tublat
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia27 aloitusta · 5230 kommenttia
- Olet aivan oikeassa, että arka koira ei ole jalostuskoira. Jos selvästi on kysymys arkuudesta, ei tottumattomuudesta esim. vielä pennun kanssa. Jos vielä joku asiantunteva ongelmakoirakoulutaja on ollut sitä mieltä, että koira on luonteeltaan arka, eikä johdu narunpäästä, niin ei ole jalostuskoira.
Ja kyllä, arkuus voi hyvinkin periytyä. Jos todellakin on geneettinen, niin arkuudella on todettu olevan vahvakin geneettinen alttius perinnöllisyyteen. - Susi on lihansyöjä, koira ei. Koira on jalostuksen ja evoluution saatossa lähinnä sekasyöjä viimekädessä.
Jos koira olisi lihansyöjä kuten esi-isänsä kaukaisuudesta, se tuskin eläisi millään nappuloilla... En ole myöskään kuullut koirista, jotka olisi elämänsä eläneet lihansyöjän, vaikka suden ruokavaliolla...
Eläinperäinen toki imeytyy paremmin, mutta kasvisperäinen tuskin nyt suoraan ulos vaan tulee...Jos noin olisi, niin tuskinpa omatkaan isot molossini olisi näyttelyssä menestyneet saati eläinlääkärin silmin erinomaisen kuntoiselta näyttäneet, jos pelkällä lihalla olisi kasvaneet. Siis sillä määrällä mitä saneet.
"Jos teet..." riippuu mitä tarkoittaa vähän. Jos liian vähän, niin ihan maalaisjärjellä eiköhän se näy niin koiran ulkonäössä, kunnossa, kuin terveydessä ylipätään.
Kyllä sanoisin, että viljapohjainen on laadukkaampi kuin teollinen. Lisäaineeton, raakaa lihaa ym. Lihat harvemmin kukaan käyttää ulkomaalaisia eli lihat terveellisempiä (valvotumpaa laadultaan myös karjan osalta) ym. ym.
Jos hifistellä halutaan, niin eiköhän niitä ole jokusenkin keissiä ollut, kun koiria on teollisiin menehtynyt, kun on lorahtanut jotain vähän vähemmän syömäkelpoista joukkoon...
Kotiruokaan en ole kuullut kenenkään kuolleen. Siis itse ainesosiin...
nyt siis puhutaan kotiruuasta, joka täyttää ravintotarpeet.
Juu, nappula on helppo, mutta kaikille se helppous ei ole pääasia :) Ja päätään ei tarvi kuitenkaan vaivata.
Tuo 50/50(mainitulla tavalla tehtynä) on ihan mielenkiintoinen, kiinnostaakin kuulla kun suosittelet sitä, oletko ruokkinut noin koiran koko elämänkaaren. Ja kiinnostaa varsinkin jos kyseessä olisi luustollisesti vaikeat rodut, joita itse olen harrastanut. - Makuasia, mutta itse käsitän kotikennelin niin, että on vähän koiria ja koirat on perheen parissa.
En minäkään ymmärrä, ettei koirien kanssa lenkkeillä. Se kun on jo luonnollistakin koirille, että pääsevät käyttämään nenäänsä ja liikkumaan monipuolisesti ja saavat vaihtelua. Jos koira ei itse halua lenkkeillä, nin ei ihan tervettä meininkiä... Eri asia esim. jotkut laumanvartijat, joilla käyttäytyminen on omanlaistaan.
Ja ihan koosta riippumatta.
Kaikki koirat ei edes pihaa aikuisena pahemmin käytä hyväkseen, joten liikunta voi jäädä vähäiseksi. Ja joo, on noita tullut nähtyä, on myös sen näköisiä...
Isot rauhallisemmat rodut jokusetkin aikuisena vaan rauhallisena pihalla käyskentelee, ei ne pahemmin siellä liikuntaa saa.
