o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Onnea ja menestystä Teille ystävät koko uuden vuoden 2017 ajaksi!
Terveyttä ja valoisaa mieltä!
Meidän kuppikuntamme on jo vuosia onnistunut välttämään flunssat ja lentsut jokavuotisella rokotuksella, joten ei se piikittely aina negatiivista ole. Aluksi ajattelin, ettei moinen terveyskeskus-jonottaminen ole kuin hukkareissu. Kun kaikki piikittämässä käymättömät tuttavat ovat petipotilaita, olen päättänyt tänäkin vuonna mennä rokotettavaksi.
Vähän kyllä nyt väsyttää. Valvomisesta ovat vuorokaudenajat menneet ihan sekaisin. Hyvä, kun sentään tajuan onko tänään tänään vai eilen.
Paukuttelu alkoi iltakuudelta ja jatkui yli puolen yön. Luin juuri, että kolmas maailmansota olisi uhkaamassa. Kyllä pauke, rytinä ja jyminä oli sellaista, että melkein pelästyin sodan jo alkaneen.
Tinaa valoimme, ja minulle tuli jopa rahaakin. Elämäntoverille ei tullut latin latia, joten lupasin hänelle puolet tänä vuonna tulevista miljoonistani. Möhkäleeni tuo mieleen jellonan, joka istuu maassa, pitää varpaitaan rahakasassa ja heiluttaa suurensuurta sulkakynää.
Mahtaisikohan valokseni tarkoittaa, että vihdoinkin aloitan menestys-
eepokseni kirjoittamisen? Alakouluikäisenähän minun piti isona alkaa opettajaksi ja kesäloman aikaan kirjailijaksi. Jospa nyt ovat nostaneet Nobelin palkinnon rahakasaa niin mahtavaksi, että kannattaisi yrittää unelmansa toteuttamista...
Älkää pelästykö! Mietteistäni olen jalat tukevasti maassa enkä ole ympäristölle vaarallinen.
Lämpimästi tervehtien: Venlastiina - Ehtoota. Korkealla tolppien nokassa tuikkivat katuvalot. Pimeydelle ne eivät mahda mitään. Maisema on sysimusta.
Joulukuusessa palavat kynttilät, mutta onneksi niin kinkku kuin laatikotkaan eivät palaneet. Jouluateria oli oikein onnistunut, ja omenamehulla kostuttamani kakku, jonka kerrosten väleihin silittelin luumuhilloa ja hillon päälle kermavaahtoa, jolla myös päällystin kakun. Kakku teki kauppansa. Tänään tein toisen, mutta se on aloittamaton. Saattaa joku tulla kahville huomenissa.
Toivottavasti huomenna ei tule ruokavieraita, kun en viitsisi ruveta rustaamaan lanttulaatikkoa enkä myöskään perunalaatikkoa. Lanttulooraa olikin yksi ja ainoa, ja ahmimme sen kilpaa. Potaattilooraa oli enemmän, ja yksi laatikko on vielä jäljellä. Ja kinkkua! Saa Late paistaa ensi jouluksikin kinkun, jos... Mmm, no, se on sen ajan murhe tai helpotus.
Voikaapa paksusti! - Kumma juttu: Tähän aikaa yleensä olemme joko nenä telkkarissa kiinni tai sängyssä jännittämässä, tuleeko uni vai eikö. Nyt Late keitti iltakahvit, ja syötiin eilisen vieraamme veteen leipomat pullat. Hyviä olivat!
Testattiin perunalaatikko ja graavilohi, ja täysi kymppi piti herra keittiömestarille antaa. Taitaa mies olla luonnonlahjakkuus, sillä hän ei ole ennen perunalaatikkoa valmistanut. Lohta sen sijaa hän on useinkin graavannut. Vain lanttulaatikko on minun tekemääni, ja se saa arvosanasa huomenissa.
Mainittakoon vielä, että keittokirjamme on kateissa, joten meillä kaikki valmistetaan muistiperintöohjeisiin tukeutuen.
Persoonakohtaisesti koristelin joulukuusen, ja kameramies nappasi siitä kaksi jotenkuten onnistunutta kuvaa, joista näki, että joulukuusihan se siinä.
Kattovalo turmeli koko kohtalaisen kauniilta koristelmaltani joulutunnelman. mutta
voihan siitä vielä uudenkin ottaa ja kaikki muut valot kuin kynttilät sammuttaa.
