patriklind
Siviilisääty: Varattu
Lapset: En ole kiinnostunut lapsista
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia32 aloitusta · 530 kommenttia
- En usko, että hän otti huumoria tosissaan. Suurin osa ihmisistä ei ole tosikkoja ja he nauttivat leikinlaskusta, jopa nauttivat siitä. Huumoria on hyvä käyttää varsinkin silloin, kun on kyse vakavista asioista. Se auttaa kestämään maailman kovuutta.
Vastaukseni muuten oli kysymyksenasetteluun nähden oikea ja analyyttinen. Käytännössä se tietysti on toteuttamiskelvoton. Logiikan maailma on ihmeellinen... - Kiitos infosta, mutta tiedän kaiken tämän muutenkin. Käytän termiä "verinen" viittaamassa väriin.
- Tuo eka on varmaan punikkitatti. Jos siinä on ruskea pillistö, se voisi olla kangastatti. Toinen on kangashapero (kai?). Kolmosta en tunne, olisiko joku valmuska?
- Huumorintaju hoi! Kommenttini oli vitsi :)
- Joku painoluokkaurheilija (painija tai nyrkkeilijä) varmaan osaisi kertoa niksit. Heidän painonpudotuksessa on raakaa touhua: kumipuvussa saunomista ja armottoman janon sietämistä. Ei varmaan sulle kovin terveellistä, mutta nopeaa, kuten toivoit.
- Juuri tuo mainitsemasi portviini on maailman tunnetuin makea punaviini. Muita samantyyppisiä klassikoita ovat Lounais-Ranskan Banyuls ja Maury sekä Pohjois-Italian Recioto della Valpolicella. Näitä viinejä on monia erilaisia ja taso vaihtelee tuottajalta, cuveesta ynnä muusta riippuen.
- Helsingissä on tasan kaksi erittäin korketasoista teekauppaa:
Thehuone (Eerikinkatu 19)
Chaya (Kluuvin kauppakeskus, Yliopistonkadun puolella)
Joissakin ruokakaupoissa (esim. Stockmann) on kohtuulliset valikoimat, mutta ne eivät mitenkään pysty kilpailemaan näiden kahden kanssa. Sama koskee hallien kauppoja. - Kantarelli ja varsinkin suppilovahvero säilyy paljon pidempään kuivattuna. Kantarelleja kannattaa vähän pieniä ennen kuvaamista, mutta suppilovahverot voi kuivata ihan sellaisenaan. Minä olen käyttänyt kolme vuotta aiemmin kuivattuja suppilovahveroita ja todennut, että maut ovat säilyneet erinomaisesti.
- Entrecote kadottaa kaiken makunsa, jos sen valmistaa kypsäksi. Se saa olla selvästi rosee, jopa verinen. Jos haluaa syödä kypsää naudanlihaa, kannattaa valita joku muu ruhon osa, esimerkiksi rinta, poski tai potka.
- Muistan lukeneeni, että Andeilla on intiaaniheimoja, jotka syövät savea. Syynä on (tai on ainakin aiemmin ollut) se, että he käyttävät ravinnokseen villiperunoita. Villiperunoiden kaikki osat, myös mukulat, ovat myrkyllisiä ja savi neutralisoi myrkyn vaikutuksen.
- Aloita vaikka Solveig von Schoultzin kirjalla Ansa och samvetet. Se kertoo pienen tytön kamppailusta omntuntonsa kanssa yhtenä kesänä. Von Schoultzin kirjat ovat muutenkin lukemisen arvoisia. Kieli on rikasta ja tiivistä. Hän ei jaarittele turhia ja hänen teostensa muoto on hyvin harmoninen.
- Yksikään kirja ei kuulu EHDOTTOMASTI yleissivistykseen. On silti paljon kirjoja, jotka kannattaa lukea siksi, että ne auttavat laajentamaan kuvaa maailmasta tai sitten ne ovat vain niin mahdottoman hyviä.
