apteekille ja lääketehtaille.
Ja nyt jännitetään sitä ehtiikö tämä teksti kadota ja ilmoitetaanko Venlastiinalle, että et ole kirjautunut, vaikka sininen nikki tuossa alapuolella puolella jännittää yhä vielä kuuluuko sarjaan olla vai ei olla.
Joka tapauksessa tämä ajan pituus todistaa sen, että lääkkeet ja voiteet eivät kirjottajan käsiä paranna.
Voikaapa oikein hyvin! - Huomentapäivää!
Se on sitten vesikeli.
Eilen oli melko talvisen näköinen sää, josta kirjoitin tilannekatsauksen,
Todennäköisesti olen tölvässyt you tuben pääpomoa, koska sen kanssa näyttää tulevan päivittäin yhteenottoja, jotka minä häviän. Kun se ei muuta keksi, se huitaisee taivaan tuuliin tekstini, vaikka kirjoitus ei pitkä olisikaan.
Eikä tässä muuta kuin parhaat mahdolliset jatkot Kahvipirtin porukalle! - Piti taas pelata sitä palapeliä, vaikka olin jo kertaalleen kirjautunut, ja siellä minä sinisenä nökötin tekstini alla. Onneksi on tuo varjo-olentoni, joten panin hänen harteilleen koko sepustuksen.
Saa nähdä miten muijan nyt käy.
Joka tapauksessa on pakko sanoa, että on tuo Hurskainen aika velmu. Yrittää välillä antaa itsestään sellaisen kuvan, että hän olisi yksioikoinen tumpelo. Ei onnistu! Monipuoliset ajatelmat ja ilmaukset todistavat kokonaan muuta.
Tosin Hurskaisen kohdalla saa olla varovainen, ettei pakahdu nauruun.
Terveisiä vaan, terveisiä! - Kuten mahdollisesti näkyy, tarina jatkuu.
Mies vetosi siihen, että olin kymmenvuotiaasta asti tuntenut hänen vaimonsa ja saattaisin tietää mitä pitäisi tehdä.
Loppujen lopuksi minä päätin antaa neuvon:
1. Suostu yhdellä ehdolla vaimosi vaatimukseen myydä Mersusi.
2. Lupaa ostaa hänelle Alfa Romeo.
3. Ilmoita ostavasi itsellesi Beta Julia!
Illansuussa puhelin soi uudelleen. Siellä se luokkatoverini mies jutusteli suuria kiitoksia.
Mersua ei myydä, eikä avioeroa tule, koska he viidenkymmenen neljän vuoden jälkeen ovat niin kasvaneet kiinni toisiinsa etteivät pysty elämään ilman toisiaan. - Uskokaa tai älkää, mutta tällä kertaa piti kaksi kertaa nipistää itseäni ennen kuin uskoin, että entisen koulutoverini mies soitti ja kysyi millä konstein avioliitto kestää vuosikymmeniä. Ennen kuin ennätin sanoa, ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta avioliiton kestämiseen, sanoi soittaja, että hän on kuullut meidän juuri viettäneet 60-vuotishääpäivää. Myönsin hänen kuulleen oikein ja totesin, että eihän heilläkään samasta kymmenluvusta ole kuin kuutisen vuotta. Nyt oli kuulemma kuitenkin tullut mutkia matkaan. Mies pelkäsi. että vaimolla oli joko erittäin myöhäinen viidenkymmenen villitys tai sitten hän alkaa muuten sekoilla. Pitkän tilannekatsauksen jälkeen sain kuulla seuraavaa:
Mies oli toisinaan kurkkua myöten täynnä vaimonsa papatusta ja livahti korjaamaan parikymmenvuotiasta Mersuaan, joka oli loistokunnossa. Joku avioeron kokenut vaimon ystävätär oli kylvänyt epäilyksen siemieniä ystäväpiirilleen ja neuvonut heitä pitämään silmällä puolisoittensa puuhia. Niinpä sitten muutamana päivänä autokorjaamon pihalla hiippaili Mersun restauroijan vaimo. Miehensä nähtyään hän oli alkanut tivata että missä se nainen oli.
