waskihanska

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa.
- Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä.
- Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa.
¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin.
- Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado.
- Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee.
O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu.
- Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan.
- Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa.
- Siis:
o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina.
Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia
- Periaatteessa sairaala-asetelman verkoston kohdalla täytyy vaatia valtiojohtoa vastaamaan kysymykseen: "Velvoittaako ministerivala kohtelemaan kansakunnan kaikkia väestöryhmiä ja valtakunnan kaikkia alueita tasapuolisesti?" Eikö ihan jo rehti moraali edellytä sitä, että kaiken kansan ja koko maan asioista huolehditaan oikeudenmukaisesti?
- Häkämyrkytyksiä ja häkään kuolemisiakin on aikojen saatossa sattunut. Varovainen pitää olla. Lämmitän itsekin yli 60-v. vanhan rintamamiestyyppisen talon pönttöuunia varsinkin kovemmilla pakkasilla ja säästän sähkölaskussa. Kun uunissa on vielä pikkuisen hehkuvaa hiillosta jäljellä, niin otan metallikauhalla uunin tyhjäksi tuhkasta ja vielä jonkin verran hehkuvista hiilistä ja metalliseen tuhka-astiaan laitettuna vien sen tuhkasankon ulos kivipatiolle turvalliseen paikkaan jäähtymään. Sitten tyhjennän tuhkasankon isompaan tuhkatynnyriin. Tällä menettelyllä saan pönttöuunin pellin kiinni vähän aikaisemmin verrattuna siihen, että jäisin odottelemaan pienimpienkin hiilenhehkujen siitymistä kokonaan.
- Käännekohtana, kulminaatiotuokiona, Ukrainan tilanteessa oli heti presidentti Janukovitsin syrjäytymisen jälkeen uuden Ukrainan hallinnon julistus, jolla ukrainankieli tehtiin maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Samalla syrjäyettiin venäjä maan toisena virallisena kielenä, vaikka venäjänkielistä väkeä on maassa ja erityisesti Donetskin, Luhanskin, Harkovan ja myös Dnepropetrovskin oblasteissa kaikkiaan miljoonittain. Se kielijulistus aiheutti jyrkän vastareaktion niin Ukrainan venäjänkielisen väestön keskuudessa kuin Venäjälläkin. Siitä edelleen tilanne eskaloitui Venäjän operoimiseen Krimillä ja siihen oli "pätevänä" perusteena Sevastopolin sotilastukikohdan aeman turvaaminen Venäjän etujen näkökulmasta katsottuna. Ja edelleen seurasi aseellinen konflikti Donetskin ja Luhanskin oblasteissa. Samoin Odessassa Krimin länsipuolella oli konflikti kärjistymässä, mutta se päättyi Ukrainan uuden hallinnon voitoksi. Siis erityisen kojhtalokkaana typerehtimisenä oli Ukrainan uusien vallanpitäjien kielipolitiikka.
- Tuula Haataisen "helmat hampaissa"-lausahdus saattaa hyvinkin jäädä elämään pitkä-ikäisenä luonnehdintana ja varsin mieleenjäävä ilmaus se onkin. Yhtä värikästä sanankäyttöä olemme saaneet kuulla turhan harvoin. Toki mieleen tulevat mm. Paavo Lipponen ja Timo Soini sekä nykyinen pääministerimme kakkaroineen.
Hupaisaa on arvioida vaikkapa meidän miespuolisia Nato-jäsenyyden puuhastelijoitamme hameeseen tai mekkoon sonnustautuneina, sillä eiväthän he muutoin voisi helmat hampaissa rientää hankkiutumaan Nato-sulhon suosioon Suomi-neitokaisen nimissä.
