elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Ai niin, unohdin jo tämän. Oli sellainen hetken impulsiivinen tunne. Ei sun tarvitse pitää muhun yhteyttä. Mutta saat sp:ni vaikkapa YyBeeltä jos tarvis. Mutta hänelläkin saattaa olla se vanha. Nykyisin se on se nykyinen sn.en. jne....
- Kettu mitä mölinää,,,,
Hölmöä- - Ei näin.
- Byddy, mulla on asiaa sulle. Ota yhteyttä.
- Joo. Kirjoittaisin/keskustelin tästä mieluusti/joskus. enemämimäkkin. Pahoittelut kun kirjoitan jouristi, en osaa,.
Ymmärsit yskän. tee aloitus :) - Ei päivää. Omituinen asema.
- Kiitos UTR. Vieläkin ajattelen sua Hope... jne, Sydän kuvassasi hieno.
Hyvää joulua myös sinulle :) - Minä lisään tähän pari juttua.
Valikoivan empatian. Sitä harrastavat liki kaikki.
Toinen on sitten se, että empatian yms odottajalla on tarve johonkin sellaisen, johon se antaja ei kertakaikkiaan vain pysty. Tämäkin on molemmissa suunnissa mahdollista liki kaikille. - Kotona. Ei vieraita, sukua tm ketään. Eikä vierailuja. Ehdoton oma valinta.
- MS-hyvä
Meistä useammat ovat joutuneet tilanteeseesi. Muista kuka olet siellä siviilissä. Olet turvassa. Olet näkymätön ja kasvoton.
Palstalla olet niin herkkä kuin haluat, Mutta se herkkyytesi on myös se tekijä joka kärsii näistä venkoilijoista. Sait paljon hyviä vinkkejä ylempänä. Joko otat huumorilla tai kasvatat nahkaa tai lakkaat välittämästä.
Eikä nämä lopu kirjoittelua lopettelemalla. Toki taukoa voi pitää jos pahalle tuntuu, ts suunnata aikaa muuhun. Kyllä me ymmärretään. Vaikka ei aina olla ymmärtävinään- - Samaa mieltä Linerin kanssa.
Älä ota itseesi. Muista että olet kasvoton ja näkymätön, siksi huonot vibat on niin helppo suunnata vaikkapa sinuun (tai kehen tahansa).
Palstat ovat olleet oikeita häijyläisiä. 15 v mulla mennyt äimistellessä ja aina jossain alkaa sama meno kuin toisessa. Väliin voi tulla jotain hyvääkin. Sen vuoksi kaltasiasi keskustelijoita kaivataan.
Meillä sinkut-palstalla ei tuo ryhmädynamiikka yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta oikein toimi. Ei sitä voi vaatiakaan. Jokaisen pitää vain selviytyä itse. Jos sulla on paha olo, pura se pois vaikka privana jonkun toisen kanssa, jos on kontakteja.
Tsemppiä MS! - Olisi kiva tietää mitä AI-ongelmia kukakin havainnut. Teepä sergei tästä joku ketju.
- Samaa mieltä että noi aceet pitäisi saada pitää itse. Hommaisin mutta ei juuri nyt ole kanavia.
Tuli mieleen sun asemalla odottelusta kun itse kävin viimeksi. Eikun samperi sentään mulla ollut jäänyt monityökalu käsilaukkuun ja se metallipaljastuksessa tietysti huomattiin. Nolotti. Seuraavan kerran muistin tarkistaa veskan ennen käyntiä. Onneksi ei ollut pictoolia :) - Ilmaisit saman mitä tunnen. Voimia meille kaikille <3
- Ai se poistuikin. Mutta huomautin vain että ymmärrän mielitekoasi. Mulle tulee joskus mielihimo lähteä kylille kouluttamaan epäoikeudenmukaisuutta jakavia.
- Kukas tuo neljäs on?
Joo, saita mikä saita. - Jos nyt edes vähän sitä liukastetta...
- Olet näemmä muuttunut sukulaistytökseni. Hän on perulaista syntyperää. Vai vohkitko kuvan ? :D
- Huomasin. Luulen että käytät liikaa noita merkkejä. Ehkä. Ei munkaan pahimpia kiroiluja välttis poisteta, mutta jos liian lyhyet kommentit maustettuina poistuu kyllä.
- Ikäänkuin tulee mieleeni, että alennat mielenterveysongelmaisia?
Ei kai kuitenkaan. Mielenterveyden ongelmista kärsii (huom, kärsii) jotakuinkin jokainen elämänsä aikana. Ja mekö emme saisi kirjoittaa? Kaikki tunteilla elävät, masentuneet, ahdistuneet, pakko-oireiset, paniikkihäiriöiset, pelko-oireiset, sosiaalisesti eristäytyneet, skitsofreenikot, kaksisuuntaiset jne jne... ?
Jos kirjoittaminen on yksi pakokeino todellisuudesta tai toisille tutustuminen todellisuuteen, tuskin se on rankaisun paikka. Mielestäni hyvä keino siihen.
Aloittajasta voisin käyttää ilmaisua rajoittunut persoona. Ja sinäkin senkun vain kirjoittelet siinä. Ei mua haittaa. Ahdas maailmankuvasi saattaa hieman haitata.