Kun tämä alkoi toistua, oli mies ehdottanut, että vaimo menisi keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa. Vaimo oli aina suuttunut esityksestä ja saanut raivokohtauksen, kun mies oli esittänyt, että hän voisi tulla mukaan ja yhdessä selvitettäisi tilannetta jonkun tunnetun psykiatrin avustuksella. Hän oli lähtenyt ovet paukkuen ja palannut vasta muutaman tunnin kuluttua ilmoittamaan keskustelleensa todellisen asiantuntijan kanssa ja saaneensa kunnon neuvon,
Neuvo oli sellainen, että sillä pystyi toteamaan rakastiko puoliso vaimoaan vai valehteliko rakastavansa ja piti salarakasta.
Piti ilmoittaa, että mersu oli myytävä ja sen tilalle ostettava sellainen auto, jonka vaimo halusi.
Jos mies kieltäytyisi, olisi vaimon vaadittava avioero,
Mies vakuutti, ettei hän missään tapauksessa halua avioeroa mutta kysyi sitten vaimon toivekohdetta. Se oli Alfa Romeo. - Olen tässä pelaillut pasianseja ja selaillut vanhoja valokuvia.
Elämäntoverini oli parturissa, ja ketään häiritsemättä sain hoilata täyttä kurkkua niitä murrelauluja, jotka olin kouluaikana oppinut. Raumalaistahan minä en tietenkään osaa, mutta sävelen mukana tulivat sanatkin.
Minulla on parikin kouluaikaista laulukirjaa, mutta ne taitavat olla varastokomerossa ja tietysti alimmaisessa laatikossa. Ottaen huomioon persoonaallisen musikaalisuuteni epäilen, etten saa lähimmäiseltäni apua pakaasien nostelemisessa. Hän taitaa uumoilla, että kellariretken jälkeen alkaa täällä aikamoinen mylläkkä, kun täpötäysi kirjahylly täytyy uudelleem organisoida.
Kyttään toisella silmälläni k-marketin pihasta lähteviä autoja, mutta yhtään ei ole osunut silmiin jotakin tarkoittavaa rekkaria.
Täytyy kokeilla onnea lähtemällä ajelulle elikkä kaupoille naapurikylään.
Se meriteeraa sitä, että nyt tuli kiireinen vaatteitten vaihto, ettei kukaan luule ukkorukkani kuskaavan mukanaan lumppusäkkiä.
Terveiä vaan terveisiä!
Lähettää sama vanha Venlastiina - Olen tässä pelaillut pasianseja ja selaillut vanhoja valokuvia.
Elämäntoverini oli parturissa, ja ketään häiritsemättä sain hoilata täyttä kurkkua niitä murrelauluja, jotka olin kouluaikana oppinut. Raumalaistahan minä en tietenkään osaa, mutta sävelen mukana tulivat sanatkin.
Minulla on parikin kouluaikaista laulukirjaa, mutta ne taitavat olla varastokomerossa ja tietysti alimmaisessa laatikossa. Ottaen huomioon persoonaallisen musikaalisuuteni epäilen, etten saa lähimmäiseltäni apua pakaasien nostelemisessa. Hän taitaa uumoilla, että kellariretken jälkeen alkaa täällä aikamoinen mylläkkä, kun täpötäysi kirjahylly täytyy uudelleem organisoida.
Kyttään toisella silmälläni k-marketin pihasta lähteviä autoja, mutta yhtään ei ole osunut silmiin jotakin tarkoittavaa rekkaria.
Täytyy kokeilla onnea lähtemällä ajelulle elikkä kaupoille naapurikylään.
Se meriteeraa sitä, että nyt tuli kiireinen vaatteitten vaihto, ettei kukaan luule ukkorukkani kuskaavan mukanaan lumppusäkkiä.
Terveiä vaan terveisiä!
Lähettää sama vanha Venlastiina - Onneksi on vasta lokakuu.
Ei tarvitse olla kovinkaan kiltti, kun tontut eivät vielä kurkistele ikkunoitten takana.