Mitä tulee sitten asekaupan käyntiin sinänsä, niin sen jutun juuren pohdiskelussa pitäisi arvioida kaupattavien aseitten käyttäjien tarkoitusperiä. Milloin myytävät aseet tulivat "hyvään käyttöön"? Kyllä me suomalaisetkin olisimme mielellämme hankkineet kättä pitempää esim. talvisodan aikana miltei mistä tahnsa, jos ylipäätään lisää pyssyjä olisimme jostain saaneet. Mussolinin Italia myi meille arsenaalia, mutta silloisessa maailmanjärjestyksessä Hitlerin natsi-Saksa oli Moskovan liittolainen ja esti Italian avun suoran Suomeen saamisen. - Kyllä persimon on ihan suun mukaista lisuketta ruokavalikoimaan. Vasta viime vuoden puolella sitä tuli kaupan hyllyltä poimuttua ja kokeiltua. Kovan oloisen kuoren olen ohuena siivuna leikannut pois. Tosin harvakseltaan persimoneja on tullut laitettua ostoskoriin. Onhan siellä kauppojen valikoimassa nykyään runsaasti monenlaista tarjontaa eikä kaikkea tule edes kokeilleeksi. Ulkomaista tuontitavaraa siinä valikoimassa on paljon, mutta sekin on oikeastaan suhteellinen asia. Jossain isommissa maissa kuten vaikkapa USA:ssa ja Venäjällä tai Kiinassa joku parin tuhannen kilometrin etäisyys mahtuu kotimaisuuden välimatkahaarukkaan. Sinänsä tietysti on paikallaan hyödyntää pääasiallisesti kotimaista suomalaista tarjontaa. Silti ei toinna kantaa synnintuntoa persimonin silloin tällöin ostamisen vuoksi.
- Jäämeren rannikolle suuntautuva rautatie voisi suuntautua Norjan puolella Suomen läntistä rajaa myötäillen jonnekin Altan suuntaan tai sitten Inarin järven jompaa kumpaa puolta linjaten Kirkkoniemelle. Mahtaisiko kummassakaan tapauksessa Norja suhtautua myönteisesti suomalaisten pesiytymiseen Ruijan rantamille? Taustana sopii muistaa se fakta, että Norja on päämäärätietoisesti pyrkinyt häivyttämään ja hävittämään suomen kielen rantamillaan ja siinä projektissaan varsin perinpohjaisesti onnistunutkin. Saattaisi olla niin päin, että Murmansk on sen verran iso kaupunki, että siellä suomalainen ja suomenkielinen yhteisö ei venäläisten mielissä "tuntuisi missään", vaan voisi asettua aloilleen ja elää kaikessa rauhassa.
- Lyhyellä aikataululla ei ainakaan Suomenlahden alitustunneli toteudu eikä ala yhtään mitään liikennettä vetämään. Saattaapi aikojen kulku edetä niinkin, jotta itänaapurissamme valta kerkiäisi vaihtumaa kenties jopa useampaankin kertaan ennen tuota tunelihankkeen realisoitumista. Toisaalta saahan sitä suunnitella, kun vain joku höveli maksaja löytyisi. Ainakaan minä veronmaksjana en tykkää laitettavan yhtään ainoata verocenttostani tunneliprojektiin upotettavaksi. Savon puolessa kuulemma tuumaillaan, jotta valmiiksi suuniteltu olisi tekemistä vaille valmista.
Itä-Lapin kuntien esilläpitämää Murmanskin suunnan rautatieliikenteen linjauksen liikennettä koskevat samat EU-paragrafit kuin Vitebskin-Minskin ja Pihkovan-Vilnankin reittejä koskevia pelisääntöjä löytyy.
