elisakettu

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.
Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.
Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.
Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.
Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)
Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)
Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.
Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.
- Puhumattakaan kivistä, kannoista ja kyykäärmeistä :)
- Samaa mieltä kvm:n kanssa, hieno kuvaus,
Tuli omat retket mieleen. Koen olevani etuoikeutettu, kun on mahdollisuus erämökkeillä (jossa ei ole sähköjä eikä mitään ihmeellisiä mukavuuksia). Olen myös telttaillut ja laavuillut vielä vähemmillä mukavuuksilla, kulkenut fillarilla pitkin korpiteitä.
Olen myös maaseutuihminen. Tykkään pelloista. Tähän on mahdollisuus Hämeessä. Ja olen myös kaupunki-ihminen siinä mielessä, että ne palvelut ovat ulottuvillani alle puolen tunnin matkan päässä, jos huvittaa tai tarvitsee. - Perheelliset kyllä tekevät ruokansa ja syövät kotona. Oli tulot sitten mitä hyvänsä. Ja suurin osa kansalaisista muutenkin.
- Mjau! Ihanaa, sulla on kissa (olen hulluna kissoihin).
Kiva kun hällä oli hoitajia poisssaollessasi. Olit isäsi luona, niinkö se oli? Voiko hän paremmin? - Ajattele lapsiasi yksilöinä. Onko heille tämä ratkaisu parempi vai huonompi? Onko kotona ollut jotain, mikä on puuttunut heiltä?
Lastensuojelun tarkoitushan lienee huolehtia lasten kehitykseen kuuluvista asioista siten, että kaikki tarpeelliset elementit tulevat toteutetuksi.
Lapset eivät ole sinun eikä isänsä jatkeita. Mutta teidän täytyy saada ne asiat hoidettua, mikä on saanut lastensuojelun puuttumaan perhe-elämäänne. Vain sillä pystytte osoittamaan yhteistyökykyisyyttä ja olemaan valmiita ottamaan vastuuta. Vastuuta ensin itsestä ja sitten myös huollettavista. Tämä vie aikaa, mutta pienin askelin on aloitettava.
Asioiden tunnistaminen ja näkeminen voi olla tuskallista. Terapiaa tms jo ehdotettiin. Tälläisessä henkisesti vaikeassa tilanteessa se on ehdottoman suositeltavaa. - Annas Vilma minä selvennän hieman. Ei tämä ollut sääliä.
Funeaulla on poikkeuksellinen sanoilla maalamisen taito. Se on lahja, tai kyky, jota hän ei ole piilottanut vaan pitää yllä. Mun on helppo visualisoida hänen tekstejään. Näen ne muotoina, joskus henkilöinä, ilmeinä ja tapahtumina. Siksi tykkään niin paljon hänen maalauksistaan.
Tuo edellinen kommenttini oli siis mun mielikuvaani lyhyesti ilmastuna. Mitään elokuvaa en ole nähnyt, mihin sitä vertaisin. Tuli vain vahvasti mieleeni tämän sinkkupalstankin ihmiset tuosta kuvaelmasta. Sellaisiahan me olemme; näkymättömiä, eikä meitä kuulla. - Tanssia kasvottomalle yleisölle. Epätoivon äänellä hän kykyy, miksi minua ei huomata?
Tuntemattomalle katsojalle kuitenkin tanssija on aina saavuttamaton ja katsoja taas hänelle näkymätön.
Kenen tehtävä on murtaa tuo mielikuva? Ulkopuolisen, katsojan vai tanssijan?
Vai pitäisikö sen antaa olla.... omana surullisena itsenään? - Olipa herkullisen näköinen! Kiva kun laitoit kuvan.
Tuli pitkästä aikaa tunne, että voisi vaikka leipoakin jotain. Multa todennäköisesti löytyy kaikki ainekset tai korvaavat.
Marjoja tullut syötyä paljon, mutta paljon on vielä pakkasessakin.
Nam! - Fantasiointi niihin ominaisuuksiin joita opitää tärkeinä. Ehkä itsekin haluaa olla sellainen. Ja "saamalla" fantasiansa kohteen ehkä alkaa itsekin muuttua toivotun mielikuvan mukaisesti.
Sori vaan todella vaikeeta. Mulle nyt tämä tuli vahvasti mieleen ketjua lukiessani. Voin toki olla väärässä ja ymmärtänyt vikaan.
Mutta kun minulle tulee toistuvasti mieleen ihannekumppani, niin tärkeintä on se, mitä tämä edustaa ulkoisesti.
Ihmiseen yleensä tutustutaan huomioimalla hänet ihmisenä. En haluaisi olla joku objekti, joka edustaa esim nuoruutta, hyvännäköisyyttä, kuuluisuutta, koulutusta ja ties mitä.
Hei mä oon ihminen! Ja olen paljon muuta kuin se toivottu objekti. En mikään nukke, en kiiltokuva, koriste vierellä tai edustamassa habitusta.
Olen kokonainen, Ja kun tutustuisin johonkin, niin tärkeintä on viihtyykö yhdessä. En kovin viihtyisi jos minut nähtäisiin karamellina. Olen paljon muutakin kuin ihanne. Puhun, esitän mielipiteitä, olen tunteva ja tunteikas tyyppi, joka haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi kokonaisuutena.
Kysyn siis sinulta, miten suuresti sinulle merkitsee ihminen siellä ulkokuoren alla? - Olet saanut ukkosi ruokaa tekemään?? No kiittänet aterioista varmaankin :D Tää nyt oli vahingonvirne mitä joskus olet kertonut...