Toivotaan, että huomenna on jälleen yksi aurinkoinen päivä - Huh, huh, Hurskainen!
Olin nukahtamaisillani telkkarin ääreen, mutta uni ei tullutkaan. Lähdin läppärin kantta aukomaan, ja sen alta löytyikin monta merkintää Kahvipirtin pöytäkirjsta. Kiitoksia kaikille kirjoittajille, mutta Hurskainen saa lisäksi kunniamaininnan hillitystä ja asiallisesta talvihattujen jakelusta.
Mikäli kolmen tuulen hattuja vielä piisaa, tulen lähiaikoina jonon jatkoksi sillä edellytyksellä, että en ole sitä ennen kuollut nauruun.
Lähden nyt katsomaan, näenkö unissani Hurskaisen hattukokoelman.
Hatullinen hauskoja unia koko pirtin porukalle!
Hyvät yöt. - Kaunis päivä!
Jonkin verran on koivuista rapissut väri-ilo, ja sen tilalla ovat vitivalkoiset rungot ja kuin päivää syleilemään pyrkivät oksat.
Tai ehkä alastomat oksistot yrittävät osoittaa, että katsokaahan kansalaiset sinitaivasta. Kyllä sekin on katselemisen väärti.
Lapsena tuli tähyiltyä taivasta hyvinkin useasti. Äiti oli kertonut, että jos näkee taivaalla samanaikaisesti auringon, kuun ja seitsemän tähteä, tapahtuu jotakin hyvää.
En muista, seurasiko näkymästä mitään muuta onnekasta kuin iloinen mieli etsinnän onnistumisesta.
Vuosikymmeniin en enää ole onnea taivaalta etsinyt, mutta mieleeni on juuttunut erään luokkatoverini jakama tieto: Jos auton rekisterikilvessä on sellaiset kirjaimet, että ne muodostavat selvän sanan, on iloa odotettavissa.
Huvikseni yritän löytää rekkareista kunnon sanoja, mutta ylen harvoin onnistuu, kun kilpien kirjaimet ovat enimmäkseen pelkkiä konsonantteja. Toisaalta saattaa rekisterikilpisanojenkin etsiskelystä olla jotakin hyötyä. Aivoja kun pitäisi alvariinsa vaivata dementian ehkäisemiseksi.
Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli, on vanha hokema. Yllättäen se taaskin piti paikkansa, kun innostuin miettimään konsonantin suomenklelistä nimeä. Ensin pälkähti päähäni, että ääntiö on vokaali ja samoin tein: konsonantti on KERAKE!
Riemastuneena totesin, etteivät köyhien vanhempieni maksamat lukukausimaksut ole menneet ihan hukkaan. Olin minä jotakin oppinut! Suuren tietomääräni keskeltä päätin palata arkitodellisuuteen ja katsoin marketin lähes täyteen tungettua paikoitusaluetta. Sieltä oli juuri lähdössä pieni henkilöauto, jonka rekisterikilvessä olivat kirjaimet LEI.
Se on ihan oikea sana, joten jään ihmettelemään tule via iloaiheita.
Iloa ja valoa Teille kaikille! - Täällä kyllä paistaa, eikä tuuli yhtään heiluttele puitten latvoja.
Pihan asfaltti on keltaisten lehtien pilkuttama. Antavathan ne mukavasti väriä, kun yhtään punaista autoakaan ole marketin pihalla. Vaikuttaa siltä kuin tänään olisi harmaitten autojen päivä. Paikoitusalueella on tosin yksi musta, ja juuri nyt sinne kaarsi vihreä, jonka perässä seurasi punainenkin.
Yksi hyvin pieni musta koira kävelyttää ronskin kokoista isäntäänsä.
Aurinko innostui paistamaan, ja taivas on väriltään ylivoimaisesti sininen. Sekalaisia pilvenkokkareita torkkuu vähän sielläsun täällä, mutta tämä syyspäivä on juuri niin valoisa, aurinkonen ja värikäs kuin suomalainen sysksy parhaimmillaan on.
