tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Defacto, on kaksi eri asiaa tehdä niitä pentuja/tehtailla, kun antaa urostaan paljon.
Koska sen nartun omistajan vastuulla on käytännössä onko tehtailua vai vastuullista kasvatusta. Uroksen omistaja "vaan" jakaa urostaan. Vaikkakin antaisi kuinka monelle, ei edes tue tehtailua, JOS katsoo, ettei anna urostaan tehtailijalle.
Se sitten, onko matadoriurosten käyttö fiksua tai jalostuksellisesti hyvä asia, on toinen juttu. Omasta puolestani sanon, että ei, ei todellakaan ole.
Kasvattajanimen omaava kasvattaja ei voi tehdä sekarotuisia pentueita. Kyllä SKL ottaa asian käsittelyyn, jos sille joku ilmoituksen tekee.
D lonkkasia voi käyttää, pistää jopa kaksi niitä yhteen, jos rodun pevisa ei sitä kiellä. Pevisa taas lähtee rodun omista ihmisistä. Kennelliitto ei sitä määrää. Eli tuossa asiassa syyttävä sormi rodun harrastajiin (varsinkin jos on kyseessä ongelmarotu) ;).
Jos itse kävisin paikassa, jossa mielestäni näyttää siltä, että ei eläinsuojelulliset asiat täyty, niin taatusti tekisin ilmoituksen paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle. Ja olen tehnytkin, pienemmästäkin asiasta. Ja hyvin asia hoidettiin kuntoon. Meillä on ainakin pätevä ko.ollut. Se sitten on valitettavaa, jos jokapaikassa ei ole, mutta aina kannattaa sentään edes yrittää.
Jos valvoja on paikanpäällä käynyt, niin oudolta tuntuu. Laissahan on tarkoin määritelty mm. häkkien koot.
Eläinsuojelulaki tosin on mielestäni liian heikko. Sitä pitäisi huomattavasti tiukentaa, ja tehdä nopeammin toimivaksi. - Olen samaa mieltä pitkälti eipidäkutiaan kanssa. Ei pelkästään aloituksen tyylinen ole mielestäni sitä. Muitakin kohtia on, kuten ei... Sekin on mielestäni tyypillistä jonkin sortin tehtailua, kun koirat on käytetty, niin myydään halvalla tai annetaan pois, ettei tule turhia kuluja.
Samalla lailla löytyy niitä tehtailijoita rotukoirien kasvattajista, kuin rekkaamattomien/sekisten. Oleellista on, että tiedot on julkisia, kun rekataan kennelliittoon. Sieltä sitten voipi katsoa, missä määrin on pentueita tehty, tarkit ym.
Toki siihen sitten vielä, että käy paikanpäällä katsomassa ne olot ja määrät, ja missä koirat pidetään ym.
Kyllä nuotkin omaa kieltään kertoo myös monesti, onko koirat esineellistetty/lähinnä tuottamista, tehtailua varten. - Miksi jännität? Onko kyseessä iso koira, ja pelkäät, että lähtee käsistä? Tuli mieleen, kun tuo on usein isojen rähjien kanssa syy. Jos näin on, niin paras konsti on lähteä purkaamaan omaa jännitystä hankkimalla hyvä kuonopanta. Kiinnittää se vielä pantaan (solkikaulaimeen). Kun on hyvin passaava malli, niin koiran hallinta on erittäin helppoa. Ja kun se on sitä, niin itse pystyy selkeästi sitä kautta rentoutumaan, joka taas välittyy koiraan. Silloin voi pitää myös sen kriittisen kohdan löysällä, joka välittää hihnatuntemuksen koiralle, jolloin taluttajan jännitys ei välity sitä kauttakaan koiraan.
Sitten vaan oma kehonkieli hallintaan. Helpompi sekin, kun ei tarvitse jännittää, lähteekö koira lapasesta.
Ja sitten toki ohitusten harjoitus. Itse opettaisin ensin kontaktin hyvällä palkalla, tietyn käskysanan. Sen mahdollisemman varmaksi ihan kotioloissa. Sitten treenaamaan kavereitten kanssa.
Jollekkin sopii myöskin tuo, että rauhallisesti kertoo niille, että mennään vaan.
