yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Joo, nyt velloneissa keskusteluissa harmittaa eniten se, että pidetään 14-17-vuotiasta henkisesti saman arvoisena, kuin aikuista ihmistä.
Itse tuossa iässä saatoin olla ihastunut kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, mutta se liittyi omaan kasvuun. Halusin hyväksyntää ja arvostusta itseäni vanhemmalta mieheltä, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin itse. Tavallaan kyse oli siitä, että vahvistettiin sitä mun omaa minuutta, sain varmistuksen siitä, että olin oikealla tiellä. Eli oikeasti olen kiinnostunut ja ihastunut/rakastunut niihin asioihin, jota vanhempi mies edusti. Jos hän olisikin yhtäkkiä alkanut osoittaa fyysistä kiinnostusta, olisin varmaan mennyt ihan lukkoon. Se olisi ollut ristiriitainen tilanne. Ehkä olisin ollut jotenkin myöntyväinen jopa johonkin, mutta vain siksi, että henkiset asiat vaikuttivat. Onneksi ei ollut sellaista ihastuksen kohdetta, että olisi käyttänyt hyväkseen mun ihastusta:)
Nykyään ajattelen, että mulle sopivan kumppanin pitäisi olla plus miinus 10 vuotta. Ja niinhän hän onkin:) Viisi vuotta vanhempi siis. Mutta onhan se niin, että nykypäivänä kymmenen vuotta vanhempi mies saattaa olla itseä aika paljon vanhempi monella tavoin. Ei kaikki ole Mike Monroeita, fyysisesti eikä henkisesti. Eikä toki tarvitse ollakaan. Mutta mun kumppanin on hyvä olla jotenkin "saman ikäinen" kuin itse, muuten tulee helposti sellainen hoivasuhde mieleen. Nyt kun lapset on lentämässä pesästä, en näe sellaista suhdetta itselleni kovin antoisana. - Jos olette molemmat sinkkuja, niin mikä estää ottaa yhteyttä ja kokeilemaan kepillä jäätä? :)
- Juuh, on se hyvin yleistä valitettavasti.
Itse aikanaan opiskelin aikanaan ainoana tyttönä yhdellä kurssilla taidekoulussa aikanaan ja totuin siihen, että olen poikaporukassa tai kaksin jonkun miespuolisen kanssa väkertämässä jotain koulutyötä. Ja sitten bileissäkin saatoin olla ainoita naispuolisia.
Sitten kun muutin omilleni, vieläpä sinkkuna ja menin työelämään, kuvittelin, että sama jatkuu. Voin pyytää jotain työkaveria tai miespuolista tuttavuutta samalla tavalla johonkin keikalle tai baariin kuin ennenkin, ilman, että toinen olettaa, että kyseessä on treffit saati pyyntö johonkin intiimimpään. No, ei se mennyt useinkaan niin, vaan jossain vaiheessa alkoi tulla rakkaudentunnustuksia tai lähentelyjä tai treffipyyntöjä. Etenkin, jos toinen osapuoli oli mua reippaasti vanhempi.
Ajat muuttuu ja uskon, että nuorempi sukupolvi jo tajuaa, mitä tarkoitetaan, jos sanotaan, että kaverimielessä vaan nähdään. Mutta vanhempi sukupolvi alkaa ilmeisesti edelleen miettiä, että ok, mua pyydetään (seksi)treffeille. - Jos palataan realiteetteihin, niin eihän sitä voi oikeasti tietää, oliko kyseessä elämäsi rakkaus, jos ette seurustelleet edes lyhyen aikaa. Ensi-ihastuksen huuma on ihanaa ja voi tuntua siltä, että mitään hienompaa ei voi olla. Mutta totuushan on, että siitä puolet vähintään on omaa mielikuvitusta ja haavekuvaa, mitä _voisi_ ehkä olla, jos olisitte yhdessä.
Mutta toki kannattaa toimia, jos uusi mahdollisuus tulee, sittenhän se selviää :) - "Came in from a rainy Thursday on the avenue..."
