elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Entäs jos ei ole turhaa maallisa omaisuutta? Pääseekö jäseneksi ihan pelkällä hakemuksella?
Toisaalta taas.... En oikein usko tuohon rauhaan enkä seesteisyyteen. Mun elämässä kun sellainen on tavoittamattomissa. - Ai et tunne vai? :-D
Mistäs tiijät ettei viekas kettu olekin joku boheemi oman tiensä kulkija.tuttusi?
Juu, mullakin on ollut ikävä sua ja muita. Mutta ei nyt itkemään heittäydytä kuiteskaan...
Mulla ei vissiin enää tomi se sp, johon laitellut viestejä (tiedoksi myös muille), mutta on se toinen viraalimpi sitten jos .... xx.xx@gmail.com - Noi ei selvästikään ole ollut tekemissä mun kanssa. Veisin voiton missä lajissa tahansa :-D
- Hmmm... Jotenkin joskus tuntuu kuin mies (tai nainen) olisi jäänyt osattomaksi kun joku iloitsee omista saavutuksistaan. Miksi pitää kaiken keskittää itseensä? Koska juuri sillä sekunnilla toisen jatkoksi tulee sitä itsensä ylistämistä, tein paremmin-yms soopaa. Tai vielä ikävämpi mitätöidään toisen tekemä saavutus että olipa puolitehoista. Kyllä Minä olisin sen tehnyt sen paremmin...
Olen aikas useasti päässyt todistamaan näitä kilpalaulontoja. Milloin on kerskuttu ja korskuttu moottorisahoilla, autoilla, kalastustuksella, lumitöiden määrällä, metsästysaaliilla ja ties millä. Suorastaan myötähäpeä on onnistunut sitten sulkemaan silmänsä moiselta moukkamaisuudelta.
Kerran kyllä meni ukkosakki hiljaiseksi, kun vertailtiin miten hyviä lumityövehkeitä kullakin on. Totesin vaan että itse jouduin tekemään ne lasten lumilapiolla, kun muuta ei ollut saatavilla, mutta ilmeisesti lihasmassa sitten riitti ilman isompia laitteita ja puskutraktoreita.
Joskus olen ollut huomannut tuon kerskunnan johtuvan myös siitä, että se suuresti tekeminentai pärjääminen tekee Miehen. Ikäänkuin se olis mittari joillekin pitää älämölöä itsestää, tekemisistään tai saavutuksitaan. Musta ihan normaali itsensä onnittelu on paikoillaan ja hyväksyttävää, kun on onnistuminut jossain. Mutta kerskunta ja korskuntaa.. . grrr..... - Nyt alkoi kiinnostamaan :)
Kerro, kerro, tai kiusaamme sua hamaan tulevaisuuteen tästä. - Pettymys ei missään nimessä. Sanoisin että palstakirjoittaja on ollut itseään enemmän kuin odottanut, ollut enemmän. Ihminen.
Väittäisin, että palstakirjoittajaa ympäröi tietynlainen glamour, shining tai hehku. Se, mikä tekee hänestä kiinnostavan tai erikoisen, se oma persoona tai juju, mikä häsestä tekee juuri hänet. Arvelisin, että me liikaa tuijotetaan sitä hehkua ja alamme muodostamaan tästä palstailijasta tietynlaista, -näköistä, -persoonan omaavaa, -luonteista, jne. Mutta kysymys onkin siitä mitkä ovat mielikuvamme ja odotuksemme. Ehkä siksi voi tulla niitä yllätyksiä, tai joskus jopa - pettymyksiä.
Voisin edelleen kiinnostua palstatapaamisista, kyllä ne kiehtoo. Ehkä luonteenomainen laiskuuteni sitä himmannut, Ja viime aikojen elmäntilanteet, ei ole paukkuja moisiin. Mutta toki pidän mielelläni yhteyttä muutoinkin, kun vain milloin jaksan. Tiedän aina olevani sen ihmisen - ei palstakirjoittajan kanssa tekemisissä, ja se on se juttu, joka kiehtoo minua. Koska ehken niin värikkäseen ja monipuoliseen sakkiin edes tutustuisi ilman palstaa.
Kai itse olen ollut oma itsenäni, ainakin niin pitkälle kuin jännitykseltä olen kyennyt olemaan. Ehkä ensimmäistä kohtaamista noudattaa aina enempi hienotunteisuus, sopivaisuussäännöt (ei sanotakaan palstakirjoittaja elisaketun suulla että nyt pulinat pois ja mennään), kohteliaisuus, pieni varovaisuuskin.
Kuitenkin palstakirjoittajaa täytyy tavata useammin tai olla enemmän muilla tavoilla yhteyksissä ennenkuin sitä voidaan vertailla vaikkapa harrastuskaveruuteen. Tosin, olemmehan kaikki nyt harrastustovereita keskenämme, mutta sieltä sulkeisista täytyy mennä peliareenan ulkopuolelle, jos haluaa syvällisempää tutustumista.
Olen vilpittömästi iloinen kaikista kohtaamisistani ihmisistä. Koen saaneeni paljon. Myös heistä, joihin olen muutoin ollut yhteydessä. Heillä on tiedossaan se elisaketun sielu, mikä on kirjoittajan takana. Ei mulla ole siinä salattavaa. - Kehtaan purra ketä hyvänsä joka yrittää mulle kuonokopan laittaa. Enkä tottele Riikka-nimeä.
- Kerkeen kuitenkin purasta puhemiehen persauksista palasen ennen ulosheittoa :-D
- Upea leidi, kerrassaan.
