tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- "Kannattaa ehkä unohtaa..." Noh, ei todellakaan... Jos on riittävän voimakas koira, niin ei siinä auta ennakoimiset ym. jos liikkuu paikassa, missä ärsykkeitä on paljon. Kyllä niitä lepsuksia voi tapahtua kelle vaan, ja jos koira ei hanskassa ole, niin se on sitten ison kanssa pahimmillaan moro vaan.
Tuo, että niinpaljon pelkää koiran lähtevän lapasesta, että saa koko ajan olla ybertarkkana, on kyllä aika strssaavaakin monelle, joka taas heijastuu koiraan. Kuonopannan kanssa on nimenomaan se etu, että voi olla rentona, kun ei tarvi niin silmät olla selässökin, kun koira kuitenkin pysyy lapasessa yllätystilanteissakin. Joka taas heijastuu positiivisesti koiraan.
Että kyllä minä sanoisin, että kaiken AO on tuo kuonopanta, kun kyseessä on riittävän voimakas koira, jota aletaan työstämään, ja pelkoa on, että pystyy lähtemään lapasesta.
Hyvin samaa mieltä nimim.asd...kanssa metodeista. Tosin oikein isoa ja vahvaa en välttämättä suosittele hihnaa kun kunnolla käteen. Parhaiten saa hallittua, jos tilanne vaatii ja pidetyä koiran oikean paikan.
Lisäksi vaan jotain säännöllistä kivaa harrastusta ym. koiran kanssa, että suhde lujittuu ja auktoriteetti vahvaksi, joka auttaa silloin korvien löytämisesä myös, kun koira käy kierroksilla, niin kyllä se siitä pikkuhiljaa lähtee :) - Millälailla sotkenut tuossa asiassa? Minähän sanoin, että en osaa sanoa.
Sitäpaitsi jos tuota edes alkaa jotenkin pohtia, niin pitäisi määrittää, mikä kullekkin on liikaa ja mikä on kokonaisruokavalio...
Nimimerkki eimutulta kuulisin mielelläni vastauksen, että millä lailla sotken ihmisen ja koiran ravitsemuksen keskenään, kun kiinnostaisi tietää ... - Minäkin kysyn, että millälailla sotkee?
- En osaa tuohon sanoa mitään, kun kokemusta ei ole asiasta.
Mutta ainahan kannattaa varovainen olla kasvavan kanssa, jos päällekkäisyyksiä aikoisi antaa. - Sitä tuskin voi sanoa, mikä on parasta...
Ei mitään tutkittuakaan ole tai tuskin kellään niin kattavaa kokemustakaan.
Mutta ihan hyväksi öljyt on, ja nimenomaan kylmäpuristetut.
Itse annan systeemillä yks pottu esim. rypsiöljyä, seyuraava auringonkukkaa, pellavansiemen ym. ja sitten kun itsekkin lorautellaan lautaselle :) , niin pullo menee riittävän nopeastikkin.
On myös koirille öljyjä, joihin on lisätty vitamiinejä. Ne on oma lukunsa, ja minusta esim. kuurina ok. Muussa tapauksessa kannattaa huomioida myös ruokaan vitskut.
Kalaöljyssä kannattaa huomioida, että se on melko tujua. Sitä kannattaa antaa varoen. Kaikki koirat ei kestä sitä lainkaan, varsinkaan jos ei ole tottuneet tai on hyvin herkkävatsaisia.
Öljylisä ei ole ollenkaan pahitteeksi, syö mitä syö. - Ok.
Onhan voineet ollakkin kasvattajaan yhteydessä ennen jo tuosta eli pitäneet ajan tasalla. Mutta tapana on, että korvaus maksetaan vasta vuoden kohdalla.
Joo, ja on noita mystisiä pallien häviämisiä silloin tällöin ollut. Mistä sitten viimekädessä johtuneekin kullakin.
Olen kuullut tapauksesta, jolloin toinen palli tuli yhtäkiseltään puolentoista vuoden iässäkin. Ota noista pojista sitten aina selvän :D - Siis miten kynsiin voi sattua tossujen kanssa? En muuta keksi, kuin että kynnet on lian pitkät ja tossut huononmalliset tai liian pienet. Onko ne kannukset tsekattu lääkärillä? Kun ei ne normisti satu, jos normaalit ovat. Tuntuu nyt oudolta...
