yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Kiva kuulla, että on oikein kaivattu :) Ihan kuin mä muistaisin jopa, että olisit joskus kertonut, että tuo on soittoäänenäsi puhelimessa. Mulla oli aikoinaan haave, että olisin saanut tämän turkulaisen bändin biisin soittoäänekseni, mutten koskaan saanut aikaiseksi sitä laittaa.
https://www.youtube.com/watch?v=9JQbhA-OsV0 - Ollos hyvä! Heh, pikkuinen, nyt sekoitat mut johonkin toiseen, tai ainakin olen omasta mielestä tositosi keski-ikäinen ja -kokoinen sanoisin,
Ok, nyt jäät tanssiesityksen velkaa, jos joskus kohdataan :)
Laitetaas vielä toinen biisi vielä aiemmalta ajalta, suunnilleen ekoja bändejä, joita fanitin (Duran Duranin lisäksi tietysti) yläasteelle mennessä:
https://www.youtube.com/watch?v=cNEdxZURTaI - Mun suosikki UMK- biiseistä. No, ok, en tiedä sopiiko tuo Euroviisuihin, mutta tykkään Kuumaa-bändistä muuten, kun siinä on se söpö Johanneskin laulajana. ja se Tulipalo-biisi vasta kiva onkin. Ja onhan se aina kiva kuulla olevansa ylivoimainen :P
https://www.youtube.com/watch?v=HWJkEnVlfA4 - Noup, en haluu kehittyä. Tässä on kehitetty ihan riittävästi :)
Haluan myös meikata, koska en halua kehittyä sellaiseksi, joka ei meikkaa. - No moro, pienen tauon jälkeen.. Piti tulla piipahtammaan, ettei täysin unohdeta ;)
Tää on leffasta, joka oli mun nuoruusaikojen suosikki. Katsoin sen tässä lähiaikoina tyttären kanssa ja yllätyin kuinka toimiva leffa oli edelleen. Kertoi siitä, miten erilaiset roolit on jo nuoruudessa, vaikka koululuokassa.
Itse samaistun silloin n. 16 vuotiaana leffan tummatukkaiseen "friikki-tyttöön", vaikka ehkä ulkonäköni muistutti (hiusten väri ja kampaus ainakin) tuota punapäätä.
https://www.youtube.com/watch?v=4gLVqjIvokc
En tosin tiedä, miten tuota tanssitaan, mutta leffassa kyllä pistetään myös jalalla koreasti, vaikka jälki-istunnossa istutaankin koko leffan ajan. - Noo, valitettavasti auto on miehen, joten minä olisin se, joka sen auton menettäisi, jos joku ;)
Eikä hän minua etupenkiltäkään menetä, kun olenhan minä usein samassa autossa, kun hän ajaa. Hän vaan ei ole silloin, kun minä ajan. Minun päätöksestäni. Vaikka tavallaan tietysti auton omistajana voisi sitä vaatia... Noh, minä maksan sentään omat bensani. - Hmm.. En ymmärrä, miten kukaan autoa olisi menettänyt tuossa tilanteessa. 🤔 Ai että auto olisi kolhiintunut niin pahasti? Oma suurin pelkoni autoa ajaessa on aina ollut, että ajan jonkun päälle, että joku ihminen loukkaantuu tai jopa kuolee töpeksintäni takia. Siksi olen aina ollut ylivarovainen kuski eikä koskaan olekaan käynyt pahasti. Tuo on ollut ainoa läheltä piti- tilanne, jossa joku oli (ehkä?)vaarassa. Ensin pyöräilijä, ja miehen korjatessa liikettä ratista, myös tavallaan me, jos olisimme törmänneet toiseen autoon, koska auto alkoi heittelehtiä. Ja sen jälkeen vaihdoimmekin kuskia (enkä ajanut kymmeneen vuoteen omasta tahdostani).
