tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Riippuu nyt mistä ajasta puhutaan, mutta jos puhutaan vähän varhaisemmasta kuin historiasta :D, esim. ajasta jolloin teollista safkaa jo alkoi olla, niin oli kaupunginlääkärit ja alkoi tulemaan yksityisiä. Maaseudun toiminnasta en tiedä, mutta kyllä kaupungissa, kuten meilläkin koirat jo tutkittiin ja hoidettiin. Eri asia toki jossain muinaisajassa :D
Vaihtoehto"lääketieteessä" on jo kauan keskusteltu noitten "myrkkyjen " vaikutuksista. Itse uskon myös, että niin rokotukset, kuin madotuksetkin saattaa hyvinkin olla yksi tekijä immuniteettiongelmien ym. kanssa. Onhan se melkoinen paukku myrkkyjä, joita annetaan jo pennuille, joilla elimistö on kesken kehityksen.
Ennenvanhaan ei näissä määrin rokotettu, eikä madotettu, kuin nyt. Toki kaikkea on pakko kohtuudella käyttää, mutta missä määrin. Nythän eräs eläinlääkäri rypäs suosittaa, että pitäisi jo alle luovutusikäiset pennut rokottaa...O_o
Uusia tutkimuksia on tehty siitä, mitä evoluutio ja jalostaminen on vaikuttanut koiraan. Sekin kertoo jo paljon, että tämä täällä mainitun linkin eli Katiskassakin mainittu tutkija, sanoi kuluttajalehdessä, että koiran voi ruokkia myös vegellä (mutta vaatii hyvää perehtymistä).
Todennäköisesti tuo Yarrah siitä syystä oli listalla aika korkealla.
Mutta kun tässä on jokusen vuosikymmentä monenmoista in-juttua nähnyt koiranruokinnassakin, niin mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavaksi :D
Toisaalta, tutkimukset on mitä on, mututkin on oma lukunsa. Ainoastaan kokemukseen perustuvat tulokset on niitä, joita itseäni vakuuttaa.
Siinä mielessä tämä, että koira on lihansyöjä, on vähän kinkkistä, kun niitä kokemuksia ei kuitenkaan pahemmin tunnu tulevan... - Tuli mieleen tuosta "lupasta"...
Sinänsä mielenkiintoista, että ennenmuinoin, kun kuivamuonat löi itseään kunnolla läpi, niin muonat oli pääasiassa marketti safkaa. Taisi hils ja Royal olla jotain hienompaa lähinnä silloin :D
Sellaista safkaa oikeasti oli kuin Luppa, ja muistan Kennel ja Sertin. Luppa oli vielä aika suosittu.
Sinänsä vaan mielenkiintoista, että nykyäänhän koirat on paljon sairaampia, kuin ennen ja samoja elintasotauteja on kuin ihmisilläkin.
Tuosta kypsennyksestä vielä sen verran, siis lihan, niin todellakin on melkoisesti myös niitä, jolle ei raaka liha edes sovi. Ja sitten vielä ne, joille kypsennetty maistuu paremmin. Että on esi-isästä kauas menty :D
Shäferhundin kirjoitukseen vielä sen verran, että proteiinille allergiset (mille kukin onkin) pahimmilleen oireilee myös samoin. Että jos vertaa siihen esi-isään lihansyöjään, ollaan jo aika kaukana.
Mutta mielenkiintoista odotella, mikä trendi iskee seuraavaksi läpi. Kun on niitä jokusia tässä vuosikymmenien aikana nähnyt :D
Itse nyt kuitenkin pidän koiraa ihan tunkionsyöjän kautta "urbanisoituneeksi" ja evoluution ja ihmisen puuttumisen kautta omanlaiseksi tekeleeksi, sekäsyöjäksi. - Siis onko se eka se ongelmatapaus? En ihan ymmärtänyt kumpi.
Ensinnäkin, ikäero on vähän pieni, joka jossain tapauksissa voi aiheuttaa ongelmia, esim. tietyt rodut ym.varsinkin jos kyseessä samat sukupuolet (?).
Eli tuo puoli olisi kannattanut ajatella etukäteen.
Itse en todellakaan kannata tuota "mitä enemmän esillä". paitsi silloin voi, kun koirat pelittää keskenään.
