yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Näinpä se onneksi oli😉
Jos ihan vakavasti puhutaan, niin päinvastoin kuin oma, uusi sukupolvi suorittaa "kaiken" nykyään netissä, seurustelut sun muut, jos siihen asti joskus päästään. Koronavuodet vielä lisänneet tätä. Kasvotusten ei oman ikäisiä välttämättä nähdä kuukausiin. Se on oikeasti vähän surullista. - Vanhempien tai isovanhempien hoonaukset jättää mielummin kuvittelematta ja ajattelee asiat siten kuin helpommalta tuntuu🤔😬
- Ulkonäöstä ei kuulemma ikääni huomaa, sitä on nyt taas tänä kesänä toitottanut yksi sun toinen, uskokoon ken tahtoo, mutta ensimmäinen vaihdevuosioire on nyt viimein ilmestynyt; yöhikoilu:( Olenkin varaamassa lääkäriaikaa, äkkiä hormonia nappaamaan, että oireen saa pois. Moni (nuorempikin, 40 ) kaveri on sanonut että tepsii heillä hyvin, oireet häviää eikä uusia tule.🤔 Toivottavasti, oli ihan outo tunne herätä hikoilemiseen. Onneksi on hajutonta hikeä.
- Minä oo 52 vuotta, syksyllä 53 :) Eli syntynyt -69. Kyllä uskon, että tänäkin ikäisenä voi löytää uuden rakkauden. Itse "löysin" omani, nykyiseni, tosin jo 24 - vuotiaana, mutta edesmenneellä mummillani alkoi vasta 50 ikäisenä vilkas rakkauselämä. Hänestä tuli siis nuorena leski. Sen jälkeen hänellä oli neljä, viisi miesystävää. Ehkä enemmänkin, en oikein muista ja ehkei kaikkea meille sukulaisille kerrottu :). Hautaan hän saatteli heistä jokaisen, jonka tunsin, kun olivat vanhempia ja/tai huonokuntoisempia. Tai ei viimeistä, hän kun oli parikymmentä vuotta mummiani nuorempi :). En tiedä, oliko heidän suhde kuitenkin lähinnä platoninen (näin haluun ajatella;))
- Jaha, en ymmärrä yhtään, mistä tässä on perimmältään kysymys, kun en ole hetkeen lukenut palstaa. Enkä jaksanut lukea pitkää ketjua kovin pitkälle.
Mutta en ymmärrä mitä heikompaa(whaaattt?) on naisissa tai että olisivat typerämpiä kuin miehet, hah.. Tulee mieleen muutamakin mies-hupakko:)
En ole itse sua pitänyt koskaan miehenä, enkä pidä. En muista oikein koskaan olettaneeni että joku naiskirjoittaja olisikin mies. En edes tajua pointtia. Kuka siitä mitään saisi? Totta kai hetken ilon, mutta jos kirjoittaa pidempään rekatulla nikillä, silloin pitäisi olla jo henkisesti nainen. Ja silloin en edes näkisi siinä mitään ongelmaa. Tai toisinpäin. Jos esiintyy miehenä pidempään. Silloinhan pitää itseään ainakin jossain mielessä miehenä. Mitä muuta iloa siitä olisi? Ja mitä ideaa?
Mullakin on ollut enemmän ongelmia naisten kuin miesten kanssa. Esim. työpaikoilla. Olen kokenut, että naiset puukottaa selkään, vaikkapa kesätyöpaikoilla, jotka on olleet naisvaltaisia. Mussa on nähty jotain epäilyttävää, koska mua ei ole mielletty tyypillisenä naisena. Mutta työssä ja opiskeluissa miesvaltaisella alalla on ollut helppoa. Mulla on kai jossain määrin miehen aivot. Sinänsä hassua, että mua ei muistaakseni koskaan ole luultu näillä Suomi24 .palstoilla mieheksi. Olenkin epäillyt, että se johtuu siitä, että joku "super-epäilijä"- tietää mut somesta. Siihen on tullut viittauksia aikojen mittaan. Muutenkin epäilen, että ne mieheksi haukkujat on ehkä sittenkin ainakin osittain miehiä.Sä ehkä pelotat niitä, ehkä ne on ihastuneet:) Ja pelkäävät, että paljastutkin mieheksi:) - Sanotaan näin, että ihan pienestä asti olen huomannut, että isäni arvostaa äitiäni tosi korkealle, pitää tätä kauniina ja muodollisesti pätevänä, jos näin voi sanoa..:) Ja etenkin arvostaa mielipiteitä ja hänen koulutustaan, älyä. Muistan jo ihan lapsesta, että vanhemmat pussailivat aina erotessaan ja nähdessään ja isälle äitini sana oli, jos ei laki, niin vahva suositus:)
Olen aina ajatellut, että niin rakastavaa miestä, kuin isäni on, en voi koskaan saada, mutta on minua aika moni rakastanut ja rakastaa, tuntenut vahvojakin tunteita:) Tehnyt ja tekee ihan hölmöjäkin juttuja. Tänä päivänäkin kyllä huomaan sellaisia hyväksyviä ja rakastavia ihmisiä ympärillä melkein koko ajan. Tuntuu, että olen tosi onnekas tavallaan sen suhteen. Että ainakin miespuoliset, mutta myös naisetkin suhtautuvat aika luottavasti, arvostavasti, hyväksyvästi. Haluavat auttaa, olla kaveria, tehdä yhteistyötä, viihtyä samassa seurassa tuntikausia. Ovat jopa mustasukkaisia toisistaan; jotain miesten välisiä kukkotappeluita:/ - Jos tunteet ovat enemmän negatiivissävyisiä kuin positiivissävyisiä, en näe mitään syytä jatkaa yhdessä. Sehän olisi kidutusta. Eri asia sitten miten tunteet näkee. itse kitkuttelin tuossa nelivuotisessa suhteessa viimeisen vuoden siksi, että ajattelin, että sääli ja pelko eivät ole riittävän negatiivissävyisiä tunteita eli syy erota. Siinä vaiheessa jos toisen kanssa oleminen vaikuttaa omaan psyykkeeseen ja persoonaan kovin kielteisesti tai sitä tuhoavasti, on järkevää irrottautua. Oman itsen tähden. Ymmärrän toki, että joistakin se on itsekkyyttä.