Taitaa huomenna Kaisaniemen puistossa olla rainy Thurday.. Onko joku muukin täältä menossa? :)
Jee! !🤠
https://www.youtube.com/watch?v=H8o_xZGIFgk
Hyvää yötä 👋 - Koskaan ei kannata sanoa; ei koskaan:) Onhan runoutta monenlaista, tämä sitä turkulaista "katurunoutta", mistä bar Ö:ssäkin usein kuulee:
https://www.youtube.com/watch?v=Y4AU8dcvb4U
Eli ei kaikki ole kakskymppisiä kirjallisuuden opiskelijoita;) - Juu, eipä itsekään tule työkeikoilla missään poikettua, äkkiä vaan kotiin :)
Open micissä voi myös vaan kuunnella, en minäkään siellä ite ole mitään lausunut. Ne on sellaisia 20 ikäisiä opiskelijoita enimmäkseen, jotka siellä lukee runojaan. Itse oon runoja kirjoitellut viimeksi varmaan just sen ikäisenä:)
(Sori pieni viive vastauksessa ;), Näköjään mennyt pari kuukautta, kun viimeksi kurkistin y.b:n vellikelloon. On ollut pakko karsia tää suomi24-läbbändeerus hetkeksi pois, että saa hommia tehtyä. Onneksi nyt on pientä lomantynkää) - Siis aattelin, että jos oot työasioissa Turussa viikolla, niin ymmärtääkseni siellä voi käydä ihan muuten vaan iltapäivällä teellä tai kahvilla, jos paikka kiinnostaa. Itse en ole päiväsaikaan siellä käynyt, muuta kuin jossain yksityistilaisuudessa, mutta näin oon ymmärtänyt, että siellä jotkut käy kahvittelemassa tai teetä juomassa. Eli ei ole pelkkä iltamenopaikka, vaan enemmän viikolla klo 16 eteenpäin kahvilatyyppinen hengailupaikka.Ja torstaisin siellä on open mic, jossa voi lausua omia tekemiä runoja, jos sellaisia löytyy :)
Joo, en minäkään ex tempore täältä maalta Turkuun baariin lähde. Kyllä ne on yleensä monta viikkoa ennen tiedossa jo ne muutamat kerrat vuodessa, kun niin onnekkaasti käy. - Mulla ei vaikeaa masennusta ole ollut, mutta lähipiirissä on sitäkin ollut. Ja tavallaan itsekin sen siis kokenut toisen masennukseen eläytymällä ja häntä /heitä tukemalla.
Heillä olen huomannut liikunnan ja etenkin ulkoilun voimaannuttavan merkityksen. Kun pakottaa itsensä vaikkapa pitkälle kävely/pyörä/retkeily- tms. lenkille, ihminen palaa edes jotenkin uudistuneena sieltä. Ja saman olen huomannut itselläkin.
Ehkä itselläkin voisi olla syytä ja aihetta masennukseen, kun ympärillä on ollut dramaattisia tapahtumia ja välillä on tuntunut, että eikö mikään riitä. Niin on jopa muutama hoitoalalla oleva ihminen ihmetellyt mun kohdalla. Mutta mua on pitänyt kasassa kai joku sellainen päänsisäinen torjunta, että just _mulla_ ei ole varaa nyt masentua tai seota, mun tehtävä on tukea ja pitää muita pystyssä. Mutta tajuan kyllä, että joskus se raja tulee vastaan ja kaikki kuohuu yli. Jos liikaa tulee eikä mikään missään kohtaa helpota.
Mulle myös luova tekeminen on ollut tavallaan terapian ja lääkkeiden sijasta sitä korjaavaa toimintaa. Kun oikein maailma kaataa p'skaa niskaan, niin aina voin ajatella; jes, hyvää matskua, mä voin käyttää tätä taas materiaalina. Mutta tietysti, ei määräänsä enempää sitäkään.
Eli mun vastaus: liikunta ja asian purkaminen tekemiseen ja sanallistamiseen. Ja vaikka en itse varsinaisesti ole terapiassa käynyt, enkä lääkkeitä syönyt, olen nähnyt niiden molempien myös todella auttavan masentuneita läheisiä. Ennen kaikkea kaikki eläinavusteinen terapia. Eli kolmas juttu vielä: eläimet! Ne karkottaa tehokkaasti masennusta:) - Itse nykyään käyn harvoin grillillä, koska vatsavammaisuus (keliakia), mutta tuosta grillistä tai sen jonosta kyllä muistoja riittämiin..
