elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Voi sua Simpsukka:) Olipas se kiva avaus.
Itte en tosta poliittisesta läpinästä niin välitä, kun jos se keskittyy puoluisiin. Musta ne on vaan pelkkää valehtelevaa paskasakkia kaikki, joilla on vain omat edut kyseessä.
Keskittyisin enempi tekoihin. Mitä on tehty ja miten siitä hyötyy se kansalainen, joita poltiikkojen tulee palvella.
Niin meidän muidenkin tulisi tehdä. Tehdä se työ, mitä teemmekään, ihmiskunnan hyväksi. - Tajuan sarkasmisi. Mutta mistä tuo viha tulee? Onko se sukupuolivihaa ja/tai mistä se juontaa?
- Kettu kiittää ja kumartaa, olipa kauniisti sanottu :)
Kaikki metsän otukset ovat kokonaisuutta ja osa tasapainoa.
Joo, ei tosiaan olla paljon pamistu, samoin monia muitakin, johon en vielä kontaktia ole saanut; olen hiiviskellyt tuon mettän reunamilla pitkän aikaa ja nykyisellään joskus vaan hännänvilauksen verran piipahdan. Elämäntilanne. - Kyllä minä kysyn asioista paremmin tietäviltä, olipa se sitten nainen tai mies. Mun mielestäni sukupuoli ei automaattisesti ole se, joka tietää, vaan se, joka on saanut itse pienestä pitäen opastusta ja on opetellut muiden opastamina ta itsekseen sähläten lisää.
Minulla ei tuota mahdollisuutta ollut. Lapsuudessa ei opetettu moisia taitoja, nuoruudesta puhumattakaan. Sitten vähäteltiin tarvettani opetella mitään remonttihommiin kuuluvaakaan, eikä ollut opettajiakaan. Ja kyllähän se mielenkiinnon lopulta tappoi, jos mitä itseoppismiseenkin meni.
Mutta tuo artikkelin naljailu ja veetuilu on aika käsittämätöntä. Jos asiallisessa ryhmässä jotain kysytään, niin luulisi asiallisia vastauksiakin sieltä tulevan. Mallia joillekin-ei-pitäisi-myydä-mitään, ei paljon palkitse eikä opeta, eikä tee ketään fiksummaksi. Sellaisiako olivat kommenttein laittajienkin saamat opit? - *silittää päätä*
Anna itkun tulla. Ehkä se hieman helpottaa.
Voimia kanssakulkijalle. - Elä iso mies kehtoo. Kuten Hiutaleelle jo sanoin, en tänään jaksa.
Hyvä tyyppi olet. - Mullahan on kuva, ja hyvä kokokroppakuva onkin.
- En tänään jaksa. Maailma on muutenkin liikaa negaa täynnä ja kaiken sen lisääminen vain lisää omaakin pahoinvointia.
Mutta sulle Jasu sanoisin, että sinulla on leijonan sydän :) Olen vilpittömästi iloinen rohkeudestasi, päättäväisyydestäsi, sisukkuudestasi ja siitä urheudesta, mitä olet :) - Perhanan Yksisarvinen! Kerkesit ennen minua!
Minuakin saa kehua! - No itse näen eron kehuvilla kamuilla (oli ne kamut mitä tahansa) ja treffikumppaneilla. Tapailujutuissahan on kuitenkin tarkoitus edetä suhdetasolle, jos yhteen natsaa. On kuitenkin itsekin oltava selvillä, mitä haluaa. Ja edetä rauhassa.
Mua ei kamujen kehumiset haittaa. Toki joskus olen hieman hämmentynyt mutta olen opettanut itseäni mietttimään mistä se hämmennys tulee. Mikkistä sanottiin jopa limaiseksi jossain, mutta itse en ole sitä mieltä. Minusta hänen kommunikointityyli palstalaisiin ei ole ollut mitenkään tuomittavaa tai yltiöpäistä. Jos joku itse kokee olonsa uhatuksi, kannattanee asia ottaa puheeksi. Ja voi myös miettiä, miksi kokee niin.