Pakote sopii jollekkin, mutta ei kaikille. Eli jos aikoo käyttää, niin täytyy tietää sopiiko, kuin myös, että osaa tehdä varmasti oikein. - Hyvä pointti aloittajalta. Tuskinpa on monelle tosiaan tullut mieleen. Tuskinpa nuot tatuointivärit, joita eläimillä käytetään, on edes yhtä "turvallisia", kuin ihmisten tatskavärit (joita siis vastuulliset kuvittajat käyttää).
Itse en ole pahemmin noita antanut. Loppui siihen, kun kerran onkin löllöksi menneen oman koirani kurkusta, kun ahneuksissaan oli vetänyt sen melkein kokonaan. Ja kun samoin vielä hoidssa ollut boksu teki samoin. Ja omistaja vielä väitti, että osaa syödä kunnolla...
Joo, rasva on hyväksi, mutta viimekädessä noiden kuivattujen( varsinkin hyvin rasvapitoisten) rasva ole aina ihan teräkunnossa. Joten välttämättä se(kään)hyöty ei ole kovin suuri.
Ehkä ei välttämättä harvoin syötynä mitään tee, mutta mistä tietää, jos vaikka enempi popsittuna tekeekin. Ja vaikea sitä kekata myöhemmin on, mistä on tullut sitten. - Eilen, kun kymppiuutisissa oli näistä trokareista, niin kyllä vihaksi taas pisti...
Ja kun näistä asioista on puhuttu pitkään ja tietoa saa, niin ihan turha leikkiä kenenkään tietämätöntä.
Pakko sanoa, että nämä ihmiset, jotka trokareilta ostaa ja pelkästää rahaa ajattelee, ovat kyllä varsinaisia eläinrääkkäjiä myös itse, koska tukevat täysin moraalitonta toimintaa, joka noitten trokarien takaa saa alkunsa.
Kyllä Suomesta löytyy ihan samalla laila niin puhdasrotuisia, pikkuviallisia, jotka myydään halvemmalla, kuin myös sekarotuisia.
Mutta kun vaan vielä halutaan tiristää rahasta, siitäkin vähemmästä. Parempi, kun en edes sano, mitä mielessä on noista halpojen trokttujen pentujen tekijöiden tukijoista, ostajista... - Käskyjen ero on siis ihan juuri sanoissa itsessään...
Seuraahan tarkoittaa, että koira liikkuu mukana. Sivulle käsky on nimenomaan käsky tulla sivulle, olla siinä, ainakin pääasiassa. Useinmiten siis paikalla ja nimenomaan perusasennossa. Liikkuessahan koira ei ole perusasennossa...
Kyllä itse käytän kumpaakin eri tarkoituksessa. Se on myöskin selvempi oppimisvaiheessa. Monesti myös käytetään luoksetulossa sivulle-käskyä. Selkeämpi se on erotella, niin koira tietää, mihin asentoon tulee.
Varsinkin, jos kyseessä on rodut, jotka ei ole mitään tokotykkejä, niin kannattaa miettiä käskyt mahdollisemman selkeästi, niin virhemarginaali pienenee.
Jos ajattelee, että koira ei vielä kunnolla osaa esim. perusasentoa, niin hyvinkin voi sekoittaa, jos liikekäsky on sama, kuin tulla viereen perusasentoon. - Pitää paikkansa, että kääpiöillä suositaan, että vähintään tuo 8vk. Minusta se voisi olla ihan skl:n suosituskin. Hyvät kasvattajat kyllä ei tuon alle menekkään, kuin poikkeustapuksissa.
Tuo yksi viikkokin on huimasti koiran kehityksen kannalta. Myöskin se tosiaan tekee pennulle hyvää, että saa remuta sisarustensa kanssa, ja olla vielä mamman helmoissa. Missä määrin sitten mamma aikaansa haluaakin heidän kanssaan viettää. Toiset haluaa tosi paljonkin ja leikkivät kovasti vielä :)
Jotkut kääpiörodut saa hitaasti hampaitakin. Ja saattavat siinä kohtiin syödä heikommin. Siinäkin sisarusten apu on hyväksi. Kilpailu kun auttaa.