Samoin itellä tulee käytyä Turussa lähinnä päiväsaikaan ja autolla, työasioissa, mutta bar Ö on auki neljästä ja siellä saa myös monenlaisia teelaatuja ja alkoholittomia juomia :) - Noissa baareissa ei tepsi- faneja (onneks) juuri olekaan, mutta jo löytyy Apteekin läheltä Olkusta 🙄 (ite koskaan oo perustanut lätkästä...)
Ja Olkun jälkeen lähin grilli on Apteekin "alla" oleva Mantun grilli, siellä voi kans koettaa onneaan 😬
Nykyäänhän Imami-jengin kaltainen porukka valuu Bar Ö:hön. Mikä tietysti on mun lempparibaari, jos Turuus tänä päivänä iltariennoissa käyn. Ja tietty Dynamo. - Juups, mutta pari kyllä meni oikein ihan arvaamalla. Ja onnistuin kyllä etenkin silloin ysärillä elämään musiikin suhteen aika omassa kuplassa. Baarit, joissa kävin, soitti mieleistä musiikkia, tai sitten kävin niissä just sen musan takia. Lahdessa Torvi (livebändejä), Turussa Imamin keinutuoli (just tuota Suede, Pulp-osastoa) ja Uusi Apteekki, joka oli /on tunnettu siitä, että siellä ei ole/ollut koskaan taustamusiikkia. Ysärillä musaa siellä ei olisi kuullutkaan. Sen verran oli täynnä daideilijaporukkaa, kauhea puheensorina, sankassa tupakan savussa.🤔 Yökerhot ja karaokepaikat on jäänyt itseltä lähes tyystin välistä kaikilla vuosikymmenillä.
- Aika nolosti meni 🙄 9/14. Näin arvelinkin, oikeastaan epäilin etukäteen huonompaa tulosta. 90-luvulla olin nirppanokka 20 taideopiskelija/ kulttuuripiireissä pyörijä, joka karttoi kuin ruttoa kaikkea hittimusaa, erityisesti poikabändejä ja Celine Dionia, Roxettea, Mariah Careytä ja vastaavia. 😌 Kuuntelin siis mieluiten kaikkea indie- ja brittipoppia, rockia ja vastaavaa. Jotain Suedea, Pulpia, Tom Waitsia, Vanessa Paradista ja muuta. Tuossa ei tainnut olla edes kotimaisia hittibiisejä, niistä olisin voinut tietää paremmin, vaikka eivät indietä olisi olleetkaan.
Kasaritesti meni paremmin, 15/15, mutta se johtuu tietysti mun wanhuudesta. - Juu, hieman kieli poskessa on taidettu noita luonnehdintoja vääntää ;)
No eiköhän mun tulos ollut tuossa testissä pässinlihaa. Olisinpa ollut järkyttynyt muusta tuloksesta😌
Sielusi on Varsinais-Suomesta!
Kyllä, ja sehän on hyvä asia! Vaikka sielussanne asuukin siellä epäilevä pikku pessimisti, oikeasti aurinko paistaa teille päin useammin ja kirkkaammin kuin muualle maahan. Jotkut voivat pitää sinua ilkeänä, mutta se johtuu vain asiallisen suorasta ilmaisustasi ja pätkivästä ilmaisustasi. Sinun henkinen kotisi on kuitenkin siellä, mistä suomalainen sivistys alun perin kumpuaa ja mistä joulurauha leviää yli maan.
"Sielusi on Varsinais-Suomesta!
Kyllä, ja sehän on hyvä asia! Vaikka sielussanne asuukin siellä epäilevä pikku pessimisti, oikeasti aurinko paistaa teille päin useammin ja kirkkaammin kuin muualle maahan. Jotkut voivat pitää sinua ilkeänä, mutta se johtuu vain asiallisen suorasta ilmaisustasi ja pätkivästä ilmaisustasi. Sinun henkinen kotisi on kuitenkin siellä, mistä suomalainen sivistys alun perin kumpuaa ja mistä joulurauha leviää yli maan."