Itse olen aikamoinen kehuja ja huomioiva kanssaihmisiä. En koe itseäni kuitenkaan hyväksikäyttävänä narsistina kun ei mulla ole mitäään tavoitetta ole saavuttaa mitään hyödykkeitä. Mutta minun tavoitteeni on pyrkiä postiivisuutteen, kauniisiin asioiden huomioimiseen elämässä. On aivan liikaa negatiivista tylytystä ja toisten päälle oksentamista. Puolisoni aika samanlainen. Eikä häntä ole koskaan sanottu limaiseksi setämieheksi. Ehkäpä meissä näkyy se vilpittömyys, mutta myöskin se vittumaisuus.
Ja jos joku on kokenut minut uhaksi taikka kokee epävarmuutta tarkoitusperistäni, tervetuloa sanomaan. - Karmean pitkä ketju, en ehtinyt lukea kuin murto-osan. Kiire.
Mutta laitan tähän oman mietteeni - ts se on lainaus puolisoni suusta.
"Mä olen tälläinen koira" (voin vakuuttaa, että hän on koira)
Miettikää sitä koiruutta ja itsensä hyväksymistä, sekä itsetuntoa.
Harvapa viitsii olla oman näköisensä koira. Ja on vielä toinenkin kulma. Annetaanko meidän olla sellaisia koiria kuin olemme? Ja ketkä ovat niitä, jotka eivät hyväksy tai ketkä ovat niitä joilla on hyväksyvä katse?
(voisit Diksukka tehdä toisen aiheen tästä. Tää on myös niin tyyppiesimerkki palstasta ja palstailijoista)
Tuolla muualla sosiaalisessa mediassa mitä enempi olen oman itseni kettu, niin sen enemmän saan hankituksia vihamiehiä ja -naisia. Sarkasmillakin on hintansa. - Ai miitti on tänään? Pitäkää hauskaa ja iloista iltaa jokaiselle! Itte en Hkiä lähelläkään nyt, enkä ole aikeissa osallistua. Katsotaan fiiliksiä ensi vuonna.
- Voi tauti millaisia viestejä..... ööh, kyllä pitää ihmisen olla melkoisen nyrjähtänyt kun moista suoltaa postiin.
Mut joo, nää on tuttuja. Olin ittekin joskus ikäväpalstankin jonkinlaisen välikiusankappaleena, en edes tiedä miksi, aikaa tuosta helvetisti. Postiin ja yksäreihin satoi mitä omituisempaa shittiä. Sitten oli näitä runkkauskuvia yms sekalaista mielenkiintoista. En hirveästi välittänyt, mutta mietin joskus pitäisiköhän niitä alkaa julkaisemaan ihan vain lähettäjiensä riemuksi. Puolisoni sai jopa tappouhkauksia. Ehkä olimme "näkyvimpiä" aikoinaan.
Tuosta vielä kun sinä Ranttu, P-Kamu ja Disse juttelitte tuntemisista ja tuntemisista. Siis miehän en ole tavannut teistä yhtäkään, mikä voi olla joillekin yllätys. Sitä en kuitenkaan sanoisi, ettenkö tuntisi tai tietäisi teitä. Mutta en sano. Enkä sano sitäkään, etteikö teistä jokainen minua tuntisi. Sama koskee aika montaa muutakin palstailijaa. Minusta on helppo ottaa selvää, jos aitoa kiinnostusta siihen on. Mulla on vain luotto joihinkin, ja siihen on tietyt perusteet. Palstauraa valtavasti, vielä se ei ole pettänyt kenenkään kohdalla.
Hyvää lauantaita Ranttu ja muut. Muistakaa olla ylpeitä itsestänne :) - Voi sinua pikku Hiawatha! :-D
Vai valtakunnansovittelija? Heh...
No en mä tiijä... ehkä joskus vähän kun henkilöt kinaa mielestäni ihan tarpeettomasti, usein ehkä kyse ihan vain väärinymmärtämisestä. Me yritetään tulkata joskus hieman yli toisiamme. Kyllä, sortunut minäkin.