Ainoa vaan, että tulee mieleen, että kynnet on liian pitkät ja terävät, jolloin ottaa kiinni ja silloin kannuksissa tekee ikävää. Myöskin pitkät ja terävät pikkukynnet jää helposti kiinni joihinkin tekstiileihin.
Ei minulla pikkusten kannuskynnet ainakaan mihinkään kiinni jää, kun ne pidetään lyhyenä.
Kannukset kyllä poistetaan (kuten tuolla joku jo mainitsi) , jos on selkeästi syytä, mutta harvemmin on. Kyllä se useinmiten on syy, että niitä ei pidetä riittävän lyhyinä. - Nyt en ymmärtänyt pointtiasi, joten täsmennätkö mitä tarkoitat, niin helpompi vastata.
- "Vieras koira kyllä uskoo..." Et taida olla oikeasti joutunut koirien väliseen, "kunnon" yhteenottoon...
Nimittäin jos tilanne pääsee kärjistymään oikein "kunnon"tappeluksi, niin ei siinä mitkään huudot enää auta, jotain vähemmän kierroksilla olevia lukuunottamatta.
"koiran puremasta ei saa..." Kyllä ihan saa, jos omassa puolessa ei ole mitään syytä tai siihen tulkittavaa.
"Oma koira..." Yksittäisjutut on oma lukunsa. Mutta jos ne vähennetään, niin siinä vaiheessa jos koirat tappelevat tosissaan ja kovilla kierroksilla, on aivan sama mitä siihen nokan eteen osuu. Vaan vaistomaisesti voidaan kiinni käydä, ja ihan omistajaankin. Tuossa kohtiin ei aina vaikuta se rotu tai koulutuskaan. Oli perhekoira tai mikälie.
Tosin sanoen, jos tosissaan tappelevien koirin väliin menee, se on aina riski. Varsinkin jos vielä yksin. Se sitten, ottaako sen riskin, on oma-asia. Mutta tiedostaa se todellakin kannattaa. - Säänkestävyydestä en osaa sanoa viimekädessä, kun en tunne rotua. Mutta aika usein on kyse lähinnä siitä, että omistajat tekevät koirastaan sellaisen... Ja niitä löytyy ihan isommistakin koosta.
Pukemisessa en näe mitään ihmeellistä, niitäkin löytyy isommistakin roduista, joita on hyväksi pukea.
Kaikki rodut taasen ei ole mitenkään koirapuistokoiria. Mikään kokokysymys sekään ei ole. Ja mikään pakko ei ole niitä sinne viedä. Minulla ei yksikään koira ei koirapuistossa ole ollut, kun en edes näe mitään tarvetta...
Kaikki muu taas on ihan kasvatuksesta kiinni. Ei mitenkään koosta tai rodusta. - Ihanmaalaisjärjellä ajatellenkin fiksua olisi palauttaa... Ilmoittaa, ja kysäistä haluaako kasvattaja rahan takaisin.
Ei tietääkseni tuosta mitään sopimusjuttua ole, menee siis enemmänkin yllämainitsemani mukaan.
Oletko tehnyt sopimuksen, että koira ostetaan jalostuskoiraksi? Jos näin, niin silloin on ylipäätään kasvattaja korvausvelvollinen, jos koirasta ei siihen ole. Muussa tapauksessa ei sillä ole mitään merkitystä tässä asiassa. - Niin kaikkihan on käsitteellistä...
Se, että koirat täysin esineellistetään, on toki joidenkin mielestä ok ja asiallista, mutta kaikkien ei ole.
Sekin on käsitteellistä, mikä on hyvää pitoa.Toisille se on aika pientä, toisille ei.
Vaikkakin koirat edes "pidettäisiin" hyvin, niin useinmiten isosti pentueita tuottavat ei muista mm.sitä perussääntöä, kuin monimuotoisuus. Eli kuten aloituksessa sivuuttiin, samoja koiria käytetään turhan paljon...
