o1l123o7
Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen.
Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti.
Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri
Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni.
Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella.
Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä.
Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille.
Palstoilla tavataan!
Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky
Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät
Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka
Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti
Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia
Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla
En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu
Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin.
Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Työskentelen: Oloneuvoksetar
Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä)
Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset
Siviilisääty: Varattu
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 3298 kommenttia
- Ruuneman ansaitsee aloituksellaan kymmenen pistettä mutta ei papukaijamerkkiä vaan siniristilipun, pro Finlandian ja kutsun itsenäisyyspäivän juhlaan.
Suomi on itsenäinen valtio, eikä siitä saa tehdä minkään liittymän vasallia, Maallamme ei ole pienintäkään syytä intoutua sodan lietsontaan, mutta Suomella on kaikki edellytykset toimia rauhan välittäjänä.
Maatamme ei sodan jälkeen ole uhannut mikään muu kuin pelko Natoon liittymisen uhkasta.
Pelottelijat ja uhkaajat olisi saatava lopettamaan herkkäuskoisten säikyttely. - Aurinkoista aamua!!
Vaikkei tässä mummolaan pyöräilläkään, pilvenhattaraakaan ei näy.
Taivas on niin sininen, ettei sitä voi verrata kuin romanttisten laulelmien sinitaivaisiin.
Kahvinkeitin rähisee. Sitä se on tehnyt uudesta asti, vaikka kaikki keinot ja vippaskonstit sen vaimentamiseksi on yritetty.
Toisaalta olemme harkinnan jälkeen päätyneet siihen tulokseen, että rähisköön vain. Eipä meidän tarvitse sitten rähistäkään.
Mitä nyt minä joskus räjähdän, kun yritän keskittyä kirjoittamiseen, ja puoliso harrastaa itse kysymistä ja itse vastaamista.
Minä olen sulostuttanut hänen elämäänsä laulamalla aina, kun hän saa puheripulin, mutta ei hän malta anella minua lopettamaan vaan ryhtyy laulamaan mukana. Duettojemme tuloksena on kaksi vaihtoehtoa: räjähtää tai räjähtää nauramaan!
Kun säestykseen yltyy edellä mainittu epämusikaalinen kahvinkeittimemme, on elämä kaikkea muuta kuin hiljaiseloa. Ilmeisesti naapurimme eivät ole kuulleet esityksiämme, koska seiniin ei ole koputeltu.
Tulkaa tekin meille kahville, Lupaamme olla laulamatta! - Voi herranen aika, kun meidän rouvamme painaa niska limassa töitä!
Mitä, jos menisimme porukalla Kahvipirttiin, yllättäisimme Skillanin viemällä mukanamme komean riippukeinun, jonka ripustaisimme parin pihakoivun väliin ja nostasimme Skillanin sinne,
Keinuttasimme vuoron perään keinua ja samalla vahtisimme, ettei Skillan pääse putoamaan eikä sekoamaan talkoolaisten puuhasteluun.
Osa pesisi mattoja, jotkut halkoisivat klapeja tulevan talven varalle, ja muutamat joikaisivat niin monotonisesti jotakin kaunista tuutulaulua, että keinutettava nukahtaisi.
Sitten passitettaisiin vaikkapa Late tekemään maukkaan lounaan, ja muut pojat voisivat paistaa präiskäleitä ulkosalla.
Minä voisin kattaa pihalle piiiitkän pöydän, jonka ääreen me kaikki mahtuisimme.
Sitten olisi taas musisoinnin vuoro, Sekaköörimme laulaisi raikuvasti, että Skillan kulta herää jo, herää jo...
Miesväki kantaisi emäntämme kultatuolissa pöydän ääreen, ja
Hurskainen pitäisi railakkaan pöytäpuheen, Ruune sanoittaisi extempore kauniin runon, ja loppu porukka antaisi raikuvat applodit.
(Ja tietysti nurkkakaapin avain on ovessa. Mehän olemme mukavaa porukkaa. joten rähinöitä ei ole syytä pelätä.) - Voi Kat,leija? Meillä on ihan kuumaa kahvia ja mustikkpiirakkaa.
Kutsuisin Sinut kaffeelle, mutta Nukkumatti ilmoitti juuri, että nyt on töllötetty jenkkien lähtö Vietnamista ja Euroopan vastarintaliikkeitten taistelu
natsismia vastaan. Se meriteeraa sitä, että nyt on aika soudella Höyhensaarelle, ja jotta en näkisi painajaisia iltaohjelman vuoksi, Nukkumatti
takavarikoi kahvipannun ja piilotti vielä piirakatkin.
