tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Matolääkkeet on aina omanlaisensa myrkkyä. Ja ovat melkoinen rasite kehittyvän koiran elimistölle, vielä suurempi rasite immunuteetille, kuin aikuiselle. Enkä minä usko myöskään, että niitä matoja nyt niin ihmeesti olisi pennuilla, JOS emo on madotettu ennen astutusta. Eikä nyt koira ylipäätään tongi mitään toisten ulosteita... Itse madotan samalla kertaa muut huushollin koirat myös, kun astutettavan. Seuraavan kerran mamma ja pennut noin kolme vk ja noin 7 vk. Sen jälkeen ohjeistan ennen rokotusta.
Ei tulisi mieleenkään mitään parin viikon välein pentuja madottaa. Saati narttua kantoaikana. Niin vähillä "myrkyillä" yritän mennä, kuin mahdollista.
Kakkoja saatan tsekkailla aina välillä.
Yksittäistä koiranpentua en katso madotuksen tarpeen, kun ennen eka rokotusta on madotettu, niin vasta 1 vuotisen rokotuksen ennen. Kun siis madotukset on ennen hoidettu, eikä" mönki" mitään ulosteita.
Aika kiire on ollut aloittajan "kasvattajalla" päästä eroon pennuista, jos 7 viikkosen on luovuttanut. Jos vatsa on ollut heti löysällä, niin ei sellaista pentua olisi saanut edes luovuttaa, ennenkuin on kunnossa...
Noh, sekarotusten "kasvattajia" ei pahemmin mitkään suositukset/säännöt koske...
En tiedä varmaa tietoa tarttuuko koiran madot ihmiseen. Kannattaa varmaan konsultoida ihan ihmislääkäriä asiassa.
"(oli alunperin...)" Fiksu puoliso. Olisit kuunnellut häntä... - En niin ihmeemmin tiedä rasselien vaivoista, mutta varmaan löytyy tietoa rodun jtosta, rotujärjestön sivuilta. Mutta hyvä olisi luusto(lihaset tutkia.
Tuo ruualle yliherkkyys ei valitettavasti selviä, kuin mainitulla eliminaatiodietillä. Varsinkin jos on kyseessä moniallerginen tai yliherkkä ylipäätään jollekkin teollisessa muonassa olevalle. Kyllä nirsollekkin koiralle pystyy dietin tekemään. Nykyään on kuitenkin paljon lihavaihtoehtoja ym. Hyviä märkäruokavaihtoehtojakin löytyy, eivätkä nyt niin kalliiksi tule pienelle koiralle. Tosin silti pitäisi edetä ainesosa kerrallaan, että näkisi mikä mättää.
Mutta miksi noin usein madotus? Onhan matolääkkeetkin omanlaisia myrkkyjä. Immuniteettiähän nekin voi heikentää, joka taas voi vaikuttaa monella tapaa.
Normi rasseli on aika energinen ja fiksu. Eli kannattaa kuitenkin miettiä myös se mahdollisuus, saako koira riittävästi toimintaa, kaikintavoin. Kun turhautuma voi myös pistää niitä tassuja järsimään myös.
Clinivettiä saa eläintarvikeliikkeistä/eläinlääkäreiltä, kenen valikoimiin kuuluu.
Joillekkin sopii, joillekkin ei. Riippuu ihan syistä. - Allergiat(yliherkkyydet) on täysin yksilöllistä. Ja AINOA varma tapa on saada ruoka-aineherkkyydet selville on eliminaatiodietti. Kun koira voi olla ihan samoin herkkä proteiineille, jotkut lihat, kala ym.ym. eli aika tuuri käy, jos vaan osuu pelkkä vehnä esim.kohdalle... Ja sitä tehdessähän ei sitten mitään herkkuja eds syötellä, paitsi jos samaa, kuin kokeiltavat aineet.
Toinen syy voi olla kivut. Koira voi purkaa kipujaan juuri noin. Eli luusto pitäisi tsekata. Ja ne veriarvot on hyvä katsoa myös muitten sairauksien osalta (on ilmeisesti jotain jo katsottu).
