tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- "Mikä mielisairaus..."
Vähän kaksipiippuinen juttu näyttelyt. .. Minelan tuolla selittikin niiden perimmäistä tarkoitusta. Valitettavasti niissäkin on ylilyöntejä esim.palkitaan jo liian "näyttäviä" koiria, joidenkin tuomarien toimesta, tuomareiden käyttäytymiset ei kaikki ole fiksuimmasta päästä , koiria kohdellaan joskus turhan tympeästi ym.
Mutta, jos ei näyttelyitä olisi, niin ei tiedettäisi millaisia koiria kasvattajat käyttää vähääkään. Harvassa rodussa on kuitenkaan jalostustarkastuksia tai riittävästi. Jos mitään näytuloksia ei ole, niin koirat voi olla mitä vaan vielä helpommin. Ei koiranettikään kaikkea kerro. esim. luonne. Siitäkin pystyy edes jotain näkemään näytelmissä, muutenhan ei yhtään mitään. Ja kyllä ulkonäkö on kuitenkin osa rotua. Itse en ostaisi koiraa kasvattajalta, joka ei näyttelyissä koiriaan käytä. Poikkeus ehkä jotkut käyttörodut, joissa on näy ja käy eriytyneet, valitettavasti. Hyvästä rodunomaisesta koirasta kun pitäisi olla kumpaankin, ainakin riittävästi. - Siis ymmärsinkö ihan oikein? Että oli otettu aikuinen koira, ja sitten itse valvomatta jättänyt sen lasten kanssa, ja aika piankin? Vaikka koira on siis uudessa paikassa ja todennäköisesti leimautumatta edes aikuiseenkaan ja paikkaan vielä. Jutussa ei lukenut mitään, oliko koiralla mitään kokemusta lapsista omassa perheessä tai ylipäätään. Vaan vain "kokeilut" uuden perheen lapsien kanssa... Miksi koirasta oli luovuttu edellisessä kodissa?
Kyllä aika ajattelematonta touhua...
Todella surullista lapsen takia. - "mutta pääsääntöisesti maalla.." Ja millä perustein? Kyllä se nyt vaan on niin, kuin nähtyä nimim.kirjoitti, että kyllä noita on edelleen jokusiakin .. Sen lisäksi monella, varsinkin maalla omakotitalossa asuvalla on se kuvitelma, että koiraa ei tarvi lenkittää, kun on oma pihapläntti. Mutta harva koira liikkuu omalla pihallaan niin paljon ja "tehokkaasti", että se saisi riittävästi liikuntaa. Varsinkin vahemmat koirat.
Sen lisäksi ihan henkisten virikkeidenkin takia lenkit on hyväksi. Oma lukunsa on sitten ns, vähän erikoisemmat, kuten laumanvartijat. Ylipäätään aika harvat rodut, vaikka ulkona pääasiassa enemmän viihtyisi, on niin itsenäisiä, että haluaisi pelkästään ulkona yksin tönöttää.
Se miten hyvin koiraa pidetään ei todellakaan ole paikasta kiinni. Kummassakin on niitä, jotka pitää hyvin ja mitkä huonosti. - Syitä voi olla monia.
Ikä?
Miksi koirien täytyy olla eristettynä?
" On aina ollut arka" Millälailla ollut? - Pitää odottaa, jos kasvattaja niin haluaa.
"Kasvattaja kirkkain silmin..." Kyllä tuota voi tapahtua, vaikka ei se nyt ihan yleistä olekkaan. Silloin puhutaan usein "hissikivekset".
"Niin olisiko..." Jos ei silloin hyvitä hintaa, niin se on ihan normia, ei siis kerro mistään epärehellisyydestä. Eli kuten sanoin, pitää odottaa, jos kasvattaja haluaa, sinne vuoteen.
Kun sen koiran ostaa, niin kannattaa lukea ne sopimus/ostopaperin, tarkkaan. Ja /tarvittaessa kysyä kaikki mieltä askarruttava heti, parasta jo ennen kauppaa. - Voi mainiosti. On rotuja, jolla ei ole tavatonta, että nuot plumpsahtaa jokusen kuukaudenkin päästä.