- Ja naisista vielä. Viimeksi ihailin yhtä naista, että onpa hänellä ihanasti laitetut hiukset sykkyrällä niskassa ja mekko, jonka leikkaus ja pituus sopi juuri hänelle hienosti. Hänellä on myös kauniit käden liikkeet ja olemus, hillitty ja cool. Ajattelin hänen miestään, että toivottavasti hän tajuaa, millainen helmi hänellä on vaimona. Että tuskin mies saisi ketään yhtä upeaa naista koskaan enää, jos ero tulisi.
Ja ei, en ollut ihastunut naiseen:) Minulla on valitettavasti ollut tapana ihastua vain miehiin. - Kyllä myös moni nainen voi naisen silmään näyttää kauniilta. Ja moni mies näyttää minusta kyllä komealta, mutta ei herätä mitään tunteita. Mutta sitten taas joku vähemmän komea, suorastaan ruma mies, voi vaikuttaa aivan ihastuttavalta tai vaikka seksikkäältä. Ylipäätään joku normi komeana pidetty mies ei yleensä herätä mitään tunteita. Ajattelen vain, onpa komea, kuin jostain komeasta rakennuksesta tai huonekalusta. Enkä silloinkaan sitä huonekalua tai rakennusta itselleni himoitse.
- Laskisin oikeastaan kunnolla exäksi vain yhden miehen. Eli henkilön, jonka kanssa olin yhdessä 19-22 -vuotiaana eli neljä vuotta.(Muut ovat olleet kuukausia kestäviä seurustelusuhteita, eli tavallaan mun silmissä pelkkää tapailua). Hänen kanssaan en kykenisi nukkumaan yhdessä monestakaan syystä.
Ensinnäkin ero hänestä tuli juuri siksi, että en kyennyt enää nukkumaan hänen vieressään, koska minua pelotti.
Toiseksi se pelon syy eli hänen mielenterveysongelmansa. Syytön hän niihin oli, mutta vaikka hän ei ollut väkivaltainen fyysisesti, minua ahdisti hänen läsnäolonsa suhteen loppukuukaudet.
Kolmas syy on se, mikä olisi myös perusteena myös, jos nykyinen mieheni, jonka kanssa olen ollut melkein 30 vuotta. olisi eksäni, tietäisin että suhteen loppumisen jälkeen yhdessä nukkuminen johtaisi siihen/tarkoittaisi sitä, että hän haluaisi seksiä. Eli nämä pidemmät suhteet itsellä ovat olleet sellaisten miesten kanssa joille yhdessä nukkuminen tarkoittaa yleensä seksiä. Vaikkei tietysti joka päivä ja hetki, mutta noin periaatteessa. Aika moni mies on noin yksioikoinen.
Toisaalta, jos tarkoitit, että voisinko harrastaa seksiä eksän kanssa, niin vastaus on ei, en voisi. Koska eroon on aina ollut joku tärkeä syy ja tunteiden haihtuminen. En halua seksiä enää ihmisen kanssa, jota kohtaan tunteet ovat loppuneet. Mulle ei jää ihmistä kohtaan pelkkä himo, jos muuten ihminen ei enää herätä rakkaudellisia tunteita. En tosin mitenkään vihaa tätä exääni. Pikemminkin säälin, Sääli ei riitä lähellä nukkumisen syyksi. Siitä tulisi vain ahdistava olo. - Minä olin tuo aktivisti, mikä ilmeisesti sinäkin. Uskon, että noihin testeihin vastaa kulloisenkin sen hetkisen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Olen nyt ollut aika sosiaalinen ja sosiaalisissa tilanteissa lähiaikoina . Tuon mukaan olin myös hitusen enemmän ekstrovertti kuin introvertti, vaikka olen aina pitänyt itseäni enemmän introverttina. Tiedä sitten häntä.