Puuhaa riittää! Kamera tervehti ilmoittamalla, että akku on lopussa. Vaikutti jo siltä, että akku olisi ollut kateissa, mutta tyhjä akkurasia kuuluikin kännyköille, jotka molemmat olivat latautumassa. Oikea akkurasia löytyi, ja nyt on sitten kamerakin latautumassa.
Eikökän meidänkin olisi aika hiippailla makuukamariin latautumaan,
Hyvät yöt ja kauniita unia!
Pianhan se aattoaamukin sarastaa... - No onkos tullut kesä nyt talven keskelle?
Tallustellessani kotoa Pirtille en nähnyt edes yhden yhtä lumihiutaletta,
Kai se valkoinen maa, joka täällä oli pari päivää sitten, on lasketellut jonnekin etelämmille maille joulurauhoittamaan ja viilentämään kaiken maailman kiihkonlahkot edes muutamaksi päiväksi.
Olin jo ajatuksissani lähdössä rauhanenkeliksi ruokkimaan ja hoivaamaan sotaisten alueitten lapsia, kun jalkojeni juuresta kuului kaksi miauta. Pirtin kisulithan ne siinä kiehnäsivät kintuissani vaatien avaamaan joulupaketin, jonka olin mukanani tuonut,
Viisaita kissoja! Ymmärsivät kumpikin, että olin tuonut niille kermaa ja epäilivät minun uppoavan pohtimaan maailman pahuutta ja unohtavan luovuttaa lahjan niille, joille se oli tarkoitettukin.
Kyllä tuli rauhoittava olo, kuin kisulit kiittivät hyrisemällä duettona kauniin joulusävelmän.
Rupean nyt koristamaan kuusta, joka on odotellut Latea laittamaan kynttilät oksille. Kai se minultakin onnistuisi, mutta yksi harvoja jouluperinteitämme on se, että isäntä valaisee kuusen ja emäntä sen sitten koristaa.
Lämpimät hyvän joulun toivotukset Teille kaikille, ja niin potilaille kuin toipilaillekin lähetän salasanan, joka joko parantaa tai ainakin helpottaa.
Rauhaisaa ja iloista joulua! - Johan nyt on markkinat! En tänään ole edes yrittänyt kirjaitua!
Tuossa alapuolella se on taas!
Nyt tekisi kyllä mieli karjaista kuin se mestattavaksi tuomittu, joka ei ehtinyt huutaa kuin perrrrr, kun hänen päänsä putosi.
Mestauspaikka oli mäen päällä, ja pää lähti kierimään alaspäin. Mennessään se kolisi että kele-kele-kele,,, - Johan nyt on markkinat!
Aika usein ei nikkiäni tunnisteta, ja sitten kun olen niin maan perusteellisesti manannut kirjautumissysteemin kremppuloimisen, niin yllättäen löytyykin jostakin tulevaisuuden paikasta kaksikin rekisteröidyllä käyttäjätunnuksellani valmiiksi allekirjoitettua nikkiäni odottamassa. - Olipa Mummoriesu keksinyt malliesimerkin siitä, että vakavatkin asiat voi tuoda ilmi hauskalla tavalla.
Ajattelin heti kirjoituksen luettuani kiitellä, mutta läppärini teki tenän.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai kuinka?
Sitä paitsi Ynnämuu sanoi asian selkeämmin kuin minulla on tapana tai kykyjä.
Taidan ruveta siteeraamaan muuatta kaveria, joka oli aina väärässä ja totesi selvityksen saatuaan, että ens kerralla ollaan viisaampii.
Heipä hei kaikille! - Joulukuu
joulupuu
puuttuu
Piirtäkää itse joulupukki, muori ja tontut siltä varalta etten muistaisi lähettää Kahvipirttiin joulukorttia. - En ymmärrä miten koko aamupäivän kenkkuillut suomi-24 loppujen lopuksi tänne johdatti. Kysymys on sen verran mielenkiintoinen, että odottelin tovin, jos joku uskova löytyisi vastaamaan tai ainakin arvelemaan.
