- Vaikea vastata tuohon onko masennus seurausta syrjäytymisesta vai toisinpäin. Ensimmäisen kerran mulla todettiin masennus jo ala-asteiässä koulukiusaamisen seurauksena ja siitä lähtien on ollut vaikea luottaa ihmisiin. Mutta oli mulla ennen tätä jokunen kaveri vaikka olenkin mielestäni aina tullut paremmin toimeen itseäni vanhempien kuin omanikäisten seurassa. Ja kyllä niihin kavereihin vielä ala-asteiässä muistaakseni muutama tyttökin kuului. En koe olleeni kovin ujo.
Kiinnostuin kuitenkin yläasteen aikama ympäristöasioista ja Linkolan teksteistä ja minun oli tämän takia vaikea löytää hengenheimolaisia. Olin aika radikaali ajatuksiltani, mutta olen sen jälkeen lukenut paljon tekstejä, joiden ansiosta ajattelen nykyään olleeni monessa asiassa väärässä. Lukioiässä mulla oli taas muutaman kaverin kaveripiiri, mutta koska en innostunut baareissa ravaamisesta koin jääväni aika ulkopuoliseksi. Masennuksen takia lukio pitkittyi ja kaverini lähtivät omille teilleen ja sen jälkeen mulla ei kavereita ole olletkaan vaikka olen kouluympäristöissä vaihtanut joitain ajatuksia.
En käynyt yliopistoa kuin muutaman kuukauden joten ei siinä ajassa ehtinyt muodostua vielä kaverisuhteita vaikka meninkin alussa osaan riennoista mukaan. Ulkopuoliseksi koin itseni, koska olin paljon muita vanhempi ja jatkuva baarittelu ei edelleenkään kiinnostanut.
Näen tulevaisuuteni synkkänä enkä usko, että asiat tästä enää paremmaksi muuttuvat kaikesta ammatti-ihmisten avusta huolimatta, koska olen jo pudonnut niin pahasti kelkasta. Elämänkokemukseni puolesta koen olevani kuin teini ja että viimeiset kymmenen vuotta on ollut täysin hukkaan heitettyä aikaa. - Itse näen naiset ja miehet enemmänkin yksilöinä kuin sukupuolensa edustajina joten en ala latelemaan tähän mitään stereotypioita naisten hyvistä henkisistä ominaisuuksista. Joten täytyy vastata vain, että naiset miellyttävät silmiä.
- Itse olen 30 ja mulla on ollut masennusdiagnoosi nyt 13-vuotta ja CV on niin onneton, että ei varmaan otettaisi mihinkään töihin jos pystyisin. Epäilen kuitenkin etten pystyisi. Olin Kelan ammatillisessa kuntoutusselvityksessä loppukeväästä ja siellä työryhmä oli sitä mieltä, että en ole työ- tai opiskelukykyinen. Haluaisin kuitenkin löytää oman paikkani tässä yhteiskunnassa, jotta voisin arvostaa itseäni ihmisenä ja että myös muut arvostaisi. Tällä hetkellä käyn kuntouttavassa työtoiminnassa ja mietin päivittäin itsemurhaa, koska ei ole kavereita, parisuhdetta eikä rahaa harrastaa mitään muuta kuin lukea kirjoja ja katsella telkkaria. Mulla on takana lukio, ammatillinen koulutus ja keskeytynyt yliopisto-opinto. Ammatillisesta koulutuksesta on jo niin monta vuotta, että ammattitaitoni on jo pahasti ruosteessa.
Minä asuin pitkään vanhempieni luona, jopa 25-vuotiaaksi, koska tulin hyvin toimeen näitten kanssa eikä ollut ystäviä silloinkaan. Omilleen muuton jälkeen yksinäisyys on tuntunut entistä kovemmalta ja vähän väliä on tunne, että seinät kaatuu päälle. Olen ajatellut kissan ottamista, mutta tämäkin haave kaatuu rahan puutteeseen. - Eiköhän noissa ole paljonkin hyviä naisia. Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan ja ero voi tulla vaikka lapsi olisi kuinka harkittu. Itse en ole lapsi-ihminen niin on turha kattella yksinhuoltajiakaan.