Otsikkoon ottamatta kantaa, mutta kun kasvattaa puhdasrotuisia, rekkaa ne, niin silloin on tiedot julkisia(noilta osin ainakin, mitä saa jalostusjärjestelmään). Kaikkien nähtävillä ;) ja avointa toimintaa. Jää sitten turhat arvuuttelut pois, kun itse toimii avoimesti... - Yleisemmin emo syö pikkuisten kakit ja putsaa pyllyt, kunnes ne siirtyy kiinteään ruokaan. Poikkeuksia on, kumpaankin suuntaan. Osa sen jälkeenkin jonkin aikaa, toiset taas "hyi yäk "ilmeellä lopettaa jo aikaisemminkin. Pissit taas voi putsata pitempäänkin. Meillä mamma pesee vielä puolivuotiaankin pyllyä...
Aloituksesta, kyllä tosiaan kaikki pennut voi joskus olla yltä päältä sitä ihteään. Mutta toki ne sitten puhdistetaan mahdollisemman nopeasti.
Pentutehtailun/huonon koiranpidon kyllä pystyy näkemään jo yleisestä siisteydestä, koirien kunnosta ym. Ja jos niistä pennuista huolta pitää, niin harvemmin ne pennut missään kuivuneessa kakassa selkeästi on.
Ja kyllä kasvattajilla on yleensä tapana vaihtaa paperit ja tarvittaessa pennut puhdistaa, jos katsojia tulee. - Juuri nimenomaan näin, että roduissa ON eroja. Siitä lähtee, miten helposti saa kasvuhäiriöitä ja luustovikoja. Se on nimenomaan geneettinen altistus, suurin riskitekijä. Jos sitä ei ole, niin kärjistettynä, saa olla jo eläinsuojelullisesti peestä, että saa vikoja aikaiseksi. Ja taas toisinpäin.
Itse sanoisin, että ruuan ja liikunnan merkitys on suurimmillaan silloin, kun on ei olla ihan parhaassa päässä, mutta ei myöskään ihan sutta. Koska peestä on huono saada millään keinolla hyvää enää aikaiseksi. Mutta siinä "harmaalla " alueella on vaikutuksen mahdollisuus jossain määrin. Vaikea selittää, toivottavasti joku sai edes pointin :D
Iso kokohan ei yksinomaan tarkoita, että on luustollisesti hankalia. Juuri kuten mainitsit esim. greyt. Jopa jossain pienemmissä koossa roduissa taas on ongelmia (ja siitä väliltä). Eli taas tullaan nimenomaan geneettiseen puoleen.
Tosin, jos onhyvin raskas rotu, iso tai pieni, niin niillä usein on geneettisesti ongelmia luuston kanssa. Pienemmissä vaan vähemmässä määrin tutkitaan. - "Ihan hirveältä ..." Sen verran täytyy tarkentaa, että ei hän koirille pelkkää muussia "määrännyt", vaan osa vaihdettiin siihen. Taisin kirjoittaa nyt aika epäselvästi :D
Itse en kyllä tuon mainitun lääkärin kohdalla puhuisi uskomuksista...Kun oli todellakin pitkän ja arvostetun uran tehnyt, ja hyvinkin tunnettu myös siis ortopedinä.
Ei siis hänen mielipiteensä ollut mitään joltain nettien sivustoilta luettuja juttuja :D, vaan ihan perustui pitkäaikaiseen ja voipi sanoa, rautaiseen ammattitaitoon ja kokemukseen. Nimenomaan siis siihen, mistä oikea tietämys tulee...
Nälkiinnyttäminen on vähän eri asia, kuin "vahva ruoka"/"vähemmän vahva".
Taas kun miettii, mitä ennenvanhaan, niin voipi sanoa, ettei terveystilanteet ainakaan parempaan ole menneet...
Ennenvanhaan, kotiruuat ei suinkaan olleet vahvoja. Aika minimiä vedettiin, jos nyt tämän päivien ylipäätään safkoihin verrataan. Plutot, Lupat ym. ekat kuivasafkat ei yltänyt lähellekkään pitoisuuksiin, joita nyt on nykysafkoissa. Hyvin silloin kummasti vaan niillä moni porskutti.
Minulla ei ole yksikään koira vänkyränä kasvanut. Ja korjaantuu sitten joltain rodulta itsestään, tai sitten ei, niin mielestäni silloin on jotain pielessä. Perinnöllisyys on oma juttunsa, mutta tuskin se rotumääritelmä kertoo, että koira kasvaa vinkurana :D
Joten, niin ennen, kuin nytkin, moni on kuitenkin sitä mieltä, että ruoka vaikuttaa...