Palkinnolla en tekisi mitään, enkä muutenkaan välitä tulla osoitetuksi. Palstailuansioilla monikin varmaan palkinnon ansaitsisi. Itselläni on vaan niin, että elämäntilanteeni on muuttunut aika paljon, siksi tuo palstailu jäänyt vähemmälle. Annan aikaani nyt sitä tarvitsevalle. Kyllä ajattelen teitä usein, mitä kuuluu, miten menee kenelläkin. Siis ihmisinä, katson läpi palstapersoonan. Siksi haluankin halata teitä nyt kuvitteellisesti ja toivottaa hyvää kesän jatkoa. Eläkää onnen ja ilon hetkissä, nauttikaa siitä mitä teillä on ja kiittäkää jokaisesta hyvästä asiasta. Elämä on nyt. - Voi sinua pikku Hiawatha! :-D
Vai valtakunnansovittelija? Heh...
No en mä tiijä... ehkä joskus vähän kun henkilöt kinaa mielestäni ihan tarpeettomasti, usein ehkä kyse ihan vain väärinymmärtämisestä. Me yritetään tulkata joskus hieman yli toisiamme. Kyllä, sortunut minäkin.
Palkinnolla en tekisi mitään, enkä muutenkaan välitä tulla osoitetuksi. Palstailuansioilla monikin varmaan palkinnon ansaitsisi. Itselläni on vaan niin, että elämäntilanteeni on muuttunut aika paljon, siksi tuo palstailu jäänyt vähemmälle. Annan aikaani nyt sitä tarvitsevalle. Kyllä ajattelen teitä usein, mitä kuuluu, miten menee kenelläkin. Siis ihmisinä, katson läpi palstapersoonan. Siksi haluankin halata teitä nyt kuvitteellisesti ja toivottaa hyvää kesän jatkoa. Eläkää onnen ja ilon hetkissä, nauttikaa siitä mitä teillä on ja kiittäkää jokaisesta hyvästä asiasta. Elämä on nyt. - Ei biletystä ei erikoisempaa hauskanpitoa.
Nuokkumista ja laiskottelua. Huominen menee autossa. Kaikenmaailman kotihommat jäävät ensi viikkoon. - On ja iso -isi onkin. Prkl kun veetuttaa välillä mutta minkäpä sitä itselleen voi. Jos ei ala kasvamaan...
Sanoisin että tuo on vaativan persoonallisuuden itselleen saatanalliseksi elämäksi tekevää helvettiä. Sellaiselle, joka armotta piiskaa itseään suorituksiin, pyrkii täydellisyyteen, yrittää olla kaikkea ja kaikkialla.
Pitää vain tehdä rauha itsensä kanssa. Opetella antamaan itselleen anteeksi. Lopetettava "pakko" ajatukset koska ne eivät edes ole yleensä pakkoja. Liekö aina edes tärkeitäkään.
Tarpeeksi kun kokee ja uupuu, niin ehkä sitten oppii tämän. Alan olla siinä hilkulla. Mutta ei se -isi -ajatuksia poista, vaikka syyllisyys kevenisikin. - Harmis-kultaseni, olen huomannut, että kun itsellä menee hyvin, on niin helppo lyödä lyötyä.
Ei mulla muuta tänään. Illanjatkoja. - Voi sua Simiti, ÄLÄ pyydä anteeksi. Kuka prkl tässä sairauksilleen mitään voi? Tai sitä seuranneelle köyhyydelle? Olisipa sekin hauska tietää, että miten, jos vaihtoehtoja on.
Itse olen käyttänyt jo kaikki mahdolliset säästöt, pidän lyhennysvapaata lainaoista ja seuraavaksi alan myydä omaisuuttani. Mikä tilanne on siihen johtanut, en viitti tarkentaa, mutta tosiasia on se, etten työssä käy enkä ansaitse. Vapaavalintainen tilanne, osittain ja osin muut syyt.
En tiedä oletko koskaan tai moniako kertoja mahdollisesti hakenut muutosta tuohon eläkepäätökseen. Tietsti se vaatii lääkärisi uudelleeenpohdintatilanteeseen, joka oleellisin asia. Sen lisäksi tarvitsisit ehkä myös kuntoutusylilääkärin lisälausuntoa, joka kyllä osaa sanoa, mitä kaikkea kannattaa käyttää hyödyksi lopullisen eläkkeen saamiseksi. Mutta jos saat/korjaan tulet saamaan työkyvyttömyyseläkettä tosiaan tuon about pari tonnia, olet todella onnekas. Moni saa paljon vähemmän. Vanhuuseläketttä sairastunut tuskin tulee moni edes saamaan. - No voi Välis, tottahan tuosta nyt voimaantuu :)