Ja sitten...Välttämättä ei ole mitään fyysistä. Vika voi olla korvien välissä, johtuen itse koirasta tai omistajasta. Tuo kaluaminen voi siis olla myös pelkkää sijaistoimintaa ja turhaumaa. Jos koira ei saa riittävästi toimintaa, fyysistä tai henkistä, se voi oireilla ihan noinkin. Tassujen nassutus saattaa antaa sille endorfiininosteen, joten sitäkautta turhautumasta saattaa muodostua tapa.
Ja loiset on varmaan jo poissuljettu(ko?).
Minkä rotuinen on? Ihan vaan siksi, että jos sitä kautta voisi miettiä myös. - Tuossa listassa on aika erilaisia rotuja...
Missä määrin olet kiinnostunut harrastamaan rauniot/haku? Koska noit on lajit, jotka "sulkee" itse rotuna aika paljon listalta pois, siis rotuna puhuttaessa. - Tuo kirjoitukseni tuli jostain syystä kirjoituksesi alle, eli ei ollut henk,kohtaisesti tarkoitettu. Piti tulla aloituksen alle ja tarkoitus oli siis yleisesti ottaen. Ja kun itsekkin olen törmännyt tuohon, että ei ole asioita mietitty, kun lähtökohta on ollut vaan pelastaa... Ja kuten tarkoitin, se on jokaisen oma asia, enkä sitä pahaksi näe. Mutta koirien kannalta se on vaan kurjaa, jos joutuvat heittopussiksi.
Eli riskit olisi hyvä tietää ja todellakin miettiä. Kun uskaltaisin sanoa, että kaikki ei "maailman pelastamiseltaan" ajattele kunnolla ja järkevästi, valitettavasti.
Ja tuossahan oltiinkin ihan samaa mieltä, että vastuuta myös niille yhdistyksille. Eli sitä tarkoitin "...ylipäätään taitoa lukea..." kommentilla. Sen verran kauan koiramaailmaa katellut, niin pakko todeta, että ei kaikki koirien kanssa pitkäänkään olleet viimekädessä niiden käyttäytymistä ymmärrä kunnolla . Ja rescuetouhuissa se nimenomaan pitäisi olla hyvin hallussa niillä jotka niiden kanssa touhuu/välittää. - En "tuomitse" ketään, ketä jostain koiransa roudaa, näitä rescuekoiriakaan siis. Mutta välillä ihmetyttää se, että kun on mennyt pieleen, eikä olekkaan tullut "kiva" koira omaan makuun, niin sitten valitetaan.
Ihan sama, kun ottaisi jonkun trokarin kautta, JOS ei ole koiraa nähnyt, eikä tiedä mitään taustoista. Kun vielä otetaan aikuinen koira, niin ei yhtään tiedä, mitä kokemuksia sillä on takanaan ym. Jokaisen, ketä summamutikassa koiransa ottaa, kannattaisi miettiä, ihan kuin yleensäkin, mitä jos ei saakkaan sitä "kivaa" koiraa, vaan saa luonteeltaan vaikean. Ja aikuisen kanssa, vielä jo saatuja huonoja käytösjuttuja. Onko oikeasti taitoa ja halua sitten työstää, jos saa jonkun hankalan tapauksen.
Kun valitettavasti noita koiria sitten pannaan eteenpäin tai lopetetaan, kun taidot eikä loppupeleissä halutkaan riitä työstämään.
Se myöskin, että onko kaikilla näillä, jotka näissä asioissa touhuu, ylipäätään taitoa lukea niitä koiria, ja halua loppuun asti miettiä, sopiiko koira jollekkin edes ylipäätään. Se on kumminkin eri asia, mitä se koira on jossain koiratarhalla ilmentänyt, kun se yhtäkkiä lähetetään ihan outoihin ja stressaaviin kuvioihin.
Mutta ihan hyvä, että ihmiset kirjoittaa kokemuksistaan, kun kaikki ei ole mennyt kuin Strömssöössä. Ehkä se pistäisi edes jonkun miettimään, ottaako vao ei sittenkään. Ainakaan liian heppoisasti... - "...mutta tietotaito asiasta..." Ahaa, avaapa vähän lisää. Kiinnostaa kuulla.