Se, että koira kasvaa "vinksallaan", on myös suuri riski lihaksille, sitä kautta taas nivelille myös. Ja saattaapi altistaa niin kasvuhäiriöille, kun myös luustovioille myöhemmin. jotka sitten saattaa oireilla myöhemmin tai näkyä vasta kuvissa.
Joten itse allekirjoitan vanhojen vaativien rotujen kasvattajien (ja omien kokemuksien kautta) ja myöskin monen lekurin mielipiteen siitä, että koiran olisi hyväksi kasvaa suht tasaisesti :). Ja myöskin kehittyä hitaasti, eikä näyttää jo junnunakin melkein aikuiselta...
Mutta joo, ikuisuusasioita ja kukin tyylillään :)
Itse arvostan kumminkin aina ensisijaisesti kokemusta. Ja nimenomaan useamman koiran, alusta loppuun. Että ne tulokset tosiaan sitten näkee myös. Ja kun tietyistä asioista puhutaan, niin myös kokemuksesta vaativamman tason. Oli sitten kymysys kouluttamisesta tai ruokkimisesta.
Joten pidän kiinni siitä, mitä vanhat parrat sanoi vuonna kuokka ja kirves enemmänkin intoa, kuin taitoa puhkuvalle tulevalle koiraharrastajalle :D eli näyttö ja kokemus :) - Vanha ketju, mutta kumminkin...
Jokusia vuosia sitten eräs tuttu oli käyttänyt kasvuhäiriöistä koiraansa eräällä edesmennellä tunnetulla ja arvostetulla ortopedillä.
Kyseinen lääkäri märäsi ensimmäiseksi koiran perunamuussikuurille...
Eli ravintoa "laihemmaksi". .. Eikä ollut ensimmäinen kerta häneltä.
Ehkä riippuu sitten rodusta, vaikka oma mielipiteeni on, että terveelliseen kasvuun ei kuulu mikään koipien vänkyryys. Ja kaikilla roduilla se ei todellakaan korjaannu itsestään. Jos omien isojeni tyyppisten jalat on vinksallaan, ne ei korjaannu itsestään. Joisaakin tapauksissa, kun riittävän aikaisin on puututtu, on muutosta saatu. Mutta ei kaikissa lainkaan.
Ruokinnasta sen verran, että kotiruokakoirat vaan kehittyy huomattavasti hitaammin, kuin kuivamuonalla syötetyt. Ne on pääasiassa paljon myöhemmin valmimpia, kuin teollisella ruokitut.
Ja mielenkiintoista sinänsä, että esim. omilla kääpiöillä se menee ihan saman kaavan mukaan, kun noilla isoilla raskaillakin on mennyt. Ja samaa on sanoneet muut tuntemani samoin ruokkivat tuttuni.
"Mitenköhän..." niillä ei ole geneettistä perimää, joka altistaa kasvuhäiriöille ja luustovioille. Luonto rankaa kovalla kädellä huonot pois nopeaan. Eikä ne pääse jatkamaan sukuaan.
Ja toisaalta, onkohan se ruokakaan verrattavissa koirien ruokaan. Saako samassa määrin säännöllisesti vitamiinejä ym. Välttämättä kaikki elukat ei saa ruokaa edes niin sännöllisesti.
Siinäpä sitä tutkimisen saraa, kuinka "vahvaa" tai ei ne syövätkään ;D ottaen myös määrät huomioon. - polvikoirajeppe, sinänsä tässä tapauksessa valmistajien sanomisilla ei ole merkitystä, jos puolueeton laboratorio tutkii tuotteet. Ja näin ymmärsin tässä tutkimuksessa. Ja niin pitäisi olla kaikissa Kuluttaja-lehden tutkimuksissa.
Se sitten, jos joku "oma lehmä ojassa" taho tutkii, niin enpä minäkään kovin vakuuttunut tuloksista välttämättä ole...
Tuossa artikkelissä myös haastateltiin Kempeä, jota nyt tituleerataan asiantuntijaksi. Ihan varmuutta en sieltä löytänyt, onko ollut jossain muotoa myös jossain tutkujatiimissä mukana. Mutta kertoi mielipiteensä myös kasvisruuasta koiralle.