Rohkenen arvioida erittäin todennäköiseksi sen mahdollisuuden, että Venäjän nykyinenkin Putin-johtoinen hallinto suhtautuisi mitä suurimmalla myötämielisyydellä ajatukseen, jonka mukaan me suomalaiset alkaisimme hyödyntää Venäjän jo olemassolevia rautateitä yhteyksissämme niin Murmanskin suunntaan kuin Keski-Eurooppaankin. Pahimpana toteutuksen esteenä lieneekin täällä meidän koti-Suomessamme vallitseva ilmapiiri, jonka mukaan Suomenlahden tunnelia ajetaan käärmeenä pyssyyn ja sen mammuttiprojektinhan jo valmiitten junaratojen hyödyntäminen ilman muuta vaarantaisi. - Saksa himoitsi Petsamon nikkeliä ja siihen natsien valtakunta olisi päässyt käsiksi, jos toveri Stalinin puna-armeija olisi Suomen vallannut niin kuin päämääränä oli Talvisodan avulla tapahtua. "Molotovin - von Ribbentropin"-sopimukseen liittyi se, että Neuostoliitto olisi luovuttanut Petsamon nikkelin saksalaisille. Silloinen Suomi ei sopinut Saksan kuvioihin, koska meillä täällä haluttiin kunnioittaa kaivossopimusta kanadalais-brittiläisten kanssa. Svinhufvud ei Stalinin kanssa seurustellut.
Luonnollisesti Suomenlahden tunneli ilmaantua tupsahti mukaan juttuun, kun liikenteen yhteyksistä tuumailua harrastellaan. En ole tietoinen Viron enkä muidenkaan Baltian maitten nykyisestä raideleveydestä. Siellä ilmeisesti on ideaa samasta raideleveydestä Saksan kanssa. CCCP-valtakunnan ja Lokakuun rautateitten aikaan Baltian raideleveys oli sama kuin muuallakin Neuvostoliitossa. Pitkäänkös sitä nyt raiteita kangettaisiin entistä kapeammalle, kun toimeen tartuttaisiin.
Meiltä Suomestahan olisi jo valmiina parikin selkeää raideliikenteen vaihtoehtoista reittiä etelään päin, mikä seikka selviää helposti karttaa katsomalla. Pietarista on tarjolla reitti Vitebskin-Minskin kautta Puolaan ja edelleen Saksaan. Toinen ratalinja on Pietarista Pihkovan-Daugapilvsin ja Vilnan kautta Puolaan sekä edelleen Saksaan. Nämä olisivat siis valmiita ratayhteyksiä, mutta niitä tuskin ollaan innokkaita hyödyntämään meillä Suomen taholla, koska se Suomenlahden "Moolokin kita"-tunneli rahanreikänä on kaavailuissa etusijalla.
Sinänsä jokainen näkökykyinen ihminen (Homo sapiens) kykenee karttaa vilkaisemalla havaitsemaan ja aivoillaan hoksaamaan, että Suomi ei ole mikään saari, mikä nimike lienee yleensä ymmärrettävä joka puolelta veden saartamalle maa-alueelle. Tahallisen demgogista ja propagandistista politikointiahan se Suomen luonnehdinta saareksi on. Meitä on moneksi ja motiiveja kyllä piisaa. - Julkisen systeemin ylläpitämä järjestelmä olisi aivan kelvollinen terveydenhoidon organiseeraamisen perusta. Jos siihen sitten nivellettäisiin onnistuneella tavalla yksityistä sektoria, niin mikäpä siinä. Sipilän hallituksella alkaa etsikkoaika huveta vähiin tilanteen "luovien ratkaisujen" tekemisen osalta. Luovat ratkaisut tarkoittaisivat joustamattomasta yksioikoisuudesta luopumista. Muutamissa maakunnissa tarvittaisiin joustavaa järjestelmän rakentamista yhteen paikkaan keskittämisen sijasta. Kun kerran Lapin maakunnassa on ilmiselvä tarve oman erikoisterveydenhoidon sairaalalle lähellä alueen asukkaita eli Kemin keskussairaala on viisasta säilyttää pysyvästi toimivana erikoisterveydenhoidon paikka. Olkoon nimenä sitten vaikka jokin muukin kuin keskussairaala, jos se semmoinen ei Sipilän hallitukselle sovi. Rovaniemen puolestaan olisi syytä luopua ylivaltahegemonialistisesta sanelupolitiikasta, sikäli mikäli semmoista on ilmapiirissä vaikuttamassa. Sama resepti pätee yhtä hyvin Kymenlaaksolle. Kotkan on typerää päsmäröidä Kouvolaa kyykyttämällä. Kahden keskuksen hyväksyminen olisi ainoa järkevä lähtökohta. Erikoisterveydenhoidon monipuolisten palvelujen pysyvä tarjonta on välttämättömyys sekä Kouvolassa että Kotkassa. Jos Kotkassa ei tätä haluta hyväksyä, niin siitä seuraa Kotkan ja Kouvolan jo ennestäänkin huonojen "diplomaattisten suhteitten" haitallinen myrkyttyminen todella pitkälle tulevaisuuteen. Ja Sipilän hallitus sen kuin levittelee käsiään.