Niin olen joskus ajatellut, että helvettiä on turha pelätä; nykyisinhän vainajat jo poltetaan valmiiksi lähimmissä krematorioissa, ja tuhkan jäähdyttyä se laitetaan uurnaan, joka vie vain pienen tilan sukuhaudasta. Toisaalta se voidaan kylvää mereen tai pelloille sekä monin muilla tavoin vainajan mahdollisten toiveitten mukaisesti.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan vastausta alkuperäiseen kysymykseen. - Huhhuijaa!
Ihan veti harmaaksi tunnelman, kun rupesin ajattelemaan pankki- ym. paperisotia.
Vuosikausia niin pankkien kuin muitten tärkeitten(?) virastojen kanssa asioiminen kuului työhöni. Olivatkohan asiat silloin selkeämpiä, kun koskaan ei tullut mieleenkään iskeä hanskat tiskiin?
Nykyisin pankkitoiminta näyttää olevan tunnuslukuja toisensa perään, ja minun tunnuslukuni taitaa olla pelkästään se, jolla revitään tuohta pankin seinästä.
Kai sitä taas osaisikin, jos joutuisi kaikki raha-asiat hoitamaan, mutta onneksi viisitoistavuotiaana oli sen verran järkeä, että ymmärsin ensisilmäyksellä pihkaantua passeliin poikaan.
Nuorempi jälkeläisemme tuli yhtenä päivänä kysymään kunnollista pankkia.
Hän oli erään pankin asiakas jo säästöpossuikäisenä, ja nyt hänellä sattui olemaan
muutama irrallinen seteli, jotka hän ajatteli tallettaa tililleen. Vaan eipä onnistunut,
kun hänen olisi pitänyt varata aika!
Minä olen saanut tarpeeksi pankkikokemusta hoidellessani sisko-vainaan raha-asioita. Lankoni hoiti leskeksi jäätyään sisareni tiliä parhaansa mukaan, mutta sitten hänkin kuoli, ja sisarentyttärellä oli täysi työ omien asioittensa hoitamisessa.
Nykyisin Late hoitaa myös Mujejärven asiat, Niitähän ovat kiinteistövero ja sähkö.
Toisaalta hän saa usein sikäläiseltä sähkölaitokselta tervehdyksiä, joissa kerrotaan sähkökatkoksista. Niitä on siellä tosi usein.
Oikeastaan on ihan turhaa kulua maksella sähköstä perusmaksuja, kun ainakin me suomalaiset pärjäisimme ilman sähköä.
Paitsi, jos otamme läppärit mukaan. Mutta matkapäiväkirjaa kirjoittaessa voisi opetella vaikkapa kaunokirjoitusta.
Kuka tietää, vaikka oppisin vielä siististi kirjoittamaan ennen kuin kaunokirjoitus poistetaan tietotekniikan tieltä.
Moikka! - Kyllä täällä on päivänpaiste valaissut niin maat kuin puutkin jo aamuvarhaisesta. Yöllä heräsin ja menin parvekkeelle nauttimaan raikaasta hapesta, ja eikös vain kuu hymyillyt vasten kasvojani!
Mieleni tekisi ostaa pieni teltta ja paksu makuupussi, lämmin patja ja hyvä tyyny ja siirtyä parvekkeelle nukkumaan. Edellisessä kodissa ei haitannut yhtään ketään, kun nukuimme makuuhuoneen ikkuna raollaan. Täällä on kassillinen papereita kertomassa miten pitää olla ja toimia tai olla toimimatta.
Jos parvekkeen ovi on raollaan, nousevat taloyhtiön lämmityskulut.
Sähkölaskun maksavat asukkaat omasta pussistaan, mutta siitä huolimatta ei parvekkeella saa käyttää sähkögrilliä. Kysymykseen "miksi ei" ei vastausta ole kuulunnut.
Muutenhan tämä on rauhallinen, ja varsinkin naapurit ovat mukavia - tervehtivät tai vastaavat tervehdykseen ensi näkemällä. Jutellaankin, jos satutaan pihalle samanaikaisesti.
Mahtaisikohan johtua osittain siitä, että tämä on vuokratalo? Tuskin. Täällä vain sattuu asumaan fiksuja ihmisiä. Edellisessä paikassa kyllä oli muutama mukavakin, joita uskalsi pihalla tervehtiä pelkäämättä että nolaa itsensä.
