yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Kyllä tässä aika heinähattuja ollaan:)
Peltoja on, vaikka ne onkin nyt vuokralla. Mettätöissä samassa pihassa asuva isäni käy arkena lähes päivittäin. Mieheni sahaa puut ja myöhemmin hakkaa haloiksi. Lämmityspuita on vuosiksi. Ei haittaa sähkökatkot. Peruna tulee omasta maasta, samoin omenat ja marjat. Kun lähden lenkille, ei ole katuvaloja, vaan otsalampulla lähden vaeltamaan pimeään maastoon. Karhun jälkiä näkyi syksyllä vakiolenkkireitillä. Joskus ohi ajava juna pelästyttää. Tietenkään se ei pysähdy lähimainkaan. Peltojen keskellä asustan. Vuosia oli omia kanoja, pihapiirissä on edelleen aitat ja luhdit, navettakin, vaikkakin ilman lehmiä. Asuintaloni on n. 300 vuotta vanha, oma mummolani :) - En ole tietääkseni koskaan riitaantunut kenenkään palstalaisen kanssa, täällä tai Miehen Logiikassa, jossa enemmän "asustelin". Mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Tämä netti-maailma on vähän erilainen kuin IRL. Oikeassa elämässä en tietääkseni myöskään ole kenenkään kanssa riidoissa tai välirikossa. Mutta onhan mahdollista että joku ex on jotenkin suivaantunut, olenhan aina ollut se eron tekevä osapuoli.
Täällä (tai siis Miehen Logiikassa) olin aikanaan eniten yhteyksissä Mariamanian kanssa (naispuolinen kirjoittaja) ja hän yhtäkkiä katsoi bittiavaruuteen. En voi olla koskaan varma, suuttuiko hän kenties jostain vai tuliko jotain muuta häikkää elämässä. Sinänsä kurja juttu. Mutta toisaalta odotettavaa, kun näissä nettimaailmoissa seikkailee.
Gentsu myös joskus vihoittelee jostain, olen huomannut, mutten ole aina oikein ajan tasalla, mikä häntä milloinkin närästää. Ei voi muistaa/tietää, mitä olen milloinkin hänen kanssaan keskustellut, kun anonyyminä nykyään kirjoittelee. Enkä tunne häntä niin hyvin, että tietäisin, minkä ottaa tosissaan, minkä tajuaa huumoriksi/sarkasmiksi. - Mua jotenkin itsellekin yllätykseksi viehättää Erikan biisi Syntisten pöytä. Aika veikeät sanat:) Mutta hänen tyyliään en kerta kaikkiaan ymmärrä. Miksi Unelma Säleikkö-tukka ja erittäin epäedulliset makkarankuori-jumppa-asu esiintymisvaatteena, ei voi ymmärtää.
- Maalle juu, tupakkaa ja vedonlyöntiä ei kukaan tarvii. Muut saa olla. Eikä naapuritkaan maalla häiritse, vaikka olisi hitusen lähempänä. Eli ihan oikea suunta, mutta pikkasen hiomista sun suunnitelmassa vielä:)
- Meillä on käynyt niin, että vuosia ammuttiin raketteja "lasten iloksi" (=nykyään teinien). Sitten jossain vaiheessa tuli kysyttyä lapsilta, että ammutaanko raketteja tänäkin vuonna. Ja vastaus oli ei. Etenkin toinen teineistä on äänille vähän yliherkkä ja uuden vuoden raketit on aina olleet kuulemma stressin aihe. Ja me kun kuviteltiin, että järjestetään lapsille "kivaa ohjelmaa" :P Nyt on helpotus, kun ei ole sitä pakkopullaa, rakettien ampumista puolen yön aikaan.
Meidän kissa ei tunnu kauheasti raketeista häiriintyvän. Ja me ihmiset nähdään kyllä ikkunoista ja pihalta ihan riittävästi raketteja. Naapuritkin ampuu, jos eivät ole jossain reissussa, kuten tänä vuonna. - No ilmankos. Kankaanpään taidekoululaiset on aina olleet harvinaisen sympaattista ja lahjakasta porukkaa. Sinne haetaan opiskelemaan kaukaakin. Siellä opiskelleet menee usein myös Turun taideakatemiaan jatko-opiskelemaan. Moni tunnettu taiteilija on Kankaanpään taidekoulun käynyt. Noilla natseilla on varmaan joku ex päässyt sinne ja alkanut seurustella jonkun toisen taideopiskelijan kanssa. Siitä traumat.
- En ole yksipuolisesti hullaantunut sitten nuoruusvuosien. Kyllä se oma hullaantuminen lähtee siitä, että joku osoittaa kiinnostusta ja siitä vastaa huomaa koko ihmisen. Ja siinä tapauksessa voi hullaantua, jos ihmisessä on jotain hullaannuttavaa. Aika harvoin, mutta joskus on. Mutta silloin se on mun tehtävä jarrutella, jos jarruttamisen aihetta on. Ei sitä omaa hullaantumista tarvitse näyttää. Niin paljon kuin vastapuoli siitä pitäiskin. Tai juuri siksi, ettei se innostu.
