se_vinee
Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 467 kommenttia
- Olen miettinyt tätä monesti, ja ennen kaikkea sitä miten minä itse sen haluaisin vaikuttavan. Toisaalta haluaisin kumppania, en tiedä miksi, ehkä ihan kokemisen ja elämisen halusta? Sitten toisaalta kun mietin edellistä (ja ainoaa...) koemustani ja muita konkreettisia asioita mitä suhteessa oleminen voisi olla, niin kaikki vaikuttaa lähtöarvoisesti negatiiviselta. Ehkä olen pessimisti, tai liian tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se nyt on. En pidä kompromisseista.
Parhaimmillaan ehkä juuri juttuseuraa ja lisää sosialisoimista, askareiden ja kokemusten jakamista yms. Pahimmillaan ja kaikkein todennäköisimmin meillä olisi täysin erilaiset kuvat siitä mitä suhteessa oleminen tarkoittaa, eli minä olisin vain kiukkuinen koko ajan eikä se partneri parka tajua mitä tekee väärin. Enkä minä sitä kehtaa/osaa kertoa. - Ne aina kutistuu peussa!11!! *krhm*
No onhan se kieltäämättä hassun näkyistä. Tunnustan, Itsellänikin on joitain liian pieniä vaatteita, jotka ostin silloin kun olin hoikempi. Lähinnä toiveajattelusta säästetty... ja osin siksi että vaatteet osaa olla kalliita. Aina voi laittaa pitkän, tunikamallisen paidan jos housut on pikkasen piukat. - En täysin ymmärrä kysymystä, mutta hänelle vastasin juu.
- Voiko tuohon mitään muuta oikein sanoa kuin "joo".
Ei ne kaikki naisetkaan halua poikasia. - Miksi et voisi jutella asiasta terapeuttisi kanssa? Hänellä voisi olla jotain kommentoitavaa etenkin juuri mielialaasi liittyvissä asioissa, ongelmasi kuulostaa nimenomaan siltä että se saattaa olla päänsisäinen. Seksuaalisuus on iso ihmisten elämää ja tuskin terapeutti sen puheeksi ottamisesta hämmentyy, jos on vähääkään ammattitaitoinen. Koita ajatella sitä niin, että otat palvelua koko rahan edestä. :D
Voin joiltain osin samaistua kirjoitukseesi... lähinnä niiltä osin, että olen miettinyt mahdollisia tulevia kumppaneita ja miten epäreilua oma mahdollinen seksittömyyteni heitä kohtaan olisi.
Sinun tilanteessasi kokeilisin sitä, että jättäisin hetkeksi kaikki pornot ja seksinovellit nurkkaan, jos ne eivät tunnu stimuloivan ja olisin vähän aikaa, ehkä muutaman vikon, ilman mitään. Sitten pienen itsetutkiskelun ja oman mielikuvituksen siivittämänä uudestaan hommiin kun siltä tuntuu. Ei varmaan toimi kaikille, mutta itse olen huomannut että kun seksuaalinen mielihyvä on ollut vähänaikaa jäähyllä, nousee kiihottivia mielkikuvia ihan itsestään. Vähän samaan tapaan kuin tulee vesi kielelle nälkäisenä.
Toinen juttu, että kuinkahan kova vibra lelussasi on? Klitoris saattaa turtua kovasta käsittelystä, ja se olla syynä ettei käsipeli tunnu miltään. Sekin on ohi menevää, ja jos se kiusaa sinua niin ehkä voisit pitää lelutaonkin.
http://www.youtube.com/watch?v=EIwNvsb5fxA Ja pakollinen linkki Betty Dodsoniin aina kun puhutaan naisista ja orgasmeista. - Ei kai siellä pitäisikään kosketustuntoa sen kummemmin olla, ainakaan paria senttiä syvemmällä. Esimerkiksi tamppooniahan ei tunne lainkaan, jos se on tarpeeksi syvällä. Vaginaan kai muutenkin joskus asennettaan kaikenlaisia ihmeellisiä hilavitkuttimia ehkäisymielessä, tosin niistä en tiedä juuri mitähän.
- Asenteesi lähentelee miesvihaa. Miksi syytät juuri nimenomaan miehiä, eivätkö huorittelijat ja ahdistelijat olisi keskeisempi ärtymyksen kohde? En ole pitänyt lukua enkä siksi osaa sanoa onko minua huoriteltu enemmän miesten vai naisten taholta, mutta ihan yhtä ikävältä se tuntui kun miehenkin sanomana. Kyllä ne naisetko osaavat sekä ahdistella, olla törkeitä ja tehdä rikoksia. Miksi heidät pitäisi päästää pälkähästä?