Niin, mies ei halua/kykene lopettamaan neuvomista. Voihan sitä tietysti pitää myös huolehtimisena ja vuokseni tekemisenä. Riippuu näkökulmasta. Mutta itse en kykene ajamaan, jos joku "motkottaa" vieressäni, tarkoitti hän kuinka hyvää tahansa.🙈
Ymmärrän, vastasin minäkin oman kokemukseni mukaan enkä suoraan aloitukseen 😉Ainahan sitä vastaa aloituksiin tai kirjoituksiin, jotka jotenkin osuu itseen. - "Arvostamaan oppii sitten kun joutuu olemaan ilman." Ehkä tai sitten ei. Ensin oli viisi minuuttia hiljaa, tyytyväisenä, että "jes! kerrankin vaimo kuskaa" ja sitten se kyydittä jäämisen syy unohtui: alkoi tulla taas neuvoja...🤯
No pahempi olisi tietty ollut se, että olisin ajanut polkupyöräilijän päälle tai se olisi sattunut kaatumaan juuri kohdallani ollessaan. Eli sikäli rattiin tarttuminen oli aiheellista. Mutta se tolkuton neuvominen, joka ei edelleenkään lopu, ei ole aiheellista eikä tarpeellista. Siksi saa olla ilman kyytiä. Teen vielä jotain typerää ajaessani muuten, kun hermostun niihin "ohjeisiin".
Mut joo, olen minäkin lasteni suhteen kova ohjeistamaan ja neuvomaan ja uskon, että parhaiten esikoinen oppiikin ajamaan ilman mua. Vaikka minut aluksi aina kyytiin halusikin kortin saamisen jälkeen. Pointti vaan on se, että minä en ole mieheni lapsi 😉Ja minä ymmärrän lapseni kohdalla, että se liika neuvominen on pahasta. - En hulluna, vaan harvinaisen asiallisena.
- No se tarttuminen sinänsä oli aiheellinen, ajoin mahdollisesti liian lähellä pyöräilijää. Tai olisin ajanut. Mutta kyllä tuo ihan rangaistuksesta käy, ettei toista kyyditse koskaan. Pari kertaa olen ajatellut, että no jos kuitenkin, kun on kauniisti pyytänyt. Ja heti on miehen suu taas alkanut käymään 🙄Mikäs siinä, ei se kuskina oleminen niin kivaa ole. Kyyditään sitten, kun luottaa mun ajotaitoihin.
- Eipä se järkevää ollutkaan varmaan. Sillä hetkellä tuntuu vaan siltä, kun pelästyin yhdessä läheltä piti-tilanteessa, kun hän tarttui rattiin. Ja sen jälkeen aloin odottaa esikoista, rattiin meneminen pelotti. Ja tapahtui samaan aikaan yksi tragedia perheessä. Monta syytä siinä oli miksi lakkasin ajamasta vuosiksi. En halunnut ottaa riskiä. Se oli myös helppoa, kun silloin asuin lähellä kaupunkia ja julkisilla pääsi. Ja tuntui ekologiseltakin.
Nyt olen ajanut jo 12 vuotta enkä enää lopeta:) Mutta miestäni en välttämättä enää kyyditse;) - 35 vuotiaana keskimäärin. Mutta joku voi olla vasta 50 vuotiaana, toinen jo 25 vuotiaana.
- Ymmärsin sen. Ei mullakaan ole ajotaidossa mitään vikaa, edes miehen mielestä, mutta hänellä tulee selkäytimestä se neuvominen. Kas kun pitää olla aina optimaalinen vaihde, että bensaa säästyy muutaman sekunnin ajan jollain vaihteella enemmän. :) Siksi myöskään vanhempi lapsista ei halua isäänsä kyytiin, kun hän ajaa.