Vaan nyt saunaan. Hieman hitaanlaisesti mulla toimii taas tää palsta, aikamoista vääntöä, että saan kommentin tehtyä 🤔 - Toisessa ihmisessä yleensä kiehtoo se, jos hänellä on joku aito harrastus tai mielenkiinnon kohde. Jos se taas on tekemällä tehty tai väkisin hankittu tyyliin "haluan harrastuksen, otan vaikka tuon, mikä on muidenkin miesten yleisin harrastus" se ei herätä mitään tunteita, sellainen ihminen ei ole kiinnostava.
Kaverit on sama juttu. Ei ole tärkeää, että potentiaalisella kumppanilla on yleensä ottaen kavereita, vaan se, millaisia kavereita hänellä on. Millaisista ihmisistä hän pitää, millaisessa seurassa viihtyy. Se kertoo ihmisestä paljon. Jos ei kiinnosta mikään eikä kukaan, vaikuttaa, anteeksi nyt vaan, vähän tylsältä tyypiltä. Silloin tällainen tyyppi varmaan kumppaniksikin haluaa vain "jonkun", ei mitään väliä millainen hän on luonteeltaan tai mitkä ovat kiinnostuksen kohteitaan. Kukaan ei halua olla "vaan joku". - Jes, testiii!
"Olet romantikko!
Sinulle luonto on pyhä, vähän mystinen paikka, jonka keskellä ihminen tuntee pienuutensa. Tykkäät vaeltaa jylhissä maisemissa sibeliaanisesti ja ottaa valokuvia. Kun tarvitset voimaa, halaat haavikon isointa vartta. Sinussa ei lähimetsä mene hukkaan."
Heh, minä, joka olen kaikista ihmisistä vähiten romantikko... :) Mutta kun nyt tarkemmin ajattelin, niin luonnon suhteen kyllä taidan sittenkin olla. Kuljen kyllä luonnossa lähes aina kameran kanssa ja saan etenkin metsistä voimaa. Jos en ole viikkoon käynyt metsässä, niin kyllähän se tuntuu huonona olona. Marjastus ja sienestys on joo tavallaan kivoja, mutta en mä niiden takia, saati metsästyksen tai kalastuksen takia, metsissä tai luonnossa rymyä :) - Vähän on alkanut tulla tällainen fiilis. Maija Vilkkumaan sanoin; entä jos tää on meidän viimeinen elämä ? 🤔
Ei tee enää mieli jättää jotain kutsua juhliin menemättä. Kun näkee tärkeän ihmisen, hänen kanssaan juttelematta. Jos mahdollisuus on kokeilla jotain uutta asiaa, jättää sitä tekemättä, jättää matkalippuja käyttämättä. Jos huomenna olenkin sairas, kuollut tai taas jossain karanteenissa/ sodassa tms. Sitten harmittaa. - Jamiroquai, Tori Amos, Kate Bush, Björk... Suomalaisista 22- pistepirkko, Tuomari Nurmio, Röyhkä, Hector, Ultra Bra..
Paljon listastasi tuli lisää mieleen itselle tärkeitä 90- luvulla.💫 - Tottahan toki Nirvanan muistan :). Olin Ruisrockissakin kun Nirvana esiintyi 💞 Mutta olin ehkä hitusen liian vanha ihan teen sprit- huumaan, päälle kaksikymppisenä.
- Pitäisi kai mennä nukkumaan. Mutta vielä huvittaa toi mun musamaku, 20 nuori nainen kuunteli jotain Tom Waitsin kähinää.. :) Johtuisko siitä, että kaverit oli sillä hetkellä kymmenisen vuotta vanhempia taiteilijasieluja.. nykyään kuuskymppisiä, melkein eläkkeellä:) Olinko vähän pikkuvanha?
Yksi laulu vielä ysäriltä, hyvää yötä sxth :)
https://www.youtube.com/watch?v=xqovGKdgAXY