psalmilaulu
Koettelee, vaan ei hylkää Herra.
En käy yksityiskeskusteluja privassa.
2. Kor. 5
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiansa, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Ef. 1:7
Meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen .
1. Joh. 1:1-3
1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -
2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille-
3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
Tämä on meri,
sanoi sammakko mutahaudastaan
ja ui sammakkoaan joustavin potkuin.
Lätäköitä ovat.
visersi pääskynen
pyyhkäistessään järvien yli.
- Erkki Leminen -
On pilvetön aamu,
kun herätä saan
puettuna armonsa
purppuraan.
Edessäni kimmel
Jumalan maailmoiden
kuulen sävelet Hengen
aarioiden.
- Hilja Aaltonen -
❤️ https://areena.yle.fi/1-41270 Pieni pyhiinvaellusmatka
- Tuli väärä sananpaikka. Korjataan. Eli kohta oli: 1. Joh. 1:8.
- Minusta tämä asia on niin selvä. Liha, se itsekäs minä, kuten kirjoitat, on ristiinnaulittava joka päivä himoineen ja haluineen. Vaikka uusi on vanhan sijaan tullut, on vanha vielä silti olemassa ja se sietää saada kuoloniskun joka päivä. Ja joka sanoo, ettei syntiä enää ole, ei ole totuudesta, 1. Joh. 1:18 viitaten.
Oikein hyvää päivänjatkoa toivottaen. - Tokihan nyt Jeesuksessa on voitto ylitse kaiken inhmillisen ja vajavaisen. Alennustilamme ruumis on silti vielä olemassa, vielä emme ole lopullisesti kirkastettuja.
- Paavalin kokonaisilmoituksen valossa emme voi ajatella, että taistelu lihaa vastaan olisi hänelläkään kokonaan lakannut, sillä: Room. 7:23 esim. kertoo, kuinka synnin laki on edelleen meidän jäsenissämme. Koko luku 7 on todella lukemisen arvoinen.
Mihin lakkaisivat hengellisellä kilparadalla, uskon tiellä, juostessamme sisäiset kamppailut lihaamme vastaan ja vain ulkoisista kärsittäisiin niinkin jalon asian kuin esimerkiksi evankeliumin eteenpäin viemisen vuoksi? Voittopokaalin lopullinen pokaaminen tarkoittaa minusta voittoa kummassakin asiassa. - Meinaako joku tosiaan, että Paavali olisi kokonaan lakannut lihoista?
Voi voi. - Ajattelisin sen sijaan niin, että kenellä on terveyttä ja raittiutta, voisi seurakunnassa hoivata ja hoitaa sekä ohjata heitä, joilla asiat syystä tai toisesta on heikommin tai ovat hengellisesti käyneet vaikka joustamattomiksi tai jopa koviksi joissakin asioissa tms. Seurakunta on paikka ja mahdollisuus palvella toisia saman Herran omia. Ärsyyntymisen sijaan voi yrittää kohdata omana itsenään ja armoituksillaan näitä todellisuudessa oman itsemme peilikuvia, jotka saavat adrenaliinimme nousemaan. Jumala voi tehdä yllättäviäkin juttuja näissä kohtaamisissa.
Jokainen lammas määkii tavallaan sanottakoon. Paimen on silti sama, joka jokaisen nimeltä ja kaikelta olemukseltaan ja olennaltaan tuntee. - >>>Mitä merkitsee uskovalle syntien anteeksisaaminen?>Miten ja koska päästään Hänen luokseen?
- Erkki Leminen runoelee hienosti aiheesta, johon ainakin minun henkeni hiljaa ja hyväellen yhtyy:
Sinun katseesi edessä, Herra, olen aina tällaisenaan. Syvä murhe mun mieltäni painaa, kun en muuttunut ollenkaan. Sama turmellus, itkun aihe, on minussa yhä vaan. Minut voisit jo hyljätä, Herra, sinä oikein tekisit vain. Olen tuhlannut armosi aina niin paljon kuin sinulta sain. Sanon kuitenkin, laupias Herra "Pidä heikkoja omanain." Mihin luotasi menisin, Herra, mihin yksin joutuisinkaan? Miten kylmä ja tyhjä ja turha, voisi elämä ollakaan? Sinun ikuinen sanasi yksin on toivoni ainiaan. Sinun eteesi haluan, vaikka olen voimaton rukoilemaan. Sinä kiusani, vaivani tunnet, sinun hoitoosi jäädä saan.
Ylhäältä on matka alas ja jälleen nouseminen ylös. Hänen luonaan meillä on silti syntien anteeksiantamus ja kerran iankaikkinen ilo ja kirkkaus. Kunnia Hänelle, jolle se kuuluu. Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. - Kyllä tunnustaudun. Hän on minun Herrani ja Vapahtajani.