"(kalan isensä ravinto?) " Erittän herkille se voi vaikuttaa paljonkin. Lähinnä siis kasvatettujen, kuten kasvatetun lohen. Nehän tunnetusti sisältää mm./esim.maissia. Muista epäterveellisistä jutuista puhumattakaan...Ja erittäin herkät reagoi, jos jokin kalan ravinnossa ei sovi.
Siinä kohtiin, jos reagoi lähinnä kalan proteiiniin itsessään voimakkaasti, niin harvemmin kala sopii lainkaan. Toki poikkeuksia on siinäkin, esim.tonnikala sopii joillekkin. - "Riippuu paljon..." Kyllä, mutta riski lisääntyy, jos on hyvin erikokoiset. Ja riski suurempi toki, jos isä on suurempi.
Kyllä minä myös aloittajana miettisin tarkoin tota yhdistelmää. Kummatkin rodut on terveydellisesti niin haasteellisia, että niiden yhdistäminen on melkoinen riski. Jo pelkästään luustovikojen vaara on erittäin mahdollista. Aika tuuri on sitten ollut, jos on osunut summamutikassa terveet koirat yhteen tai edes toinen luustoltaan täysin terve...
Ja vielä, että tuskin niitä koirien taustoja niin hyvin tunnetaan, että sieltä kautta voisi edes riskikartoitusta tehdä enemmän...
Yhdistelmä on ihan yhtä riskaabeli, kuin pistää kaksi terveydellisesti haastavan rodun omia yhteen summamutikassa. Eli siis suoraansanottuna vastuuton. Oli sitten rotukoirista kyse, tai sekarotuisista, tai vahingosta. - On ja ei. Koskaan ei tiedä. Kyllä se riski synnytyksessä on aina olemassa, että jos on uros paljon isompi, niin pennut/pentu on niin iso, että tulee ongelmia ja menee leikkuuseen (mikä omanlaisensa riskin lisäksi on tosi kallista...). Se ei riskiä poista, että joku tietää hyvinkin menneen...
Ultra on turvallinen, mutta ei suinkaan varma. Siinä ei näe aina kaikkea, jos on esim.limittän. Sen lisäksi pennut voi vielä sen ajankohdan jälkeen abortoitua tai jotain muuta tapahtua. Pahimmillaan kehittyä kohtutulehdus.
Ja todellakin, tuo serop... kommentti periytyvyydestä oli täysin höpöä. Aivan samalla lailla rodun/vanhempien/linjojen heikkoudet voi periytyä, oli sitten kyse rotukoirista tai sekarotuisista. Josta tullaankin siihen vastuuseen. Kannattaa sitten tiedostaa, että on sitten vastuussa niistä pennuista. Ei sekarotuisuus sitä poista. Haluaako siis ottaa sen vastuun kantaakseen, osaako neuvoa ja auttaa pentujen omistajia ym.kuten hyvä kasvattaja tekee. Entä jos synnytys ym. menee pieleen, onko kapasiteettiä hoitaa tarvittaessa 24 h vuorokaudessa...
Ja ei millään pahalla tämä, ja ihan yleisesti, mutta jos ei pysty pitämään narttua turvassa uroksilta juoksuaikana, niin se kannattaa leikkauttaa Kyllä uskaltaisin sanoa, että melkein kaikki "vahingot" jäisi sattumatta, jos ei oltaisi huolimattomia ja toimittaisiin tarkasti ;) - "Satoja koiranpentuja tuotu laittomasti Suomeen – sairaat pentutehtaillut pienet koirat kuolleet seuraavana päivänä. Tätä kannattaa jakaa!
Tietoomme on tullut, että Helsingin Östersundomissa asuva nainen on myynyt netti-ilmoitusten kautta sekarotuisia koiranpentuja, jotka on tuotu laittomasti maahan lähinnä Virosta ja muualta Baltiasta. Tällä hetkellä syyteharkinnassa on noin 400 koiriin liittyvän rikoksen vyyhti. Epäillyt petokset, salakuljetukset ja eläinsuojelurikokset ovat tapahtuneet vuosina 2014–2016. Näiden jälkeen tapauksia on tullut lisää.
Koiria on myyty netin myyntisivustoilla muutaman sadan euron hintaan. Sekarotuisia pentuja on arveltu tuodun Suomeen satoja, ja taloudellisen hyödyn uskotaan olleen satoja tuhansia euroja.