Tiedän jokusenkin isosti kasvattavan, ja kyllä vähemmässä määrin useita on niissä töissä . Itse ne hommat hoidetaan...Ulkomailta niiltä kyllä löytyy, missä on ns.kenneltytöt/pojat duunissa.
"useinkaan ole kiinnostusta..." Siis uskotko oikeasti, että noissa tuotantokenneleissä kaikki kasvattajat on opiskelleet kunnolla :D
En kyllä näe mitään huonoa, että kyselee kavereilta tai netistä. Kunhan osaa myös käyttää maalaisjärkeä.
Itse olen kasvattajakurssit ym. käynyt, mutta parhaat neuvot olen ihan kavereilta saanut, vanhemmilta kasvattajilta aikoinaan ja vielläkin tarvittaessa... - Minä myös ihmettelen tuota kuviota, kuten nimim.surullisentottataas...
Miksi kokenut koiranomistaja suostuu johonkin tekstiviestitouhuun? Ihan maalaisjärjellä pitäis tietää, että ihmiset on inhimillisiä ja jotain käämiä voi tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Tai ylipäätään olla riippuvainen moisesta.
Oliko missään kohtiin pikemmin sanonut toisille, että pitää koiransa aina kiinni (pihallakin), jos ei kunnon aitaa laiteta. Entä ehdotettu kunnon vermeitä koiralle lenkeille, ettei tarvi mitään tekstiviestijuttuja. Miksi ei hyökkäävän koiran omistajat toimineet jo itsestään huolellisesti, jos on kokeneita.
Kuitenkin on kyseessä viimekädessä ihan maalaisjärjen asioista.
Miten on mahdollista, että uhrin koira oli aidan läpi purrut toista, kahdesti (hallinta ?). Ja kuinka paljon tuo on vaikuttanut hyökänneeseen koiraan. Mahdollisesti hyvinkin paljon.
Se, että menee tappelevien/hyökkäävän koiran väliin, on aina suuri riski. Koska koira, joka tosissaan käy kierroksilla tuossa tilanteessa, puree ja hyökkää ihan mihin vaan kiinni saa. Siinä ei ole kyse rodusta, sen voi tehdä mikä vaan. Toiminnan rajuus jossain määrin kiinni rodusta. Eli riski tulla purreeksi oli hirmuinen.
Minusta siis itse valitettavassa tapauksessa eli hyökkäyksessä ei ole niinkään olellista rotu.
Mutta siinä kohtiin on, että taas kerran on otettu vaativa rotu, vielä ongelmakoira, eikä toimittu edes sen kanssa kaikintavoin niin, kun pitäisi.
Valitettavasti vaativia ongelmakoiria otetaan liian heppoisasti. Ne pitäisi sallia vain ihmisille, joilla oikeasti kokemusta kuin myös vastuuntuntoa ja taitoa toimia kaikintavoin mahdollisimman oikein ja turvallisesti niiden kanssa. Joskus myös kannattaa miettiä, kannattaako ylipäätään laittaa koiraa eteenpäin. - "Olen useamman koiran kanssa elänyt..." Niin olen minäkin, ja kun ensimmäisen ison aikoinaan otin, painoin itse vähemmän kuin koira...
Eipä ole yksikään koiristani päälle yrittänyt tulla, ja jos noin on, niin pahasti on pieleen menty pennun kanssa.
Se, jos koiraan joutuu fyysisesti käymään kiinni vaikka ääritilanteessa reippaastikkin, on täysin eri asia, kun koulutetaan koiraa, opetetaan asioita ym.
"Sitten on nämä..." On aika surkeaa sitten koirankäsittelytaito, jos ei muuta osaa, kuin runnomalla kouluttaa. Jos noin surkea olisin, en edes kehtaisi peiliin katsoa...
Minulla on tuttavapiirissä metsästyskoirien omistajia, ja ei, ei todellakaan kaikki onneksi ole täysin tumpeloita koiran käytöksen ja kouluttamisen suhteen, onneksi.
Jos metsästyskoiran tarvitsisivat tuollaista rääpimistä, niin mitä sitten esim.huomattavasti vahvempiluonteiset, kuten esim. omat isot rotuni sitten tarvitsisivatkaan...Haluaisin nähdä, olisko kanttia samalla lailla mennä rääpimään jokusenkin enemmän painavaa isoa molossikoiraa...