Kentät suorastaan kiehuu vettä. Entäs uimahalliin tai seinäkiipelyyn? - Awww.... miun lempiparini <3
Ette joutaneet sitten koko sunnuntaita lakanoissa telmimään. Arvaan että menit viimeistään eilen sinne kuitenkin. - Rento vapaapäivä, jee! No mikä ettei salille, kun on levännytkin. Mullakin olisi ollut työhön tarve, mutta sitten muistin että olen lomapäivällä eikä silloin ekstrat onnistu.
- Sua kun kuuntelee, olettaisi että pyörität suurtakin taloutta. Että saat asiat rullamaan. Mutta tuntien järjestelmällisyytesi ja ajan säästämismetodian toisesta päästä, siinä on järkeä.
Kuntoilusi intensiteetti on edelleen kadehdittavaa :) Itse hyvä kun saan pyrstön irti penkistä ja köpötän siellä täällä. - Niin, jos on tunnistettava henkilö tunnistettavasta tehtävästä, niin vaikeahan sitä on päiväänsä kuvailla :)
Totuuttahan voi aina jäljitellä ja kehittää erilaisia ilmaisumuotoja sen esittämiseksi.
Silti totuus tai oikeammin tunnistettavuus on aika vaikea elementti. Me luullaan, kuvitellaan ja nähdään asioita aika suppeasta näkökulmasta, yksilöinä siis. Siksi väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. - Kappastsa, mielenkiintoinen kysymys. No jos tästä sunnuntaista pitää kertoa, niin...
Ehkä olen sortumassa hyvään keinoon olla tekemättä mitään. Tosin kun pakaralihaksiltaan on pakko nousta välillä, niin teen välissä jotain hyödyllistä, kotiaskareita lähinnä.
En ole juurikaan tehnyt suunnitelmia. Soitan eräälle läheiselleni ja toista aion myöhemmin paijata joukkoistuntapaikalla.
Ruokaa on valmiina. Pyykit ja tiskit hooidettu. Jos laiskuudeltani viitisin, voisin siivota jonkun kaapin (lomapäivän vakiosuunnitelmia). Ei tosin saa suurta ihastusta tuo ajatus. Ehkä menen märkää lunta viskomaan kasaan (jossa ei nyt ole muuta kuin terveydellinen näkökulma). - Olihan noita vaihtoehtoja. Eikä missään kiihkonomaisesti kielletty poikkeamasta ruodusta.
Eli et mennyt olemattomaan lankaan kuitenkaan. - Tavoitteellisuutesi on suorastaan ihailtavaa.
- Säästät ja syöt:) Hyvä meininki sulla.
Kiitosta:) - Etkoilla olisin YB:n kanssa. Käytäisiin jossain pubissa vetäisemässä spessujuomat. Paikalle saavuttuamme AV alkaa heti piirittämään Ybsistä. Ja tulee siihen Ranttukin liehittelemään.
Käpsisin juttusilla siellä täällä. Ahdistelen Funeaun nurkkaan enkä laske menemään ennenkuin karaoke alkaa. Lavalle hyppään PeePeen kanssa ja tietenkin kailotetaan Aikuinen nainen mä oon-biisi. Mukaan liittyy hillitysti nauttinut Typy paremmalla äänellään. Harmis ja Joensuun poika taputtavat meille innoissaan ja lohkaisevat jotain sopimatonta naisenergiasta.
Välis yrittää naittaa palstalaisia toisilleen. Eikä usko, kun väitän jo olevani yhdessä sellaisen kanssa. Mulle hän tyrkyttää Mustaa Sutta. Sanon paralle, että taidan olla aivan liian vanha hänen makuunsa. Mutta nalkutus vaan jatkuu. Ja se jatkuu.
Pakoon pääsen Simitin kainalossa. Hän raahaa minut jankkaavaan keskusteltuun, jossa määritellään hyvän halkopuun ominaisuuksia. Väittelijöinä tietysti Disse. Lopulta väittelijöitä on aivan liikaa, että menee suorastaan huutokilpailuksi. Voittajaahan ei tietenkään ole.
Paikalta pois hiippailevat sananmukaisesti ensiksi Buddy ja Jasu (mikä lie eivori). Kumpaakin hieman närkästyttää juopunut remmi ja eikös vaan migreenikin kolkuttele ovella.
Illan parhaimmat tanssiesitykset vetää Alethias ja Hottis sen jälkeen kun Jasu ja pikkuHiawatha (trollikka) ovat lähtenyt paikalta. Ja tottakai palstaväki saa nauttia kipakan likan laittamista eväistä. Etenkin Harmis ahmii korvapuusteja aivan innoissaan. Parhaiten pukeutunut on Mikko-Juhani.
Ekaksi sammuneita löytyy kolme kappaletta; Disse, Simiti ja Gentsu. Ja pian ryhmärämään liittyy Ranttukin. Ainoa joka ei paikalta lähde kirveelläkään, on tietysti e-kettu itse. Eihän juhlat voi kesken päättyä. EK vonkaa Kettukaveria jäämään seuraksi, mutta tämä pääsee karkaamaan sillä verukkeella, että lupaa lainata kaikki sarjakuvansa. Eipä kuinkaan, kaveriksi ilmestyykin Wursti. Metukan kanssa piirrellään lattiat täyteen palstalaisten mindmappeja. - Voikun olisin ollut rohkea kuten jotkut joka osasi pitää puolensa.
11-vuotiaasta asti mua on kiusattu sellaisella, jota en ole halunnut. Aikuisten miesten taholta. Opin vain juoksemaan karkuun, mutta olisihan oikein ollut, että tekijät olisivat joutuneet vastaamaan sopimattomuuksistaan.
Dickauksia aikuisena ei ole tainnut tulla kuin tältä foorumilta. En ole keneltäkään kuvia pyytänyt. Olisi pitänyt kai laittaa ne julkiseksi että kuka tunnistaa?