Myyjä on väittänyt pentujen olevan suomalaisia tai laillisesti maahantuotuja, rokotettuja ja sirutettuja. Hän on esittänyt muun muassa koirien EU-passin ja muita virallisen näköisiä virolaisia asiakirjoja. Todellisuudessa koirat on tuotu maahan laittomasti, ja useilla koirilla on ollut parvovirus, johon koira on kuollut pian ostamisen jälkeen.
Usein koiran hankkimista suunnittelevat ihmiset eivät ota asioista riittävästi selvää etukäteen vaan edistävät laitonta ja eläinten etujen vastaista toimintaa. Poliisi ja Aluehallintovirasto muistuttavat, että pentutehtailta hankittuihin ja ylipäänsä ulkomailta tuotuihin koiriin liittyy useita vakavia riskejä. Vaikka koira näyttäisi ulkoisesti ostohetkellä voivan hyvin, se saattaa kantaa erilaisia tauteja, kuten rabiesta ja ekinokokkoosia, jotka voivat olla ihmiselle hengenvaarallisia.
Käteismaksu ja se, että koiran saa mukaansa heti, viittaavat usein pentutehtaaseen, jossa elinolot ovat tavallisesti huonot. Mikäli harkitsee ostavansa ulkomailta koiran, kannattaa pyytää etukäteen koiran passista kuva ja varmistaa Aluehallintovirastolta, että myyjä on ilmoittanut viranomaiselle ammattimaisesta tuonnista. Ammattimaisella tuojalla tulee olla esittää TRACES-terveystodistus, Eviran voimassaoleva rekisteröinti-ilmoitus ja eläinkuljettajalupa. Mikäli näitä papereita ei ole, kannattaa ilmoittaa laittomasta toimijasta toimijan kunnan valvontaeläinlääkärille. Lisäksi myyjää kannattaa pyytää tekemään kauppakirja."
Tällaista taas. On se vaan niin surullista, miten itsekkäitä ihmiset on halutessaan vaan mahdollisemman halvan pennun. Kyllä on eläinrakkaus kaukana ja minkäänlainen inhimillisyys näillä ihmisillä, jotka noitten trokareitten toimintaa ylläpitää oman itsekkyytensä takia. - Tuskinpa on. Tai jos olisi, niin en todellakaan veisi... NimimEi... kirjoitti jo tosi hyvin. Kannattaa lukea se ajatuksella.
Ei tuo edestakainen rullaaminen tee pennulle edes hyvää. Tavallaan se ei pääse leimautumaan kenenkää kunnolla, jos jatkuvasti vaihtaa paikkaa. Tai ainakin, jos on tavalla tai toisella haasteellinen, niin vielä enemmän vaikeutuu.
Ylipäätään tuon ikästä ei pahemmin vielä kouluteta, lähinnä leikin ja kaiken kivan varjolla luodaan suhdetta ja peruskasvatusta luodaan. Eikö koiralla ole mitään mahdollisuutta olla vaikka jonkin ajan jonkun tutun luona tai käydä joku vaikka avittamassa?
Elämäntilanteet toki muuttuvat, mutta jotenkin särähtää korvaan "ei ehdi"...Sairaudet ym. elämänkriisit on eri juttu. - No melkein menin halpaan ja verenpaine nousi . Että nytkö hallitus alkaa vetää pohjia :D Ei enää yllätä mikään...
Ehkä ei paranis laskea leikkiä, mistä sitä tietää, vaikka hallitus nappaisi niistä vielä idean :DD - Pienet aivot :D Eiköhän tuo mene jo samaan kategoriaan, kun että kääpiöillä on niin pieni rakko, että tulee sisäsiisteysongelmaa...Tuollaistakin siis kuultu.
Kyllä ne minikoirat oppii ihan samoin siistiksi, kun isotkin. Ei koko koiran käyttäytymiseen vaikuta, tässäkään.
Aloittajalle. Ensin pitää erottaa, onko koira pidätyskykyinen jo vai ei. Se on yksilöllistä, ja joltakin voi mennä vuoteenkin asti, ja koosta riippumatta.
Tai sitten, onko merkkaamista, joka on eri asia. Voi olla myös opittu juttu, joka jäänyt vähän niinkuin nauha päälle.