Ja luut, varsinkin jos on tuoreet ja uudet, niin olisi vihoviimeiset, joita antaisin huolimattomasti kieriä ympäriinä... Ne on niin vahvoja tunteita herättäviä, että ne ainoastaan valvotusti ja riittävän välimatkan päässä koirat toisistaan. Ihan jo siksikin, että voivat olla rennommin, kun tietävät, että mamma hoitaa asiat.
Jos olisi oikein tunteita herättäviä leluja, niin niiden käyttö vain ihmisen toimesta. ei myöskään kierimässä ympäriinsä.
Nollatoleranssi taloon eli yhtään kyräilyä, ei edes silmien muljahtelua toisen suuntaan sallita. Heti palaute. Palaute aina sellainen, että menee jakeluun, muuten siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Jos koiran joutuu pistämään tantereeseen, niin ei siihen toista päästetä ihmettelemään. Se on toisen pönkittämistä maassa olevan silmin. Omistaja on se pomo, jonka egoa vaan pönkitetään ja omista hoitaa homman.
Ja kuten jo mainittu, paljon/riittävästi liikuntaa ym. mukavaa toimintaa kummallekkin, ettei ole tarmoa hölmöillä.
Oma auktoriteetti saatava kuntoon. Jos ei muuten, niin kannattaa ottaa yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan, pätevään.
Tuo, että koira reagoi voimakkaammin, kun ihminen istuu jossain, voi johtua ihan epävarmuudesta. Koira voi mieltää ihmisen avuttomammaksi, joten se reagoi.
Jollain puolustusviettisillä se taasen voi herättää puolustusreaktiota. Ellei siis omistajan asema ole kohdallaan.
Eristys on toisaalta huono asia. Siis ylipäätään. Rankaisuna se on vielä huonompi. Mutta jos hommaa ei saa pelittämään yleisesti, on vaihtoehdot vähissä. Varsinkin jos on reilummin erikokoiset koirat, niin vaara on suuri, että pienelle käy köpelösti.
Paras olisi hankkia joku pätevä arvioimaan tilanteen ja opettamaan kädestä pitäen. - Ilman muuta ostaisin. Isoilla omilla roduillani olisi ihan erinomaiset...
B on terve/rajatapaus.
Missään roduissa ei B:tä suljeta pevisassakaan pois. Ihan hyvä jalostuskoira lonkkien osalta.
Ja samaa mieltä, kuin mainittu. Ei sen osalta liikunnan suhteen rajoituksia. - En minä katso nytei... kysymystä mitenkään omituiseksi.
Kysehän on juuri siitä, että jos koira tietää saavansa herkullisempaa, niin mistä se SEN tietää. Siitä ,kun se on syönyt ja maistanut. Ja siinähän nimenomaan tullaan makuaistiin ;)(jossain määrin voi hajuaistikin toki olla pelissä mukana) Eli kyllä koiralle myös maku merkkaa. Vaikkakin pääasia on nälkäänsä syöminen. Helppo se on kokeilla. Otetaan koira, joka ei ole mikään "elää syödäkseen" tyyppi. Laitetaan toiseen purkkiin jotain sen herkkua ja toiseen sen tavis safkaa. Eiköhän aika moni valitsee sen, mikä on ollut herkullisempaa...
Jos annan toiseen käteen kuivamuonaa ja toiseen grillattua broileria, niin taatusti lähtee ainakin ekana jälkimmäinen ...
Koira ja susi on jo niin kaukana toisistaan, koira on evoluution ja jalostuksen tuotos, , joten aika paljon on sudesta muututtu...
Aloittajalle vielä. Vanhan koiran paino voi hieman laskea. Ei ole vaarallista, jos kaikki muuten ok. Voi johtua ihan siitä, että lihasmassa vähenee ja koira voi alkaa loppua kohti ns. kuihtumaan, jos vanhaksi elää.Varsinkin, jos kuitenkin liikkuu vielä "hyvin", eikä ole pussuksi syötetty muutenkaan.
Esim. ns. pääroduilla, kuten jollain isoilla molosseilla, pääkin näyttää pienenevän, kun kuihtuu vanhana. - Ensin kannattaa muistaa, että kasvattaja on sitten nykyään hyvin pitkälle vastuussa myös jälkeläisistä... Että kannattaa tarkoin miettiä, riittääkö rahkee tja taitoa, jos on tarvis, jos /kun jotain tulee...