"Elämä on kovaa", sanoi Urja ja nukkui taas runoili kouluaikana muuan poika-
Odotimme hänestä maailmankuulua runoilijaa, mutta odotuksemme ei täyttynyt.
Seuraan siis Urjan esimerkkiä. Hyvää yötä. - Olivat nyysineet minut Kyöpelinvuorelle, kun siellä tarvittiin mahdollsimman alkuperäisen näköistä noita-akkaa.
Pitää vissiin ruveta liikkumaan myssy päässä! - Saakos tällainen naiskirjoittelija naputtaa kannatuskirjoituksen sekä Laten että hurskaisen mielipiteisiin Ynnämuun ilmeikkäästä kirjoitustaidosta?
Vahinko, ettei hurskainen mainitse sanaakaan naiskirjoittajista, joista monet hänen nastaan osuneen näkemyksensä mukaan ovat ihan omilla taajuusjaksoillaan kirjoitustaidossa.
Saattaako kirjallisuusarvostelua tasapuolisemmin ilmaista!
Koska iso joukko "Nakertajan" lukijoita ei kai paljonkaan poikkeile Kahvipirtissämme, voisi niitä poikkeamattomia ilahduttaa kirjoittamalla
runoja edellä mainitun aviisin palstoille.
Edellä oleva vihjeeksi... - Tuo edellä oleva "Muitten yläpuolelle yrittää" toi mieleeni NUOHOOJAN.
"Pieni nokipoika vaan uunin piippuun katoaa, yhä ylös yrittää, Katolle hän kiipeåå..." - Nimimerkki(?) joku toisaalla kyselee mitä tykätään siitä, että äidistä on pitkälle iloa.
Kun toive ei enää vuosiin voi toteutua, olisi aika mielenkiintoista nähdä edes sen lahjapaketin sisältö.
Kyllähän sitä joskus kuka tahansa erehtyy, mutta se ei tavallista kansalaista maalta merelle vie. Sen sijaan lähes raivostuttaa joidenkin toimittajien osaamattomuus.
Jos eivät ole tohtoreita, maistereita melkein jokainen, ovat he sentään opiskelleet kouluaikana äidinkieltään sen verran, että tuntevat jopa latinan sanan "korrelaatti".
Jos luulette, että olen pilkun viilaaja, olette oikeassa! Yritän viilata mahdollsimman monta pilkkua kirjoituksistani!
Painovirheistäni tulee helposti pianovihreitä, mutta epäilen, että kukaan ei usko vian olevan ikivanhassa tietokoneessani. En usko itsekään. - Ehtoota!
Onnistuin jo kertaallleen eksymään jonnekin sekalaiseen vanhaan pusikkoon, mutta se tukimies, jonka aikoinaan opetin kirjoittamaan tietokoneella, opasti nyt minua oikealle tielle elikkä pirttipolulle.
Eihän minulla taskaan mitään asiaa ole. kun elämä on ihan hiljaiseloa. Vähän risoo se, että annoin ajokorttini jäädä uusimatta. Nyt olen privaattikuskini armoilla, eikä
hän ole järin innokas kuskaamaan,
Tässä eräänä päivänä pohdiskelin kuolemaa. Varsinaisesti protestoin siitä, ettei etukäteen tiedä milloin kuolee. MIelestäni itse olen juuri sellainen ihminen, josta ei enää ole hyötyä kenellekään, pelkkää riesaa ja vaivaa vain.
Elämäntoveri oli sitä mieltä, että on hyvä, ettei kuolemansa hetkeä tiedä etukäteen.
Kun kysyin, millä perusteella hän kumosi minun mielipiteeni, tuli vastaukseksi, että ihminen voisi pelätä kuolemaa niin paljon, että tekisi itsemurhan!
Hoh, hoh, Haukotuttaa niin, että melkein suu repeää. Hapen puutetta se on, uni ei vielä tule, vaikka ennen vanhaan sanottiin haukottelusta, että sänky lähettää terveisiä.
Minä myös lähetän terveisiä kaiklle Kahvipirtin asiakkaille ja henkilökunnalle, Kaulin ja kissat mukaan luettuina,
.
' - Jösses!
Jopa tuli tervehdys edelliseen.
Siispä TERVEISIÄ SIILIPESUEELLESI.
Jokohan on likimain oikein? - xx9 tai jotakin sinnepäin (anteeksi, dementiani) kertoi saaneensa siiliperheen.
Onnea!
