se_vinee
Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 467 kommenttia
- Viimeksi eilen, kun olin polttanut pastan pohjaan, sotkenut luentoaikataulut ja kaiken kukkuraksi housuista repesi perssauma: :D
Olisi mukavata jakaa arjen pienet vastoinkäymiset jonkun kanssa. Toisen ihmisen kanssa puhuminen (= kaikesta paskasta iniseminen) aina jotenkin laittaa asiat mittakaavaansa ja muistuttaa että päivä se on huomennakin. - Turvaa mitä vastaan?
- No, ehkä vähän. Paitsi että käsitän "yksin jäämisen" laajemmaksi käsitteeksi kuin parisuhteen puuttuminen. Jos minulla on ystäviä tai vaikkapa tulisin niitten tulevaisuuden työkavereiden kanssa hyvin juttuun, niin siinä on jo jotain.
- Minä. Jostain syystä "lällyys" lähinnä ärsyttää tai suorastaan raivostuttaa. Olen kovasti koittanut miettiä mistä tuo saattaisi johtua, mutten ole päässyt mihinkän kovin konkreettiseen käsiksi. Muutenkin voimakkaat tunteen osoitukset (ilo ehkä poikkeuksena, nauraa saa aina) ovat minulle jotenkin vastenmielisiä.
Ikävä ominaisuushan tämä on, ainakin minulle tuottanut päänvaivaa. En haluaisi vihata ihmisiä vain sen takia että he ovat yltiösiirappisia, mutta hankala olla viihaamattakaan. - Mites näin? Etkö ole kymmeneen vuoteen käynyt höyrysaunassa? :D
- Kirjautumisia: 21
Lähetettyjä viestejä: 5
Viesittelykumppanit: 3, joista yhdelle sanoin tosin ainoastaan "ei kiitos"
Vastaanotettuja viestejä: 4
Blokattuna: 0 käyttäjän blokkaamana
Käyttäjien suosikkina: 3 kertaa - En noin ylipäänsä mielelläni laita itsestäni kuvia nettiin, treffeily ei ole poikkeus.
- Itsekin osaan olla välillä opiskeluissa ja muissa projekteissa kiinni oleva ihminen, ja usein menee joitain päiviä viesteihin vastaillessa, aina (luullakseni) kuitenkin alle viikossa olen saanut viestin laitettua jos olen laittaakseni. Tuntuisi ikävältä ajatella että miekkosella on olut vain hetken muuta mielessä, ja sitten kirjautuessaan huomaakin että juna meni jo. Toisaalta johonkinhan se odottamisen raja on pakko vetää.
Ei taida viestiä tulla, mutta odotan siitä huolimatta tuohon tiistaihin... sitten uutta matoa koukkuun. :D - Olen samaa mieltä naenenin kanssa: ehkä sinun pitäisi hankkia seuraa muista introverteistä. Veikkaan että tuo on suhteellisen yleinen ongelma, tosin vaihtelevissa mittakaavoissa. Tunnistan itsenikin tuosta.
Nykyinen ihmisihanne tuntuu olevan aina pirtsakka ja spontaani ekstrovertti, se on totta, mutta aina voi koittaa muuttaa näkökulmaa ja miettiä, miten voisi tulla toimeen itsensä kanssa. Jos ongelmana tuntuu olevan että ihmiset "säihkähtävät" väsymistäsi, niin mitä jos koittaisit kertoa siitä? En tiedä mistä haet seuraa, mutta jos teet sen esim. netissä. Jos onnistut selittämään asian juuri intoverttiyden kannalta ja kerrot tarvitsevasi omaa tilaa mutta myös antavan sitä muille, niin saatat kääntää tuon ongelman vahvuudeksi. - Jos olet ylipainoinen niin varmasti parantaa. Kannattaa kuitenkin miettiä että jos laihdutat vain parisuhteen saamisen kannalta, kuinka kauan pystyt pitämään uudet elintapasi? Olisi teidän molempien kannalta todella epäreilua jos laihdutat "syötiksi" ja miehen saatuasi palaat edellisiin elämäntapoihisi.