Ja nimim.hätkähdyttvän kanssa samaa mieltä ko.videosta. Ihan älytöntä touhua. Ankeeta katsoakkin, miten nuori koira yritti epätoivoisesti vaan miellyttää ohjaajaansa, vaikka oli ihan pihalla touhusta ja rangaistuksia vaan sateli. Josta "kiitos" sen toisen narunpään...
Aloituksen otsikkokin oli joko ihan höpöä tai porvoosta. Onhan se nähty koiraurheilulajeissakin, lajissa kun lajissa, miten tuo oikeasti menee... - Paitsi ei taajamassa. Eli taajamassa myös pennut pidettävä kiinni, sääntöjen mukaan.
- Paitsi että on noita nokkamaassa narttujakin :D Täältä löytyy nytkin niitä yksi...
Itseasiassa minulla on yhtä lukuunottamatta ollut kaikki kovia merkkaamaan ja juuttuvia nokkia.
Mutta meillä on sopimus, että välillä lyhyt pysähdys, mutta ei joka ruohonkorteen.
Koirat myös saa kulkea paljolti edellä, joten ehtivät pikaisesti pysähtelemään useinkin.
Kävelen luonnostaan kovin, mutta itseasiassa koirien kanssa vielä kovemmin. Kovaa kun haluavat mennä, kuntoa se vaan tuo, kun pääasia kuitenkin liikkuminen koirien kanssa. - En tiedä yhtään vastaavaa tapausta, missä maksuvaikeus olisi syynä.
Mutta... Jos itse ottaisin varausmaksun, ja arvioisin, että kyseessä yllättävä maksuvaikeus oikeasti, niin ilman muuta palauttaisin maksun. Se menisi jo inhimillisyyden piikkiin...
Jos taas vaikuttaisi selvästi siltä, että yritetään jotain huijausta, niin pitäisin rahat. Ihan jos vaikka oppisivat. Paitsi, että varmistaisin kuitenkin ensin, kannattaako noin tehdä.
Se sitten, miten oikeasti jos kyseessä maksuvaikeus, niin miten se ns.laillisesti tulkittaisiin. Eli ehkä kannattaisi ottaa yhteyttä esim. kuluttaja-asiamieheen, mahdollisesti kennelliittoon (jos on skl shopparia käyttänyt).
Koska jos kuitenkin menisi ihan oikeusasteelle, niin joskus päätökset voi olla ihan muuta, mitä olettaisi... Ja voipi tulla itselle kallis keissi.
En ole yhdestäkään suomesta ostetusta maksanut itse varausmaksua. Ulkomailta ostetuista kylläkin.
Itse en ota varausmaksua, enkä näe siihen mitään tarvetta. Itseasiassa vielä pentua haettaessa kysyn, että oletko varma, perua voi vieläkin.
Koirakaveri 909 jo sivusikin syitä osin, jota mieltä itsekkin olen. En tosiaan halua, että pentu loppupeleissä otetaan, vaikka jostain syystä mieli muuttuukin, kun varausraha on syynä sitten ottoon. Minulle kaikkein tärkeintä on hyvä koti ja siihen kuuluu, että varmasti se itse pentu halutaan :) Ja myöskin se, että kommunikaatio ostajaan tulee pelaamaan oston jälkeenkin.
Tuossa Anitaesimerkissä, jos ei ole pätevää syytä, niin en "roikottaisi" pentua.
Kuluja en itse laske ylipidosta. Eiköhän koirat senverran maksa, että niihin kukaan konkurssia tee... Olen itse pitänyt ihan sovitusta syystäkin muutamia viikkoja yli (kesälomaa varten), enkä niistäkään mitään kuluja pyydä. Viimeinen tuontini joutui olemaan jonkunkin ajan kasvattajalla, joka myös mm.rokotti sen nämä "normitkin" ekat. Tarjosin koko hommasta rahaa, mutta eipä hänelle kelvannut.