- Todennäköisesti en. Olen aika vastenmielisen näköinen. Mutta vois musta kai ihan hyvää juttuseuraa saada, ainakin jos keskustelu ei koske mitään kovin pinnallisia aiheita.
- Ei ole velkoja, mutta tukitahojen varassa elän eikä jää mitään sukanvarteen.
- Nyt puhuttiin varmaankin suhteellisesta köyhyydestä eikä absoluuttisesta jota on tosiaan Suomessa hyvin vähän jos ollenkaan
- Luen kirjoja, selaan Facebookkia ja mietin itsemurhaa. Tänä viikonloppuna on tosin siskon kihlajaiset, miasä saa ehkä taas kuulla ärsyttäviä uteluita miksi mulla ei ole ketään, mut pääosin nuo on jo loppuneet ja hyvä niin.
- Harmi, oon 175 cm, mut muuten täytän hc-ätämin kriteerit
- 2 ja 3
- a)0
b)0
c)0
Näillä mennään hautaan asti. - Tuosta loogisuudesta vielä. 30-luvun Saksa koko merkittävän aivovuodon vainoamalla juutalaisia. Lähtipä eräs maailman etevimmistä (ellei etevin) fyysikoistakin maanpakoon Amerikkaan, jonka opeilla Saksa olisi voinut saada ydinaseen ennen jenkkejä ilman rasismiaan.
- Varmasti rikollisuutta esiintyy tietyissä kansanryhmissä suhteellisesti enemmän kuin muissa. Mutta siihen en usko, että se olisi mitenkään synnynnäisistä ominaisuuksista kiinni eikä mikään tutkimustulos tue tätä.
Viimeisen viestin perusteella inhimillisyys näyttää olevan sulle täysin vieras käsite. Samalla logiikalla voisimme hävittää myös kaikki huono-osaiset omasta maastamme, jos haluaisimme alkaa toimia tunteettomasti kuin koneet. - Mitä loogista rasismissa on?
- Tiede ei edelleenkään ole yksimielinen ihmisrotujen olemassaolosta. Ja ihmislaji on tieteen mukaan hämmästyttävän yhtenäinen geneettisesti joten suuret erot populaatioiden keskimääräisessä älykkyysosamäärissä kuulostaa liioittelulta. Itse olen havainnut, että nimenomaan rasistit eli ihmisiä etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien takia syrjivät käyttävät roturealisti-sanaa. Kysyisin Rotutohtorilta, että mistä kumpuaa tämä voimakas halu pitää ihmisrotu-käsityksestä kiinni?
Ja niin, minulla ei ole mitään syytä vihata "valkoista rotua". Valkoihoinen olen itsekin, enkä näe, että valkoihoiset ovat sen huonompia tai parempia ihmisiä kuin muunkaan väriset. Tietyt ympäristötekijät ovat lähinnä johtaneet siihen, että valkoihoisista on tullut maailman hallitseva ihmistyyppi. - Tuo on vain yleisin kiertoilmaus kun ei kehdata myöntää, että ollaan rasisteja.
- Riippuu kai paljolti siitä mitä suvaitaan.
- Mua masentaa oikeestaan eniten kesäisin kun tuntuu, että kaikki muut pitävät hauskaa omien rakkaittensa kanssa ja itte saa olla aina yksin. Syksyllä ja talvella kaikkia muitakin vituttaa.
- Eiköhän moni ätmi olisi vaan tyytyväinen kun tulisi ammutuksi kuoliaaksi. Mitä sitä pakenemaan? Toisaalta sodassa kuolee yleensä enemmän miehiä kuin naisia joten sodan jälkeen naisilla on vähemmän varaa nirsoilla joten ehkä eloonjääminen voisi olla hc-ätämillekin vaihtoehto.
- Miten se muka nostaa tasoa?