Noh, mielenkiintoinen tutkimus sunänsä. Se sitten, miten sitä haluaakin tulkita, niin oma lukunsa. - No tuota, ihan maalaisjärjellä ajatellen, mitäs luulisit...
Ei todellakaan kukaan vähänkään vastuullinen edes, myy mistään takaboksista ja roudaa pentuja ostajille itse. Kyllä sen verran viitselijäitä täytyy ostajan olla ja myyjällä edes jossain määrin vastuullista toimintaa, että pentu pitää itse hakea.
Jossain tapauksissa, joku voi yhden pennun viedäkkin. Mutta lähtökohta kuitenkin, että hommat on siis vastuullisesti ennen sitä hoidettu, puolin ja toisin ja ostaja jo tuttu.
Valitettavasti ihmiset nyt tukee kaikkea epämääräistä toimintaa, kun vaan halvalla sen moppensa saa. - Hyvä kirjoitua liibalaabalta...
Sen verran vielä, että mikään ei estä sekarotuisia perustamasta jotain liittoa tai sivuja, johon kirjaisivat reilusti nähtäväksi pentueensa ja vanhempien tiedot.
Että samalla lailla näkisi, miten tutkittu, missä määrin pentueita ym.
Näkisi sitten edes jotain osviittaa, kuten rekisteröityjen rotukoirien kasvattajien osalta koiranetistä.
Ei tokikaan kaikki rotukoiran kasvattajatkaan kovin eettisesti hommaansa tee. Mutta pointti on myös se, että heidän toiminnastaan edes jotain näkee, Rekkaamattomien ja sekisten ei sitten yhtään mitään.
Että sitten jokainen voi katsoa, millaista toimintaa tukea. Jos siis haluaa...
Ja en kyllä ymmärrä miksi ei rekata, jos on rotukoiria. Muuta syytä en keksi, kun jotain häikkää... - Artikkelin mukaan ei ole kyse eläinruokalafkojen testeistä, vaan puolueettoman tahon. Yleensäkin Kuluttajalehden jutut on asiapitoisia ja kriittisiä.
Tarkemmin voi lukea artikkelin sivussa olevista linkeistä.
Lehden voi myös lainata kirjastosta. Tosin en muista, miten tarkkaan siinä näkyi ravintoarvot. Täytyypä kukata taasen, kun kirjastoon menen.
Maksasta sen verran, että eri elukoitten maksassa on eroja. Toiset on voimakkaampia maultaan ja hajultaankin. Että jos vierastaa, niin kannattaa kokeilla miedompia. - Kriteerit on kyllä aika hankalat...
Jos katsoo pelkästään mitä kukin perheessä halajaa, niin aika reippaasti tyrmää vaihtoehdot toisensa.
Säänkestävyys tiputtaa jo monet rodut pois. Ja ne, mitkä nyt enemmissä määrin edes kestää, on lähinnä tietyt laumikset ja rodut, jotka vaatii liikuntaa huomattavasti enemmän tai muuta huomioonotettavaa.
Liikuntamäärä on kyllä tosi vähäinen. Ei se koira välttämättä saa kunnolla liikuntaa, vaikka monia tuntia pihassakin saisi olla. Aikuiset koirat monessa jokusessakin rodussa ei enää pihalla pahemmin riittävästi liiku kummiskaan. Ja kun tulee huonot kelit, niin ei pahemmin edes makoilekkaan. Joten kyllä sitä voimallisempaa liikuntaa pitäisi enemmän olla myös.
Niin ja ei se palttoo oikein pelasta, josvaan enemmän pihalla töröttää...
Pyrrestä sen verran, että se on todellakin laumiksista helpommasta päästä, mutta laumanvartija sekin on, joten se puoli on tiedostettava. Eikä se taida käydä muitten toiveitten kanssa yhteen...
Podhalanski on jo sitten sen verran vaativa, että jos vähänkään epäröi kokemuksensa kanssa, eikä olosuhteet ole ideaalit, niin kannattaa jättää ottamatta.
Saksan paimentimelle tarjottu liikunta ja aktiviteetit on kyllä aika pienet.
Ja jos ei saa riittävästi noita, niin ongelmakäytöksen mahdollisuus kasvaa... Ihan sama koskee monia muita pk ja/tai paimenkoiria.
Lintukoirat vaatii monet paljon liikuntaa, eikä ne nyt ihan säänkestävämmästä päästä ole.
