kohsus
Ikuinen luonnonlapsi...
...kaikki muu on turhaa tietoa...
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia47 aloitusta · 76 kommenttia
- Siis:
Ensinnäkin, miten löytäisitkään baarista naisen joka ei tykkää baarissa käydä?? Se olisi aika lottovoitto, koska ne sun kuvailemat naiset käy baareissa aika harvoin, ja mahdollisuudet siihen että juuri te sattuisitte samaan aikaan samaan paikkaan jne.. ymmärtänet yskän.
Mitä naiset oikeasti haluaa? Mä voin vastata vain siihen mitä tämä nainen haluaa...
Miehen joka ei rullaa joka viikonloppu baareissa, osaa jutella, on hyväsydäminen, tykkää ulkoilusta, tykkää matkustelusta, on lukenut muutakin kuin TM-testaa, tykkäisi koirista, osaisi nauraa elämälle, olisi paras ystäväni ja intohimon kohteeni, arvostaisi minua ihmisenä, kunnioittaisi sotaveteraaneja, ei arvostelisi minua tai muita ihmisiä koko ajan, olisi sopivasti vielä avoin uusille asioille, uskaltaisi väitellä kanssani...
Miten pitkän listan tässä voisi tehdä???
Kuitenkin, totuus on se että mitään ihmeellistä ei tarvita ihastumiseen... Jos se ihminen on samanoloinen niin sitten kyllä se ihastuminen/rakastuminen on helppoa.
Kaveriksi itselläni on mies jäänyt, jos se ei ole kertaakaan yrittänyt minun suhteen mitään,ja jos omat pienoiset lähentymisyritykset on "käännetty" kaveruuden puolelle... - itse en ole koskaan uskaltanut baariin itsekseni. Jo sekin jos joudun odotteleen kaveria yksikseni tuntuu vähän inhottavalta...
Mutta tunnen juuri samaan ikäryhmään kuuluvia sinkkunaisia jotka käy yksin baarissa. Kuulemma esim. viikolla tai perjantaina alkuillasta joonkin viihtyisään baariin on helppo mennä vaikkapa lehden kanssa. Tuntuu tiety pöljältä mennä jotain lehteä baariin lukemaan, mutta pointti onkin se, että kun on jokin "toiminto", niin olo ei ole niin orpo. Sitä lehteä voi lukea aika rauhakseen ja pällistellä ympärilleen samalla...
En ole vielä kokeillut kyllä, jote en tiedä miltä se tuntuisi. Ehkä jos ensin totuttelisi siihen tunteeseen että on yksin, ja sitten vasta lähtisi ottamaan kontaktia muihin siellä oleviin ihmisiin? - absoluuttinen totuus ;) nyt mä uskalla päästää irti ja meen koisiin!
- ...toi on just niitä negativisteja joista oli puhe! Anna sen olla, sillä on itsellään varmasti tosi paha olla kun pitää tänne tulla rähiseen ;)
- .. on kyllä niin totta.
Varautuneisuus on asia jota en oikein tykkäile, mutta sitten taas sellainen tyyppi joka vieraammassa seurassa (esimerkiksi)menee juttelemaan oma-aloitteisesti on musta heti jotenkin mukavan oloinen. Se avoimuus varmaánkin mua ihastuttaa. Antaa mukavan vaikutelman, eli minulle sen positiivisen. - itse tarkotin sen ekan lauseeni vitsiksi, jonkun hymiön oisin voinut varmaan perään laittaa :)
hmmm...toi Tähkis on muuten oikeesti sellaisella asenteella varusteltu että se tyyppi voisi olla ulkonäöltään mitä vaan ja se olisi silti karismaattinen... joo-o. Ei se toki haittaa että se on juuri sennäkönen kun on! :) - mielikuviin kai se ensivaikutelma perustuu?
No elokuvat on elokuvaa, mutta jos katselee näitä näyttelijöitä, niin monet niistä ei ole edes kovin komeita joten jokin muu siinä sitten on... karisma? Rooli joka on ollut jotenkin vaikuttava ja saanut ihmiset mieltämään tämän näyttelijän samanlaiseksi tyypiksi? - joo... ensitapaamisella ei ehkä voi sellaista toki päättää, itse olen ollut pari kertaa tosi väärässä. Mites sä, oletko hyvä ihmistuntija?
- ohhoh. vai Hugh... No kun näyttelijästä on kyse, niin onko enempi sukat pyörineet jaloissa niiden roolien aikana kun herra on esittänyt sellaista lurkkia, vai niiden höpsöjen hahmojen kohdalla?
- tuo "nimetön" viesti tuolla välissä oli kyllä loistava esimerkki negatiivisesta ajattelusta, näin jos ajattelee positiivisesti :)
no joo, mutta siis tuo huumori vs positiivisuus, ne muuten usein mielletään jotenkin samoiksi asioiksi. Niin, kyllä se positiivinen elämän asenne on ihastuttavaa. tykkään itekki.sitä on vaan vaikeata heti huomata, jotkut esittää sellaista vaikka totuus on jotain muuta... - meitsi täällä vänkää lisätietoja kaikilta vastanneilta, niin myös sulta, eli
Liikkuminen, tanssiminen; oletan että joku rytmitaju yms tärkeää vai??