Mutta jos jalostus/näyttelykoiraa olisi ottamassa, nin kannattaa ottaa varman päälle kuitenkin niin, että olisi kummatkin tullut luovutusikään mennessä. - Riippuu ihan rodusta. Toisissa on tarkka raja, toisissa annetaan pelivaraa. Ja sitten on niitä tuomareita, jotka ei välitä, vaikka olisi kuinka tarkka raja. Se myöskin riippuu rodusta, tuleeko hylky vai huomioidaanko se sijaa alentamalla.
- "Kyseessä on shetlannin..." No sitten voi miettiä uudelleen, kun rotu tiedossa.
Terveystulokset on oikein hyvät.
Rotuhan ei ole varsinainen käyttörotu, joten viralliset koetulokset ei ole niin oleellisia. Ja ymmärrän oikein hyvin, että kaikilta itse kisaaminen ei onnistu syystä tai toisesta, vaikka koira olisi hyvä.
Luonnetestejä ei mitenkään ihmeemmin ole ilmeisesti tapana tehdä, joten en sitäkään sitten ihan välttämättömäksi pidä, vaikka ei olisi pahitteeksi, kuten ei ylipäätään... Mutta, shelteissä tuntuu olevan luonteissa suurta hajontaa, joten jos ottaisin rodusta ylipäätään pennun, niin olisi joko tunnettava kasvattaja niiltäosin, tai sitten ehdottomasti tutustuttava vähintään emään ja luotettava, että myös uros olisi luonteeltaan hyvä. Ja mieluummin myös tiedettävä tältä osin linjoistakin ym.
Ikä on ihan riittävä, ss ok. Voi sitäkin olla, mutta maltilla ja silloin myös tiedettävä kertautuvat hyvin.
"joten onko yhtään mahdollista..." Riippuu mistä roikkuu, on se kuitenkin kaksi eri asiaa olla rajalla, kuin pari senttiä yli. Mutta se riippuu täysin rotumääritelmästä, miten suhtaudutaan. Onko "pelivaraa" vai eikö, ja mihin raja on vedetty. Ja aiheuttaako hylyn, ja missä kohtiin. Eli riippuu miten isoksi virheeksi lasketaan. Se pitää ottaa selvän omasta rodustaan, ja itse asiassa pitäisi tietää, jos pentuja suunnittelee ;), koska rotumääritelmän tunteminen ja sen tulkitseminen on yksi perusasia.
Jos kyseessä suuri ylitys ja hylsy silloin, niin en ottaisi pentua, jos haluaisin näyttely/jalostuskoiraa. Tosin miettiä vielä voisin, jos pari ja linjat siltäosin pääsääntöisesti ok. Muussa tapauksessa voisin ottaa, jos /kun koira muultaosin vaikuttaisi oikein hyvältä. Jos siis muuten yhdistelmä miellyttää.
Näyteelyssä haluaisin kuitenkin, että olisi käytävä. Edes 1-2 kertaa. Riippuen iästä. Koska saa arvostelun koirasta muutenkin.Ja jos ei yhtään kertaa ole käyty, niin helposti, jos ei tunne, niin voi saada "epämääräisen kuvan", kun ei ole yhtään käyntiä. Ei niissä näytelmissä alvariinsa tartte käydä, mutta jotain tietoa ulkomuodosta käytävä hakemassa, olisi jalostuskoiralle suotavaa.
Se sitten, antaisinko urostani ylipäätään, riippuu monesta. Mutta jos pitäydytään aloituksen jutuissa, niin ehdottomasti saatava tutustua ennen narttuun, johtuen luonnejutuista shelttien osalta. Muuten ei huonolta kuulosta. Mutta näytulokset pitää olla, ja jos on hylyn koira, niin en antaisi. Vaikka syy ei ole tuon pahempi, kuin korkeus, niin tulos näkyy mm.koiranetissä ja sitä kautta voi saada kyseenalaista mainetta, kun siihen hylkyyn voi sisältyä niin monennäköistä, pahempaakin. Sitähän ei välttämättä muut tiedä. - Noit speksit ei vielä sano mitään...