Ja en tiedä onko yleistä. Omat ystäväpiirini lukeutuvat pienkasvattajat kyllä lenkkeilevät koiriensa kanssa, kuten itsekkin. Ei välttämättä samoin märin, kuin esim. kerrostalossa on pakko, mutta säännöllisesti kuitenkin. Isoissa "kasvattamoisaa" tuota kylläkin joissakinkin tapahtuu. Sääli koiria, jotka ei muuta maailmaa näe, kuin pihansa ja vaihteluna maksimissaan lekurit ja vaikka näytelmät joskus...
Meillä on suht iso kokonaan aidattu piha, joka on kokonaan koirien käytössä, mutta ei tulisi mieleenkään, ettei pääsisi myös lenkille säännöllisesti...
Ja kyllä koiratkin on joka kerta innoissaan, kun lenkkivaatteet pannaan päälle ja pääsee lenkille, usein myös ihan kauemmas muualle, jotta saadaan vaihtelua ja uusia nuuskutuspaikkoja.
Ei meille lenkkeily suinkaan tarkoita korttelin kiertoa metrin narussa...Se on kunnon lenkit, vaihtelevissa maastoissa ja paikoissa.
Kenenkään ei ole pakko otta isoa koiralaumaa. Ja nekin voi ulkoiluttaa pienemmissä porukoissa, ja vaikka harvemmin kuin useasti päivässä.
Niin meilläkin on tehty. Esim. silloin kun on eri-ikäisiä, niin lenkit tehdään myös erikseen.
Ja eikä lenkkeily narun toiselle päällekkään ainakaan huonoksi ole :D - En ole käynyt peruskoulua, kävin oppikoulun, joten ei tietoa peruskoulun oppimäärästä :D
Itse näen kuitenkin ruuan kokonaisuutena. Minkälaatuisia proteiiniä, mitä säilöntäaineita, ainesosia ym.
Meillä koirat on syöneet aina kotiruokaa. Viljapohjaista. Vaikka siinä on enemmän, kuin vähemmän hiilareita, katson sen esimerkiksi laadukkaammaksi kuin teollinen...
Toisaalta myös ravinto on siinä mielessä yksilöllistäkin, että missä määrin mikäkin on kenellekkin sopivaa. - "Zaaron+alsissa+38+%..."+Eli+siis+tarkoittaako+tuo,+että+se+missä+määrin+ruassa+on+hiilareita+määrittää+ruuan+laadun?
- Tosi hienoa, että ajattelette myös naapureita :)
Tuon ikäisellä on epätodennäköistä, että kyse on vahtivietistä. Sillä se on vietti, joka normaalisti tulee esiin vanhempana. Myöhäisempiä viettejä, kuten puolustus.
Eli lähinnä on kyse epävarmuudesta.
Itse asun taajamassa. Ja häiriötekijöitä siis on...
Meillä ei koirat saa haukkua pihalla, ei edes kun ovat yksinään, saati ohikulkevia.
Kaikki on opetettu rodusta ja koosta riippumatta samoin.
Eli kielto ei-toivotusta ja ohjaus ja palkkaus oikeasta. Kun pentu on hiljaa, niin kehun ja palkkailen sitä. Kun huomaan, että kiinnittää huomiota johonkin niin, että voi olettaa, että nyt lähtee ääni, niin huomio pois ja kehut /palkka siitä, että "jättää" haukkumatta. Eli harjoitusta ja ohjausta oikeaan. Oppivaiheessa ei kannata pahemmin pennun/nuoren olla ilman valvontaa pihalla, koska silloin pääsee helposti "itseään toteuttamaan" ja se on aina takapakkia.
Jos haukkua alkaa, niin määrätietoinen(ystävällisesti mutta tomerasti) kielto, ja kun lopettaa niin taas hiljaisuudesta kehut/palkka.
Noin meillä on hyvinkin vahtivat koiratkin oikeaan oppineet :)
Huomioimattomuutta en tuontyyppisissä toiminnoissa kannata. Haukkuminen itsessään kun palkkaa jo koiraa ja kiihdyttää. Ja mitä tyypillisempi haukkumaan, sen herkemmin se sieltä tulee lähtemään, jos se sallitaan. - Näyttelyt on hyvä esimerkki, jolloin massavuus sotketaan läskiin...