Se ei myöskään siis riitä, että haluaa itselleen, koska muut menee siis muille. Eli sen koiran pitää olla muutakin, kuin rakas oma koira. Sen pitää olla jalostuksellisesti riittävän hyvä. Ja vähintään pitää siis ne rodunomaiset tarkit tehdä. Tuossa jo as...viestissä osa jo mainittiinkin, mitä pitää tietää.
Ja sitten pitää miettiä, mitä sitten, jos synnytyksen jälkeenkin tulee ongelmia. Voi olla pakko olla senkin takia kotona, vaikka joutua vahtimaan 24/24 tuntia...
Itse asiassa se vahtiminen voi alkaa jo ennenkin. Eli jo ennen synnytystä pitää olla varautunut, koska alkaa ym. Tuossa touhussa voi olla siis kädet täynnä, ja ehdottomasti pitäisi olla ainakin mahdolisuus, että pystyy jonkun aikaa olemaan tarvittaessa täysinkin kiinni siinä... Joillain kääpiöroduissa/pienikokoisissa on synnytysongelmat suht yleisiäkin, joten nekin pitää kartoittaa rodustaan.
Ei pahalla, mutta kysymykset on sitä luokkaa, että ne on ihan perusjuttuja. jos niitä ei edes tiedä, niin kannattaisi ensin ottaa asioista kunnolla selvää ihan vaikka kirjoista edes ym.
Ja kyllä, pitää olla pentulaatikko ihan alussa ehdottomasti. Myöhemmin sopivassa iässä voi käyttää pentuhuonettakin "pelkästään". Toki petipaikat pitää olla sielläkin.
Pentulaatikko pitää olla toki suunniteltu niin, että emä pääsee haluttaessaan sieltä pois. Korkeus ym. - Hyvä homma :)
Eläinlääkärin konsuntointi on hyväksi, kun on näinkin vanhasta kyse. Voi olla jo ihan ikäjuttuja todellakin vaivat, ja hyvä olisi tietää missä mennään. Eli todellakaan ei tiedä, johtuiko syömättömyys luusta vai onko muusta kyse. Osui vaan tuohon kohtaan.
Vanhukset on poikkeustapauksia. Se on tärkeää, että syövät niin hyvin kuin mahdollista. Se edesauttaa jaksamista ja kunnossapitämistä.
Ja vaikka sitten niillä herkuilla niitä hemmoteltaisiin, niin so what, eiköhän ne ole ne ansainnut...
Ps. Valitettavasti se ei aina ole mittari, että koira syö kun sillä on nälkä. Joissakin sairastapauksissa, kun myös muissa poikkeustapauksissa, kuten hyvin vanhojen kanssa, koiran nälän tunne voi heiketä. Silti se tarvitsee hyvää ja säännöllistä ravintoa, ja poikeeustapauksissa se on vielä monesti tärkeämpää, kuin normisti.
Sillä, että koira ei ole ihminen, ei ole asian kanssa siis mitään tekemistä.
Minulla on ollut yksi narttu, jolla oli puolenvälin jälkeen tiineenä erittäin huono ruokahalu. Jos sen mukaan olisin mennyt, että syö kun on nälkä, niin köpelösti olisi voinut käydä... - No niin särkisi minullakin sydäntä, ja paljon särkisikin, jos vanhuskoira ei söisi...
Tosin itse en antaisi sen olla syömättä, jos vähänkään asiaan voisin vaikuttaa. Ihan antaisin mitä vaan, mikä sille sopisi ja kelpaisi. Vaikka tarvitsisi mitä herkkuja ruokaan laittaa. Pääasia, että söisi.
Tuon ikäinen on melkoisen vanha, ja niille on erittäin tärkeää, että söisivät niin hyvin ja ravitsevasti, kuin mahdollisesta. Paastoaminen, varsinkin pitempi, todellakin voi vaikuttaa sen terveyteen. Jo pelkkä verensokerin heiluminen vanhuskoirilla ei ole hyvä asia.
Joten minulle olisi aivan sama, vaikka joutuisi viimiset vuodet sille vanhukselle herkkuja kippoon laittamaan vaikka loppuun asti, kunhan se vaan söisi.
