yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Levy, jossa tämä biisi oli, oli minulle ilmestyessään -87 tärkeä ja on yhä. Silloin ilmestymisvuonna kyseisen levyn ja artistin esitteli mulle mies, jota voin sanoa jossain mielessä ensirakkaudekseni, vaikkei meistä koskaan paria tullut, monestakin syystä. Hänellä oli suuri merkitys silti sille, että minusta tuli minä, hän ohjasi elämääni enemmän, kuin ikinä sai tietää.
Myöhemmin juuri tämä kyseinen biisi oli ratkaiseva asia sille, että minusta ja nykyisestä kumppanistani tuli pari. Olemme siis olleet yhdessä lähes 30 vuotta.
Tähän artistiin ja näihin biiseihin tällä levyllä (ja muutamalla muullakin) liittyy myös monta muuta tärkeää muistoa, ja se on limittynyt elämääni monella tavoin, myös hyvin surullisissa merkeissä. Mutta enimmäkseen kuitenkin hyvissä hetkissä.
https://www.youtube.com/watch?v=lM2XTQM59ng - Kyllä olen huomannut, että tuollaistakin joillakin naisilla ilmenee, että saavuttamattomuus kiinnostaa.
Itsellä on kuitenkin täysin toisinpäin. Miehen pitää olla mahdollisimman helposti saavutettava, siitä lähdetään :) En ole ikinä kiinnostunut kenestäkään, joka ei ole tuonut ilmi, että on kovasti kiinnostunut minusta. Usein vielä niin, että osoittaa voimakkaasti kiinnostustaan mua kohtaan, mutta torjuu samalla muita naisia selkeäsanaisesti. Etenkin jos nämä naiset ovat minusta hyvinkin tavoiteltavia ja viehättäviä, tämä on jäänyt mieleen ja vaikuttanut omaan kiinnostukseeni.
Tietenkään sitten se, että on sinnikäs ja kiinnostunut, ei automaattisesti merkitse sitä että minä kiinnostuisin. Mutta se on silti lähtökohta, josta oma kiinnostus joko alkaa tai ei ala. - No muistinpas oikein, ainakin suunnilleen 🤠
- Nyt suuta soukemmalle! Simon le Bon oli 24 ja minä 13, kun kohtasimme Turussa -82. Oli siellä Turun musiikkitalolla muutama muukin kyllä, mutta siis noin suurinpiirtein olemme samaa ikäluokkaa 🤗 John, Nick, Andy ja Roger myös, totta kai.
Mutta sinä taisit silloin olla vielä kapaloissa, vai miten se nyt oli 🤔 - Ja kasarimusa, Duran Durankin tulee kesällä Helsinkiin 😌
- Ilmeisesti joo, niin ne väittää 🤨
- Joo, tämä tapahtui 90-luvulla. Paettu on ja opittukin sentään jotain.
- Näinkin kyllä. Mutta jos ihmisen kaikki aika menee pohdiskellessa, mitä toinen ajattelee, tuntee, mitä tekee, mistä näkee unta, on siinä sitä tunnettakin (liikaa) mukana. Kohteena on raskasta olla, siinä alkaa epäillä itseään ja omia ajatuksiaan ja lopulta ajatukset saattavat muuttua juuri siihen suuntaan, mitä mustasukkainen pelkää. Koska pakenemisen tarve vahvistuu ja oma minäkäsitys hämärtyy.
- Aika tutun kuuloista tuo alku, mitä kerroit:/ Ikävää, että joku muukin kokenut samaa.
Mä taas löysin onneksi entisen vastakohdan kumppaniksi (nykyinen parisuhde) eli ihmisen jolle mustasukkaisuus on vieras tunne, ainakin kovin voimakkaana. Mulla on kokemusta taas siitä, että jos ihminen on mustasukkainen, hän on myös alttiimpi pettämään eli tekemään asioita, mistä toista epäilee. Siitä tavallaan kai mustasukkaisuus johtuukin, mielessä on koko ajan juttuja, mitä itsekin voisi tehdä ja ne asiat heijastaa toiseen. Kun ihminen ei ole mustasukkainen, hän ei edes pyörittele skenaarioita, mitä toinen voisi tehdä, koska häntä ei itseäkään kiinnosta kyseiset likaiset temput. Mutta aina se ei toki ole niin, kuten sun esimerkkisi näyttää :( - Luulen kyllä, että tuossa on kyse ihmistyypistä ja tietyn tyypin tavasta osoittaa tunteitaan (tai niiden puutetta). Itse en ole törmännyt vastaavaan käytökseen enkä myöskään ole omasta mielestäni ainakaan tuolla tavoin käyttäytynyt, ainakaan varttia pidempään. Liittyyköhän se siihen miten pariskunta riitelee? Meillä ei kukaan mökötä, mutta riidat on kovaäänisiä ja lennokkaita. Ne tosin myös kestää n. 15-30 min. eli kohtalaisen vähän aikaa, eikä niihin palata enää sen jälkeen, kun asia on ratkottu. Ne eivät siis jää koskaan ns. "päälle".