- Tavallaan ymmärränkin miestäsi. Itse en aja ollenkaan autoa, jos mies on kyydissä. Minä en siis kyyditse häntä minnekään. Hänen "neuvojensa" ja kommenttiensa sekä yhden läheltä piti-tilanteen takia lopetin ajamisen kymmeneksi vuodeksi. Maalle muutettuamme 12 vuotta sitten, ajaminen oli pakko aloittaa uudelleen. Pari kertaa kyyditsin häntä jonnekin, mutta se alkoi taas: neuvominen, mikä vaihde, nopeus jne. olisi parempi. Siispä se saa olla aina hän, joka ajaa, jos ollaan jonnekin yhdessä menossa. Hän ei edelleenkään itse "huomaa" omaa käytöstään. Vanha koira ei opi jne. :) jos joku muu pelkääjän paikalla tai takapenkillä puhuu, se ei mua häiritse. Eikä hänkään, jos ei neuvoisi.
Itse vaistoan ja näen ajotyylistä, jos mies ei kykene keskittymään ajamiseen, jos puhun vieressä jotain. Silloin olen hiljaa ja keskityn vaikka maisemiin tai siihen kännykkään. - Ei.
- Ainahan sitä sanotaan, että nuorena, 18-25 vuotiaana?
Mutta riippuu varmaan ihmisestä. Itse kuulin enemmän kehuja ulkonäöstä ensimmäisen kerran n. 24 vuotiaana. Ja lapset saatuani, lähestyessäni 40 vuotta alettiin yhtäkkiä kehua enemmänkin. Etenkin ihmiset jotka olivat tunteneet mut parikymppisenä, tulivat sanomaan, että mitä sulle on tapahtunut, kun susta on tullut noin naisellinen ja näyttävä verrattuna nuoruusvuosiin. Sanoin vaan että äitiys on se, mikä on tapahtunut.:) Hiukset ja kynnet alkoivat kasvaa paremmin ja pari kiloa oli tullut lisää sitten nuoruusvuosien. Parempi tyyli pukeutumisessa, ehkä?
Nykyäänkin, 50 ikäisenä kehutaan ulkonäköä. Joskus jopa tilanteissa, joissa se on ei-toivottavaa. Tilanteissa, joissa ulkonäkö on se asia, johon en todellakaan toivo ensiksi katsottavan. Aika kai tekee tässäkin kuitenkin tehtävänsä. SItä odotellessa:) Ehkä niitä kehuja sitten taas kaipaa. - Mitä sinulle tulee mieleen sanasta pettäminen?
-Lähinnä nuoruusvuodet. Sana on sellainen, jota en ole käyttänyt tai kuullut IRL suhteessa varmaan sitten 22 vuotta täytettyäni. Lähinnä lukenut täältä ja naistenlehdistä, tv:ssä ja elokuvissa ollut aiheesta. Sitä (ennen 22v.) ennen käytin ja kuulin usein. Minulla oli nuorena neljä vuotta poikaystävä, joka oli (aiheetta) sairaalloisen mustasukkainen.
Kun olet suhteessa, kuinka paljon mietit/ olet miettinyt sitä, pettääkö toinen osapuoli sinua?
-Tässä suhteessa, jossa nyt olen ollut kohta 30 vuotta, pari kertaa ehkä ohimennen jossain tilanteessa, joka on hetken ollut epäselvä. Ajatus on mennyt aika nopsaan ohi. Minulta ei ole kyselty/syytetty tässä suhteessa pettämisestä senkään vertaa.
Oletko tullut usein petetyksi? Jos olet/et ole, mistä luulet sen johtuvan?
- Siinä nuoruudenliitossa jossa olin 18-22 vuotiaana tulin petetyksi ainakin pari kertaa, vaikka en tiedä, lasketaanko sitä, kun oltiin tavallaan "tauolla": Tässä suhteessa en ole ainakaan tietoinen, että olisin tullut petetyksi, mutta voihan olla, että joskus, kerran tai pari miehellä olisi lipsunut humalassa, ei voi tietää. Ja jossain lyhyemmissä suhteissa tiedän, että on tapailtu muitakin, mutta silloin ei ole ollut meillä ainakaan kyse seurustelusta vaan tapailusta, seurustelun esiasteesta. En osaa olla oikein vihainen niistä. Taisin kyllä aikanaan suutahtaa, kun tapailukumppanin taskusta löytyi kauppakuitti, jossa luki kondomipaketti juuri ennen matkaan lähtöä "kavereiden" kanssa. Meillä ei ollut silloin ollut vielä seksiä. Eikä se suhde kyllä kehittynytkään seurusteluksi.