Uloshan tästäon kipinkapin kolisteltava!
Heippa! - Voi herran pieksut kuinka upeaakin upeampi päivä tästä onkaan sukeutunut!
Aurinko paistaa niin innokkaasti kuin se yrittäisi tänään korvata kaikki paistamattomat rästitkin.
Ruskan monivärisyyteen kirjautuneet metsiköt ja pihapuut kurottautuvut pilvettömän sinistä taivasta kohti. Tuulenpoikanen pyyhältää silloin tällöin yrittämässä kuperkeikkaa suurimpien koivujen latvoissa.
Tällaisena päivänä on jo pitkään soinut sielussani "En päivääkään vaihtaisi pois..."
Taidan lähteä nurkan taakse laulamaan.
Onnellista päivää kaikille! - Todennäköistä säätä ...
Vai pitåisikö kirjoittaa toivorikasta, kun aika ajoin vaikuttaa siltä kuin aurinko yrittäisi pyrkiä näytille.
On se sitä yrittänyt ennenkin, mutta minä olen päättänyt olla niin maan perusteellisesti suomalainen, että en enää usko ennen kuin näen.
Olosuhteiden pakosta ja luonteeni heikkoudesta johtuen olen menettänyt uskoni unelmiin ja tulevaisuuteen. Vielä tässä saattaisi tehdä ja tapahtua, mutta pelkkään omaan napaan tuijottelemiseksi tuntuu elämäni lipuvan likimain täsmällisestä aikataulusta huolimatta.
Aikataulu pitää sisällään kolmasti päivässä nautittavan kourallisen kaiken maailman pillereitä, jotka eivät mielestäni millään tavalla paranna, auta tai edes hiukkasen helpota.
Nyt taitaa olla aikaa sen verran kulunut, että taitaa taas koko tekstini kadota.
Siltä varalta että ylläpito sallii minun päästäKahvipirttiin, kiittelen siitä vaihtelusta, joka pirtissä poiketessani on mieltäni virkistänyt.
Kiitos ja kirjoitelkaa lisää, että minulla riittää luettavaa.
Itse yritän hillitä ainoaa jäljellä olevaa himoani - kirjoittamista. - Olen tänään riidellyt kirjautumisesta. Tuo peijakkaan jahuu vaatii kaiken maailman salasanat, vaikka olen jo vuosikymmeniä sitten kirjautunut Venlastiinaksi.
Se kirjautuminen kuului sarjaan "nimi on enne".
Minun kohdallani tuo sanonta on pitänyt paikkansa monta kertaa. Huippu lienee se, että nykyinen suomenkielinen sukunimeni on sama kuin vanhemmiltani saatu sukunimi på svenska.
Venlastiinaksi kirjautuminen kai enteili sitä, että myimme rivarimme ja muutimme kirkonkylän keskustaan kerrostaloon Venlantielle. Asunnon vaihdosta meillä ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia siihen aikaan, kun minä innostuin Kahvipirtin vakioasiakkaaksi.
Saa nähdä, muistaako tämä aparaatti vielä, että olen kirjautuneena.
Aika on kulunut rattoisasti, sillä meillä poikkesi iltakylässä ex-miniämme, joka edelleenkin ikään kuin kuuluu meidän perheeseemme. Hän poikkeaa aina silloin tällöin jutustelemassa ja tuo tullessaan aina uutisiakin. En kai tietäisi tuttaviemme kuulumisista yhtään mitään, kun en juurikaan liikuskele lähiympäristöä kauempana.
Hän ja poikamme ovat edelleenkin puheväleissä, ja niin pitää ollakin. Molemmat tuntuivat pitävän tärkeänä sitä, että oli heidän keskinäinen tilanteensa mikä tahansa, heillä on yhteinen tytär, jolla pitää olla sekä isä että äiti.
Jaaha. Tässä sitä vain lörpöttelen, vaikka nyt olisi hörppimisen aika. Pitäisi nautiskella päivän kolmas pillerikourallinen ja painua sitten pehkuihin.
Hyvät yöt ja kauniit unet! - Tervehdys!