Ensiavuksi voisi koiran eristää niin yksinolon ajaksi, että ei pääse vakiopaikalleen. Ei koiran tarvi yksinään olla koko asunnossa välttämättä. Eli katkaistaan sen "rutiini".
Ihan hyvin olet asioita pohtinut. Mutta nyt pitäisi selvittää mistä kyse, ja netin kautta ei oikein voi sanoa... Jos vähänkään epäilet, että koiran pidätyskyky on jo muodostunut, niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin koiran käytökseen perehtyneeseen, joka tulisi vaikka paikanpäälle ja antaisi neuvoja, jos se vika onkin siellä narun ylemmässä päässä.
"harvoin oppivat muuta kuin istumaan" Noh, :D Jos noin on, niin eiköhän se ole enemmänkin omistajan peiliin katsomisen paikka, kuin koiran. - Ensinnäkin, minä kysyin siksi, mitä kysyin, koska olisin antanut haluttaessa jotain perusneuvoja , ruokintaan. Olen tehnyt ruokavalioita atooppisille/allergisille, ja tyytyväistä vastaanottoa on tullut, niistäkin... Minulle koirien ravinto on ollut jo jokunen vuosikymmen "harrastus", kuten jossain määrin ihmispuolenkin. Joten tarkoitus oli vilpittömästi siis antaa vinkkejä ruokintaan, joka on haasteellinen moniallergisille (jos on) ja atooppisille. Mutta ruokinnalla kyllä voidaan paljonkin tehdä ja muilla hoito-ohjeilla...
Mutta eipä siinä mitään, jos asenne on tuo muiden vastauksiin, niin jokaisella tyylinsä ... "Jutusteluistakin" voisi joskus saada hyviä vinkkejä muilta, mutta jos ei niitä halua, niin toki menee sitten niin, kuin itse haluaa.
Niin ja siksi kiinnosti, mitä eläinlääkäri on neuvonut, koska tunnen yhdenkin hyvin ihosairauksiin perehtyneen lääkärin, jolla olisi heti ollut antaa vaihtoehtoja valmisruuista, jotka on tarkoitettu ko.potilaille. Vaikka mikään teollinen ei ole varma, kun allergiatkin on niin yksilöllisiä, mutta on kuitenkin potentiaalisia vaihtoehtoja, jotka helpottaa sitä, ettei tarvi ihan hirveästi arpoa. Teollisessa on kuitenkin niin monta muutakin tekijää, jotka vaikuttaa sopivuuteen ym.kuin vaan ruoka-ainesosat itsessään.
Kaikkein tärkein olisi kuitenkin saada selville, mitkä ei sovi, ja se kyllä onnistuu pitkälti, jos ei halua vaan helpolla mennä ja on hyvät neuvot :)
Mutta toivottavasti apu löytyy koiralle, se on tärkeintä :), omistajan asenteesta huolimatta... - Siis koira on todettu verikokeella atooppiseksi? Mitä ohjeita on siihen saatu eläinlääkäriltä? Entä miten niitä ruokaherkkyyksiä on pyritty selvittämään?
Ruoka-aineallergiat on niin yksilöllisiä, että se on toisaalta ihan sama, mitä joku sanoo jostain ruuasta tai mitä suosittaa. Joten siinä mielessä Helluva viittasi ihan oikeaan. Toki voi sanoa, että tietyt aineet useinmin herkistää, mutta siltikään sen ei tarvi koskea kaikkia.