Tahallaan tai ei, siinäpä kysymys. Näyttävyyttä kun sillä tunnutaan hakevan.
Tynnyrimäinen tuskin kuuluu minkään olla. Rungoltaan "pyöreä" sitten eri asia. Eli pitää olla selvä ero tuontyypin roduilla litteärunkoisempaan.
Varsinainen tynnyrimäiseltä näyttävyys tulee useinmiten liiasta läskistä.
Eläinlääkärillä kun käy, niin on ihan hyvä kysyä mielipidettä. Sanoo kyllä kriittisesti mielipiteensä koiran kunnosta. Jos vaan uskaltaa :D
Itse kun menen, ihan penturokotuksillakin jo, mielenkiinnostakin kysyn mielipidettä.
Itse olen harrastanut jokusen vuosikymmenen ns. massiivia isoja rotuja. Jotka siis rungoltaan on niitä pyöreä kylkiluisia. Helposti hätäisellä silmäyksellä, varsinkin koirattomat voi ne nähdä lihavina, jos ei ole nähnyt muita kuin kapeampia rotuja.
Olikohan tuossa kuvassa oikea bullmastiffi vai joku sekarotuinen. Jos ensimmäistä, niin ei kyllä kovin edustava rotunsa edustaja muuten. - "se on tää kropan malli" Tuo pitää paikkansa. Ihan samoin kuin massa sotketaan läskiin. Tosin se sanottakoon, että ns.pyöreäkroppaset voi hämätä suuntaan jos toiseen. Mutta kyllä niistäkin ylimääräisen erottaa, jollei muuten niin tunnustelemalla.
Minusta se vanhan kansan neuvo on ihan pätevä vieläkin, että kylkiluut ei saa näkyä, mutta tuntee helposti.
Tosin esim. juuri mastiffityyppisillä massaroduilla siinä päällä on erilaista tuntumaa, kuin esim. "kuivilla" vinttikoirilla.
Jos aloittaja siis epäilee selkeää alipainoa, niin voisi ottaa vaikka kuvan, ja käydä näyttämässä paikalliselle eläinsuojeluvalvojalle.Se, että on huolissaan, ei koskaan ole huono asia, koska kaikkea sitä on valitettavasti...
Minua myös kiinnostaa rotu, jos ehkä siitä voi jotain oletusarvoa ikään peilaten tehdä.
"ja jos koiran kipon..." Itseasiassa voi olla. Kaikki koirat ei pysty syömään suuria määriä kerrallaan, kuten toiset voivat. Eli koira voi olla kylläisen oloinen syödessään, mutta saada kuitenkin liian vähän ravintoa tarpeeseensa nähden ylipäätään. - Minähän sanoin jo eka viestissä " Jos syö riittävästi..." ;)
Mutta oma mielipide ylipäätään on tuo kaksi kertaa ja perustelut myös siihen.
1 vuotias yleensä suhteessa syö vielä aika paljon myös, joten siksikin minusta ei ole pahitteeksi ruokaa jakaa.
1 vuotiaalla suolistokaan ei ole vielä niin "vahva", kuin aikuisella, joten en rasittaisi sitä isolla määrällä kerrallaan. Vatsavaivat ei myöskään heti oireile, vaan saattaa alkaa vasta sitten näkyvästi, kun suolisto on jo päässyt huonompaan jamaan.
Mutta kukin tavallaan :)
Kunhan aloittajankaan tietämä koira ole hänen nimimerkkinsä mukainen. - Kuten jo vastasin, suolistolle usein parempi.
Itsekkin tiedän niitä koiria, joille ruuan jakaminen kahteen poisti ruuansulatusvaivoja. On myöskin niitä koiria, jolla on ns. tyhjänvatsan vaivoja.Eikä ole siis millään lailla riippuvainen mitä syö.