Mulla on käynyt toisin päin joskus, eli ei etääntymistä vaan liikaa lähentymistä suhteessa. Nuoruuden suhteessa (kauan sitten) toinen alkoi hengittämään vähän liikaakin niskaan ja olemaan sairaalloisen mustasukkainen ja kiinnostunut jokaisesta mun liikkeestä ja ajatuksesta, jopa unesta. Ei hän onneksi väkivaltainen fyysisesti ollut. Jos olisi ollut, se suhde olisikin ollut nopeasti loppu.Minulle tuon suhteen jälkeen vastaava käytös saa heti karvat pystyyn ja tulee "pakene"-reaktio. Kyse oli siis täysin aiheettomasta mustasukkaisuudesta tyyliin; "miksi viivyit kaupassa viisi minuuttia pidempään kuin viimeksi, oliko siellä se miesmyyjä, menittekö takahuoneeseen sekstaamaan?" Tuollaisessa suhteessa jaksoin neljä vuotta, mutta loppuaika oli kyllä yhtä helvettiä. Mutta tietysti olimme molemmat sopimattomia toisillemme. Ehkä vastapuoli vaistosi, että mun tunteet ei olleet varsinkaan lopussa enää kovin vahvoja häntä kohtaan ja se pahensi tilannetta.
Mutta vielä aloitukseen. Sikäli kyllä tilanne on tuttu, että mun miehellä on väsyneenä ns. pitkät piuhat, etenkin töiden jälkeen, jos hän sattuu kotona vaikka tv:n ääressä olemaan (aika harvoin on). Mutta ne piuhat on pitkät kyllä myös sukulaisten ja kavereiden seurassa ajoittain. Sillä ei ole tekemistä mielenosoituksen tai mököttämisen kanssa, tai parisuhteen. Joskus kylläkin apeuden, kuten tällä hetkellä, kun hänellä on eräs läheinen kuollut.. - Nojoo. Pehmennän kyllä nyt vähän. Kyse on siis vain kumppanista. Ystäviltä ja tuttavilta, saati lapsilta kyllä siedän ja ymmärrän näitä piirteitä ihan hyvin. Enkä itsekään mikään ronski-ritva ole, ei noi asiat mullekaan helppoja ole. Mutta olen vain huomannut, että elämänkumppanina en jaksaisi ihmistä, jota pitäisi koko ajan "kannatella" kuin lasta ja varoa kaikkia raadollisia elämän realiteetteja, ettei toisella vaan heti olisi "tunnelma pilalla ja paha mieli". Fakta hommaa lainatakseni. Sen verran karuna ja brutaalina näen oman elämänpiirini ajoittain.
- Minusta miehessä pitää olla tietynlaista ”rönttiyttä”, että jaksaisin elää arkea hänen kanssaan. Tarkoitan sellaista reippautta ja ronskiutta, että ei pienestä hätkähdä. Luulen, että tällainen piirre on vähenemässä pikkuhiljaa miehiltä ja naisilta. Ihmiset elävät niin sisäsiistiä, steriiliä elämää. Rönttiydellä tarkoitan sitä, että mies ei pelkää astua saappaalla mutaan, työntää käsiään multaan, pestä vauvan kakkapyllyä, tyhjentää ulkohuussia, olla mukana synnytyksessä, ottaa puheeksi jotain vaikeaa asiaa, myöntää rakastavansa, yöpyä yksin ulkona luonnossa. Siis jonkinlaisia selviytymistaitoja, rohkeutta elää.