Jos siis se vanha ruoka on muuten sopiva koiralle, niin lisäisin siihen ihan mitä vaan herkkuja (koiralle sopivaa toki), kunhan vaan vanhuskoira saisi vatsansa täyteen ja olisi sitä kautta niin fyysisesti, kuin henkisesti tyytyväisempi...
Ei se välttämättä enää siinä kauan keiku, niin mitä väliä sillä olisi, jos se ehtoopuolen sitä hellisi, vaikkakin herkullisella ruuallakin... - 1. Ihan hyvä. Usein vaan ulos. Tuohon listaan vielä heti herättyä, ja kun tullaan kotiin tai joku tulee. Kun pieni kiihtyy, niin hätäkin tulee herkästi. Itse palkitsen nameillakin, koska motivointi tunnetusti vahvistaa oppimista. Opetan myös sanan "pissille", se nopeuttaa sitten myös ulosoppimista ja siitä on erinomainen apu aina myöhemminkin ;)
2. Jos pentu kiljuu aitauksessa, niin se kannattaa ottaa pois siinä kohtiin, kun on hiljaa. Koska muuten palkitsee sitä huutamisesta.
3.ihan ok.
4. Kun kieltosanaa käyttää, pennun täytyy tietää, mitä se tarkoittaa eli on opetettu.
Meillä ei myöskään koirat saa mennä huonekaluille. Paitsi kääpiöt. Mutta nekin vaan, kun saa luvan ja kun olen itse sohvalla (lupa opetetaan vasta aikuisena).
Kielto, jos kun yittää, sitten perään kutsu pois ja kehut, kun tottelee. Jos ei tottele, niin "nappaisen " kiinni ja ärähdän. Jos ärähtää, niin sitten pitää olla tosi vakuuttava, muuten koira voi ei reagoi tai voi ottaa sen jopa leikiksi, jos on taisteluhaluinen.
Ja järsimiseen vaan kielto (jos väärä kohde) ja sitten lelu tai luu suuhun ja kehut taas oikeasta. Puruluut meillä aina tosi isoja, koska pienen saa äkkiä lilluksi ja pentu/ahne voi sen vetää sitten kituksiinsa purematta kunnolla.
Kunon kokoinen puruluu on esim. hyvä luuksi. Itse en anna pennulle/nuorelle mitään mistä saa irti, ellei syö valvonnan alla. Muutenkin tarkka kaikista, kunnes pystyy ja osaa pureskella kunnolla.
Tuosta mainitusta putkiluusta sen verran. Että kun meillä saaneet raakana naudanputkiluita lähinnä, niin itse kaivan sen sisuksen(ytimen) pois, eka saannin jälkeen. Sitten ei ala haisemaan.
Ydintä annan sitten muutaman kerran ruuan joukkoon, mutta varovasti, jos on pentu/herkkävatsainen. - "Ongelmana..." Niin se voi osaltaan myös olla. Ei jakseta sitä ulosvientirumbaa, ja kun määrätkin on pienet, niin ei hoideta välttämättä hommaa kunnolla. Silloin on kyse puutteellisesta sisäsiisteyden opettamisesta nimenomaan.
Tosin se on eri asia kuin merkkaaminen, jossa ei ole kyse siitä, että koiralla olisi varsinaisesti edes hätä.
Minusta nuo pissalaatikkojutut on jo luonnottomia. Kyllä normaali terve koira kun pyrkii pois "pesäästään" tarpeilleen, jos sille on tehty asiat selväksi ja mahdolliseksi.
Jo ihan pienet alle luovarin pennut pyrkii petialueeltaan kauemmas pois. Ja ihan samoin meillä on ollut isot pikkuiset ja pienet pentueissa. Mutta joo, kukin tavallaan...
Itse en usko tuohon rakenteelliseen juttuun. Taitaa olla vaan helppo pistää tuollaisen piikkiin... Jos vika olisi siinä, niin miksi omistajat ei tutki koiriaan? Jos ne oikeasti olisi sitä mieltä, niin toki luulisi tutkituttavan...
Ja eiköhän se ole kuitenkin hyvin pieni osa, joilla oikeasti on rakennevika, ja ihan samoissa määrin kuin muissakin kokoluokissa pysyy.
Terve, paikkansa tietävä (tai ei itseään korostaa haluavan), kunnolla sisäsiistiksi opetetun koiran käytös on myös erilainen, kuin puhtaasti merkkaavan, jos sisälle on tullut.