Koirat on hyvin yksilöllisiä. Samankokoiset koiratkin voi syödä toinen vähemmän, joku taas hyvinkin paljon. Ja varsinkin paljon ravintoa tarvitsevalle se ruuan jakaminen on monesti parempi, kuin kerralla iso määrä.
Ei siis ole siitä kyse jaksaako vai ei. Jos jaksamisesta puhutaan, niin minullakin on ollut koiria, jotka olisi jaksanut syödä itsensä vaikka puhki :D - Ei tuohon voi suoraa vastausta antaa, että mitkä eniten ja mitkä vähiten. Sellaista tutkielmaa kun ei ole tehty :D
Mutta ryhmistä voi sanoa, että esim. laumanvartijat, isot molossit, puhtaat seurakoirat ja monet terrikät. Mutta ryhmissäkin on toki erityyppisiä.
Ja helpompia taas palveluskoiraroduista /paimenkoirista. Mutta samoin näissäkin, monenmoista löytyy kuitenkin.
Rotujen JTO:sta saa paljon tietoa ja osviittaa.
"Onko niin..." Ei tähänkään voi suoraan vastata. Koska pakettiin kuuluu kaikki luonteenpiirteet ja rotuominaisuudet. Myöskin se, mikä jollekkin on vaaativa tai vaikea piirre, toiselle se taas ei ole.
Mutta jos nyt pitäisi sanoa jompikumpi helpompi, niin itse sanoisin, että miellyttämishaluisempi ehdottomasti. - Edellisessä vastauksessa jo pointteja tulikin...
Eli on kyseessä rodut, joita ei ole tehty toimimaan kiinteästi ihmisen kanssa. Tulee siis geenipuolelta eli mihin on tehty ym. Hyvä esimerkki mainitut laumikset. Taistelukoirataustaiset samoin, kuin myös puhtaasti seurakoiraksi tehdyt, joilla ei ole jalostettu halukkuutta toimimaan ihmisen kanssa, riittäviä ja riittävää viettikestävyyttä siihen ym. Ja usein voi puhua myös ns. vähemmän laumaviettisistä roduista.
Arki sujuu ihan ok. Riippuen rodusta, niin jos/kun on jotain vaativia piirteitä muuten, niin ne vaan on otettava huomioon ja tiedostettava. Ja tietyt rodut, esim. laumanvartijat, olosuhteet pitäisi olla niille potentiaaliset.
Ja mitäkö voi opettaa? ihan samat kuin muillekkin. Erot tulee vaan, kuten yleensäkin, motivoitumisessa (eli tarvii paljon enemmän.) Jos puhutaan ihan tottelevaisuuskoulutuksessa, niin viettikestävyys on heikompi ja pakotteet ei pahemmin toimi, päinvastoin useinmiten. Eli koulutuksessa kannattaa panostaa positiiviseen vahvistamiseen ja oikeaaan ja hyvään motivointiin.
Mutta karkeasti voi sanoa, että sitä rautalankaa saa vääntääääää paljon enemmän, kuin mielyttämishaluisten rotujen kanssa :D
Peruskasvatuksessakin, ennenkuin koiran saa toimimaan, varsinkin jos halutaan ns. ehdotonta tottelevaisuutta.
Tuosta olen erimieltä, että vaistot vie voiton isännästä. Näin ei pitäisi olla, ja pääasiassa koulutuskysymys, vaikkakin vaativa sellainen. Toki aina eri asia ääripäät, kuten laumikset, varsinkin rodut, missä on vahva geeniperimä.
Mikäkö tarkoitus? Mainittiinkin jo vastauksissa. - Samaa mieltä asdas... kanssa...
Eli selkeät säännöt lasten kanssa. Jos ei onnistu, niin vaihtoehdot laittaa koira pois niiden ajaksi tai kieltä muksuja tulemasta, jos ei tottele. Kyllä tuon ikäiset jo todella ymmärtää. Meillä on aina ollut selvät säännöt, miten koirien kanssa ollaan, ja hyvin ne säännöt on mennyt vieralle kersoille päähän, Kauniisti, mutta "tiukasti" vaan asiat esittää.