Pystykorvaryhmistä tulee sitten haukkuherkkyyttä, joka kannattaa huomioida.
Ei tässä nyt kukaan aloittajaa halua dissata, vaan mielipiteitä sanoa. Eikä sillä mitään merkitystä ole, mitä on jossain hyväksytympää. Tärkeintä on se koiran hyvinvointi.
Ja se, että löytyy sopiva rotu (joskin melko hankala yhtälö...)
Jos ajattelee noita perheenjäsenten toiveita jo, ja siihen säänkestävyyttä, riittävää itsenäisyyttä, niin on aika etsiminen, ellei kompromissejä voi tehdä. - Lähtökohtana voisi pitää, että mitä vähemmän koirasosiaalinen rotu, sen suurempi oletusarvo on, että ei tulisi kaksi samaa sukupuolta toimeen...
Poikkeukset toki vahvistaa säännön, mutta lähtökohdaksi kannattaa miettiä tuo. Miettiä, että onko valmiuksia moiseen ja onko halua ja mahiksia tarvittaessa myös eristää.
Eli vaikka et vastausten perusteella päätöstä tee, niin mieti tarkoin nuo.
Toiseksi, jos on hyvin erikokoiset, niin pienetkin kähinät voi olla vaarallisia.
Myöskin kannattaa miettiä, että, jos aikoo huoletta yhdessä pitää, niin onko ne omat pienet kuitenkin niin vahvarakenteisia/kokoisia, että ei ihan helposti rikki mene, jos isomman kanssa leikkii ym. Isokokoinen junnukoira, kun on siinä vaiheessa, että "aivot on vielä narikassa, mutta jalat liikkuu sitäkin enemmän", voi helposti tahtomattaankin teloa vahingossa pienempäänsä (varsinkin jos kyseessä hennommat pienet). - Siis eikö koiraa ole tutkittu tuon oksentamisen takia? joka on jatkunut pitkään?
Jos ei ole, niin pikimmiten ja ensiksi kunnon tutkimukset, jos on jotain vialla.
Kun tiedetään, mikä mättää, niin sen jälkeen voi paremmin määrittää ruokapuolen parhaaksi mahdolliseksi.
Otsikossa lukee herkkävatsainen. Sekin olisi hyvä määrittää millä lailla ja miten? Ja myöskin onko jollekkin ruoka-aineille herkkä.
Ihan siksikin olisi hyvä selvittää paremmin, koska esim.herkkävatsaisia on erilaisia ja ruokavalion on suunniteltava sen mukaan.
Monella herkkävatsaisella myös rasvan kesto on heikentynyt. Eli ruoka on oltava vähärasvaista. Ja siinäkin vielä huomioitava, että jokin rasva ei sovi välttämättä lainkaan. Jotkut taas ei kestä esim. lihaa raakana, jolloin se kypsennettävä ym. Eli hyvin yksilöllistä. Joillekkin esim. nappulat ei tunnu sopivan lainkaan, syystä tai toisesta.
Elikkä ensin kannattaa selvittää, mikä on homman nimi.
Kotiruokaa itse aina suosittelen, koska se on helppo koostaa sopivaksi ym.
Jos nappuloita, niin silloin on myös tosi yksilöllistä, mikä kullekkin sopii.
Tuosta mainitusta Clinivetistä olen minäkin kuullut hyviä kokemuksia. Mutta kuten sanoin, kaikkein tärkeintä on selvittää miksi koira oksuilee, ja on vaisu(huonovointinen). Jos koira on huonovointinen, se ei todellakaan ole hyvä asia, varsinkin jos se on pitkäaikaista. - Ihan siis samaa mieltä nimim.pentuontärkein kanssa.
Siis jos aloittaja on oikeasti sitä mieltä (itsehän on tilanteen nähnyt) ja tiedetään, että vanhempi koira ei ole ylipäätään kovin sosiaalinen, niin en näe mitään järkeä ottaa riskejä ja opettaa pennulle huonoa käytösmallia. Sillä sitähän se saa, jos se on kovakouraisen kanssa tekemisissä, joka sitä pääsee tirvaisemaan. Yksi kerta ei välttämättä merkkaa mitään, mutta jokainen mahdollisesti tuleva vahvistaa huonoa kokemusta.