Enpä ole myöskään lukenut /kuullut mitään tutkimustodisteita, että olisi jokin periytyvä rakennevika. - Voi toinen poika edesauttaa hyvinkin merkkailua. Nuorella uroksella kun saattaa olla tarve yrittää "nousta ylemmäs" toiseen nähden. Ei se aina tarvi olla "aggressiivisen oloista" toista kohtaan, vaan voi olla hyvinkin hienovaraista näyttämistä, kuten merkkailua.
Nyt vaan pikkumiehelle riittävästi liikuntaa (sopeutettuna ikään kutenkin vielä), ja paljon aivotoimintaa. Fiksut koirat nimenomaan tarvii paljon haastetta sinne ylöpäähän :D, niin sekin saattaa jo paljonkin vähentää sitä alapäällä ajattelua :D Vaikka opeta tottelevaisuusliikkeitä, vaikka jotain temppuja, kunhan joutuu rasittamaan päätään oikeaoppisesti. Ym.
Sitten riittävän napakasti kasvatat sen pikkumiehen, mutta toki rakastavasti :), että se huomaa olevansa hyvässä ja turvallisissa käsissä.
Jonkin harrastuksen voisitte myös keksiä, niissä saa myös hyvää auktoroteettiä ja ohjattavuutta koiraan ja koira saa purkaa tarmoaan.
Jos ihan mahottomalta tuntuu, niin kannattaa käydä jollain pätevällä ongelmakoiraohjaajalla hakemassa lisää neuvoa tarvittaessa.
Leikkaus myös saattaa avittaa kokonaisuudessa, varmuutta ei voi antaa. Mutta jos siihen päätyy, niin kannattaa se tehdä suht pian, koska muuten opittu käyös saattaa jäädä päälle, vaikka hormoonien vaikutus "deletoitaisiinkin" minimiin.
Hyvää jatkoa pikkumiehelle ! - Ensin kannattaa selvittää syy (tosin kuvauksesta epäilen merkkaamista). Tuon ikäinen ei välttämättä ole vielä sisäsiisti niin, että pidätyskyky on muodostunut. Joskus saattaa mennä ihan vuoteenkin asti, eikä ole koko kysymys.
Myös terveysjutut voi aiheuttaa, lähinnä noit, jotka jo mainittiin. Tarkastaa nekin voi.
Yleensä kertoo paljon, miten koira toimii, miten pissaa, miten sitä tulee ym.
Mutta tuo vaatteiden päälle ym.viittaa kyllä nimenomaan merkkailuun.
Ja merkkaus mielestäni johtuu ihan joko/ja auktoriteettiongelmasta koiraan nähden tai/ja sijaistoiminnasta. Pikkukoirat on monet rodut HYVIN aktiivisia ja monesti hyvin "seksuaalisia". Jos ne ei pääse aktiivisuuttaan kunnolla purkaamaan, niin fyysisesti kuin henkisesti (monet rodut on myös hyvin älykkäitä) kunnolla, niin ne hyvinkin keksii merkkaamisjutut. Siihen kun lisää päälle, että niitä ei pidetä koirina, vaan suhtaudutaan "löysemmin" kuin isoihin tovereihin, vaikkakin monet rodut on hyvinkin vahvatahtoisia, niin helposti ne alkaa korostaa itseään tavalla tai toisella. Merkkaaminen on yksi juttu. Useasti mukana on muutakin käytösongelmaa.
Leikkaus auttaa tai ei...Riippuu mikä on hormoonien osuus, mikä auktoriteettipuolen osuus. Myöskin joku on voinut kehittää tavan (sijaistoiminnan) merkkaamisesta niin vahvaksi, että ei ilman yleisesti puuttumista koiran asemaan saa pois ja kunnon virikkeistämistä.
Enpä usko mihinkään rakennevikaan, kun puhutaan merkkaamisesta. Voihan toki jollain harvalla olla siinäkin vikaa, siinä määrin kuin muutenkin sairauksia ylipäätään on, mutta senhän pystyy lääkäri selvittämään. Enpä kuitenkaan ole yhtään todisteita moisesta kuullut... Jos on terveydellistä vikaa, sen näkee miten koira toimii ym.