- Merilappilaisten eilen valitsema linja antaa toivoa myös monelle muulle tienoolle tässä tasavallassa. Niin myös täällä Kouvolassa, jossa aluesairaalaa ollaan alasajamassa ja erikoissairaanhoitoa keskitetään 50 kilometrin päähän Kotkan keskussairaalaan. Synnytykset on sinne siirretty jo aikaisemmin. Kouvolan väestömärä on 85.000 eikä Sipilän hallitus korvaansa lotkauta aluesairaalan säilyttämisen puolesta. Vastuuministerit (ensin Rehula ja nykyisin Saarikko) ovat piileskelleet maakunnan nimikkeen takana eivätkä katso asian kuuluvan mukamas laisinkaan Suomen hallitukselle. Äskettäin Kouvolan Sanomissa oli laajahko juttu sosiaaliministeriön johtaja Kumpulaisen ja hallintoministeri Vehviläisen visiitistä Kouvolassa. Ministerillä oli ollut kova kiire seuraavaan kokoukseen Helsinkiin. Kumpulainen puolestaan oli vertaillut tilannetta Loimaan ja Varkauden tilanteisiin. Loimaalla on noin 16.000 asukasta ja Varkaudessa noin 22.000 asukasta. Täällä Kymenlaakson terveysasioita hoitavan Carean hallinnossa Kotkan suunta voittaa toistuvasti äärimmäisen niukalla ääntenenemmistöllä kaiken keskittämisestä Kotkaan. Esille on nousemassa myös täällä vastaava toimintamalli kuin on siellä Länsi-Pohjan, Meri-Lapin alueella. Minun mielestäni vielä parempi järjestely olisi julkisen vallan ylläpitämä systeemi, mutta se ei näy käyvän päinsä meidän yhteisiä asioita hoitavalle Sipilän halitukselle.
- Kun sinä arvoisa "Estetiikkaakehiin"-kirjoittaja olet sillä kannalla, että "Ehkä tähän aiheeseen ei kannata rotuja sekoittaa,...", niin minulla on kunnia todeta olevani täysin eri mieltä sinun kanssasi. Nimen omaanhan Pirkko Arstila itse nosti tikunnokkaan suomalais-ugrilaisen olemuksen eli siitä ei pääse luiskahtamaan minnekään takaviistoon, jotteiko sillä lausunnollaan Pirkko A. olisi edennyt rotu-uskon alueelle.
Lienee paikallaan todeta, että kieliryhmälliseen suomalais-ugrilaisuuteen ei sisälly rodullisuutta, vaikka ikään kuin itsestäänselvyytenä semmoinen lataus usein suomalais-ugrilaisuuteen kytketään. Tietysti me supisuomalaiset olemme saaneet erilaisia perintötekijöihin kuuluvia ominaisuuksia, kun olemme onnistuneet lisääntymään sen verran, että meitä on viitisen miljoonaa ja jos ulkomailla asustelevat suomalaiset tilastoidaan mukaan, niin enemmänkin. Jopa meidän usein itseään parempana rotuväkenä pitävät ruotsinkielisemmekin paljastuvat suurelta osaltaan muutaman sukupolven takaisen rapsuttamisen tuloksena suomenkielisen väen jälkeläisiksi, joitten nimi on vain muutettu esim. kirjureitten toimin hienouden vaatimaan muotoon.