Tuon nyrpistelyn allekirjoitan toki, mutta miten ihmisestä näkyy se iloisuus ja avoimuus heti kättelyssä? - millaisista silmistä sitten tykkäät?´tai se katse, millainen katse? Pistävä, röyhkeä, lempeä?
- Miksi juuri positiivisuus? vastakohtana esim. kriittinen analyyttinen persoona? mitäs se sulle tarkoittaa se postiivisuus? että on joku huuliveikko vai...?
- vaatii pohdintaa, ihan päähän sattuu... siis:
Jokin pätevä syy olemassa.. tosi rakastunut? Tai mies on miljonääri?
No ei, yritän nyt ajatella romantillisesti että nainen siis on ihan puhtain motiivein liikenteessä... niin luulenpa että asia vaatii jotain järjestelyjä. Jotenkin. Impotenssi on sellainen juttu, että voihan sitä seksiä olla silti, tavallaan, kröhöm konsteja on... mutta jos mies ei halua niin... öh. Kai tämä pariskunta voisi sopia jotkut pelisäännöt asiasta? Ei kai sitä omaa seksuaalisuuttaan voi kätkeä, ja ei voi sitä kumppaniltaan vaatia... - ... vastausta en tosin tiedä. Erilaisuus kiehtoo? pihtari on todellisuudessa vain estoinen ja toivoo että se suuremman draivin omaava houkuttaisi hänet kuorestaan? Sitä seksinnälkäisempää kiehtoo se "viileys" ja ajatus opettamisesta? Villi arvaus... ;)
- joo, henkinen kasvu on aina hyvä asia!
Niin, musta tuntuu että silloin kun olin jotain 20v mä olin aina niin hiton oikeessa joka asiasta, että mun kanssa oli varmasti aika mahdotonta edes olla. Nykyään mä olen jotenkin paljon suvaitsevaisempi ja hyväksyvämpi asioita, ihmisiä ja itseäni kohtaan. Siperia opettaa tai jotain...
Mutta silti, se että on hyväksyvässä ja kannustavassa suhteessa on kyllä aika huippua. Arvostaisikohan sitä edes jos ei olisi kaikenmaailman sovinisti-pösilöitten kanssa säätänyt? Sellaisen kivan suhteen siis pistän joulupukille toiveeksi het.nyt ;) - Kivaa kun puhutaan jostain vähemmän kuohuttavasta (näihin palkka-asioihin viittaan), ei liikaa kiivailua yhdelle illalle ;)
Tuosta palautteesta, jotenkin helposti sortuu siihen että jos kaikki on hyvin, ei sano mitään, ja sitten vasta kun on jotain negatiivista sanottavaa rupeaa avautumaan. Tähän olen itse oikein huomiota kiinnittänyt, ja yrittänyt opetella positiivisemmaksi tyypiksi.
Kyseessä jo useamman vuoden projekti, ja alan mielestäni päästä jyvälle :)
Tosin, se poikaystävä on vaihtunut muutamaan otteesen että ei ehkä ihan niin hyvin kuitenkaan mene! - sehän voisikin toimia! Eikös jotkut miehet tykkää sellaisista äitihahmoista?? Hierot vielä jollain korvapuustilla itseäsi niin olet sitten oikein pullantuoksuinen äippähahmo-emäntä...
- Sori paskat neuvot ;)
Ehkä jos haluaa hetken kivaa, voisikin esittää jotain, muttakun mä itse olen enempi parisuhdeorientoitunut niin ajattelen asiaa aina niin pitkälle, että sitten se mun rooli ois huijausta ja totuuden myötä mies lähtisi lätkimään kumminkin... JOten olen katsonut paremmaksi olla ihan vaan tälläinen riivinrauta kuin olen!
Mutta jos nyt aatellaan että sä haluat ehdottomasti esittää jotain muuta niin... mitäs sitten jos tekisit kaiken päinvastoin kuin normaalisti??? - Kyllä se sun mies on vastuussa omista teoistaan ihan vaikka kuin kännissä, ja kaverien yllytykseen ei tarvitse mukaan mennä!
Tosimies ei tee mitään kavereita miellyttääkseen vaan tekee omat ratkaisut ihan ite.
Oikeesti, vaikka ne kaverit ois ihan sikoja niin et voi syyttää niitä miehesi sekoiluista.
Kyse on ihan sun ja miehesi välisestä luottamuksesta. Kannattais varmaan keskustella asiasta...
Itse en halua ketään määräillä tai rajoittaa, suhteessa odotan tasavertaisuutta ja toisen kunnioitusta... toki jos sen luottamuksen sitten pettää, niin sehän on sitten siinä :(
Mutta jos luotto pelaa, niin molemmilla saa minusta olla omia menoja omien kavereiden kanssa, ilman mitään kyttäämistä!
Jokainen tyylillään, itse olen vaan sitä mieltä että jos rupeaa hirveän tiukkoja kahleita virittelemään niin sitten se kullanmuru taatusti ottaa hatkat... ottaisin itsekkin.