Eli omaan päätökseen vaikuttaisi mm.mikä rotu eli mikä rotu on nyt kyseessä?, yksi olennaisimmista päätöksen puolesta. Kyllä tietyissä roduissa minun päätökseen vaikuttaa myös onko koetuloksia ja mitä ja millaisia. Jos virallisia tuloksia ei ole, niin ei varsinaisesti ole ihmeemmin näytöäkään, joka voi olla oleellinen.
Ja luonteessakin tullaan taas mikä rotu? On rotuja, joissa itse arvostan ilman muuta, että vanhemmat on luonnetestattu. Jos ei, niin jos ei ole mitään näyttöä, koepuolelta, mhtestiä, ei edes näytelmistä, niin se hyvän luonteen näkemys on aika yksipuolinen...
Pevisamääräyksistä sen verran, että mitä tarkoittaa noudattaa niitä? Oleellista olisi tuossakin tietää nimenomaan ne tulokset. On esim.rotuja, joilla saa käyttää lonkiltaan D-lonkkasia, ja yhdistää samaankin ym. Ja se on ihan eri asia, noudatetaanko siis rimaa hipoen vai asiaa edistäen oikeasti...
Poikkeuksia lukuunottamatta minusta kyllä jalostuskoiran olisi hyvä olla käynyt edes 1 näyttely. Muutenhan tämäkin on taas vaan omistajan sanan varassa eli ulkomuodolliset jutut.
Se, jos on pari senttiä ylikorkea, niin ei ole pelkästään minulle hylkäävä. Kokonaiskuva yhdistelmässä/suvussa ratkaisee. Tosin vähän riippuu tämäkin rodusta. Johonkin on raja vedettävä, ja jotkut rodut kyllä hävittää rotutyyppiään, jos koko on selkeästi yli.
Eli en tekisi pentuja, jos mainitsemani ei ole kunnossa, en ostaisi pentua, enkä anna urostani. - Ilmeisesti se lentokentän hotelli, josta tuli uutisissakin? Ihan hieno homma, että tuollaisia on keksitty. Tosin onhan se myös hotellinkin hyöty, melko hyvää bisnestä :D ja mainosta.
Hienoa se on, että jos on mahdollisuus, niin ajatellaan koiraa niin pitkälle kuin on mahdollista.
Tosin viimekädessä kaikkein parasta olisi myöskin, ettäjalostuksella vaikutettaisiin siihen mahdollisemman paljon, ettei stä kautta tuli paukkuarkuutta tai ääniherkkyyttä ylipäätään... Onhan se kuitenkin huomattavasti yleisempää jossain roduissa, kuin toisissa. Joissain roduissa jopa erittäin harvinaista, kuten omissa harrastamissanikin. - "Koirat ei kuole nälkään ruokakupin ..." Ei, mutta voivat mennä huonoon kuntoon, jos ei pitkään syö kunnolla. Jos onkin kysessä esim. joku vaiva, joka aiheuttaa huonoa syöntiä, niin koira voi mennä pidemmän päälle huonoksi, kun ei rittävästi syö, ja/tai ei saa riittävästi ravinteita. Mm.suolistovaivat voi tehdä huonoa syömistä. Eli aina asia ei ole ihan yksioikoinen...
Jos on "vaan huono syömään", niin ruuan pitäminen kokoajan esillä ei ole paras vaihtoehto. Parempi on selkeät ja rutiininomaiset ajat, jolloin koira ns. ehdollistuu ruokaan paremmin, joka saattaa lisätä näläntunnetta. Jos ruoka on kokoajan esillä, niin se saattaa taasen tehdä närppijän, joka vie näläntunteen, jolloin koira ei sitten syö kunnolla.
Ja jos useampi koira, niin harvemmin edes toimii.
"Laadukkaalla ruualla ei tule..."No tuo nyt ei pidä lainkaan paikkansa. Jos allergian poistaminen on noin helpoa, niin tuskin maailmassa olisi yhtään allergista ym.ruokaherkkää koiraa...
Allergiat ja suolistovaivat on hyvin yksilöllisiä, ja usein on myös perinnöllinen taipumus.
Jos koira on "pohjimmiltaan" vaikka possulle (tai mille vaan) allerginen, niin aivan sama, onko ruoka ns. laadukasta vai ei. Tai mitä ruokintamuotoa käyttääkin.
