o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Jukolanviesti taitaa olla niitä urheilulajeja, joita saatan töllöttää, jos ei muuta parempaa ole. Se on se ainoa laji, jota olen kouluaikana harrastanut (puolipakolla tosin) ja hämmästyttänyt itsenikin osoittautumalla koulun toiseksi parhaaksi suunnistajaksi.
Minä olin niin suosittu joukkuelajeissa, että kapteenit ihan tappelivat minusta.
Arvasitte oikein: kumpikin oli sitä mieltä, että ota sinä toi, kun hän viimeksi oli minun joukkueessani.
Uinti oli myös suosikkilaji, mutta se oli kesäloman ohjelmissa, sillä koulussa sitä ei opiskeltu. Se onnistuu vieläkin, mutta kuljettajaa ei ainakaan tähän mennessä ole
löytynyt. Ajokorttini annoin mennä vanhaksi, eikä intoa riitä rollaattorilla huristelemiseen pitkälti toistakymmentä kilometriä lähimmälle järvelle.
Eiköhän tässä olekin tarpeeksi tältä päivältä.
Saa nähdä, onko nikitys onnistunut...
Kauniiti unet! - Uskokaa tai älkää, niin rekisteröity nikkini on jo muutaman kerran kadonnut teille tietymättömille.
Kaikki oli kunnossa, kun aloin litaniani laatimisen, mutta niin vain piti jotakin keksiä.
Saapa nähdä, joutuukin tuolla laatikon alla oleva Venlastiina palapelleilemään jotakin katumerkkejä, teitä ym.
Jos tämä sabotointi jatkuu, kaivan esiin isäni vanhan Rheinmetallin ja alan kirjoittaa muistelmiani,,, - Tuli mieleeni jonkin runon loppu " Kesä jatkuu, kesä".
Niin näyttää jatkuvan, ja se on hieno juttu se. Kun oikein ottaa koppaan se sotku, mikä läppärissäni on, niin tekisi mieleni heittää koko roska niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Olen yrittänyt selvittää mistä sellainen jokapaikasotkija YAHOO on tänne ilmestynyt.
Googlekaan ei tiedä, mikä se on ja mistä se tulee.
Ei sitä ymmärtänyt poikanikaan, vaikka hän onkin meloinen ekspertti, kun tietsikan mekanismeista tulee kyse.
Yritän jonkin aikaa pysytellä poissa pilaamasta rähinöinnilläni Kahvipirtin leppoisaa tunnelmaa.
Toivottelen vain oikein hyvää kesää Teille kaikille. - Ehtoota!
Olinhan siellä minäkin; Lidlissä nimittäin ja ihan K-CITY-marketissakin. Ostimme K-kaupasta neljä tyynyä yhteensä kympillä ja pari rasiallista etelänhedelmiä. Maku kummassakin oli eksoottinen, kun ne olivat uppo-outoja, mutta kyllä ne oikeastaan hyviä olivat. Lisäksi puoli kiloa aprikooseja maksoi 1,70 ja saman verran paraguayoja vain 1,40 euroa. Tuoreita mansikoitakin oli myynnissä, mutta varttikilon hinta oli mielestäni kaikkien aikojen huippu: viisi euroa!
Taidan tästä lähteä nautiskelemaan pari raikasta hedelmää. Kumman tguoreita ja mehukkaita ne ovat vaikka ovatkin tulleet kaukaisilta mailta.
Parvekkeelle kompastelen kuuntelemaan naapurin pihapuista konsertteja ja katsomaan taivaanrannan valojen ja varjojen leikkiä.
Hyvät yö tja kauniit unet! - Kuten mahdollisesti huomaatte, olin rekisteröitynyt.
- Pilveen veti, ja lämpömittari näyttää olleen peffamäenlaskua mittaamassa.
Aamulla tarkeni istua parvekkaalla lehteä lukemssa. Jonkinlainen viima pakotti kylläkin hakemaan huovan hartioille, mutta varpaat saivat rauhassa nauttia raittiista ilmasta.
Kämppäkaverini lähti kauppaan ja apteekkiin.
Nyt olisi ihana rauha aloittaa yksi kirjoittamisprojekti, kun kukaan ei saisi puheripulia juuri silloin, kun olen aloittamassa. Se aloittaminen onkin ainoa vaikea kohta koko projektissani -- on ollut jo puolisen vuosisataa... Onneksi on tuo ukonhäirikkö, jonka syyksi voi aloittamattomuuden lykätä. Kukapa sitä itseään laiskuudesta toruisi.