Myös kannattaa erottaa herkkäihoisen ja allergisen. Joskus esim. herkkiksen ruokaan on saatettu lisätä enemmän jotain vitaaliaineita ja ovat esim. yksinkertaisempia. josta sitten esim. saatetaan puhua paremmin sopiviksi. Ehkä myyjä tarkoitti jotain tuonsuuntaista, jos ei ilmeisesti ymmärtänyt koiran olevan MYÖS siis allerginen. Ei eläinkaupan myyjät ole mitään sairauksien tuntijoita, jotkut saattaa tosin tietää enemmän, ja toiset vähemmän, joten usean tieto perustuu lähinnä firmojen lobbaukseen. Toki ovat voineet saada myös jostain hyvää palautetta, mutta taas tullaan siihen, että kaikki on yksilöllistä. Joten lähtökohtana kannattaa/pitää olla aina se omistajan tuntemus nimenomaan omasta koirasta ja lukea tarkkaan joka teksti. - No voihan sitä joskus olla kyse jossain määrin jonkin sortin itsensätehostamisesta,tuossa nylkytyksessä, mutta pääasiassa ja useinmiten ihan sijaistoiminnasta. Sijaistoiminnaksi taasen voi heittää eri syistä. Minullakin tuo junnukoiratyttö usein astuu äitiään. Useinmiten, kun se alkaa kerätä kierroksia leikin tohinassa. Mammakoira antaa tyttärensä touhuta, eikä ole moksiskaan :D Silti on ihan selvää, että kyllä se mamma on "ylempi". Muitten koirien se ei sitä anna tehdä.
Edellinen nimimerkki jo pääasian kirjoittikin.
Ja sitten yksinkertaisesti, jos et halua turhia astumisia (eikä kannatakkaan, koska altistaa eturauhasvaivoille), niin simppelisti kiellät sen homman.
Nyt kun teillä on kaksi koiraa ja ei millään pahalla, vähän koirien käyttäytyminen hakusessa, niin tehkä selvät säännöt heti tulokkaalle, mutta myös olleelle koiralle. Ranskis on vahvaluonteinen ja uroksista saa hyvinkin tehtyä ongelmallisia, jos ei toimi niiden kanssa määrätietoisesti.
"Jos uros järsii..." Ei kannata nyt sotkea arvojärjestysjuttuja joka paikkaan. Tuo nyt on vaan ihan normia käytöstä joillekkin koirille, ellei niitä ohjeista käyttäytymään asiallisesti. Ihan tulevan, mahdollisen sopuisaa yhteisoloa ajatellen, kannattaa nyt opettaa koirat antamaan toisilleen ruokarauhan ym. sekä siis heti kättelyssä ohjeistaa ne miten kuuluu toimia toistensa kanssa. - Olen muutamienkien vuosikymmenien harrastusvuosien aikana tutustunut muutamaan doobermanniharrastajaan. Rotikkapuolelta sitten jo enemmänkin, niin "pelkkiin" omistajiin kuin kasvattajiin. Ja kyllä, todellakin vastuunsakantavat kasvattajat (kuten täällä eräs harrastaja kirjoittikin), kuin myös omistajat hyvinkin painottaa noita rotunsa vastuullisia piirteitä. Ihan samoin, kuin omissa roduissani.
Mitä enemmän puhutaan näistä asioista ja jaetaan tietoa realistisesti, niin ehkäistää harmeja ja huonoa mainetta roduille. Se on todellakin tärkeä tietää, miten iso rotu varsinkin, suhtautuu omiin lajitovereihin. Sitä on turha kieltää, etteikö taistelukoirataustaisissa niitä löydy, jotka jo geneettisesti ei tule toimeen itsestään lajitovereiden kanssa , ja jotka vaatii hyvän kasvatuksen näissä asioissa, että menee ok. Poikkeukset siis poikkeuksia, mutta kun yleisesti puhutaan roduista, niin puhutaan nimenomaan valtaosasta ja mikä on ns,tyypillistä. Joten tärkeää tietää ihmisten, jos sellaisia haluaa ja miettiä, onko taitoa ja halua kasvattaa tällainen kunnolla riittävän sosiaaliseksi ja hanskassa olevaksi. Jo yhdistysten järjestämissä meetingeissäkin näkee selvästi, että ei niissäkään suinkaan kaikissa päästetä koiria seukkaamaan ja leikkimään keskenään, jos vaikka mahdollinen paikka olisi...
Pittejä en ole huimemmin tavannut. Kaksi. Toinen vielä pentu. Toinen jo iäkkäämpi. Iäkkäämmän omistajan kanssa juteltiin pitempäänkin, kun lenkillä vuosia sitten tavattiin ja kummallakin rodut, jotka harvinaisempia ja tavallaan kiinnosti toisiamme siis myös sen takia. Kyseisen ihmisen pitti oli tullut aikuisena kodinvaihtajana. Koira oli ollut erittäin aggre muille uroksille, ja edellisestä kodista joutui pois, koska ei pärjänneet kahden uroksen kanssa( ei pitti), ja muutenkin elo oli hankalaa siis .