"Sentään on linkkejä, useimmilla täällä mennään vain pelkällä mutulla."
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/nainen-pahoinpiteli-kolme-miesta---hakkasi-yhta-puisella-survimella/2012/02/1503663
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012062915783577_uu.shtml
Uskaltaako sitä enää mennä ulos, kun kaikki naiset selvästi ovat hulluja murhaajia? Ei ku miten tää meni.
En puolustele huorittelua enkä ahdistelua, mutta asenteesi kuulostaa siltä, että kaikki miehet ovat hulluja raiskaajia ja kaikki naiset puhtoisia pulmusia. Tälläinen sukupuoleen sidonnainen mustavalkoistaminen ei auta ketään, etenkään sinun argumentointiasi. Jos työssään ahdistelua kokevat ovat huolesi kohteena niin kirjoita sitten siitä, äläkä suoraan siirry halveeraamaan puolta ihmiskuntaa. - Onhan siellä kuvattu, mutta mitäpä se oikeastaan kertoo minusta? Toki kuvauksien kirjoitteleminen on hyödyllisempää kuin niitten kirjoittamatta jättäminen, sitä en kiellä, mutta olen sitä mieltä että kukaan ei kehtaa/halua/osaa kertoa itsestään niitä keskeisimpiä asioita. En usko ikinä lukeneeni sellaista profiilia, jossa tunnustettaisiin, että mukavuus loppuu jos ei saa tahtoaan läpi. Luultavasti sitä ei edes tiedosteta.
Vähän olen itsekin jo hukassa oman punaisen lankani suhteen joten tiivistetään siten, että niihin kuvauksiin ei pidä liikaa luottaa, etenkään jos ne sisältävät paljon luonteenpiirteitä. Kertokaa vaikka että juotte kahvinne mustana tai pidätte joskus eriparisia sukkia, se kertoo paljon enemmän kuin 'mukava ja huumorintajuinen'. - Ehkä sinulla kävisi flaksi parhaiten ns. "thaikuissa" tai muissa sellaisissa valtioissa, joissa tasa-arvo ei ole samassa tilanteessa kuin Suomessa. Siellä varmati perhearvot ovat korkealla, ja rauhallinen, elatuskykyinen mies suurta valttia.
En epäile ettei löytyisi Suomestakin tällaisia naisia, ei sen puoleen, mutta veikkaisin että merkittävästi vähemmän.Ongelmasi on sama kuin kaikilla muillakin eksaktit vaatimukset omaavilla: pitää hyvaksyä se etteivät kaikki kyseiseen malliin sovellu, ja joko tyytyä 'ei niin sopivaan' tai rastia mukavatkin naikkoset kylmästi yli listalta kunnes oikean sorttinen löytyy. Koska siitähän ei tule mitään, että aletaan väkisin muuttamaan ja kertomaan toiselle, millainen hänen pitäisi olla.
Mitä kovuuteen, pinnallisuuteen ja itsenäisyyteen tulee, se on kai ajan henki siinä mielessä, että kunnianhimoa ja menestystä arvostetaan. Se kai on myös tasa-arvon merkki: kun tyttöjä ja poikia kasvatetaan samoilla arvoilla, myös mielikuvat hyvästä tulevaisuudesta jossain määrin lähenevät toisiaan.
Aika kovat paineet kyllä miehelle, että yhden palkan varassa pitäisi nykyajan Suomessa elättää sekä vaimo että ne lapset. - BMI 25 on käsittääkseni ns. rajapalkki. Eikö ylipaino ole lääke- tai ainakin terveystieteellinen termi, samoin kuin ali- ja normaalipaino? Ainakin minulle se on. Omille mielipiteille voi sitten varata termit läski/lihava. :D
- Taksikuski on varmaan sellainen duuni, jossa tulee nähtyä kaikenlaisia ihmisiä ja vielä ei-niin priima kunnossa. Ja jos puku on paljastava ja asenne flirtaileva, niin aika selvä yhtälöhän se on.
En tarkoita että Evan pitäisi muuttaa tapojaan, päinvastoin, piristää varmasti monien päivää. Aloittajan asenne on mielestäni vain hiukan liioiteltu. Eihän tuossa, toisin kuin alemassa linkissä, ole mitään rikosta epäilyssä. - En suosittele kenellekään yhteystietojen laittamista nettiin, etenkään tänne jossa niitten näkyvyyttä ei voi mitenkään rajoittaa.