Tänään ajattelin yrittää, mutta sitten lankesin testaamaan Iltasanomista latinalaisfraasien tuntemustani. Latinaa en ole lukenut, mutta fraasit olivat niin käytössä kuluneet, että tulos oli 15/15.
Luin etusivulta, että tulos oli niin erinomainen, että minä voisin olla Rooman keisari.
Riemastuneena ilmoitin uutisen suureen ääneen puolisolleni, joka kommenoi siihen välittömästi laulamalla "Meitä keisarit ei enää hoivaa..."
Laulajan onneksi hänen sisarensa soitti, ja siinä on niin puhelias nainen, ettei hänen kanssaan keskustellessa tarvitse puhua mitään. Turha on yrittääkään, sillä puheenvuoroa ei saa.
Nyt olisi ihana rauha aloittaa se edellä mainitsemani projekti, mutta inspiraatio puuttuu.
Voikaapa taas oikein hyvin ja kiitos kahvista! - Kaikkien aikojen paras presidentti oli URHO KALEVA KEKKONEN:
Jos listataan hänen aikaansaannoksensa. tulee liian pitkä lista perustella. - Tervehdys, Kat.leija!
Lupaan kysyä pojaltamme heti, kun pääsen näkö- tai puhelinyhteyteen hänen kanssaan.
Mitään muuta en voikaan luvata - en edes sitä, milloin vastaus tulee. Tämä kuopuksemme on varsinainen menevä mies, eikä meillä ole aavistustakaan siitä, missä hän milloinkin on. Hänellä on monenlaisia harrastuksia ympäri kotimaata, ja välillä hän lentelee sinne sun tänne.
Viimeksi, kun ankileikkisesti olisimme tarvinneet häneltä informaatiota, tavoitimme hänet Unkarista. Hän oli serkkunsa kanssa lentänyt sinne. Tosin sillä kertaa Finnairilla. Vaikka hän on kyllä lentänhyt eri puolilla Eurooppaa, etupäässä hän lentelee kotimaassa. Isäkin on päässyt muutaman kerran poikansa lennätettäväksi ja saanut ihailla Suomea yläilmoista. Varsinkin kotikyläänsä Late on kuvannutkin...
Olen pohtinut, pelkääkö poika, että minä pelkään, vai olenko ylipainonen vai onko hän sovinisti.
Mukaan en ole ruinannut. Autonkuljettajana hän on muutaman kerran toiminut, kerran Eestin-matkallakin., mutta silloinkin hän oli lupautunut ajamaan, kun isä tarvitsi kuskia, eikä minulla ollut ajokorttia.
Hullu minä olin, kun en uusinut sitä! Mutta niinhän se on, että kun on pöllö pää, kärsii koko kroppa.
Terveiseit myös Latelta! - Olipa ihana äitienpäivä, vaikka jo pitkään olen ollut sitä mieltä, etteivät nykyiset äitienpäivät ole muuta kuin kauppiaitten markkinajuhlat. "Osta äidille sitä, osta äidille tätä jne."
Täällä oli tänään kaksi aikamiespoikaa, yksi miniä ja kolme lastenlasta, joista tyttäret ovat jo aikuisia ja ainoa poika vielä koululainen. Toinen tytöistä valmistui sairaanhoitajaksi, oli vuoden töissä ja lähti sitten opiskelamaan kauppatieteitä. Toinen tyttö päätyi hotelli- ja ravintolaopistoon, valmistui kokiksi ja sai onnekseen heti työpaikan ravintolasta, jossa hän opiskeluaikana oli ollut harjoittelijana.
Eilen kävi kokkitytön veli hyvästelemässä, sillä äitienpäivän aamuna hänellä oli edessä lento Ateenaan kahdeksi viikoksi. Erinomainen asia hänen kannaltaan, mutta meille tulee varmasti vähän ikävä...
Nuorempi aikamiespoika restauroi tätä läppäriäni ja antoi vähän satikutia ynnä neuvoja. Hän myös esitelmöi aiheesta, jota en uskalla mainita muuta kuin kirosanana, Sekin näyttää olevan kaupallinen itsensätyrkyttäjä. Toivottavasti se nyt pysyy poissa...
Telkkarista tulee jääkiekkoa. En ole yhtään edes penkkiurheilullinen. Miksi jääkiekkoa sanotaan joukkueurheiluksi. Minusta se on lähinnä joukkotappelu, kun sille päälle tulee...