Vanha ketju, mutta ylipäätään, jos pentu on syönyt ongelmitta ja aloituksen iässä alkaa takkuumaan, niin siirtyisin ensinnä kahteen ruokakertaan. Useinmiten on vaan kyse, että ruokaa on liikaa. Kääpiöt kun muutenkin valmistuu nopeammin, kun isot toverinsa. - "Koirat ei kuole nälkään ruokakupin ..." Ei, mutta voivat mennä huonoon kuntoon, jos ei pitkään syö kunnolla. Jos onkin kysessä esim. joku vaiva, joka aiheuttaa huonoa syöntiä, niin koira voi mennä pidemmän päälle huonoksi, kun ei rittävästi syö, ja/tai ei saa riittävästi ravinteita. Mm.suolistovaivat voi tehdä huonoa syömistä. Eli aina asia ei ole ihan yksioikoinen...
Jos on "vaan huono syömään", niin ruuan pitäminen kokoajan esillä ei ole paras vaihtoehto. Parempi on selkeät ja rutiininomaiset ajat, jolloin koira ns. ehdollistuu ruokaan paremmin, joka saattaa lisätä näläntunnetta. Jos ruoka on kokoajan esillä, niin se saattaa taasen tehdä närppijän, joka vie näläntunteen, jolloin koira ei sitten syö kunnolla.
Ja jos useampi koira, niin harvemmin edes toimii.
"Laadukkaalla ruualla ei tule..."No tuo nyt ei pidä lainkaan paikkansa. Jos allergian poistaminen on noin helpoa, niin tuskin maailmassa olisi yhtään allergista ym.ruokaherkkää koiraa...
Allergiat ja suolistovaivat on hyvin yksilöllisiä, ja usein on myös perinnöllinen taipumus.
Jos koira on "pohjimmiltaan" vaikka possulle (tai mille vaan) allerginen, niin aivan sama, onko ruoka ns. laadukasta vai ei. Tai mitä ruokintamuotoa käyttääkin.
Vanha ketju, mutta ylipäätään, jos pentu on syönyt ongelmitta ja aloituksen iässä alkaa takkuumaan, niin siirtyisin ensinnä kahteen ruokakertaan. Useinmiten on vaan kyse, että ruokaa on liikaa. Kääpiöt kun muutenkin valmistuu nopeammin, kun isot toverinsa. - "Koirat ei kuole nälkään ruokakupin ..." Ei, mutta voivat mennä huonoon kuntoon, jos ei pitkään syö kunnolla. Jos onkin kysessä esim. joku vaiva, joka aiheuttaa huonoa syöntiä, niin koira voi mennä pidemmän päälle huonoksi, kun ei rittävästi syö, ja/tai ei saa riittävästi ravinteita. Mm.suolistovaivat voi tehdä huonoa syömistä. Eli aina asia ei ole ihan yksioikoinen...
Jos on "vaan huono syömään", niin ruuan pitäminen kokoajan esillä ei ole paras vaihtoehto. Parempi on selkeät ja rutiininomaiset ajat, jolloin koira ns. ehdollistuu ruokaan paremmin, joka saattaa lisätä näläntunnetta. Jos ruoka on kokoajan esillä, niin se saattaa taasen tehdä närppijän, joka vie näläntunteen, jolloin koira ei sitten syö kunnolla.
Ja jos useampi koira, niin harvemmin edes toimii.
"Laadukkaalla ruualla ei tule..."No tuo nyt ei pidä lainkaan paikkansa. Jos allergian poistaminen on noin helpoa, niin tuskin maailmassa olisi yhtään allergista ym.ruokaherkkää koiraa...
Allergiat ja suolistovaivat on hyvin yksilöllisiä, ja usein on myös perinnöllinen taipumus.
Jos koira on "pohjimmiltaan" vaikka possulle (tai mille vaan) allerginen, niin aivan sama, onko ruoka ns. laadukasta vai ei. Tai mitä ruokintamuotoa käyttääkin.
Vanha ketju, mutta ylipäätään, jos pentu on syönyt ongelmitta ja aloituksen iässä alkaa takkuumaan, niin siirtyisin ensinnä kahteen ruokakertaan. Useinmiten on vaan kyse, että ruokaa on liikaa. Kääpiöt kun muutenkin valmistuu nopeammin, kun isot toverinsa. - "...Vaikkapa siksi, että on huippukoira..." No miksi sillä huippukoiralla ei voi aikaisemmin pentuja tehdä? Mikä rotu on niin erikoinen, että vasta 8 vuotiaana voidaan sanoa, että se on huippukoira?