Mitä itsestään kertomiseen tulee, niin (ainakin treffiprofiileissa) nehän ovat aina lähes samanlaisia... ollaan mukavia, rentoja ja huumorintajuisia. Itseään on kai aika hankala kuvailla tyhjentävästi. - Tuskin olisi kovin kummoinen kysyntä. Lääkkeitä on vähän hankalampi alkaa kotona askartelemaan, mutta itsemurha on suhteessa helppo toteuttaa jos halua löytyy.
Onhan se jännä ajatus (Ja Leena Krohnin Unelmakuolema hyvä kirja) mutta erittäin toteuttamiskelvoton. - Minulle ei tullut ihan selväksi, mitä tässä tarkalleen ottaen kritisoidaan? Kelluvia valuuttoja? Sitä, että pankit edustavat liiketoimintaa? Kuplia? Vai onko kyseessä pelkästään infoava puheenvuoro?
Koska kuulisin mielelläni vaihtoehtoisista malleista kritiikin kohteelle. Tällaisena sekä blogikirjoitus että tämä ketju jäävät vähän puolitiehen, kun ongelmalle ei etsitä ratkaisua tai edes osoiteta suurinpiirtein sitä suuntaa, mistä ratkaisua pitäisi etsiä. - Suurimman osan ajasta olen ihan hiljaa, vaan litänää kuuluu. Joskus kumminkin juuri ennen orgasmia pääsee sellainen... älähdyhdeksen ja uikahduksen välimuoto, vähän kuin heittäisi pahaa-aavistamattoman koiran kylmään kylpyyn. Hätkähdän aina itsekin sitä ääntä. :D
- Omistan vastaavan laitteen ja sitä jonkin verran käyttelenkin, mutta ainakaan omiin suosikkeihin ei mene. Tämä johtuen siitä että ainakin omassa versiossani on ainoastaan tasaisesti tärisevä vibra, ei siis minkäänlaista pulse modea. Riittää mainiosti lämmittelyyn, muttei orgasmiin.
- Oletko harkinnut jonkinlaisen blogin pitämistä aiheen tiimoilta? Voisit ottaa kuvia tai videoita ja rajata vaikka pään pois kuvista jos siltä tuntuu. Niin minä varmaan vastaavassa tilanteessa tekisin.
- - Ikää 19 vuotta, ulkonäkö alle keskitason muttei susiruma sentään, parisuhteita tämä yksi joka taitaa olla paraikaa jontkaan menossa.
- Pidän itseäni intoverttina. Ystävinä minulla on lähinnä yksi kaveriporukka joka koostuu itseni mukaan seitsemästä henkilöstä, ja tapaamme keskimäärin muutaman kerran kuussa, välistä vaihdetaan facebookissa nopeean kuulumisia. Pidän tätä tilannetta aika ideaalisena. Viihdyn heidän ja muidenkin ihmisten seurassa, mutta sosialisointi tuntu kuluttavan jotain henkistä "patteria" ja on aina helpotus palata omiin oloihinsa lepäilemään.
- Hmm... väliä on ensisijaisesti mielestäni sillä, ettei mies haluaisi liiaksi toteuttaa sosiaalisuuttansa minuun. Käytännössä joko ekstovertti, jolla on laaja kaveripiiri eikä häntä siksi kiusaa että haluan olla paljon omissa oloissani tai sitten introvertti. Yksinäinen ekstovertti olisi se hankalin tapaus. En varsinaisesti koe häpeäväni, mutta joskus tuntuu että joudun puolustautumaan oikeuttani olla rauhassa. Ihmiset tuntevat kokevan sen jotenkin loukkaavana, että joskus sosiaalinen kiintiöni on niin täysi etten toivo seuraa. Väkisinkin siitä välillä komplikaatioita tulee. - Itse en ole tätä kyseistä ilmiötä havainnut, mutta joillain ihmisillä yleisesti näyttää taipumus pitää vähempiarvoisina niitä, joilla on ikää vähemmän kuin heillä itsellään. Veikkaan että nuo "tytöttelijät" ovat sitä samaa porukkaa, jotka kaksikymppisinä tuhahtelivat muutaman vuoden nuoremmille "pennuille".
- Minä pidän rakastumista lähinnä ihastumisena, johon on liitetty tietoinen taso. Ihastuminen on ikään kuin 'käsitelty' ja sitten päätetty, onko halua oikeasti halua sitoutua tuohon yksilöön tai aktiivisesti hakea hänen seuraansa.
Eli minun tapauksessani samat monessa mielessä.