Meilläkin oli siili, kun asuimme vanhempieni talossa. Lapset nimittivät siilin Vennu Vennuseksi. Kun sitten muutimme omaan kotiin, tuli meille kaikille ikävä Vennu Vennusta. Iloinen oli yllätys, kun eräänä aamuna kuului tuttua ääntä, ja silmät pyöreina tuijotimme terssilla aamupalaa odottavaa piikästä eläintä. Meillä asui taas siili! Nyt ei muuta kuin maitoastia uudelle perheenjäsenelle ja sitten nimeä miettimään.
Täällä kerrostalojen keskellä ei juuri luonnon eläimiä näy, mutta eipä tästä ole juurikaan matkaa sinne entiseen mummolaan, jota vanhempi aikamiespoika vaimoneen hallitsee. Enpä ole tullut kysyneeksi, asustaako Vennu Vennunen tai sen jälkeläiset vielä samassa paikassa...
TGerveisuiä sikilipesueellesi! - Sydämelliset kiitokset Teille kaikille, jotka lohdutitte minua syntymäpäivänäni. Muutenkin juhlat olivat melkoiset, vaikka tarkoitus oli viettää pyöreälle vuosikymmenelle siirtyminen ihan hissun kissun.
En muista, että minut olisi koskaan kukistettu niin valtavasti kuin nyt.
Onneksi tapanani oli tuoda matkamuistoina erilaisia maljakoita, joten vaaseja piisasi.
Kiitokset myös niistä monista muunnoksista, jotka olitte runoilleet pirttiHIRMUN tilalle.
Olen itsekin eräänlainen runoilija. Helläsydämisenä olen joskus kehunut tekeväni rakkaasta puolisostani SANKARIN, mutta hän heti ensi yrittämällä vastasi ettei se ole mahdollista, koska hänellä ei edes ole tohveleita.
Nyt on, mutta onhan meillä kaulinkin, ja on sille joskus käyttöäkin, vaikka en olekaan innokas leipoja. Toissapäivänä onneksi innostuin leipomaan lentivehnästä, mustikkapiirakkaa ja mansikkakakkua. Eilen oli siis mitä tarjota yllätysvieraille.
Vastapäätä istuu huolestuneen näköinen mies. Kertaalleen hän jo varoitti, että edessä saattaa olla allekirjoituksena Puskasuleima...
Kokeillaan nyt paitsi pirttiläisten kärsivällisyyttä myös sitä, onko jokin salainen olio taas unohtanut, että Venlastiinahan se kirjoittautunut on.... - Kyllä on komea suvipäivä!
Vieraskin ilmoitti olevansa tulossa. Hieno juttu! Hän on suosikkikälyni; reipas, ripeä ja määrätietoinen.
Nyt kilahti ovikello! - Omahan on asiasi ja ne stringitkin.
Mukavaa, että uskalsit kirjoittaa aiheesta ja sait aikaaan pitkän keskustelun.
En ole vielä ennättänyt lukea aiheuttamaasi kommentteja, mutta toivottavasti kaiken maailman irvihampaat ka töröturvat loistavat poissaolollaan. - Päivää jälleen!
Ennen kuin alan kehua itseäni, teen yhden oikaisun:
Ei meidän ensimmäinen automme ollut Fiat 600, vaikka jossakin vaiheessa siihen oli alkuperäisten merkkien tilalle kiinnitetty Fiatin tunnukset.
Kärry oli jugoslaviassa valmistettu Zastava, ja ihan näppärä autohan se oli. Jos joskus jäätiin tielle, pystyi sen kaksistaan siirtämään pois liikententeen jaloista.
Seuraava automme oli melkein uusi, kullanvärinen Sunbeam ysisatanen. Varsinkin talvella se oli turvallinen. Turvavöitä ei tarvittu, sillä pienehkölläkin pakkasella selkä jäätyi penkkinojaan kiinni.
Sen jälkeen siirryimme Ladaan, ja Ladoihin olimmekin täysin tyytyväisiä, kunnes lähes viisi vuotta sitten muuan isä lähti nuoremman poikansa kanssa autoja katsastamaan. Sillä reissulla minulle niin rakas Lada oli vaihtuinut Nissan Primeraan.
Tapoihini ei ole kuulunut murjottaminen eikä jäkätys, mutta silloin karjahtelin heti täyttä kurkkua, että seraava autokatselmus tehdään minun kanssani ja mennään suoraan Konelaan!
Autokatselmuksia ei ole Nissanin hankinnan jälkeen tehty,
Toisaalta alkaa olla yhdentekevää kärry kuin kärry. Minulla on lähiaikoina edessä ajokortin uusinta, enkä uskalla mennä vannomaan, että lääkärini antaisi puoltavan lausunnon.