- No ainakin kaverina. Itsekin viikonloppuna liikuin miespuolisen kaverini kanssa, joka on mua yli 20 vuotta nuorempi:)
No suhteeseen en osaisi oikein alkaa ihmisen kanssa, joka iän puolesta voisi olla lapseni. Mutta koska häntä yli kymmenen vuotta nuoremmat lapsenikin tykkäävät liikkua mun kanssa eri paikoissa, niin se tuntui oikein luontevalta. Sitä paitsi hän on vähän mun teinien idoli, eli sikälikin mukavaa. - Kyllä sulla taitaa sellainen olla 🤔😄
Minuakin kutsuttiin sivuprofiilin mukaan yläasteella "Lahden hyppyrimäeksi"😭 - Joo, eipä paljon tärkeämpiä asioita voinut silloin olla, kun jos oli tietynlainen katse, niin saattoi kuvitella toisen ajatukset ja mielipiteet juuri oikeanlaiseksi 😅
Tuohan on kiinnostavaa, tavata kunnolla vanhoja ihastuksia ja jopa treffailla niiden kanssa. itsellä ei ole (onneksi, olenhan parisuhteessa) jäänyt mikään vanha ihastus mieltä kalvamaan ja vanha suola janottamaan, päinvastoin. Kun ihastus on loppunut, se tosiaan on loppunut.
Kyllä mullakin ne ensi-ihastukset tai-rakkaudet on olleet tosi voimakkaita teini-iässä ja myöhemminkin, vaikka jälkikäteen ajatellen ne on olleet rakkautta rakkauteen. Oi, sitä tunteiden myllerrystä. Ylipäätään, jos on ollut ihastunut johonkin ennen kuin on tutustunut toiseen oikeasti, niin silloin se vasta tunteenpaloa on ollut. Jossain vaiheessa vain ymmärsi, että se ei ole sitä oikeaa rakkautta silloin vielä. Lakkasin vain jossain vaiheessa päästämästä ihastusta valloilleen, ennen kuin oikein kunnolla toisen tunnen ja vähintään pari kolme kertaa tavannut ja jutellut kunnolla. Kaikki muu on omaa päänsisäistä kuvittelua, jota toisen ulkoinen olemus yhdistettynä vaikka ulosantiin ruokkii. Se vastavuoroisuus on tärkeää ja miten se toimii, keskinäinen kommunikointi kasvokkain. Kemiaksikin sitä kutsutaan. - Oikeasti itsekin törmäsin omaan yläasteihastukseeni (ihastus kesti vuosia) tässä jokin aika sitten kaupassa. En minäkään voi enää ymmärtää. Noh, tai tavallaan juu, koska hän muistutti silloin aikanaan (ei enää) ulkonäöltään Robin Hood- sarjan nimihenkilöä, pitkä tumma tukka ja tummat, kohtalokkaat kulmakarvat 😄 Luonteen kuvittelin hänelle ihan itse. Enkä kovinkaan todenmukaisesti, selvisi myöhemmin, vaikkemme koskaan edes juuri jutelleet.
- Jaa, no en välttis haluaisi häneen enää törmätä. Parempi pysyä siis poissa ihmisten ilmoilta 🤔
- Mulle kävi kerran noin, tosin kyse oli pienemmästä summasta, mutta tuhansista euroista kuitenkin. Olin aivan varma, että kyseessä oli virhe ja aloin etsiä tietoa, mistä mahtoi johtua, vaikka rahalle oli tosiasiassa suurikin tarve. Noh, se selvisi sitten, että olikin mulle tarkoitettu ja en ollut vain huomannut, että asiasta oli mulle ja julkisesti ilmoitettu. Tyypillistä minua😄 Ne hetket vain oli aika kuumottavia, kun ajattelin, että tuossa sitä rahaa nyt olisi, mutta en saa koskea niihin, kun ei ne kuitenkaan mulle kuulu.
- Nooh, e-pillerit ei kaikille sovi. Itselle ne kyllä olivat aikanaan ihan sopivat. Kierukan laittaminen sattuu joo, mutta naisillahan on tunnetusti korkea kipukynnys. Hetken se vaan kirpaisee. Hormonikierukka vie sitä paitsi kuukautiset pois eli jos niistä kärsii, se on suuri helpotus. Itse olen mieltynyt siihen niin kovin, että aion käyttää sitä vielä kun ei ole pelkoa tulla raskaaksi eli vaihdevuosi-iässä. Ilmeisesti ne myös loiventavat niitä reippaasti.
- Niin, se mun siippa on se mun seksikaveri.
- Juu, olen naureskellut joskus mielessäni sitä, että sitä, mitä mun nuoruudessa yritettiin vetää sisään ja peittää pitkillä paidoilla läväytetään nyt kunnolla esiin kaikilla bikinihousuilla ym. Ja sellaista ghettoa oikein tavoitellaan treeniohjelmilla. En pysty siihen korostamiseen oikein vieläkään, mutta en jaksa enää peitelläkään. Toivoisin, et ihmiset kuitenkin näkisi mussa ensin jotain muuta kuin sen tietyn ruumiinosan.