elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- No jaa, en minä ainakaan. Tosin mulla ei ole mitään hinkua tehdä itsestäni seksikästä, haluttavaa tai näyttävää kehonia ansosita. Tykkään kyllä legginseistä ja ne sopii mulle, mutta en pidä niitä siksi, että haluaisn ketään kuolamaan ahteriani.
Oikeastaan, vaivaannun jos muhun kohdistetaan tietynlaista huomiota. Ei se voimaannuta. Muuten kyllä katson ihan omaksi oikeudekseni pukeutua kuten huvittaa. - Jokainen ketjua lukeva tajuaa, että jokainen on omanlainen kasvattaja. Jokaista kasvattajaa on myös kasvatettu eri tavoin. Jokainen lapsikin on erilainen. Ja epäilen vahvasti, että vanhemmat kasvattavat eri lapsiaankin usein eri tavoin.
Ajatus tästä: Kukaan vanhemmista ei ole täydellisiä. Eikä kukaan lapsista ole täydellinen.
Sehän vasta patologista olisi. Ajatelkaa tuota ihan ajatuksella.
Trollikalle: anna muksun touhuta. Kehittää taitoja ja motoriikkaa. En usko liian suojelemisen hyvää tekevää vaikutusta - päinvastoin, liialla suojelulla pilaamme lapsen mahdollisuuksia paremmin pärjätä elämässä. Vahingot tulevat meille kaikille, niin lapsina, aikuisina kuin myös vanhuudessa. Oli miten hyvin opetettu tahansa. Mutta kuten kukaan meistä ei niin täydellinen olisi, että muistettaisi, tai olisi edes hoksattu jotain opettaa. - Jere, hävettää kommenttini. Olin todella vihaisella tuulella tuolloin. Eikä mulla ole oikeutta arvostella ketään.
Kesä on tietenkin hienoa aikaa. Ei tarvitse palella eikä kärvistellä. On valoa. On paljon ääniä. Lempeää tuulta enimmäkseen. Luonnon kaikki näyt.
Kävin eilen joen varrella istuksimassa. Rauhoittavaa. Ehkä pääsen maaseudullekin vielä tänä kesänä. Luksusta. - Jun luin tuosta palstasta ja istutuksista niin siitä tulikin yllättäen aika lohdullinen olo. Paikka jossa muistaa, tehdä myös kauniita asioita. Hänelle josta on välittänyt ja välittää yhä.
Ymmärrän erakoitumisen (ja -si) nyt paremmin kuin silloin vuosia sitten. Itsekin olen erakoitunut. Ja motivaatio puuttuu. Toki tiedän mistä nämä johtuu ja mitä edessä mahdollisesti vielä on, mutta eihän sitä nyt pitäisi vielä märehtiä. Välillä vain tulee niinsanotusti ahdas olo. Paniikki. Vihaisuus on vain yksi alue prosessista (tällä hetkellä). Se liittynee epäoikeudenmukaisuuteen.
Tuosta unestasi pari päivää lähtönsä jälkeen muistan yhden, kun äitini oli kuollut. Tuli unessa äksyilemään ja mietin kauhuissani miten sanoa että talo on myyty, koirat tapettu ja tavarat hävitetty?
Buddy, pidän mielessäni mitä sanoit tuossa alemmassa kommentissasi. On varmaan ihmisiä jotka voivat tavallaan ymmärtää, kuten lisäksi Xena ja Simiti. Tosin en ole vielä luopunut toivosta. Mutta repeilen tässä välillä. Kiitos sinulle. - Kiitos Xena *sydän*
- Buddy --- anteeksi mutta olen niin hämmentynyt,
Pitäisikö minun välittää istutuksista tai mistään - en ole tullut koskaan ajatelleeksi.
Ajattelen ainostaan sitä, että se perkele uskalsi jättää minut (ilman omaa syytään) tai sitten kuka vihaa ja ketä, että vie pois maailman kilteimmän ja kultaisimman ihmisen?