Ei kannata ottaa riskejä koiran kanssa, jos homma ei toimi, ettei käy mahdollisesti köpelösti.
Koiralla on myös oikeus siihen, ettei sitä turhaan stressata.
Koiralle voi opettaa oman paikan, jolla odottaa nätisti. Luvan saatuaan, kun tilanne on rauhoittunut, voi tulla. Jos koira ei pidä vieraista, nin silloin vieraat jättää sen rauhaan. Ja se on tehtävä vieraille selväksi. Jos kiinnostaa, mutta epäilyttää, niin koira saa tehdä aloitteen. Riippuen koirasta, niin voi puolihuolimattomasti (ei siis tehdä numeroa) ohimennen rapsuttaa tai antaa jotain herkkua, mutta vain jos koira on tilanteessa rento ja sille mieluista.
Koira ei tokikaan saa olla "dominoiva", vaan sille on ystävällisesti, mutta määrätietoisesti tehtävä selväksi, että mitään hätää ei ole, ja ihminen pitää langat käsissä, ei koira. Homma kannattaa tehdä taiten eli mahdollisemman positiivisesti, mutta toki vaatien, ettei koira ala tuntea epäluuloa vieraita kohtaan entisestään.
Itse en antaisi rymytä minkään "saaliin" perään. Nostaa ihan turhaan kierroksia, ja on riski, että koira lähtee joskus käsistä. Itse myös haluan, että muut elikot saa olla totaali rauhassa.
On paljon harastuksia, mihin koiran vietit ja toimintatarmon voi kohdistaa. Vaikka esim. verijälki. Rauhoittavampaa toimintaakin.
Sekarotuisten kanssa oletusarvo luonteista on aina suurempi kysymysmerkki, kuin rotukoirien, joilla on rotuominaisuudet paremmin selvillä.
Itse harrastan vahtivia/puolustavia. Mutta en kyllä anna niiden itseään toteuttaa, saati siihen opastaa millään muotoa. Sisimmässä se saa olla, mutta vaan "pinnan alla". Minä pomona kuitenkin olen se, jolla noista asioista on vastuu ja kun koirat tietää sen, niin ne vältyy myös turhalta stressiltä...
Eri asia on sitten esim. laumanvartijat. Mutta niitä ei pitäisi ottaakkaan, kuin vaan optimaalisiin olosuhteisiin. - Määrä ja miltä koira näyttää ratkaisee. Jos syö riittävästi kerralla ja näyttää hyvältä, niin ok.
Itse kyllä suosin kahtakertaa päivässä. Ei tarvi ahtaa kerralla niin isoa määrää, ja saattaa olla suolistolle siten parempi. Varsinkin isoilla ja raskailla , ja roduilla, joilla vatsalaukunkiertymää, niin ehdottomasti parempi.
Se sitten, jos koira itse valitsee vaan yhden kerran, niin se on sen päätös sitten.
Useat yksivuotiaat on vielä todellakin kehittyviä, ja saattaa syödä suhteessa aikuiseen hyvinkin paljon/tarvita paljon. Joten tuonikäisen ruuan ilman muuta jakaisin kahteen. - Minusta hihut on hyvinkin mielenkiintoisia luonteeltaan. Reippaita ja rohkeita. Se sitten taas, jos huonosti käyttäytyy on vain ja ainoastaan narun yläpään vika, ihan samoin kuin muissakin roduissa, ja ihan koosta riippumatta. Valitettavasti on myös ollut muotikoira, joten tokihan sitä kautta myös sitten tullut monenmoisia epätyypillisiä ja huonoja luonteita. Mutta ei se mikään rotuominaisuus ole...
Ja ei, hihut ei todellakaan ole yhtä helppo kouluttaa, kuin helpommat rodut (mikä tahansa).