Jos Pirkko A. on todellakin sitä mieltä, että ihmisen ulkoisen olemuksen nojalla ihmistä voidaan arvioida esim. suomalais-ugrilaisen perimän hedelmäksi, niin esitän syvän äimistykseni. Hänen suorittamansa luokittelu antaa perustellun aiheen aprikoida hänen oman sielunelämänsä ja tietotasokkuutensa laatuluokkaa. Tässä yhteydessä tulee vastustamaton houkutus viitata niihin näkymiin, joita me suomalaisetkin, siis suomalais-ugrilaisetkin, olemme omin silmin saaneet havainnoida esim. ulkomaitten uimarannoilla, joilla yhteinen aurinko paistaa kaikille ja myös sille runsaalle väelle, joitten punkeruus ja lyhytjalkaisuus on silmin havaittavissa. Eivät he kaikki liene suomalais-ugrilaisia.
Lopuksi haluan esittää määritelmän:
- Kaikilla "Homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Elämässä pärjääminen ja viisaus ei ole riippuvaista jalkojen lyhyydestä tai ulkoisen olemuksen muistakaan muotoseikoista. - Erityssairaanhoidon kohdalla SOTE-operaation yhteydessä ollaan tekemässä ankaran radikaalia keskittämistä. Huomio kohdistuu enemmälti etsimättä enen muuta meillä varsin lähellä asiakkaita, erityissairaanhoitoa tarvinneita ihmisiä, sijainneitten aluesairaaloitten kovakouraiseen kohteluun, karsimiseen. "Uudistajat" tiedotteissaan kertovat, mitenkä laajan päivystyksen kahdessatoista (12) sairaalassa olisi kaikille tarjolla laadukasta hoitoa, jonka väitetään olevan tasa-arvoisesti asiakkaitten ulottuvilla.
Otetaanpa pari esimerkkiä. Kymenlaaksossa kaikki erokoissairaanhoito uhkaa keskittyä Kotkassa sijaitsevaan keskussairaalaan. Pohjoisen Kymenlaakson aluesairaala Kouvolan Kuusankoskella on jo nyt joutunut alasajon kohteeksi. Varsinkin erikoislääkärit ovat kaikonneet ja kaikkoamassa Kouvolasta. Kun aikoinaan Kymenlaakson keskussairaalan paikasta päätettiin, silloin sijaintipaikaksi valittiin Kotka, vaikka se sijaitsee laaksokunnan äärimmäisessä lounaisnurkassa. Pohjoinen Kymenlaakso hyväksyi ratkaisun, koska Kuusankoskelle sijoitettiin aluesairaala monipuolisine erikoislääkäripalveluineen.
Nyt Kotkan dominoimana aluesairaala on lakkautumassa eikä Sipilän hallitus ole asialle korvaansa lotkauttamassa. Kouvolasta on keskussairaalaan Kotkaan matkaa noin 50 kilometriä. Kouvola on Suomen suurin rautatieristeys mm. vaaristen aineitten kuljetuksineen ja Kouvolassa sijaitsevat suuret varuskunnat Vekaranjärvi ja Utti. Armeijalla ei ole Kouvolassa omaa sairaalaansa, joka lakkautettiin noin neljännesvuosisata sitten ja armeijan sairaanhoitotarpeet on siitä lähtien hoidettu tavanomaisen terveysjärjestelmän piirissä. Kouvolassa on edelleen myös merkittävää suurteollisuutta, vaikka Voikkaan ja Myllykosken yksiköt onkin lopetettu.