- En ole kyllä erityisen määräilevä suhteessa, tuskin miehenkään mielestä. Eikä noista riitaakaan tule, kun on niin tavallinen tilanne. Totean vaan itsekseni, että eipä taas ollut kuullut mitään.
Hänellä on konkreettisesti usein tulpat korvissa eli langattomat kuulokkeet. Mutta onneksi sen pään liikkeistä kuitenkin usein huomaa, nyökytteleekö Battle Beastin tahtiin vai mun kommenteille. - Joo, jotkut kyllä paheksui häntä.. Ikätoverit ja nuoremmatkin. Mutta vaikutti varmaan sekin, että hänestä tuli leski jo nuorena, alle 50 vuotiaana. Otti vähän nuoruutta ehkä takaisin vanhoilla päivillään☺ Ainakin henkisesti.
- Ja lääkäri siis olis voinut olla lapsenlapsi ikänsä puolesta 😉
- Onhan se kivaa😄
Mun edesmennyt mummi oli hullaantuja loppuun asti. Vielä kuolinvuoteella sairaalassa kuikuili sängystä, että koska se komea lääkäri taas tulee ja kohenteli blondia tukkaansa🥰 Olis varmaan laittanut huulipunaa, jos olis ollut käden ulottuvilla. - Siis siitä hullaantumisesta ilon irti. En tarkoita ilon irti ihmisestä, se kuulostaa vähän... Tunteesta voi nauttia itsekseen, tuomatta sitä kohteelle ilmi. Siitä kun voi aiheutua vain harmia, molemmille.
- Niin. Olen oppinut tunnistamaan itsessäni tällaisen hullaantumisen. Muistuttaa vähän nuoren ihmisen fanittamista. Jonkun ihmisen tuoksu, tapa liikkua, katsoa, oikeanlainen ääni jne. saa fyysisesti reagoimaan, hullaantumaan. Mutta se on vaan hullaantumista. Ei siinä hääkirkkoja tarvitse alkaa varailemaan. Ei edes juttusille välttämättä tarvitse pyrkiä. Kunhan vaan ottaa ilon irti ja pitää harmit, joita turhat unelmat saattaisi aiheuttaa, loitolla.
- En minäkään kertomallasi tavalla ole koskaan rakastunut. Ainoat henkilöt, joiden takia tekisin mitä vain, ovat omat lapseni.
Olen kyllä hullaantunut fyysishenkisesti joistakin miehistä niin, että se on tuntunut ihan tärinänä koko kehossa, melkein pyörtynyt, kun tyyppi tulee vastaan tai juttelemaan kanssani, saati jos on ollut vielä läheisempää fyysistä kontaktia. Mutta aina olen silti nähnyt tilanteen myös ulkopuolelta. En ole nähnyt häntä vaaleanpunaisten linssien läpi, vaan virheineen kaikkineen. Ja oikeastaan joka kerta on sattunut niin, että nämä fyysisen hullaantumisen kohteet eivät ole olleet mulle sopivia parisuhdemielessä. Sen olen tajunnut heti. Luonne on ollut vääränlainen, elämäntilanne ja päämäärät ihan toisenlaiset.
Mulle sopii seurustelukumppaniksi paremmin mies, jonka kanssa natsaa fyysisesti ja henkisesti, mutta etenkin arjen tasolla. Arvot on suunnilleen samat ja hän antaa mulle riittävästi omaa tilaa ja aikaa olla oma itseni ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Hänellä on myös oma elämä, omine kavereineen ja harrastuksineen.
Nämä aluksi mainitut hullaantumiset voivat mennä ohi päivässä tai kymmenessä vuodessa. Ne tuovat toki iloa elämään, toimivat vaikka inspiraation lähteenä, mutta en elämääni rakenna niiden varaan. - En fanita, muttei mitenkään ärsytäkään. Muutama kiinnostava kappale, joissa jännät sanat. Mutta mainosmies- tausta kyllä hitusen kuultaa läpi.
- Niin, ymmärrän tuon. :) Ehkä olenkin jotenkin outo, kun koen, että itse kykenen parhaiten antamaan itselleni ja muillekin turvallisuuden tunteen, ei kukaan muu.
- Juu, kantsii olla varovainen, terkkuja ;)
- Ok:) Itse en tiedä, miten tuossa unessa toimisin. En ole onneksi sellaista unta nähnyt. Se on vain pelottavin uni, jonka voin kuvitella. Pahinta varmaan olisi, jos ei unessa peloltaan kykenisi liikkumaan ja lapsi putoaisi oman pelkuruuteni takia.
- Ai että sinusta turvallisinta on pelastaa läheinen kallion kielekkeeltä ja pelottavinta olla yksin kotona puuhastelemassa jotain kaikessa rauhassa? :)
- Korkeanpaikan kammoisena ajatus siitä, että oma lapsi roikkuisi kallionkielekkeellä käsien varassa ja olisin ainoa ihminen, joka voi hänet pelastaa, olisi aika top 1 painajaisuni.
Turvallisin on varmaan oma koti, jossa olen omissa oloissani, tekemässä jotain itselle mieluista työtä tai puuhaa eikä puhelin soi tai piippaa moneen tuntiin.