Kyllä se vaan on ihan eri kouluttaa jotain ihmisen kanssa toimiman jalostettua rotua, kuin esim. itsenäiseen työhön tehtyä tai vähemmän miellyttämishaluista rotua. - Joko aloittaja on rekkarit saanut? Jos ei, niin soita itse ihmeessä sinne. Kyllä siellä kerrotaan, mikä on homman nimi.
Itselleni tuli alle viikossa, omakoiran kautta tehtynä. Mutta jos tekee vanhanaikaisesti, niin saattaa kestää jonkinverran kauemmin - Ihan normaalia. Koirahan on vasta ihan vauvakoira...
Pidätyskyvyn muodostuminenkin on ihan yksilöllistä. Toisilla se voi mennä vaikka ihan johonkin ysikuukauteenkin asti, joskin harvinaisempaa. Ja toki sekin ottaa aikansa, että pentu edes oppii tajuamaan mitä siltä vaaditaan. Eli nyt malttia peliin. Ei kyse siis ole mistään haluamisesta.
Joskus aineenvaihdunta on myös vilkkaampaa, niin enemmän pissittääkin. Jos pentu nukkuu, on rauhallinen, niin ei hätäkään välttämättä ole niin usein (esim. yöllä).
Pentu vaan ulos aina herättyä, syötyä ja leikin välissä. Ja noidenkin välissä, jos tarve vaatii. Määrätkin on yksilöllistä. Toiset tarvii enemmän toiset vähemmän.
Ei tarvi siis olla mitään tulehduksia. Mutta toki tarkkailla kannattaa, oirehtiiko jotain ym.
Itse kyllä kehun aina, kun tarpeet tulee ulos. Ja makupala, jos vaan on taskut ladattu. Samalla käytän "pissisanaa" Kehutkin yksilöllisesti, ettei liikaa riehaannu, ja vasta kun on lopettamassa, ettei lopeta kesken innoissaan :D - Viimekädessä ei voi sanoa varmaksi näkemättä. Ja sekin auttaa, jos tuntisi koirat.
Voi olla ihan rauhoittelua kiihdyttävissä tilanteissa.
Voi olla sijaistoimintaa, kun koira on tilanteissa epävarma jostain syystä.
Mutta voi olla jonkinsortin "pehmeää" dominointiakin. Ei dominointi aina ole "dynaamista". - Ulkomainen tarkoittaa siis ulkolaista, ei tänne rekattua tuontia. Jos tänne on jo rekattu ja kaikki koiralla siis "kunnossa", kun on rekattua saanut, niin ihan sama, kun olisi kotimainen.
Onko kasvattaja tehnyt ilmon omakoiran kautta? Jos ei, niin rekkaus voi kestää vähän kauemmin.
Aina voi soittaa suoraan kennelliittoon, niin itse kuin kasvattajakin, ja kysyä missä vaiheessa rekkaus on ;)
Itse tein juuri äsken rekkauksen omakoirapalvelun kautta, joten saapi nähdä, koska rekkarit tulevat. - Etälamauttimen kanssa ihan samaa mieltä.
Ei kukaan tiedä tosiaan, kuinka kauan joku koira on autossa ollut.
Ja aika tyhmää verrata aikuisten ihmisten autossa oloon ja koirien. Ihminen pääsee ihan itse pois, jos tarvis. Koira ei. Eiköhän siinä ole pikkasen eroa...
Koiria on kuollut kuumaan autoon, ja vaikka ei niitä montaa olisikaan, niin lämpöä on saanut liikaa, josta seurannut oireita. Ei noista asioista turhaan todellakaan toitoteta joka vuosi...
Ja kyllä täällä etelässä oli jo keväällä jokusiakin ihan reippaita lämpöpäiviä (25 astettakin).
Koiran lämmönsietokyky on myös erilainen kuin ihmisillä. Ja siinäkin eroja, toisilla huonompi kuin toisilla.
Ja parempi se on, että vaikka ennen liikaakin puututaan, kun jätetään liian myöhäiseksi...