En myöskään usko mihinkään geneettiseen tuolta osin. Tai sitten kiinnostaisi nähdä selkeä ja kattava tutkimus, miten tehty ym.
Kyllä isoissakin niitä sisälle merkkaajia on. Mutta vähemmän, koska ylipäätään suhtaudutaan niihin vähän erilailla monesti. Harvemmin sitä myös muille kerrotaan..
Pikkurodut kun on saaneet jonkun ihme sisällepissaamiseen maineen, niin se on niillä taas helppo kuitata sillä... - Ei voi sanoa suoralta kädeltä. Jossain roduissa saattaa olla myös eroja värin mukaan jossain määrin, mutta kaikissa ei ole. Eli saattaa riippua myös rodusta. Väri itsessään ei ratkaise, mutta jos jostain syystä jalostuksessa on esim. tyyppi on muuttunut, jos tiukkaan on värejä esim. rajoitettu, mitä yhteen ym.
Yleisesti ottaen pennun koko merkkaa joskus, mutta ei suinkaan aina. Esim. rodussa, jossa sallitaan suuret kokoerot, voi hyvinkin pienestä tulla suuri rotunsa edustaja ja myös toisinpäin. Mutta voi muutenkin käydä puolin ja toisin.
Kannattaa kysyä rodun omilta ihmisiltä tarkemmin, koska tuntevat rotupiirteet. - No hei, vähän mielikuvitusta peliin ;D
Kuten jo parissa viestissä mainittu, "toppaukset" pohjalle.
Lisäksi voi kehitellä oman maun mukaan, esim. itse laitan talvisaikaan viltin vielä niin, että se tulee kokonaan punkan päälle. Helppo pestä sekin. En nyt tiedä, onko edes tarvetta, lämmin sisällä on, mutta tuntuu ainakin itsestä lämpimämmältä :D
Minulla tosiaan on lähtökohta se, että kaikki petijutut on kunnolla pestävissä. Pysyy silloin siistinä ja raikkaana ja helposti. Koosta riippumatta toki tuokin. - Minulla on aina ollut ja on ns.muovipunkat/kaukalot kääpiöillä. Ihan ehdottomat, en muuta huolisikaan. Erittäin hygieeniset, voi pestä ihan kunnolla suihkun alla ja kestää kuinka kauan vaan . Itse kun haluan, että kaikki materiaalit on pestävissä kunnolla ja kätevästi.,
Pohjalle sitten mitä milloinkin, on ollut tyynyä, vauvojen/pikkulasten täkit kaksinkerroin, vanhat petarit paloteltuina. ym. Niiden päälle tyynyliina. Tyynyliina helppo pestä ja sitten myös silloin tällöin sisätekstiili.
Kangaspedit ja kaikenmaailman pehmopedit on mielestäni epäkäytännöllisiä. Pienet sentään saa tungettua koneeseen, mutta kärsii suht pian pesusta eli pehmusteet menee krymppyyn. Materiaalit on usein sellaisia, että varsinkaan lyhyitä karvoja ei saa itkemälläkään irti. Ja aktiivinen pentu :D repii ne palaseksikin äkkiä.
Isojen koirien noita en tajua kyllä ollenkaan. Harvalla ne mahtuu edes koneeseen, eikä survominen sinne hyvää pehmusteille tee sekään.
Ihan pikkuvauvapeteinä pehmopedit on kivoja. Tosin jo alle luovarin olevatkin on niihin tuhoja jo saaneet :D - Joo, ei minustakaan jäätelö mikään viilennyskonsti ole. Kyllä ulkoinen on tehokkaampi ja toki tervellisempikin.
Mutta sillä minä kukin koiraa pitää, ei ole merkitystä, vaan maku ratkaisee koiralla, mistä ne varsinaisesti nauttii tai pitää. Ja se taas on yksilöllistä.
Esim. kuten kirjoitin tuolla edempänä.
Ps. teinkin kokeilun kahdella koiralla. Annoin teevadille pikkuisen jäätelöä ja toiseen kalkkunanlihaa.
Pentu otti heti ensin jäätelön ja ihan sähikäisenä :D Sitten rauhallisemmin sen lihan.