Luultavasti siksi en juurikaan ole tullut petetyksi, että valitsen miehen sen mukaan, että hän on hyvin sitoutunut minuun ja selkeästi tykkää. Eivätkä poika/miesystävät ole olleet luonteeltaan naistenmiehiä. Tosin pisimmät suhteeni ovat olleet sellaisten kanssa, joilla on suht korkea libido ja humalassa se on saattanut nuoruudessa tai miksei vanhempanakin aiheuttaa sen, että heillä on lipsunut, jos tarpeeksi innokas ja tarpeeksi kiinnostava nainen on baarissa tarpeeksi pitkään liehitellyt. Tiedostan kyllä tämän tosiasian. Mutta ei heidän suosionsa niin suuri ole, että sellaista "tuuria" niin usein olisi ollut :P
Kuinka paljon pettämisen ajatus ahdistaa sinua suhteessa ollessasi?
- Ei ahdista, en mieti pettämisiä, jotenkin täysin ajanhukkaa. Minua ahdistavat ihmiset, jotka kelaavat jotain pettämisiä, kun elämässä tapahtuu joka päivä ainakin omassa elämässä paljon kiinnostavampia ja huolestuttavampia asioita.
Haluaisitko tietää, jos sinua on petetty? En välttämättä, jos se ei mitenkään muhun vaikuta. Tietysti, jos nyxä ottaisi puheeksi pettämisen, tietäisin, että nyt on tosi kyseessä. Ajattelisin: hän haluaa kertoa siitä jostain tietystä syystä: haluaa eron ja mennä yhteen toisen kanssa, on saanut jonkun taudin ja varoittaa mua siitä, että mullakin voi olla, tai haluaa keventää mieltään jostain tietystä syystä (on esimerkiksi muitakin murheita ja ajattelee, että pettämisen tunnustaminen auttaa johonkin suuntaan) Eli silloin tietysti haluan tietää, jos se vaikuttaa kaikkeen.
Mitä tekisit, jos tietäisit, että sinua on petetty?
En osaa sanoa. Riippuu toisesta osapuolesta. Jos hän olisi rakastunut, haluaisin erota ja antaa hänelle mahdollisuuden onnelliseen elämään. Jos kertoisi taudista, menisin testeihin jne. Ei tuohon ole mitään oikeaa vastausta. Tilanteesta riippuen. - Vaikka kuulostankin nyt juntilta ja mummolta, niin tää asia muakin on tässä lähiaikoina pääkaupunkiseudulla käydessä vähän rasittanut, jopa huvittanut. Kun on käynyt vaikkapa jossain tutussa paikassa syömässä ja siellä yhtäkkiä vastataankin englanniksi, kuin olisin tullut ulkomaille ikään. Ei siinä mitään, mutta spontaani jutustelu jotenkin siinä englantia höpistessä jää, kun tuntuu jopa vähän siltä, ettei sitä kaivata. "Sano vaan, mitä haluat, tuomme sen ja sitten syöt ja voit häipyä, kiitos..."-fiilis :/
Tosin viime kuun lopulla tuli oltua yhdessä tilaisuudessa, josta livettiin pikku porukan kanssa lempparikapakkaani Rytmiin ja muistaakseni (köh..) siellä riitti ihan suomen kieli. :) - Sidottuna sängyn päätyyn. Yleensäkin miesten kädet on vaan tiellä, turhia 😈
Ok, huumoria. Mut oikeesti, vois ne ollakin. - En ollut ns. kohderyhmää kun Apulanta tuli pinnalle, liian vanha ja kyyninen ;) Eli n. 21, kun bändi perustettiin -90 -luvun alussa :D
Olin kyllä oikeilla hoodeilla silloin, asuin Lahessa tuolloin, ei kovin kaukana Heinolasta.