- Virustauditkin muuntautuvat koko ajan ärhäkämmiksi. Mutta itse viruksen tarkoituksena ei ole periaattessa tappaa, vaan saada levittyä mahdollisimman laajalle, lisääntyä. Mutta kaikki eivät kestä näitä muuntautuneita viruksia, joille oma vanha suoja ei enää riitä.
Kaikkein heikoimmassa asemassa on silti vastustuskyvyttömät henkilöt. Heille tavallinenkin flunssa, ripuli tms voi olla kohtalokas. Vesirokko tai vyöruusu erittäin kohtalokas. Jne. Tauteja riittää, ja virustauteihin kun on kovin vähän aseita. - Kiva aloitus Timppaseni. Olet ollut ahkera poika.
Elisakettu räksyttäisi hallitukselle niin maan julmetusti, ja Harmis olisi helisemässä kun ei ehtisi jakaa muille puheenvuoroja. Korostaisin sanoja "ettekö häpeä..,"; "miten selitätte ..."; "kuinka on demokraattisen tasa-arvon laita..."; "jne..."
Kettu ei huoli ympäripyörineestä Viinamiehen pullosta, vaan tuo istuntoon omat eväät mukaan ja kiusaa eduskuntatovereita heittelemällä foliopallosia ja asiattomia kommentteja muista edustajista. Puheesta ei tule ikinä loppua eikä naurunräkätyksestä. Siinä vaiheessa kun istunto on päättynyt, voidaan kettu raahata jonnekin säällisempään paikkaan nukkumaan. - Timppa, taidat ollakin varsinainen mörkö :)
Hirvittäisi ajatella sua ukkina lastenlapsia hoitamassa. - Täysillä?
Älä naurata Funis. Luuletsä että tähän vuosimalliin on tarpeeksi lisäosia? - No ei ole. Ei siinä auta edes ne Amsterdamin matkat.
Mutta toiseen asiaan. Havannoin juuri että Yksisarvinen on kirjoitellut ainakin tuohon MikkoJuhan-ketjuun.
Ai jösses että haluaisin että te kaksi sanailisitte toisillenne. Olisi siinä poppari-iltaa kerrakseen :) - Sulla tuntuu olevan se ongelma ettet itsekään tiedä millaista takkia oikein olet ostamassa. Mä vinkkaan sulle vähän erilaisemman keinon verrata erilaisuutta. Mene tori-sivustolle ja katsele sieltä erilaisia malleja (koko suomi). Kun mieleisiä malleja löytyy, tiedät jo suunnittelijan/valmistajan ja osaat suunnistella oikeisiin liikkeisiin.
Muuten, en suosittele ainakaan pakkaskeleille lyhyttä takkia. Kyllä sen peffan pitää piiilossa pysyä. Tai ainakin lämpimässä :) - Joo, niin olen. Olisikin outoa, jos olisin 20- tai 30-vuotiaan oloinen. Sehän tarkoittaisi sitä että vanheminen olisi pitänyt loppua jo vuosikymmenet sitten. Miten se olisi mahdollista, Heittämällä henkensä vai?
Minusta silti puolivuosisadan naiset ja miehet ja heitä vanhemmatkin voivat olla viehättäviä ulkoisesti. Jokainen me ikäännytään ja ikä luonnollisesti näkyy kehossamme ja olemuksessamme. Luonnonlaki.
Silti se ei tee meistä yhtään sen huonompia ihmisiä kuin nuoremmat kanssasisaremme ja -veljemme. - Välis, lopeta Citrinellan kiusaaminen ja mollaaminen, äläkä asettele hänelle sanoja joita hän ei ole sanonnut. Muuten mä tulen haukkaamaan sellaisen palan persauksistasi ettet istuen kirjoittele viikkoihin.
*grrr* ja *mur* - Toivottavasti kiitokseni tavoittaa teidät kaikki. On pirullista kun on kiire, ei ole keskittymiskykyä ja hermot paukkuu kattoon epäonnistumisista. No silloin on vissiin parempi kysyä apua, eikö? :)
Mun on aina ollut helppoa siirtää USB:lla koneelle tavaraa, mutta jostain pirun syystä ei nyt onnistunut millään. En tiedä johtuuko se vaihdetusta puhelimesta, onko mulla joku ohjelma estämässä vai mitä lie.... En aina itsekään ymmärrä mitä säätöjä olen tehnyt ja miksi.
Ponnistelujen jälkeen sain kuvat sinne googlen arkistoon ja siirsin zip-tiedostoihin ja pienensin samalla. Kun materiaali on menossa sähköisesti liitteinä muualle jo tosiaan se kiire...
En taatusti ole mikään tekninen nero ja nykyisin mulla ei pysy edes neuvot päässä. Eli kiitos teille murusille kun neuvoitte :) - Et sinäkään näytä nauttivan elämästä. Puutostiloista tulikin mieleen... Mitenkä hampaasi voivat? Ja millä maksoit laskut?
- Älä lokeroi mielenterveysongelmia ja masentuneita, kuin he eivät olisi ihmisiä lainkaan.
Kuka tahansa voi sairastua. Ja sairaus se on mikä tahansa muukin, joskus jopa haitallisempaa kuin fyysinen sairaus. Taakan lisääminen hyvää tarkoittavilla saarnoilla ei auta ketään. Auttaisi enemmän, jos joku ymmärtäisi.
Lohtusyöminen nyt on yleisempää kuin tiedätkään. Liki kaikki sitä joskus harrastaa, tai ainakin he, joilla on edes varaa syödä.
Perunassa ja silakassa ei ole mitään vikaa, mutta yksipuoliseksi pidemmän päälle menee. Tulee puutostiloja ja ihminen voi sairastua todella vakavastikin. - *tyrskis*
Sä olet taas ihan kamala Sergei :-D