Tässä on ollut melkoinen paussi, kun Laten kanssa rupesimme muistelemaan entisiä tuttujamme, eikä kumpikaan muistanut yhtä nimeä. Kävin ihan ääneen läpi aakkoset ja sitten ajattelin, ettei se maalta merelle vie, jos emme nimeä muistaisikaan. Se oli loistava ajatus; heti helpotti ja sukunimi pompahti esiin kuin kumipallo vesiämpärin pohjalta.
On se kumma miten paljon meillä on ihan arkisia muistelmia!
Hyvää jatkoa teille kaikille! - Yllä olevat laatusanat eivät valitettavasti sopeudu minuun, mutta sen verran lempeäluonteinen olen, ettei kelpo mieheni ole kertaakaan saanut kaulimesta.
Joskus kyllä tekisi mieleni kalauttaa, kun epäilen rakkaan puolisoni olevan vielä minuakin lahopäisempi. Hän käy itse säännöllisesti parturissa ja on nyt alkanut ehdotella, että minunkin pitäisi käydä permanentissa jos ei nyt vähän väliä niin useammin ainakin.
Viimeksi käydessäni sain ilmeisesti harjoittelijan käsittelemään kuontaloani, ja seurauksena oli sellainen hirvitys, jossa ei ole tietoakaan tyylikkäästä permanentista.
Vessan peilikaapissa asustava noita-akkakin järkyttyi eikä ollut edes vahingoniloinen siitä, että hiukseni alkoivat lähteä kourakaupalla.
No, peruukkivaiheeseen en sentään päätynyt, mutta entisen kampaamoni kierrän kaukaa.
Ei ole ihan taattua, että en taputtelisi kaulimella ukkoni kalloa, jos hän höyrähtää kasvattamaan itselleen parran ja viikset.
Kertokaapa, arvoisat Kahvipirtin fiksut miehet, mikä peijakkaan villitys tämä nykyinen karvanaamaisuus on!
Terveisiä kovasti paljon kaikille! - Kukas se täällä "leuhkii" omasta käsialastaan! Tulepas katsomaan minun raaputuksiani! Vaikka kolmannen ja neljännen luokan muistan ihanimpina kansakouluvuosinani, täytyy tunnustaa, että käsialani oli luokan tuhruisin.
Istuin nuo kaksi vuotta Onni-nimisen pojan vierustoverina, ja Onnilla oli todella siisti kirjoitusvihko ja kaunis käsiala. Luultavasti hänellä oli täysi kymppi.
Minä sain kutosen, ja siinäkin oli pari numeroa liikaa. Jälkeenpäin olen alkanut epäillä olleeni opettajan suosikki.
Onneksi isäni osti sodan jälkeen DDR-valmisteisen Rheinmetall-nimisen kirjoituskoneen, joka on huippukunnossa tänäkin päivänä.
Sillä naputtelin kirjoitusvimmaisena muutaman kirjeen viikossa ystäville ja sukulaisillekin. Tietysti ihan omalla systeemilläni. Kymmensormijärjestelmänkin opettelin muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, mutta jopa työssänikin pysyin uskollisena omatekoiselle tyylilleni.
Ja nyt testataan, toimiiko sininen Venlastiina vielä, vai pottuileeko tämän masiinan systeemi vielä.
Voikaapa hyvin ja kirjoitelkaa! - Ani varhaisesta heräämisestä on se ilo, että saa pitkään ihailla puhtaan sinistä taivasta ja riemunkirjavaa ruskaa.
Istuin päivän alkajaisiksi parvekkeella vetämässä syvään henkeä ja nauttimassa raittiista ilmasta -- suorastaan ahmimassa happea.
Sitä en saa riittävästi sisätiloissa, kun täällä on sellainen sielunvihollisen keksintö, jota automaatti-ilmastoinniksi kehutaan.
Täällä sentään ei parvekkeen oven kautta tuulettaminen ole kielletty.
Aikoinaan töissä pidin ikkunan avoinna pitkin päivää ja nautin raikkaasta ilmasta. Sitten työpaikkani muutti keskustaan, jossa automaattituuletuksen vuoksi ei saanut ikkunaa avata, ettei koko talon tuuletus olisi mennyt sekaisin.
Luulin tukehtuvani, ja kurkunpäässä oli klöntti, jota piti kaiken aikaa yrittää rykiä tai nielaista pois.
Onneksi en ollut erehtynyt avioon bilsanmaikan, uskonnon tai kielimaisterin kanssa. Siinä olisi saattanut käydä siten, että toisen kysyessä "hau duu ju duu?", minä olisin vastannut, että " ai dount".