Luultavasti tilanteemme on sellainen, että jää Suomi ja muut suviset pohjoismaat autoilematta, sillä ei yksi ikääntyvä henkilö pysty montaa sataa kilometriä päivässä
ajamaan, vaikka välillä majailtaisiinkin muutaman päivän ajojen välillä.
Tämä on nyt karua totuutta, mutta en voi mennä takuuseen etten vielä joskus keksisi
satujakin....
Moikka! - JUHANNUS alkaa vetää viimeisiään tämän vuoden osalta. Ei vedä haikeaksi.
Eilen kävimme meijuja hakemassa, ja teitten varsilla keräilimme luonnonkukkia maljakoihin. Meijut ovat lapsuuteni kotikielellä lehtipuitten oksia, jotka tuotiin sisälle levittämään juhannuksen tuoksua.
Nytkin meillä on koivunoksia, mutta ne eivät tuoksu!
En rohkene syyttää tunnelman puuttumisesta vanhuutta. Eihän vanhuudessa mitään vikaa ole, ellei vanhuksessa mitään vikaa ole. Valitettavasti sitä tuppaa olemaan. Kymmenen vuotta sitten en takuulla olisi istunut sisällä tuijottamassa telkkarista Hans Blixin haastattelua. Hän oli se ruotsalainen, jonka YK:n turvaneuvosto pestasi johtamaan tutkimuksia Irakin joukkotuhoaseitten tilanteesta. Mitään ei löytynyt, ja USA lähetti asialle omat tutkijansa. Tulos oli sama: mitään ei löytynyt.
Kaikkialla vastustettiin sodan aloittamista, mutta USA ja Englanti näyttivät vihreää sodalle, ja niinhän se Irakin sota sitten sytytettiin.
Mitenkähän olisi käynyt, jos Britanniassa olisi ollut asiasta kansanäänestys?
Ja mitenkähän Suomessa kävisi, jos me saisimme äänestää siitä, haluammeko eroon EU:sta....
Tällaisia juhannusmietteitä meikämuijalla on.
Ilma on mitä ihanin. Vaikka koivunoksat eivät tuoksukaan, on täällä yksi herkullinen tuoksu, ja sen aiheuttajan viemme lähdemme parvekkeelle lounasretkelle.
Hyvää kesän jatkoa! - Se on sitten taas aamupuoli yöstä.
Töllötin Mandelan, ja yksi mies mankui vieressä, että pitäisi päästä katsomaan jääkiekkoakin, ja ehtihän se kiekkohullu vielä todeta, ettå tuli maaliton tasapeli.
Minusta oli yks ja hailee, voittaako Saksa vai Puola. Enhän minä mikään Saksan ihailija ole, vaikka olenkin oppinut tuntemaan koko joukon mukavia ja fiksuja saksalaisia, Puolalaisista olen reilut puolisen vuosisataa sitten saanut negatiivisen kuvan, joten puolalaisille en ainakaan olisi peukkuja pystyssä pitänyt.
Nyt taitaa sänky lähettää terveisiä, koska haukotuttaa niin, että suu on repeämäisillään.
Terveisiä sinne Kahvipirttiin kaikille kissoja ja Kaulinta myöten! - Olipa jumalainen auringonlasku!
Kyökin ikkunat on varmaan tarkoitettu ilta-auringon ihailijoille, sillä olemme usein saaneet ihailla taivaallista väriloistoa.
Tämänkertainen tosin on upeinta, mitä milloinkaan olemme nähneet.
On oikeastaan synti mennä nukkumaan nåin valoisalla mielellä, kun uni ei kuitenkaan tule. Onneksi ei enää tarvitse herätä aamulla töihinlähtöön.
Eipä tässä mitään muuta kuin hauskaa huomenta kaikille. - Mahtoikohan hyvästit ja kiitokset pirtille 117 olla sopimattomat?
Vai luultiinko minua rosvoksi, kun vein mukanani muistoja?
Vähän haikeinmutta innokkain mielin yritän uudelleen.
Uusimmassa pirtissä kävin jo tutustumassa,
KOmea ja kodikas on! - Kävin hyvästelemässä edellisen pirtin, ja vähän haikeaksi veti, Siellä on sentään
vietetty monenmoiset hetket.
Mutta muistot vein mukanani, kun siirryin tähän upouuteen Kahvipirttiin.
Missä ihmeen välissä SkillaN on saanut kaiken tämän aikaan?
En osaa muuta kuin toivottaa onnea ja menestystä Kahvipirtille numero 118.
Täällähän sitä taas tavataan!