Ulkomaista fiktiota
Gogol: Kuolleet sielut
Flaubert: Rouva Bovary
Kafka: Oikeusjuttu
Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo (Gulagin)
Kotimaista fiktiota
Pakkala: Vaaralla
Oksanen: Puhdistus
Nämä tietokirjat ovat sivistäneet minua suuresti:
Karsten Alnaes: Euroopan historia (4-osainen kirjasarja)
Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja
Kaisa Häkkinen: Suomen kielen etymologinen sanakirja
Aarno Kasvi: Aarnon keittiökasvit - Vasemmalla on tietysti herkkutatti. Pullean jalan lisäksi pettämätön tuntomerkki on VAALEA verkkokuvio jalan yläosassa. Sappitatissa verkkokuvio on TUMMA. Sappitatti on myös rakenteeltaan selvästi pehmeämpi, kuten myös lehmäntatit. Lehmäntattien jalka ole koskaan pullea, eikä siinä ole verkkokuviota vaan tummaa nystyä.
Kuvassa oikealla on tietysti punikkitatti. Nämä perustatit on hyvä oppia tunnistamaan. Se ei ole edes vaikeaa. Eikä edes tarvitse muistaa, mikä punikkitattilajeista on kysessä, kunhan vain tunnistaa ne punikkitateiksi. Kaikki ne ovat hyviä.
Tässä mainittujen neljän tatin lisäksi suosittelen, että opettelee tunnistamaan ainakin voitatin, kangastatin, ruskotatin sekä syötäväksi kelpaamattoman äikätatin. Herkullinen lehtikuusentattikin kannattaa ottaa repertuaariin, mikäli sattuu asumaan alueella, jossa lehtikuusia on. - Luin Gulagin (eli Vankileirien saariston) joskus 1980-luvun alussa. Sen jälkeen maailma ei ollut enää entisensä. Se on ehdottomasti ollut elämäni vavahduttavin lukukokemus - ja olen sentään 60-luvulta lähtien ahminut melkoisen määrän kirjallisuutta. Olen usein miettinyt, voiko olla olemassa tärkeämpää kirjaa, mutta sellaista ei ole tullut mieleeni. Uudestaan en aio Gulagia lukea, sillä yhden lukukerran tuoma järkytys riittää.
- Ystävän muotokuva on nautittava lukukokemus. Suositeltava on myös toinen Pentti Holapan avoimen tunnustuksellinen romaani, Kaksi kirjailijaa.
- Jera Hänninen: Harakkapoika
Aila Tuomi: Kuolemanvoittoleikki
Andre Gide: L'immoraliste (Olen lukenut tämän ruotsinnoksena Den omoraliske. En tiedä, onko käännetty suomeksi.)
William S. Burroughs: Hämy
Tom Spanbauer: Mies joka rakastui kuuhun - Raamatussa ja Kalevalassa on paljon enemmän erotiikkaa kuin useammat tajuavat.
- Hyvä että otit esiin Tatu Vaaskiven. Häntä eivät nykylukijat oikein tahdo muistaa. Onkohan syynä se, että Vaaskivi kuoli niin kovin nuorena, vain 30-vuotiaana? Hän ehti kuitenkin kirjoittaa mestarillisia teoksia.
Nautittavia suomalaisten nykykirjailijoiden historiallisia romaaneja ovat mm. Tiina Kailan Bruno ja Laila Hirvisaaren uusin romaani Minä, Katariina. Myös Jukka M. Heikkilän romaanit ovat antiikin ajasta kiinnostuneille tutustumisen arvoisia. - En käyttäisi mitään ihmiselle tarkoitettuja aineita koiran iholle. Koiran ja ihmisen ihon PH-arvot ovat nimittäin erilaisia ja siksi kumpikin tarvitsee omat tuotteensa.
- Talvivalkosipuli pitääkin kylvää syksyllä. Muuten sato ei ehdi valmistua. Myös persiljan siemenet voi kylvää syksyllä maahan ennen pakkasten tuloa.