Uusi omistaja oli erittäin kokenut ja pätevä, ja ison työn tekemällä oli saanut koirasta ihan mallikkaan koiran onneksi. Mutta, niin hänkin painotti, että todennäköisesti olisi koira ollut ainakin jossain määrin ollut helpompi ja saada hyväksi, JOS alun perin olisi ollut ihmisillä, jotka olisi tienneet mitä ottamassa. Ko. ihmiset ei ollut saaneet kunnolla tuohon painotusta, ja omien sanojensa mukaan jättäneet ottamatta koko rodun, jos olisivat rittävästi tienneet, kun resursseja ja taitoa ei ollut riittävästi.
Mutta joo, jos jonkun mielestä on jotenkin puolueellista ja suurinpiirtein tuomittavaa :D, että jaetaan tietoa ja puhutaan avoimesti rotujen vaativista piirteistä, niin minkäs sille voi.
Minusta, ja muistakin eläimistä välittävistä, vastuullisista kasvattajien ja harrastajien mielestä ,kaikille olisi parempi, että tarkoin mietittäisiin, mitä ollaan hankkimassa/harkitsemassa. Ja tieto NIMENOMAAN auttaa siinä.
Jokainen vahinko tai kiertoonlaitettu koira on valitetta juttu. Se myös antaa nimenomaan sitä huonoa mainetta. Eikä todellakaan se, että asioista puhutaan avoimesti... - "Ensinnäkin, minä en..." No sanoinko minä, että tarkoitit minua? En. Sanoin vaan omasta puolestani, kun nyt "vihaamiset" otit puheeksi.
"...että minua huolestuttaa se...Siis huolestuttaa, jos puhutaan realistisesti roduista. Eli sinua huolestuttaa myös se, että vastuulliset esim.taistelukoirataustaisten rotujen kasvattajat ottavat esiin ja painottavat näitä rodun piirteitä? Tai kertovat niistä rehellisesti? Minä en todellakaan näe siinä mitään huolestuttavaa. Ylipäätään siinä, että tuodaan esiin tai keskustellaan rotujen vaativista piirteistä. Varsinkin, kun on puhe hyvin vastuullisesta asioista.
"että koit tarpeelliseksi nostaa..." No mikä koira aloituksessa oli? Aloitukseen liittyenhän useinmiten vastataan... Ja jos luit tarkkaan toista viestiäni, niin olisit huomannut, että mainitsin myös jotain vastaavaa omista harrastamista roduistani ;) Oloko se sitten myös huolestuttavaa, kun toin sen esiin...
Ja siihen koirapuistoiluun sen verran, että kun sanoin, että ei ole mikään koirapuistorotu, niin perustelin sen ;) Aivan kuten vastuulliset kasvattajatkin kertovat rodustaan, jotka ei ole erityisen sosiaalisia lajilleen aikuisena... Eli EI puhuta pentukoirasta, vaan tottakai myöhemmästä ajasta.
Se sitten, miten kukin näkee koiransa sosiaalistamisen, on oma juttunsa. Minä en näe tarvetta ylipäätään siinä mihinkään koirapuistoiluun, en edes silloin, kun puhutaan ns.sosiaalistamisessa lajitoveiin nähden. Mutta jokainen tavallaan.
"oikotietä onneen ei ole..." Ei, siis tapansa kullakin. Mutta se mitä toin esiin, ja on tärkeää,
että pitää tiedosta se, jos rotu on epäsosiaalinen muille. Pentuaika on ihan eri asia, hitaasti kehittyville se junnuaikakin, mutta aikuisiässä sitten tulee esiin, miten tulee. Eli siellä sitten vasta tulee näkyviin se, kun puhutaan , ettei ole koirapuistokoira. Toki roduissakin on poikkeamansa ym. Kyllä noissa koirapuistoissa on jokusiakin vahinkoja sitten käynyt, kun ei ole tuota asiaa tajuttu tai ei ole välitetty.
Eli en minä näe mitään oikaisemista mihinkään, KUN asioista puhutaan ja ne huomioidaan.
Ei se puistoilu suinkaan kaikilla lopu pentuajan jälkeen, eikä valitettavasti kaikilla ole sitä koirasilmää edes omaan koiraansa nähden...