Ja riippuen pennun rodusta/luonteesta, se hyvinkin saattaa sitten alkaa itse käyttäytymään vanhempana vähemmän mukavasti. Missä määrin ja miten, niin sen näyttää vaan sitten aika...
Ja siis yhä edelleen. Pennulle huonoon muistijälkeen ei tarvita hampaitten jälkiä. Liian kova pöllytys ajaa ihan saman asian. Sen kovemmin, mitä pehmeempi koira(pentu) on kyseessä tai toinen puoli, jos on vähemmän sosiaalisesta rodusta kyse.. Joten kuonokoppa EI pelasta kuin tikeiltä, ei huonoilta kokemuksilta ja mallista.
Turhat pöllytykset/liian kovat myös stressaa pentua. Ja se ei taatusti tee hyvää koiran ja omistajan suhteelle, jos omistaja ne sallii pennulle...
Luottamus omistajaan on tärkeimpiä asioita, ja se luodaan heti pennusta.
Tuolla joku mainitsi, että saanut emolta hammasta jo moneen kertaan.
Minulla on jokunen pentu ollut. Ja vahvatahtoisten emojenkin.
Yksikään ei ole noin kovaa pentujaan komentanut, kun mutterit on ollut kohdallaan. Ja kyllä, pennut on vielä olleet loppupuolella melkoisia riiviöitä.
Eli yhä edelleen, jos koira ei ole yleisesti ottaen aggre( syystä tai toisesta), sillä on ruuvit päässä vähänkin kohdallaan, se ei taatusti tuohon malliin pentua komenna. Siis pientä pentua, vielä vauvakoiraa ja vielä ilman syytä.
Junnukoiralle saatetaan alkaa koventaa otteita, jos vanhemman mielestä tarvetta. Mutta rajansa siinäkin. ja AINA vain tarvittaessa.
Jos noita koiria ei voi pitää erillään, tai esim. kytkettynä. niin en todellakaan menisi viemään pentuani toisen koiran pöllytettäväksi tieten tahtoen.
Jotkut käy pentutreffeillä pentujensa kanssa. Siis tapaamisissa. Sielläkin, jos on pätevä ohjaaja, niin hän jo puuttuu, jos joku pentukin liikaa rökittää toista, siis selvästi niin, että toisella on epämukava olo), jollei omistaja tajua. - "Kaikki aikuiset..." Aivan. Ja se ei välttämättä heti tule edes näkyviin. Sen voi vaikka joku tilanne laukaista, vaikka ihan nartun hormoonikierron joku juttu...
Jos tarkkoja ollaan, ja haluttaisiin hifistellä ja verrata niihin esi-isiin, niin siellähän lauman ulkopuolinen oli uhka...
Ja tuo, että toinen on kiinni omalla reviirillään, vieras koira taas saa painellä auki, voi laukaista kränää.
Juu, kukaan ei tiedä, ojensiko narttu pentua syyttä. Mutta ei myöskään tiedä, oliko mitään syytä.
Kuvaillun kaltainen ojentaminen on kyllä melkoisen rajua, kun vastapuoli on pentu. Mielestäni aikuinen kyllä tajuaa viimeistään silloin, jos pentu "hulluna ulisee", lopettaa kurittamisen. Jos se pennun kanssa sopiva aikuinen on.
Minulla kyllä on omat isot mm. heti reagoineet, jos pennut/pienet koirat on pienenkin äännähdyksen päästäneet, esim. leikin yhteydessäkin.
Aikuinen koira saa komentaa pentua, mutta liika on aina liikaa. Pentu voi saada traumoja ihan ilman, vaikkei siihen ole hampaita käytettykkään, riittävän kovaa rökittäminen riittää.
Tilannetta muuttaa myöskin se, että ei ole oman lauman koirista kyse. Kun nähdään vaan silloin tällöin, niin jännitteitä voi syntyä jo siitäkin. Jos narttu ei ole ns. "takuuvarma".
Itse en veisi missän nimessä pentua tuonlaisen ojentajan luo enää. Jos haluttaisiin jotain jännitteitä purkaa, niin korkeintaan vaikka lähdettäisiin yhteiselle remmilenkille.
Hyvä olisi, jos nyt löytyisi pennulle joku kiva leikkikaveri. Pentu tai aikuinen. Mutta ehdottomasti aikuinen, josta varmasti tietää, että kestää pennun sähläilyn ja ylipäätään on varma.