Näin ole vielä. Mutta se on lähellä. En osaa olla sinne, en tänne. Kipu on. En osaa olla. En tiedä mihin mennä, katsoa.
Toivon että tämäkin on painajaista, josta herään. - Ei kiinnosta linkki.
Mulla on ihan susiruma mies. Mutta silti mulle maailman komein, ja rakkain.
mies. - Vitun marttyyri. Oikein miesten mies.
Häpeisin olla äitisi, - Vitun sekopää.
Laita edes mielenkiintoisempia aloituksia. - Joo. Ottaisin kuvan Funeasta ja minusta.
Tosin kukaan teistä pölkkypäistä ei tietäisi kumpi on kumpi. Tai.... voihan siinä olla Simitikin...
Tai... - Haista sinä viinamies perse.
Parisuhteessa ei ole mitään muuta kuin rakkaus ja kuolema. Jos niitä ei ole, ei ole kunnolilsta parisuhdettakaan. - Mua vituttaa suurin piirtein kaikki. Teidän vitunomaisen teennäinnen sitä_tai_tätä-tuota- oleva_juttu, mikä ehkä ole edes puute.
Ehkä se onkin. Minä pöllö en vaan osaa samaistua siihen, Anteeksi jos loukkasin jotakuta.
Joisin vinaa jos auttais. mutta ei auta. Ei siihen miehen puutteseen eikä vitutukseenkaan. Että haistataa te kaikki pitkä vitun kiljupönttö. - En jaksa enää selata mikä kommentti ja mihin, mutta joku MaxMilianin jutuista lohkas. Peukku kommentista hänelle niistä jostain .
Ensinnäkin, tää juttu ei ole niin yksiselitteinen. Jokainen toki pitäköön mielipiteensä.
Mutta ne, jotka oikeasti kärsii läheisestenstä takia . perhe-elämämänsä takia, tai jotain - joita koskaan vajakit ette ymmärrä - niin pitäkää turpa kiinni kun ette tunne sitä vitun tuskaa mitä seuraa elämästä mitä ette itse voi edes voi hallita.'
'
Mua ottaa päähän ensiksi se, että me vertaillaan muiden maiden epäkohtia tms (se on mulle normisti ookooo) mutta kukaan teistä perkeleen pelkureista ei uskalla ikinä kertoa sitä, mitä tehdään Tämän maan lapsile ja nuorille. Pahoinpidellään Kaikilla mahdolisilla väkivallan muodoilla.
Elinikäinen ura - ollaan hyviä- ollaan pelkureita -
Voitko väittää vastaan? - Nukuhan hyvin Dex :)
- Huomaan miten vaikea on mennä kenenkään pään sisään. Onkohan aihe liian intiimi? Näen aika paljon juuri niitä kerroksia, joista ei tiedä hittojakaan mitä ne tarkoittaa.
Siis ei ainoastaan sun kohdalla, tarkoitan laajemmalti. - Mun hyvä ystäväni pistää mut välillä luokille. Sanoo, perustelee jne...
Hetken siinä aina saa äimistellä, mutta sitten kun menee kalloon.... joo. Oikeassa oli, pirulainen, taas :-D
Kyllä me ihmiset ollaan aika puusilmäisiä joksus, etenkin omalla kohdalla. - Onhan meille kaikille ehkä käynyt niin. Että kokee olevansa ei-haluttu.
Mutta jos haluaa toista, ja tietää toisenkin haluavan, mutta ei kykene? - Kaikenlaista. Kuuntelen rokkia ja kävelen öisiä katuja. Teen juttuja mitä ei uskoisi ek:sta.
- Juu, näin sen. Oli osuvasti sanottu.
Ja meissä ei ikänä muuttuis mikään, jos ei olisi muuttuvia tekijöitä. - Onko sulle koskaan käynyt niin? Tai jos ei ollut liian henkkohtaista...