Äitinsä taasen otti ensin lihan, jäätelön sitten ja jälkimmäisen tahkeesti. Noh, jälkimmäinen onkin se ainokainen, joka ei ole jäätelöstä pahemmin piitannut. - Minulla on yhtä lukuunottamatta koirat pitäneet jäätelöstä. Tällä hetkellä on pentu, joka on ihan intsinä jäätelöön. Eli makuasioita...
Joskus aikoinaan oli tutkimus, että koirat ei erota, kuin suolasen ja makean toisistaan. Nyt o jo puhuttu, että hyvinkin erottaisivat sävyjä. Tiedä sitten viimekädessä, ennenkuin kertovat sen meille itse :D
Iät ajat on koirat saaneet jäätelöä, meilläkin. Mitään vaarallista se ei ole, jos sitä nyt joskus vähän saa. Eihän kukaan sitä nyt varsinaisesti ruuaksi annakkaan...
Eri asia on sitten, jos ei se ylipäätään yksilöllisesti sovi. Joku koira voi saada vatsansa sekaisin pelkästään jäätelön kylmyydestäkin. Suklaa on eri asia.
Mitään ravitsemuksellisesti se ei tietenkään mitään anna, eikä ole toki siinä mielessä ravinnollisesti hyväksi. Se on selvä asia. Mutta se, että jos sitä nyt joskus vähän antaa, ja kokoon vielä suht sopeuttaa, niin tuskinpa se normikoiralle mitään tekee. Tai sitten kovasti on koirat muuttuneet...
Mausta vielä, minulla sai viiminen pentue maistaa jätskiä himppasen, kun syötiin näin ksäaikaan. Mikään, mitä oli saaneet (ja monipuolisesti, kun kotiruokaa saaneet lihoineen ym.)ei aiheuttanut sellaista innokasta, kuin muurahaispesässä, kuhinaa, kuin jäätelö :D
Viilennykseen tosiaan on parempiakin keinoja. Suun kautta myöskin, jos kylmää kestää sitä kautta. Nykyisin on saatavilla viilentäviä alustojakin. Ei ole kokemusta, mutta olen kuullut tyytyväisiä kokemuksia muilta.
Meillä on vanha konsti ollut esim. näytelmissä tai kokeissa, miksei joskus lenkin jälkeenkin, pyyheliina vaan kylmällä vedellä märäksi ja koiran päälle tiiviisti. Myös tassujen kastelu kylmällä viilentää monia aika mukavasti. - "Lisäksi ammattiini kuuluu..." Kiva, että on muitakin täällä, joita nämä asiat kiinnostaa ;) Itsekkin olen jokunen vuosikymmen asioitten kanssa tekemisissä ollut. Niin teoriapuolella, kuin käytännössä.
"Se, että koirasi..." Ei kerro, ei. Mutta oli yksi esimerkki. Ja kokonaisuuteen siltä osin myös kohta eläinlääkärien näkemys.
Se pitää paikkansa, että on tuomareita, joiden mielestä läski on massaa, palkitsee koiria enemmänkin näyttävyydestä, kuin terveestä/rodunomaisesta rakenteesta ym.oikeasta. Mutta ei suinkaan kaikki tuomarit. Ja onneksi suuntaus on parempaan päin edes, mutta paljon on vielä eteen töitä tehtävä.
Eläinlääkäreistä olen kyllä eri mieltä. Menee vähän aliarvioimiseksi ammattitaitoakin kohtaan, jos sanotaan, että ei erota lihavaa koiraa tai huonokuntoista... Noh, riippuu kai millaisia lekureita on käyttänyt...
Ruokintapuoli ei kovin kummoosta ole heidän koulutuksessaan. Sen jo tuttu valmistunutkin on sanonut. Mutta kyllä lihavuuskunnon sentään pitää nähdä, se nyt jo liittyy ihan perusjuttuihin. Ja kyllä lekurit sentään hoidettaviin koskee :D
"Puutokset ja sairaudet ei aina näy ulospäin" Ei, mutta jos mitään mittaria ei voi käyttää terveydentilan/kunnon arviointiin, niin silloin oletusarvollisesti kaikki olisivat sairaita ja kärsisivät puutoksista, ellei säännöllisesti tehdä kattavia tutkimuksia...
"Mitä meinaat..." Rotuja, joilla on taipumus vahvasti luustovikoihin, geneettisesti.