Toisena esimerkkinä täytyy mainita Kemin keskussairaalan sulkemisuhka. Rovaniemi ajaa määrätietoisesti erikoissairaanhoidon keskittämistä Rovaniemelle ja tasavallan hallitus on ilmeisesti enemmittä miettimisittä lakkauttamassa erikoissairaanhoidon palvelujen tarjonnan Kemissä. Kemissä ja Torniossa sijaitsevat suuret satamat ja suurteollisuutta sijaitsee niin Kemissä kuin Torniossakin eli Torniossa ennen muuta jättimäinen Outokummun terästehdas. Rovaniemelle on maantieteellistä etäisyyttä suunnilleen sata (100) kilometriä. Jos joku arvioisi Kemin erikoisterveydenhoidon lopettamisen samoin kuin Kouvolankin tilanteen olevan menemässä edesvastuuttoman piittaamattomuuden asetelmaan, niin enpä ainakaan minä olisi sitä arviota virhelliseksi moittimassa. - Hoppuillessa "eli"-sanan sijaan tekstiin oli ilmaantunut "ei". Siis Trafi toimii ainakin täällä Kouvolassa samoissa tiloissa katsatuskonttorin kanssa.
- Elokuun alussa kävin minäkin lääkärintarkastuksessa ajokortin vuoksi. Kellotaulu ja sille määritelty aika piti piirtää. Sehän onnistui ilman ihmeempää. Lääkkeistä ja niihin liittyvästä sairaalan diagnoosista minulla oli mukana tiedot paperilla. Tällä kertaa minulta ei vaadittu kahden henkilön vahvistusta ajotaitoni säilymisestä, vaikka viisi vuotta sitten 70-vuotisuuden yhteydessä semmoista vaadittiin. Ainoa miettimisen kohta lääkärillä oli ajokorttisyynin yhteydessä näkö eli silmälasien määräämistä ei ainakaan vielä tällä kertaa lääkäri tehnyt. Lääkärintodistuksen kiikutin Trafille ei katsastuskonttorille. Uusi ajokortti tuli postitse kirjekuoressa jonkin ajan päästä.
- Arvostuksen vähäisyys ilmeni Anjalan liton kohdalla, kun Anjalankosken kaupungin taholta tehtiin postilaitokselle ehdotus 200-vuotiserikoispostimerkin julkaisemiseksi v.1988 Anjalan liiton johdosta. Kaupunki sai kirjallisen vastauksen (siis jo v.1987), jossa mustana valkoisella postilaitos totesi, että Anjalan liiton erikoispostimerkin julkaisemeksi ei ollut riittävästi aikaa eikä materiaaliakaan valmiina. Kieltävän vastauskirjeen allekirjoittajina olivat pääjohtaja Pekka Tarjanne ja postijohtaja Asko Saviaho.
Kun sitten v. 1988 Matti Nykänen Calgaryn olympialaisissa saavutti mäkihypyssä kolme kultamitalia, niin meidän vikkelä postilaitoksemme julkaisi ketterästi erikoispostimerkin kohta siltään eikä aikataulullisista ongelmista sen enempää kuin aihemateriaalistakaan muodostunut mitään ongelmaa. - Ainakaan minä sivullinen tilanteen aprikoitsija en hämmästyisi, jos KymiRingn hankeporukka pyrkisi kaikin voimin lobbaamaan Kouvolan kaupunkia rahoittamaan "projektia" joko suoralla rahalla tai ainakin lainatakauksilla. Siihen viittaa projektipäällikkö Timo Pohjolan hehkuttelu hankkeen siunauksellisuudesta Kouvolalle ja koko Kymenlaaksolle. Siis silti, vaikka rata-alue on Iitissä ja kuten hyvin tiedämme Iitti on hakeutunut Lahden ja Päijät-Hämeen suuntaan sekä päämäärätietoisesti kääntänyt selkänsä Kouvolalle ynnä koko Kymenlaaksolle. Mahdollisen konkurssin "yllättäessä" sitten Kouvolan veronmaksajat joutuisivat maksamaan nurin menneen ratahankkeen velkoja.