Eikä sitten muuta kuin hyvät yöt ja voinnit! - Ja taas on se uusin pirulainen ollutASIALLA.
- TÄÄLLÄ SITÄ TAAS OLLAAN!
Olen lueskellut pitkin päivää Kahvipirtin påiväkirjoja ja yrittänyt välillä päästä osoitteeseen 128.
Tarkoitus oli kiittää ystävällisestä myötämieliydestä esittämääni sotilasarvon korotusta kohtaan.
Siispä kiitokset Teille ymmärtäväiset ihmiset.
Oikeastaan nimitys vähän korjasi perheen sisäistäkin arvoasemaa. Olihan hieman noloa, että esikoisemme oli alikersantti ja korpraali-isäänsä ylempiarvoinen.
Onneksi poikamme ei ollut alkuunkaan kiinnostunut sotilasurasta, joskin hänestä alikessuna olemisesta oli etua esim. telttaleirillä. Alokkaat pitivät hauskaa ja meteliäkin, ja kaksi alikessua ilmoitti, että pojat voivat nauttia suvisesta luonnosta ihan oman halunsa mukaan, kunhan eivät häiritse esimiestensä päivänokosia.
Unoset keskeytyivät hurjaan karjuntaan. Siihen syyllistyi upseerikokelas, joka uhkasi vaikka millä ja erityisesti sotilasarvojen menetyksellä, koska aliupseerit vain makailivat teltassa eivätkä saaneet alokkaita kuriin, Melkoinen alokasjoukkio kuunteli vieressä, kun alikersantit kehottivat ylempiarvoisempaansa tekemään välittömästi kantelun. Se tosin saattaisi olla miinusta uraputkeen. .Upseerinhan pitäisi saada niin alokkaat kuin aliupseeritkin kuriin.
Siinä vaiheessa herran upseeri oli poistunut ja kiroilut mennessään.
Koska tämä rollaattoriin sidottu elämä ei paljon virikkeitä anna, ovat sää ja k-kaupan pihalle päivän mittaan tulevat punaiset autot ainoat tarjoamani piristeet, joten ei varmasti olisi mielenkiintoista lukea samaa eilen, tänään ja huomenna.
Kirjoitelkaa, kirjoitelkaa, kirjoitelkaa.
Tykkään lukemisesta! - Siinä se taas on, nimimerkkini valmiina odottamassa sitä, minkä olin jo aiemmin aikonut julkistaa:
Minulla on uusi kirosana. Se on YAHOO! Sen kun kiukuissani karjaisen, vapisevat kolmen ärrän sielunvihollisetkin. - Tervehdys!
Lueskelin täältä kirjoitelmia ja yllättäen huomasin puumerkkini jo valmiiksi ikään kuin odottamassa.
Se on juuri sitä, mistä olen jo pitkään marissut ja rähissyt: ensin ei kirjautuminen onnistu millään ja sitten nimimerkkejäni saattaa olla kolmekin tyhjien laatikoitten alla,
Sää ei kovin helteiseltä näytä; Etelästä taivas on likaisen harmaa, mutta luoteen ja pohjoisen rajoilla näkymä muuttuu, Pilviä on, mutta ne kohoavat kohoamistaan ja yletessään muuttuvat valkoisiksi pumpulipilviksi. Samaa tahtia pilvien etääntymisen kanssa levenee tyhjiksi jääneille/jääville alueille upea sini!
Idässä taivas on jo täysin sininen; vain ihan ta vaanrannan alareunassa on hauraita valkoisia hattaroita.
Tätä kirjoitellesani olen päässyt seuraamaan taivaan tapahtumia. Yllättävän nopeasti ovat ankeat pilvet kaikonneet luoteestakin kokonaan, ja näyttää siltä kuin ankeat pilvet tekisivät meikoista vauhtia taivaansinen tieltä. Saattaa tästä suvinen päivä sikeytyä jopa ihan Helsinkiin saakka.
Ihanaa kevättä kaikille! - Puoili arkillista katosi,
Kirjautuminen ei kelvannut, kunnes nimimerkejä alkoi olla pareittain.
Voikaa hyvin ja nauttikaa kevästä! - Kesä jatkuu, kesä. Ainakin tänään.
Suloista suvea!! - Kirkastuu, kirkastuu. Ei tässä uskalla ruveta kehuskelemaan, että päivästä on tulossa tosi kaunis.