"Kumpi on pahempi..."No nyt on kyllä lisääntymisopit pahan kerran hukassa, jos noin vertaa :D
Eiköhän ne riskit ole suuremmat pikemmin iäkkäällä kuin nuorella... Ja nuorella siis tarkoitetaan sopivaa penikoimisikää, ei mitään liian nuorta. Ongelmiahan voi tulla iästä riippumattakin, kuten jo tuolla mainittu. - "Tänä vuonna helmikuussa..." Eikö tuo ollut se tapaus, jossa purruksi tulleen naisen koira oli aidan läpi käynyt tikkaamassa sitä koiraa, joka oli kiinni käynyt ko.naiseen?
Valitettava tapaus tietenkin, mutta oli aika outoa touhua kummankin osapuolen taholta koiriensa pito ja se viestittely o_O
Minulla on ollut taistelukoirataustaisia koiria jokunen vuosikymmen. Koirilla on harrastettu, oltu milloin missäkin, lenkeillä tullut erittäin usein ihmisiä taputtelemaan "vauvasta vaariin". Ja koirilla hyvin paljon koirattomia ystäviä ym.
En mainosta mitään, en edes kääpiökoiran ottamista. Kaikille ei yksinkertaisesti sovi mikään koira. Sillä ystävällisen koirankin kanssa voi tulla ongelmia, ihan väärissä käsissä. Vaativien koirien kanssa niitä ongelmia tulee vaan helpommin. - Kyllä minä sanoisin, että ojasta allikkoon mennään, jos vaan odotellaan rauhoittumista. Vielä enemmän, kun kysessä on rasseli...
Aika harva koira se tavoille oppii pelkästään iän myötä. Kyllä sen eteen saa töitä tehdä, toisten kanssa enemmän, toisten vähemmän. Ja se pohja pitää aloittaa tekemään heti. Tuo nyt ihan yleisesti, ettei nyt kumminkaan sille "iän myötä rauhoittumiselle" anneta liikaa painoa.
Noissa asioissa meillä pointit on A. Opetetaan kunnolla, motivoidaan (palkitaan) ja AINA myös vaaditaan tottelemaan.
B. Värästä toiminnasta pääosin, jotain poikkeamaa lukuunottamatta, palaute. Ja palaute mitoitetaan yksilölle sopivaksi, riittävyydeltään.Ei missään nimessä siis kaikessa ignoorata, koska moni toiminta jo palkkaa itse itseään, mm. karkaaminen. Pääpaino aina kuitenkin kunnon motivoinnilla.
C. Riittävästi aktiviteettejä, mutta siis sopivasti. Joilla myös luodaan hyvää suhdetta ja vahvaa auktoriteettiä koiraan. Jos auktoriteettipuoli ei ala luonnistumaan, niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin pätevään. Koska jos se puoli ei ole kunnossa, niin motivoituminen koiralla on takkuilevampaa, sitä enemmän mitä vähemmän mielyttämishaluinen rotu/yksilö on.
Ja D. yksi tärkeimmistä myös, liittyen kohtaan A . Niinpaljon kuin mahdollista, niin on estettävä se koiran ei-toivottu tekeminen. Koska joka väärä tekeminen heikentää toivottua... Eli se karkaileminen pitää yksinkertaisesti estää. Jos ei lapsia saa olemaan aukomatta ovia omin lupinen, niin silloin on aidattava piha tai kulku ovesta. Ja taluttimen putoamiseen on vaan paneuduttava niin, ettei se putoilisi... tuo on nyt vielä tärkeämpää, kun koira on "saanut itseään toteuttaa" jo useamman kerran eli sillä on jo opittu malli.
Samaa mieltä, että kun koira tulee luo, niin sitä ei toruta. Mutta ei se niinkään mene, että saa tehdä saman aina vaan. Jos ei käsky mene jakeluun, niin itse en näe mitään syytä, miksi ei silloin koiraa ojennettaisi. Mutta silloin mennään sen koiran luo, ei kutsuta.