- Onhan siitä jo aikaa, kun meikäläinen eli nykyään eläkeläisäijä oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Dragsvikin poikiin tutustuin RUK-vaiheessa. Minä sain heistä varsin myönteisen vaikutelman. Jälkeen päin olen osunut näkemään muutamia silloisia äidinkieleltään ruotsinkielisiä RUK-kavereitani ja hyvin olemme juttuun tulleet keskenämme. Maanpuolustushengenkään suhteen en voi heistä sanoa kielteistä sanaa.
Tässä yhteydessä on paikallaan todeta oma kantani pakkoruotsiin nähden eli kannatan pakkoruotsin lopettamista peruskoulussa ja yhtä lailla virkaruotsin vaatimuksen haluan niin ikään lakkauttaa suomenkielisissä kunnissamme julkisen vallan viran- ja toimenhaltijoitten osalta. Samalla se tarkoittaa ruotsin kielen tutkinnon suorittamisvaatimuksen poistamista korkeakoulujemme ja yliopistojemme tutkinnoista. Aikuisikäisenä voi ruotsin kurssin suorittaa tarvittaessa eli etukäteen silloin, jos henkilö hakee jotain virkaa tai tointa ruotsinkielisessä kunnassa. Tämmöinen kokonaisuudistus avaisi meille äidinkieleltämme suomenkielisille luontevan tilanteen suhtautua ruotsin kieleen yhtenä isänmaassamme puhuttuna kielenä. - Kenraali K.L.Oesch arvioi Kannaksen puolustusta v:n 1944 kokemusten perusteella muistelmissaan ja totesi, jotta "kaikkein pahimman varalle ei oltu riittävästi valmistauduttu asemasodan aikana".
Nykyään olisi hyvä muistaa mm. tuo Oeschin toteamus. Meidän suomalaisten olisi ymmärrettävä pitää kunnossa riittävä maanpuolustuksellinen kelpoisuus pahimman varalle valmistautumiseksi. Mitä se sitten saattaisi olla se varautumisen määrä? Ainakaan yksipuolista ja itse tehtyä aseistariisuuntumista se ei ainakaan ole. Kunpa äänestäjätkin muistaisivat tämän perusprinsiipin vaaliuurnien äärellä. Ylin valtiojohtokin katsoi taannoin aiheelliseksi poistaa maamiinat puolustuksen arsenaalistamme. Nyt hiukan myöhempänä aikana se on luokiteltu sinisilmäisyydeksi ja erehdykseksi.
Vieraan eli ulkomaitten avun saaminen tuskin tulisi toteutumaan ainakaan maavoimien osalta mahdollisen kansainvälisen sotilaallisen konfliktin yhteydessä. Baltian maat ovat siinä suhteessa vielä meitä huonommin varustautuneita. Lieneekö liian pessimististä luonnehtia Baltian maitten puolustusta pelkäksi rekvisiitaksi? Ruotsin kohdalla tulee niin ikään mieleen sama tuumiskelu. Maamiinojen lisäksi meillä on hävitetty valtava määrä muutakin materiaalia jopa panssareita myöten. Kyllä se mahdollinen vihulainen kuulaa tottelisi, vaikka se kuula lähtisi vähän vanhemman sorttisestakin pyssystä. - Aikamoinen ja samalla erittäin hyvä aihe on "ihannevaltion" idean tuumailu. Ajatuskehittelyn lähtökohtana voisi hyvinkin olla Suomeen soveltuvan asennoitumisen määrittely. Miksi pitäisi pohtia "asennoitumisen määrittelyä"? Mielestäni sen vuoksi, koska Suomi on heterogeeninen maa ja pinta-alaltaankin varsin laaja. Maantiedekin tuo kuvioihin mukaan erityisiä faktoja.