Anita 2 tapauksessa, JOS on tehty selkeä varaus, vaikkakin suullisestikkin, niin kasvattajalla ei ole oikeutta perua kauppaa, kun tapauksissa, että hän on myöhemmin saanut jotain oleellista tietoa, josta syystä hän ei olisi varausta(kaan) tehnyt. Eli jotain painavaa, kuten eläinsuojelulliset syyt tai kasvattajaa huijattu puheissa. Varausmaksu ei siihen vaikuta.
Eli Kasvattelijanimim. Kaupan saa perua ilman että saa sanktiota siitä itse (mitään sakkoja) hyväksytyistä syistä, kuten jo mainitsin. Ja tästä tiedän esimerkkejäkin.
Kivesvikaisesta kuuluu palauttaa osa. Tuolla ylempänä mainitussa ostaja sai jopa enemmän, kun nykyisessä shopparissa on mainittu. Siis riippuen koska on ostettu. - No tuskinpa sitä kuonoa on varsinaisesti jalostettu tarkoituksella lyhyemmäksi.
Sitä vaan ei varsinaisesti ole jalostettu pidemmäksikään...
Rotumääritelmässä yleensä kasvattajat haluaa pysyä, ja ei se nokka pitene kovin herkästi tuosta vaan. Vaikeutena on myös se, että kuonon malli muuttuu helpost eli tyyppi häviää.
Pelkkä kuonon pituus ei pelkästään ongelmia poista. Eli lyhytkuonoisilla pitäisi kiinnittää huomiota niihin rööreihin ja sieraimiin myös. Koiralla voi olla pitkä kuono, mutta rööreissä ongelmaa tai kitalakipurjeessa.
Koirilla on vaan yksi rotumääritelmä, mitään rinnakkaisia ei ole millään. Mitään eroja siis ei ole.
Ulkomailla on ihan yhtälailla niin pidemmän kuonon omaavia, hunompi röörisiä , lyhtr kuonosempia ym. kuin Suomessakin. Mitään erilaisia tyyppiä ei ole.
Samoin täällä kuin muuallakin samaan pentueeseenkin voi syntyä eripituisia kuonovärkkejä.
Ulkomailta kun harkitsee, niin kannattaa sitten muistaa (ihan yleisesti ottaen koirien kanssa), että kaikissa maissa ei suinkaan ole pakollista tai ylipäätään tutkita edes tiettyjä juttuja (pevisa), kuin Suomessa. Täällä myöskin on jalostusnetti ym.
Eli kannattaa miettiä mitä riskejä ottaa, onko mahdollista käydä katsomassa ym.
Jokaisessa rodussa löytyy niin parempaa, kuin huonompaa, maasta riippumatta.
Jokusellakin rodulla voisi rotumääritelmää muuttaa paremmaksi. Mutta valitettavasti aika utopistista on. - Icebugit muutamia vuosia ollut täälläkin :) Ja en edes voi käsittää, miten ihmeessä on voinut ilman niitä tulla toimeen :D Ihan mielettömän hyvät ja muutenkin mukavat jalassa. Minulla on se vedenpitävä malli.
- Voi olla jotain mörkö/murkkuikää tai sitten yksinkertaisesti alkaa näkymiin todellinen luonne pentu"hössötyksen" jälkeen.
Ei kaikki koirat ole avoimia. Ja osa muuttu pentuiän jälkeen vasta.
Pakottaa ei kannata. Jos ei kiinnosta, niin antaa olla. Jos nyt haluaa, niin voi sitä kontaktin ottoa vahvistaa eli pyytää antamaan makupalan vaikka koiralle. Mutta lähinnä, jos koiraa ylipäätään kiinnostaa. Ei ole mitään tarvetta muista kiinnostua. Pääasia, että ei pelkää ja kykenee olemaan rennosti välittämättä. Sitä voi opettaa varautuneenne/pidättyväiselle.
Kyllä minä hoitaisin vaan mahdolliset pelot pois eli jos esim. ei tule ulos ovesta, niin kannustaa vaan koiraa sopivasti ja vaikka makupalalla, mutta ei anna pelkotilalle periksi siis.
Ei kaikki rodut välitä loppupeleissä muista. Ja taas kerran, jos tiettyjä asioita halutaan koirassa, niin pitää valita rotu sen mukaan. Sekarotuisten kanssa ne oletusarvot on aina sattuman kauppaa pitkälti.