Tietysti jos parisuhteen saanti on vain pieni osamotivaatio, niin tämä pointii on turha. Mutta noin yleisestikin neuvoisin että mieti omaa elämääsi ja mitä muutoksia olisit valmis tekemään pysyvästi, painottaen terveellisyyttä enemmän kuin pakon omaista laihduttamista. - Tästä ei nyt selviä minkä sortin tapaaminen on kyseessä ja missä, mutta olettaen että nainen ei ole hullu murhaaja joka kantaa moottorisahaa käsilaukussa, mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Iitse tavatessani uusia ihmisiä mietin, mitä sanoisin samassa tilanteessa jollekin ystävälleni tai muulle jonka kanssa tiedän tulevani hyvin juttuun. Ikäänkuin "must have done something right" asenteella. Koita myös muistaa ettei ole vain sinun vastuullasi että ilta onnistuu.
Josko tuosta olisi jotain apua. Tsemiä. :D - Kiitos kutsusta, mutta ei kiitos.
- Ja ikää tosiaan 20.
- Netissä anonyymeina annettuja "haluks panna" yms. kommentteihin? Hankala arvioida, olisko joku 40-50 vuositasolla.
Treffipyyntöihin naamatusten? 0 tähän ikään mennessä. Johtuu tosin lähinnä siitä, ettei niitä ole ikinä tapahtunut. - Minun myös. :D
- Riippuu luonnollisesti naisesta, mutta saattaa olla enemmän yllätyksiä kuin luuletkaan.
On push-up rintaliivejä (mahd. toppauksia tai muita täytteitä, hoikentavia sukkahousuja ja huolella valittuja korkeavyötäröisiä housuja. Saunaan tai vastaavaan ei voi myöskään oikein meikit sovi. Vaatteiden alta voi paljastua perkeleesti karvoja, arpia, finnejä tai ihottumaa. Kauneus on monille naisille tärkeä asia, ja sitä halutaan suojella. Niin, ja osaa ne pillutkin olla aika erilaisia.
Muistan tämän ilmiön jo yläasteajoilta: tytöt inhosivat järestään uimahallikäyntejä, koska silloin joutuu olemaan uimapuvussa tuttujen poikien edessä. Ja kyllähän siitä aina jonkin verran nimeittelyä seurausakin, kuka on lauta ja kenellä roikkuu liikaa. Olen tavallaan samaa mieltä Mies1985n kanssa, se on epävarmuuskysymys. Samat naiset saattavat käyttää paljastaviakin vaatteita (vaatimattomuudesta tuskin siis on kyse), mutta alastomana ei ole mitään kontrollin keinoja, saada tuota paikkaa näyttämään vähän hoikemmalta ja tuota toista vähän täyteläisemmältä. - En käyttäisi, pitäähän sitä nyt runkata voida herranjestas. :D
- Minä erottaisin toisistaan tapailun/treffailun yms. ja tilanteen, jossa ollaan vakaa pariskunta ja asutaan yhdessä.
Aloittajan mainitsemassa tilanteessa maksaisin itse omat kuluni ellei vastapuoli hyvin painokkaasti vaadi muuta. En haluaisi että läsnäoloni toisen elämässä on rahallinen taakka vaan päivastoin: laittamalla maksun puoliksi voivat molemmat joissain tapauksissa saada enemmän vähemmällä. Toinen syy on se että suhtaudun hiukan skeptisesti tähän "hyväsydämmisyyteen": there is no such thing as free lunch. Kuten aloittajankin viestissä kävi ilmi, ihmiset jotka tarjoavat jotain todellisuudessa odottavat vastapalvelusta, tässä tapauksessa toisen tarjoamista joskus myöhemmin. En mielelläni ota tällaisia vastaan, sillä on kovin mahdollista, että minulle annetaan "lahjana" jotain mitä en halua tai joka on minulle saman tekevää, ja sitten myöhemmin vaaditaan solidaarisuusperusteilla jotain mitä en halua antaa.
Jos kuitenkin ollaan tultu siihen pisteeseen että asutaan yhdessä, niin kai jonkinlainen perusluottamus toiseen on oltava. Samoin yhteisen tai yhteiskäytössä olevan omaisuuden määrä kasvaa: kuka maksaa patterit kelloon, jota seinällä molemmat tuijottelevat? Tai vaikkapa lakanat? Siinä vaiheessa kai kukin tyylillään tarpeitten, terveen järjen ja mahdollisesti myös tulotasoerojen mukaan. - Onhan meitä, kukaan ei vaan tiedä olemassaolostamme, koska käymme niin vähän ulkona.
- Häh? Onko aloite palvelus?