Mutta ylipäätään kaikkea harjoitellaan ja kuten mainittu jo, pitkä naru on oiva väline, koska siinä voidaan kontrolloida tekemistä. - Mitähän noitten samojen aloitusten tarkoitus on? Jos on häiritsevää meteliä, jotka täyttää häirinnän kriteerit, niin silloin yhteys taloyhtiön hallitukseen/isännöitsijään tai poliisiin toimenpiteitä varten.
- Kiinnostaisi tietää, MIKSI vanhalla koiralla pitäisi pennut teettää? Kyllä 8v. ylöspäin on jo vanha, rodusta riippumatta. Toki koosta ja rodusta riippuu, missä kunnossa yleisesto ottaen on. Jätit/isot raskaat jo aika "näkyvästi", pienemmät vähemmän. Mutta kyllä monella keski-ikäiselläkin jollain lain useasti ikä näkyy.
Penutusprosessi on aina enemmän tai vähemmän nartulle rasitus ja iäkkäälle se rasitus on suurempi. Joten miksi ihmeessä se sille tuottaa? Usein nuorempi emä myös viitsii leikkiä ja touhuta pentujen kanssa enemmän, mikä on hyvä.
Ja eiköhän se jalostuksen arvokin ennen jo näy, kun vasta vanhana...
Omasta mielestäni 7 olisi ihan riittävä maksimissaan,keskiarvoltaan lyhytikäisille saisi olla vieläkin vähemmän.
Noh, onneksi on jalostustietojärjestelmä, mistä näkee, minkälaista kasvatustyötä kukin tekee ja tukea sitten sellaista, joka omasta mielestä on hyvää :) - Kasvuhäiriöihin on mahdollista myös ruuan vaikutus, mutta siinä on muitakin tekijöitä. Ja suurin niistä on perimä. Jos perimässä (rodussa) ei sitä ole, niin täytyy mennä lähinnä eläinrääkkäyksen puolelle, että niitä tulee.
Eli mikähän rotu on kyseessä?
Ei kaikki koirat pidä raakaruuasta. Ja esim. vihreät kasvispöperöt ei kaikille maistu.Todennäköisesti niiden mielestä hajuttomia ja "mauttomia". Kypsennetyissä on enemmänmainittuja.. Ja papanathan haisee voimakaasti, joka taas saattaa kiihdyttää ruokahalua.
"ja lisäksi pentu ei..." Miksi sen pitäisi? Minulla oli esim.viimeksi ollut pentue (jotka sai myös papanoita), joille ei tuntunut kellekkään kelpaavan kostutettu raksuja. Heti kun pystyi, niin halusivat ne kuivana.
"Hyvin vähällä ruualla..." Toiset on sellaisia, että ne syö vaan eläkseen, ja toiset toisinpäin :D, ja sitten siltä väliltä. Oleellisinta on, että syö kuitenkin tarpeeksi ja esim. pentu kasvaa hyvin, eikä ole liian laiha. Ja se, että ruoka on kaikintavoin ravinteikasta. Määrä itsessään ei siis ratkaise.
Canagan kuivamuona on itsessään mielestäni hyvä.
Jos papanat kelpaa, niin miksi niitä ei voi antaa yhdessä raakaruuan kanssa? Tai mitä se raakaruoka nyt on? Riippuu vähän siitäkin.
Entä mitä pentu söi kasvattajalla ja millainen ruokahalu oli? - No, toivottavasti nyt ihmiset ei lue kuin piru raamattua tuota metsästyskoira"juttua"...
Ehkä vähän nyt olisi voinut täsmentää. Tuskin se tyyppi/rotu mitään itsessään ratkaisee, vaan se, tekeekö niiden kanssa myös tyypillistä. Eli jos otat sen metsästysloiran, niin joko metsästät/liikut paljon myös sen koiran kanssa (nninkuin hyvät tyypilliset omistajat tekee). Siitähän ne ihmisen terveyshyödyt tulee, se fyysinen puoli. Ja ei siinä siis tarvi mitään tyyppiä tai rotua ollasen hyödyn saadakseen, riittää kun nostaa sen persuksensa ylös ja menoksi...