Taivaanranta on mustanharmaa, mutta onhan sitten jotakin jännitettävää. Ja ah sitä mielihyvää, jos aurinko ihan oikesti alkaa hymyillä taivaankannella.
Valo valaisee apeankin mielen.
Sitä mieltä taitavat olla variksetkin. Ne oikein parvelevat ja lepäävät välillä sähkötolppien päällä.
Siinä sitä onkin meikämuijalle katseltavaa...
Terkkuja kaikille! - Skillanin mielipiteeseen ei ole mitään lisättävää. Kannattaisi niittenkin, jotka eivät ole sota-aikaa kokeneet, joskus kysellä miten sota-ajan lapset kokivat sodan.
Joskus vuosia sitten pidin tapanani kuunnella radiopakinoita.
Toimittajan nimeä en muista, mutta mielestäni hän oli ihan omaa luokkaansa. Joskus suorastaan harmitti, jos joku poikkesi kyläilemään tai itselläni oli muuta menoa, kun oli suosikkitoimittajani aika.
Unohtumattomaksi jäi pakina Sillanpään marssilaulusta. Hän kuulemma kirjoitti sen laivalla matkalla sotaa pakoon Ruotsiin. "Kotikontujen tienoita tervehtien tämä laulumme raikukoon yli peltojen, vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon...
... Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin mikä retkemme tänne toi: ilomielin me riensimme sinne päin, mistä yhteinen kutsu soi..."
Toivottavasti ei meidän lapsillemme eikä lapsenlapsillemme soisi minkäänlaista "yhteistä kutsua". - Aamupäivää! Olen tässä toista tuntia vahtinut ilman kirkastumista. Kyllä se aste asteelta vaalenee. Nyt jo uskaltaa väittää, että vielä se aurinkokin herää!
Heti herättyäni kävin parvekkeella haukkomassa happea, kun mielestäni paikallinen automaattituuletus ei sovi minulle. Ainakaan ennen muinoin Helsingissä ei saanut avata ikkunoita, jos talossa oli automaattituuletus. No, minä availen parvekkeen ovea. Kukaan ei tiettäväst ole valittanut...
JEAH! Nyt on jo taivaalla vaaleansinisiä läiskiä. Kyllä se suvi tästä pikku hiljaa selkenee.
Voikaapa hyvin ja kirjoitelkaa, että meikämuijalla piisaa luettavaa! - Jesses kun tänne pääsy on tuskien takana. Emme millään meinanneet osata perille, kun kartta ja kompassi unohtuivat kotiin. Onneksi matkan varrella alkoi kuulua laulua tummasilmäisestä kasakkatytöstä, ja siihen konserttiinhan oli pakko poiketa. SUURI rakkauteni Leonid Haritonov vei taas palasen sydämestäni ja toisen Reinonkin. Tai oikeastaan Puna-armeijan kuoron voimallisella säestyksellä Laten tohveli lensi taivaan tuuliin.
Hyväntuulisina lensimme mekin, eikä toista takakoipeani yhtään palellut, vaikkei siinä ollut kuin risa villasukka. Late ei yhtää uskaltanut surra Reinoaan, vaan arveli, että ensi pääsiäislennollahan se saattaa tulla vastaan. Hän arveli, että voisimme esi vuoden pääsiäislennolla taas poiketa matkan varrella konsertiin, jos vaikka se tohvelikin löytyisi...
Oli oikein hauska porukka taas Kyöpelinvuorella koolla. Vahinko, että Lokarin noitatyttö pääsi livistämään jonnekin Havaijille, ja olisihan Lokarinkin tapaaminen mukavaa ollut.
Kärmekeitto oli entistäkin maukkaampaa, mutta juhlatohinassa jäi tänäkin vuonna resepti pyytämättä. Niinhän sed unohtuo viime vuonnakin...
Ensi vuonna sitten -- jos ei taaskin satu unoutumaan.
Kuten huomaatte, sisältää yllä oleva lauseke ilmoittautumisen jo ensi vuoden Kyöpelin-lennolle! - Iltapäivää! Kansalaisvelvollisuus on täytetty. Sen verran jo kotipihassa otti voimille, että ajattelin tekisinkö jotakin, mitä koskaan en ole tehnyt: jättäisin äänestämättä.
En jättänyt, ja nyt odottelen soosin lämpiämistä, että pääsen iskemään hampaani niin potattiien kuin ertyisesti uunilohen kimppuun. Nälkä on vähintään yhtä kova kuin varpusella jouluaattona.
Terkkuja koko poppoolle!