Asenteellinen perusprinsiippi halintoalueitten kohdalla voisi olla erilaisuuden hyväksyminen. Valtakunnan tason alapuolella kaikkien alueitten ei tarvitsisi olla pinta-aloiltaan eikä väestömääriltään samanlaisia jonkin tietyn tasamittaisen kennolokerospluunan mukaisia. Monenlaisuus voitaisiin hyväksyä. Eivät esim. USA:n osavaltiot sen paremmin kuin Saksankaan osavaltiot ole yhden ainoan pinta-alan kaavan eivätkä jonkin tietyn kamariteoreettisen väkiluvun määritelmän mukaan tehtyjä. Sveitsissä kantonit ovat keskenään melko erilaisia (joukossa pieniäkin) sielläkin.
Tosiaankin liittovaltiomuoto olisi varsin hyvä valtiomuoto. USA:n Saksan, Sveitsin ja myös mm. Itävallan esimerkkien valossa liittovaltiomuoto voisi tarjota kestävän järjestelmän myös meillä Suomessa.
Katsotaanpa sitten Suomen jakoa "osavaltioihin" tai "maakuntiin" hiukan lähemmin. Järvi-Suomessa vesistöt ovat olennainen maantieteellinen fakta ja siellä voisi pirstaleisessa maantieteellisessä maisemassa olla hiukan toisenlainen aluejako kuin Salpausselän eteläpuolella ja Länsi-Suomessa. Pohjoisessa Suomessa taas olisi otettava huomioon vähäisen väestötiheyden ja pitkien etäisyyksien vaikutus.
Katsotaanpa, miten sote-hankkeen alueelliset jaot ovat onnistumassa käytännössä. Kymenlaaksossa on vaikea tilanne, kun keskussairaala on ainakin tähän saakka sijainnut maakunnan äärimmäisessä syrjäreunassa Kotkassa ja nyt sille ilmeisesti tuleva jatkostatus olisi tarkoittamassa Suomen kymmenenneksi suurimman kaupungin Kouvolan terveyspalvelujen kohtalokasta heikentämistä, kun Kotkaan keskittäminen on alkamassa toteutua. Muuallakin kuin Kouvolassa on tapahtumassa terveyspalvelujen tason laskua aluesairaaloitten listimisen seurauksena.
Ei ole suinkaan millään tavalla yhdentekevää, olisiko sote-maakuntia 18 vai esim. 12. Voisi niitä olla enemmänkin kuin 18 maakuntaa. Jos maakunta-nimike ei sitten olisi sopiva, niin keksitään jokin muu ja parempi nimike. Jos esim. Kymenlaaksossa Kouvola alkaisi kärsiä Kotkaan keskittämisestä, niin mikäpä estäisi sitä, että Kouvolasta voitaisiin tehdä oma alueensa. Kymenlaakson ohella alueellisia ongelmia on muuallakin. Onko pakko yhdistää Kemi-keskeinen Meri-Lappi Rovaniemi-keskeisen muun Lapin yhteyteen?
Sote-hanke on tänä aikana niin keskeinen hanke, että sitä sopii hyvin tarkastella, kun esillä on jopa ihannevaltion malli. Ihannevaltiossakin terveyspalvelut ovat mitä olennaisinta asioitten hoitoa. Ja soten toinen osahan on sosiaalitoimi, joka ei ole ollut nyt esillä niin paljoa kuin terveyssektori. Ihmisten, suomalaisen kansan yhteisten asioitten hoitamisen systeemistä olisi kyse ihannevaltiossakin. - Suoran televisioinnin dokumentaarinen merkitys on joka tapauksessa siinä, etä esim. äskeisen valtiomiesten tiedotustilaisuudessa saatiin tallennettua presidentti Putinin venäjänkielinen puhe ja sitähän on mahdollista suomentaa nyt myöhemminkin niin, että kaikki ilmauksien vivahteet koetetaan siirtää jälkeen päin suomenkieliseen mutoon mahdollisimman täsmällisesti. Suoran televisioinnin tilannetta saattaisi kuvitella kommentoitavan kohteliaan suvaitsevaisesti. Tulkin välillä lausumat ääntelyt nyt eivät ole maailmaa mullistava ilmiö.