Ja kyllä, samaa mieltä, sitä pelisilmää pitäisi siis kaikilla olla. Mutta kun ei ole. Siksikin on tärkeä, että asioista puhutaan ja tiedostetaan ne oman rotunsa erityispiirteet vähintäänkin.
Ja se, uhä edelleen sanottuna, ei ole mitään puolueellista, jos puhutaan niistä vähemmän mukavista/vaativimmista piirteistä. Oli sitten kyse omasta rodusta tai yleisesti ottaen. - Ensinnäkin, minä en vihaa mitään rotuja. Realismi, puolueeton katsantokanta on ihan eri asia, kuin vihaaminen.
"Myös molossin mainitsema..." Siis mainintani on huolestuttava? Miksi? Omat harrastamani isot rodut omaa myös erityispiirteitä, ja nimenomaan sellaisia, jotka todella pitäisi tiedostaa. Ihan kuten pitit. Kaikilla roduilla ei ole erityispiirteitä, siis nyt puhutaan sellaisista tässä asiayhteydessä, jotka ovat poikkeuksellisen tärkeitä tiedostaa. Ihan eri asia, jos puhutaan vaikka jonkun pienen rodun, vaikka omani vilkkaudesta ja itsepäisyydestä, kun puhuttaisiin omien isojeni vaativista ominaisuuksista, kuten tyypillistä, että muista koirista ei erityisemmin pidetä, varsinkaan omasta sukupuolesta. Eli pointti on se, mikä se erityispiirre on. Toki jos halutaan, niin voihan kaikista keksiä ns. erityispiirteitä, vaikka sinisestä kielestä, mutta ihan eri asia on, onko kaikki yhtä huomioonotettavia, siniset kielet omaavat koirat tuskin on yhtä riskaabeliä väärillä ihmisillä,kuin rodut, jotka ei ole lajisosiaalisia...
Ja ei, ei todellakaan tämä maailma ole niin ideaali paikka, että kaikki miettisivät automaattisesti noita erityispiirteitä, onhan se nähty, kun ei kaikki ole mennyt putkeen...
"Ja mitä tulee tuohon..." No minulle sosiaalistaminen on ihan muuta, kuin koirapuistoilu...
Eikä ole todellakaan ainutlaatuista, että on jonkun vähemmänsosiaalisen rodun edustaja, kun ikää on tullut, niin kaikkien pentupuistoilujen jälkeen täräyttänytkin kiinni...
Se geneettinen piirre ei mihinkään poistu. Toisilla vaan se ei tule edes itsestään esiin, toisille taas tulee, vaikka mitä tekisi. Ja kun siihen yhdistää vielä se, että tietyntyyliset rodut kehittyy vielä hitaasti, niin ei ajatella, että ei kaikki näytä heti nuorena lopullista luonnettaan. Ja vielä soppaan kun liittää se, että ei kaikilla ole yhtään minkäänlaista koirasilmää, edes omaansa, niin onko ihme, jos sitten ykskaks jotain "yllättävää" tapahtuu.
Joten yhä edelleen olen sitä mieltä, että rodut, jotka ei ole kovin sosiaalisia lajitovereilleen, niin niiden vieminen pentuiän jälkeen on riski.
ps. Kiinnostaa, mitä työtä pitit tekevät, siis jos rodusta puhutaan? - Ei sitä pysty sanomaan tarkalleen miten korkea kellekkin, ponnistusvoimakin on yksilöllistä. Eli omistajan pitäisi pystyä itse tuo arvioimaan. Ei voi kuinka karkesti sanoa, jos et osaa arvoida, niin mahdollisemman korkea...
Mutta oman kääpiörotunin edustajatkin, jolla hyvä ponnistusvoima, menee 120 yli... Siis kykenee.
Kaikkein paras on kun opettaa koirat siihen, että pihalta Ei lähdetä ilman lupaa, ikinä. Siihen yhdistää sitten aidat.
Meillä on niin opetettu kääpiöt, kuin isot. Jos vaikka portti unohtuu auki, niin ei häivytä. Meillä myöskään ei kaikki sivut aidaltaan ole "riittävän" korkeat, mutta opetus on se pääasia.