Vastakohta tällaiselle olisi kai hienostunut sisäsiisti kaupunkilaismies, jolla on pehmeät kädet, joilla ei ikinä tehdä mitään muuta kuin näpytellä tietokonetta tai puhelinta ja joka saa kauhean kohtauksen, jos tanssikenkä osuu koiranpaskaan, joka on yltiösiisti ja aina puunaamassa ja plankkaamassa itseään. Sellainen, joka puhuu vain ”asiaa” ja jolla on vaatimuksia, millainen minun pitäisi olla. Sellainen, joka sanoo ”yök” tai ”hyi” jollekin ruualle tai asialle ja joka ahdistuu, jos jossain haisee pahalta vaikkapa putkirikon vuoksi. Lapsella nämä piirteet ymmärrän, mutta en aikuisella ihmisellä.
Esim. säästäväisyys ja introverttiys on pikemminkin plussaa kuin miinusta. Ehdoton EI on mies, joka on väkivaltainen, henkisesti tai fyysisesti. Siis ketään kohtaan, ei edes puheissa saa uhota, että joku ansaitsee väkivaltaista kohtelua tms. Ja kaikenlainen ilkeä sättiminen ja haukkuminen myös on lapsellista. Tällaisten ihmisten seuraa kaihdan, kuin ruttoa. - Jes! Hyvä niin. Ajattelinkin ettei olis ollut hyvä, jos se olis ollut joku tuttu tai edes 24suomipuolituttu :D Oli meinaan 2000- luvun pahin krapula silloin:D. Kiitos vastauksesta, tää on joskus mietityttänyt mua. :)
- Yritän miettiä ja miettiä, muttei tule mieleen muuta kuin tää: jos olit samaan aikaan Pori Jazzissa 2018, niin mahdoimmeko yöpyä mahdollisesti samassa hostellissa tai mikä se oli nimitykseltään. Olin siis siellä yhden naispuolisen kaverini kanssa ja jälkikäteen tuli sellainen mieleen, että oliko aamulla se yks tyyppi Gentsuli vai ei..? Eli soittaako kelloja?
- Sama tulos:) Tein testin aiemmin jo muualla.
Ihan mielelläni olisin ollut henkisesti vanhempi, mut kun vaihtoehdot olivat, mitä olivat. 70-90- luvun kliseisimmät jättiläiset vastaan nykyhetken ihan ookoo- artistit. Meni sitten kompromissiksi. - No niinpä oli :) Olen myös iloinen, että olen edes yhden ihmisen näiltä palstoilta nähnyt ja todennut, että ihan on sellainen, minkälaisen kuvan jo kirjoituksista sainkin :)
Ei se toinen paikka sellainen ole, että siellä mikään pakko yhteyksiä on pitää :) Jokainen tavallaan ja omalla rytmillään ja missä tykkää. - No mulla ei ole kokemusta rahasta tappelemisesta. Molemmat ollaan aika säästäväisiä, mies tosin vielä tiukempi euronvenyttäjä. Ja molemmilla selkeästi omat rahat. Toinen vaan maksaa tietyt yhteiset laskut, toinen tietyt. Kun ei ole yhteisiä lainoja, eikä kummallakaan edes omia lainoja enää maksettavana, eikä vuokramenoja, kun asutaan mun vanhassa mummolassa, niin raha-asiat ei sinänsä stressaa. Suurimmat menoerät liittyy kai lapsiin eikä niistä tule tappelua.
Mutta se, että pitäisi uusiksi taas ajatella raha-asiat uuden ihmisen kanssa, ja sopeutua tämän ihmisen rahankäyttöön, voisi olla näin vanhalle ihmiselle hankalaa. Vanha koira ei opi.. jne. - Mulla kyllä myös se talouksien yhteen laittaminen herättäisi epävarmuutta. Kun pääsisi taas sen makuun, että voi yksinään päättää, mihin rahat menee ja miten ne käytetään, olisi vaikeaa enää palata takaisin yhteistalouteen jonkun kanssa.
- Ääk, ollaan vai? 😬
Voin olla teflonia v- ttuilulle, mutten oikein kehuille, joten älä yhtään ala siellä 🤯☺
Gentsu on täällä edelleen, puskissa anonyyminä. Tulet kyllä huomaamaan, kun kohdalle osuu.. Hän ei vain ole välttämättä vielä sua "tunnistanut", siksi ei ole hyökännyt. Tai en tiedä onko, en ole täällä hetkeen ollutkaan. Hän on välillä ihan kivakin, jos sille päälle sattuu.Mut sit saattaa jopa poistattaa jopa jonkun kirjoittamansa ystävällisen kommentin😐 - Mut nyt vähän kotihommia, palaillaan!