Anteeksi nyt, mahd, akat, kansalaiset, mutta kyllä kunnon työmies keinot keksii,
Mieheni peitti tuuletusaukon passelilla levyllä, eikä kukaan narissut ilmastoinnin sotkemisesta, kun minä tuulettelin ikkunan kautta.
Olen tässä varmaan aiemminkin narissut automaattisesta tuuletuksesta. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että kaksin uudempia narinan aiheita enkä enää hauku automatisointeja,,,
Voin vaikka pitää pienen paussin, jos en parempaa aihetta keksi, Tosin tästä aiheesta voisivat keskustella vaikkapa he, jotka keskustelua Pirttiin kaipaavat.
Minusta on mukava lukea pirttiläisten kuulumisista, tekemisistä, mielipiteistä ja ajatuksista.
VOIKAAPA HYVIN! - Kas, kun ei jaksa sataa!
Pilvessä on ollut koko päivän.
Olenkohan minä lopullisesti sekoamassa, kun mielestäni Kahvipirttiin on tullut kaikenmoisia laatikoita, jotka eivät kai pirtin keskusteluihin kuulu.
Sotkevat mokomat usein tien tänne.
Taidan päätyä you tuben puoleen. Sieltä löytyvät suosikkilaulajani ja paljon hienoa musiikkia.
Tulkaa mukaan! - -- Päivää, pienet ystäväiseni, päivää jälleen, pruukasi Markus-setä sanoa. En malta olla siteeraamatta häntä.
Oikeastaan no pienet ystäväisetkin sopivat mainiosti, kun pahoin pelkään, että minuun verrattuina te olette pikku väkeä, joskin oma suuruuteni ei ole täysin selvinnyt. En ole vielä tietoinen siitä, onko minun tarkoitus muotoutua ronsuksi vai efelantiksi.
Edellytykset kummaksi tahansa ovat erinomaiset, sillä koivet ja selkäranka ovat kaikkea muuta kuin liikkujan ihanne. Pitäisi varmaan ruveta laittamaan viisipenninen päivässä säästöpossuun ja sillä konstilla säästyneillä rahoilla ostaa kolmipyöräfillari.
Kahvihampaan alkaessa kolottaa voisin polkea Kahvipirtille. Nurkkkaapille en poikkeaisi, sillä olen raitis urheilija, ja ylimääräinen neste voisi horjuttaa kolmipyöräistäni.
Jos tuuli heiluttelisi minut ojaan tai muuten vain tienposkeen, siinä joko menisi maine tai sitten sitä tulisi lisää. Voisin tietysti uunottaa uteliaita kertomalla alkaneeni arkeologiksi, joka tutkii nenä noessa, onko pirtti ollut eaa vai jaa.
(On noilla lyhenteillä tutumpikin ilmaisutapa, mutta en halua loukata ketään sotkemalla arkeologiaa ja kirkollst kirjaa keskenään)
Tässä tätä hömppää tulikin jo viikon edestä. Voikaa hyvin! - Sen kuin kirjoitetaan vain.
Jonkinlainen tambuurimajuri ei olisi pahitteeksi siltä varalta, että tänne toisinaan eksyy turhan törkyisiä kirjoituksia. - Kyllä maailma on sitten hyvä!
Päivittäin tulee tuntemattomuudesta sähköpostiini monta ilmoitusta,
että minulle on neuvoteltu lainat edullisin ehdoin,
Valitettavasti en voi syyttää kovaa elämänkoulua siitä, että olen niin paatunut, ettei minulta heru edes nöyrää kiitosta toisten uhrautuvista teoista.
Jos näistä hyväntekijöistä selviäisi ostamalla nallipyssyn ja pamauttamalla muutaman varoituslaukauksen, olisin valmis hankkimaan mahdollisimman pahaäänisen vekottimen ja räyskyttelisin sillä päivät pitkät.
Kun olemme asuntolainoista hengissä selvinneet, elän toivossa, että loppuelämämme tulemme omillamme toimeen. - Olisi mielenkiintoista tietää mikä on se kaava, jonka mukaan kirjoittamalla ehkä teksti kelpaa lukijalle kuin lukijalle.
- Mitäpä muuta kuin kirjoitetaan.