Koska paheeni on olla monisanainen nainen, en tällä kertaa tee muuta kuin ilmoituksen: elossa ollaan.
Eloisaa elämää Teille kaikille! - Päivää.
Eilen varjo-olentoni Puskasuleima naputteli melkoisen tarinan, mutta loppujen lopuksi se kompastui siihen peijakkaan palikkapeliin. Puskis kun ei ole rekisteröitynyt. Välitän tässä nyt kuitenkin hänen ruskaan rakastuneet terveisensä. Hän ei ole nurkkapatriootti mutta täpötäydestä sydämestään rakastaa Suomen ruska-aikaa. Puskis toivottaakin maailman kauneimpia syyspäiviä Kahvipirtin porukalle!
En lähde olemaan eri mieltä kaverini kanssa suomalaisen syysluonnon kauneudesta, vaikka aurinko ei olekaan kovin lämpimästi hyväillyt värikästä luontoamme.
Siispä oikein reippaat syysterveiset minultakin: valoa ja iloa ikiomaan Kahvipirttiimme! - Tulipa myöhäisempi herännäisyys. Eipä ole sää eikä maisema eilisestä muuttunut, mutta oikein hyvää huomenta sentään Kahvipirttiin lienee lupa toivottaa.
Skillan sanoo vaatimattomasti, että pirtin aloitus on annettu hänen tehdä. Vai vielä annettu ja millä valtuuksilla! Jos en olisi näin hieno ihminen, sanoisin että voihan piru ja helkkari sekä muut sivistyssanat. En minä vielä niin dementoitunut ole etten muistaisi kuka tämän Kahvipirtin perusti ja on jaksanut vuosikaudet pitää pystyssä.
Pirtin kuppikunta on oikein mukava, sopuisa ja monipuolinen, mutta Skillan tämän maanmainion juttutuvan on pystyttänyt ja saanut uudetkin tulokkaat heti kotiutumaan.
Mielikuvituksesta olen Skillanin kanssa samaa mieltä.
Kyllä mielikuvitus on hyvä asia. Ainakin minulle suorastaan tarpeellinen, ja sen lisäksi elämäntilanteessa, jossa ei virkkuukoukkukaan pysy sormien välissä, saan olla onnellinen kaikista niistä asioista ja tapahtumista, jotka ovat muistojeni aarrearkkuun tallentuneet.
Älkää säikähtäkö! En aio tässä ruveta muistelemaan. Tuli kiire katsomaan onko kahvipannun pohjalla tippaakaan sumppia jäljellä.
Petikaverikin heräsi, joten tässä olisi kyllä aika saada toinenkin kupponen kuumaa.
Heippa! - Näyttää siltä kuin päivä olisi selkenemässä. Pilvien peitossa taivaankansi vieläkin on, mutta sumu on hälvennyt ja maailma vaikuttaa valoisammalta kuin aamulla.
Lämpötiloista en tiedä mitään. Onhan meilläkin lämpömittari, mutta minä mittaan lämpöä sen mukaan kuinka minusta tuntuu. Asteilla ei tee mitään.
Keekoilin aamuvarhaisella tunnin verran pyjamassa parvekkeella ja päätin sitten mennä vielä hetkeksi petiin pötköttelemään. Se "hetki" oli reilut kolme tuntia. Herätessäni kello oli kymmenen!
On tämä siitä mukava elämän aika, että voi valvoa, kun valvottaa ja nukkua, kun voi ottaa nokoset milloin vain ja niin kauan kuin unta riittää.
Olen eilen ja tänään muistellut niitä taidenäyttelyitä, joita muutamia vuosia sitten oli Kahvipirtissä. On täällä taitavia maisemamaalareita. Toivottavasti olette edelleenkin pitäneet huolta siitä, ettei lahjakkuutenne ole jäänyt käyttämättä. Taito osata maalata on sellainen asia, josta on iloa maalarille itselleen myös kaikille, jotka hänen siveltimensä jälkiä katsovat.
Luomisen ja työn iloa kaikille uutterille pirttiläisille toivottelee Venlastiina