laahaavat askeleet kissat nukkuvat sohvalla kaikki nukkuvat, minä valvon idea hukassa, vereni kiehuu tupakka rauhoittaa savu kiertelee ilmassa tehden kuvioita maaliskuu lopuillaan mietintä päättyy parempi pyyhkäistä pei…
Tässä olen seison vierelläsi olen odottanut ehkä joskus me olemme ja me rakastamme
unettomat yöt päivät sekaisin puurokattila palaa pohjaan sanat eivät kohoa ilmoille kuu ei loista tulivuori purkautuu
Maisemat muuttuivat ja rakkaus jokapäiväinen joskus se sykähdytti ujon pojan huomasin ja hän kai minut, otaksuin Päivät pitenivät ja illat pitenivät sekä yöt lyhenivät aivan hirveesti Silloin me toisemme, siinä sanoimme…
olen iloinen sinut tunnen sinä vierelläin, sinä olet minun rakkain nyt voin vain sanoa, rakastan sinua aina
meren aallot pyrskähtelevät silmilleni olen saarroksissa kaikesta pois tässä vielä sanat sanon sinulle rakastan ja aina tulen rakastamaan sinua
sanat pyrähtelevät eteeni hahmottelen niitä mielessäni syntyy ensimmäinen runo rakkaudesta ei koristeita ei hellittelysanoja siinä on suuri rakkaus sinä
teeskentelisinkö sinulle ? en, se ei kuulu minun tyyliini olen se, mikä olen salaisinko sinulta jotakin ? salaan tietysti, se antaa väriä meidän elämäämme mielistelisinkö sinua ? mielistelyä en ole oppinut elämäni aikan…
rakkaus on tie kuljen kanssasi matka jatkuu sanoja on paljon kuiskaus sinulle tänään, huomenna tämä on oikea romanssi, meidän elämästä
kulki tiellä kuusi keltaista pienen pientä tipua yksi tipu kurkisteli ruohikon takaa toinen tipu kukan sisältä tiiristeli kolmas lauloi lauluaan pääsiäinen tulossa on muut tipuset kuorossa piipittivät
niskojaan nakkeli, ei halunnut tulla esiin ärsyyntynyt, niin ärsyyntynyt toisteli sanoja, ei auennut idea kasvamaan niin se karkasi nurkan taakse yksi vilahdus ja pölypilvi jäi muistoksi sellainen se, se runon poikanen
Sinä olet jossain rakkaus on jossain sinä siinä lähellä rakkaus on, joka kutsuu alku sinne, mikä ei koskaan lopuun.
tässä olen minä, en osaa mielistellä siis olen ihan tavallinen ihminen heii, olen olemassa tässä olen, mutte sin ä et huomaa minua
jälleen, palaan kuuntelemaan luonnon ääniä rakkauteni sinuun ei koskaan vähene, se kasvaa ja lentää taivaalla pysähdy ja kuuntele hiljaisuus, tässä se on vieressä sinä ja minä
menneisyyden ikkuna kurkistus sinne, laitan sen nopeasti kiinni toinen ikkuna, tämä päivä paljon uutta aloitan tyhjästä, lisään sanoja runooni, tyydyn siihen kolmas ikkuna, huominen sen ikkunan jätän avaamatta se on tul…
Jokainen sen tuntee kohdallaan minä tunsin ja hänkin tunsi Jossain hepreassa me oltiin ja siksi etsin vieläkin, sitä kaikkea mitä me koettiin ja miten me taisteltiin, minkä kaiken puolesta kaikki taistelee lopuksi sanon…
kukaan ei voi tietää milloin rakstuu olen hukassa
vihaa ja katkeruutta en ymmärrä, anna ajan koskettaa rakkaus, kaunis haihtui lentämään
suruun takertunut eksynyt ihminen autiot talot sielusta se lähti ei sanaakaan kilpikonna selällään rakkautesi voima on suuri katse kirkastuu ei kyyneleitä pysyn tässä lähelläsi
rakkain, sinä minulle ajatukseni annan sinulle ja rakastan, sinua nyt menen piiloon, ja sanon sinun kanssasi, nyt ja aina tahdon, olla ja pitkittää tätä tilannetta, mutta haluan, vielä, sinua, hetken rakastaa...