Niiden tulokset kiinnostaa, koska luustojutut on näkyviä ja rinnastetaan osalta kuitenkin myös ruokintaan. Ja toki geneettinen puoli on vahvin.
Ja linkki on kyllä tuttu. Suuren työn on tekijä tehnyt, kun sivuja on tehnyt.
Mutta se on sitten eri asia, ihan niinkuin yleisestikkin, onko kaikki kaikessa samaa mieltä...
Jotain tutkimuksia on nykyaikana tehty myös koiran muutoksiin ruuansulatuksen ym. liittyen. Eli miten mm. evoluutio on sitä muokannut ja jalostuskin.
Mutta, tutkimukset on tutkimuksia. Niinkuin monessa muussakin, on välillä ihsn suuntaan jos toiseen, riippuen tutkijoista :D
Itse siis olen enemmänkin puhtaan käytännön kokemuksen kannalla.
Ja kuten tuolla jo mainitsin, en ole kuullut kenenkään ruokkivan koiraa, kuten selkeää lihansyöjää(kuten sutta, johon koiraa siis verrataan...). Jos niin, niin kuulisin mielelläni. Ja lihansyöjän ruokavalioon en todellakaan ymmärrä, miten nappulat siihen "kuuluu" millään lailla...
En ainakaan niin kauan, kunnes kuulen, että sudetkin esim. eläintarhoissa/tutkimuskohteissa ruokittaisiin nappulalla :D
Kokemuksesta sen verran, itse myös olen ruokkinut niin, mistä puhun. Useamman koiran, pentueen, alusta loppuun. Ja jokunenkin muu ohjeilla muutaman vuosikymmenen, ja erittäin hyvin kokemuksin. Vaikkei niitä täydellisiä tutkimuksia olekkaan tehty mittauttamaan, onko varmasti kaikki ok :D
Ja meillä on riittävästi myös pakastintilaa. Koska tokihan haluan ruokkia, minkä parhaimmaksi katson ja minkä puolesta puhun. Eihän sitä kokemusta muuten saa ...
Noh, makuasioita, sanoi koira, kun... Jokainen tyylillään :)
Ai niin, ne hampaat. Onhan niitä rotuja, joilla on melkoiset hammaspuutoksetkin tyypillisiä. Ja rotuja, joille ei luita suositella edes annettavaksi, kun hampaat ei kestä. Vähän on kauksi menty siitä alkuisästä, lihansyöjästä, sudesta... - Ei ole kokemusta, nimen joskus kuullut, joten piti oikein googlettaa, kun kiinnosti.
Valitettavasti en osaa mitään vinkkiäkään antaa. Toivottavasti, joku jolla kokemusta, olisi jotain helpottavaa tietoa teille antaa tai edes vertaistukea.
On kyllä todella hankala juttu. Joten tsemppiä perhelle ja toivottavasti saat homman haltuun ja jotain kautta apua lisää. - Normikulut menee vastaanottajalle, kaikki jalostukseen liittyvät kasvattajalle, kuten mainittu.
Eli normirokotukset (ei esim. herpes), normiruuat (kaikki pennutuksen ruokamuutokset, lisäravinteet ym.meneekuitenkin luovuttajalle).
Näyttelymaksut menee luovuttajalle vain, jos on vaatinut näyttelykäynnit (esim. tietty määrä, tietyt tuomarit ym.). Muut näyttelyt, jos vastaanottaja siis haluaa mennä, menee tietenkin vastaanottajan piikkiin. Samoin trimmit menee silloin, josluovuttaja on vaatinut näyttelyt, menee luovuttajan piikkiin. Normitrimmit maksaa vastaanottaja. Näyttelykunnostukset maksaa siis kasvattaja silloin jos on velvoittanut menemään.
Vakuusmaksu on maksu koirasta, kun koira menee sijoitukseen. Sen saa takaisin, jos/kun pentue on syntynyt. Jos pentuja ei tehdäkkään, maksua ei saa ja koira on silloin tavallaan "myyty" vakuusrahan määrällä.
Ja tosiaan, ei tosiaan saa pennuttaa, niin kauan kun on luovuttajan omaisuutta. Kun on siirtynyt omiin nimiin, asia on omissa käsissä.
Sovitut asiat on oma lukunsa, esim. kasvattajien kesken jos toinen saakin vaikka ensin käyttää ym.