- Korservatiivien opeilla saadaan maailman luonto tuhottua ja ajetaan vähemmistöt kaappeihin masentumaan ym. mielenterveysongelmiin. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että kun maailma muuttuu niin ihmistenkin pitäisi kehittyä eikä jäädä kiinni menneisyyteen. Toki muutosta ei pidä tavoitella vain muutoksen takia vaan ihmisten pitää ottaa oppia virheistään, jotta historia ei aina toistaisi itseään ja perustaa päätöksensä tieteen saavutuksiin. Jotkut asiat ovat toki säilyttämisen arvoisia, mutta monet eivät.
- Mitä on mokutus?
- Näinpä. Hyviä öitä!
- Ei mitenkään erityisen.
- Samaa artikkelia silmäilin. Viime vuonna WHO tosin ilmoitti, ettei transsukupuolisuutta lueta enää mielenterveyshäiriöksi: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806192201023337
- Ja mitähän tekemistä lapsien tai eläinten seksuaalisella hyväksykäytöllä on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen kanssa?
- Platonisesti varmaan noita kaikkia. Mutta romanttista rakkautta voin kokea vain naiselta näyttäviä ja vaikuttavia kohtaan. Sillä ei ole väliä mitä ihminen on fyysisesti ennen ollut. Eikä kohdun puute haittaisi, sillä en ole missään määrin kiinnostunut lisääntymisestä.
Ja eräille ketjuun kirjoittaneille tiedoksi, että transsukupuolisuudella on tutkimusten mukaan biologinen perusta joten turha puhua mielenterveyshäiriöstä. - Ehkä niillä kroonisesti sairailla on siis jotain elämässään hyvin kun haluavat elää. Elämänhalun voi menettää myös ihminen jolla on näennäisesti kaikki hyvin.
Miksi yksinäisille, kaveria kaipaaville ihmisille ei sanota, että osta seuraa? Tuoko muka ostettu seura koskaan samanlaista tunnetta kuin se, että tunnet ihmisten olevan ihan omasta halusta seurassasi. Tuskin kukaan mies haluaa vain pillua vaikka niin sitä täällä mainostaakin. - Häpeä itse kun et tajua, että rakastetuksi itsensä kokeminen on yksi ihmiselämän perustarpeista. Meidän geeneihinkin on kirjattu voimakas tarve pariutua. Koko elämän rakkauden ja seksin puutteessa eläminen on monella tapaa luonnotonta ja haitallista. Miksi tätä kärsimystä pitäisi verrata johonkin kroonisista kivuista kärsivän kärsimykseen? Kuka hänet pakottaa elämään jos elämä ei miellytä? Jokaisella pitäisi olla oikeus helppoon, kivuttomaan kuolemaan kun siltä tuntuu. Elämä ei pitäisi olla mikään velvollisuus vaan mahdollisuus sellaiselle joka haluaa sen käyttää.
- Jep. Teoriassa Suomessa ei kukaan näe nälkää ja saa tarvitsemansa lääkkeet. Ja paskan marjat. Kyllä moni olisi henkihieverissä ellei olisi auttavia sukulaisia/kavereita. Tuttuni esimerkiksi on ulosotossa ja joutuu asumaan liikuntarajoitteiden takia lähellä palveluita, joten kämppä ei ole ihan kunnan halvin. Toimeentulotukea hän saa vain silloin tällöin kun sairaseläke on "liian suuri" . Ja rahat hänellä loppuu puolessa välissä kuuta, vaikka elää erittäin säästeliäästi.
Ja tosiaan moni on niin uupunut tuosta byrokratiasta, ettei edes jaksa taistella koko ajan, että saisi muutaman kympin lisää sieltä täältä.
Sitten media nostelee näitä ossinymaneja esiin, että saadaan leimattua kaikki tukien käyttäjät työtävieroksuviksi laiskureiksi ja keskituloisille yhteinen vihan kohde, jonka varjolla voidaan sitten taas kiristää yhtä sun toista asiaa. - Masennus on vakava terveysongelma. Mielen syöpä.
- Jos ihminen ei näe elämässään enää mitään merkitystä ja on valmis rappamaan itsensä pitkään jatkuneen raastavan yksinäisyyden vuoksi niin sanoisin, että se on silloin kyseiselle henkilölle aivan todellinen ongelma. Keskitysleireiltäkin on selvinnyt ihmisiä suht. järjisssään kun näillä vain on ollut elämässään jokin asia joka antaa kaikelle jonkin merkityksen.
- Tuo on vain oma olkiukkosi. Olen kuullut paljon kertomuksia suomalaisilta ihmisiltä, jotka näkevät oikeasti nälkää tai jäävät elintärkeät lääkkeet ostamatta kun ei saa enää mistään instanssilta apua eikä ole tukevia kavereita tai sukulaisia. Itsekin köyhänä elätän tukirahoistani vielä köyhempää äitiäni. Yhteiskunnan tarjoama syanidikapseli tuntuu joka päivä armolliselta ajatukselta.
- Miksi kenenkään pitäisi täällä turhaan kärsiä?
- Mielen ongelmat eivät ole siis oikeita ongelmia.
- Mistä helvetistä sinä tiedät kuinka väliaikaisia jonkun itsemurhaan päätyvän ongelmat ovat? Kuinka monta vuotta ongelmien täytyy jatkua, ettei voida enää puhua väliaikaisuudesta? Sitä paitsi täällä eletään pääasiassa itseään varten, joten jos elämä ei miellytä vähääkään niin miksi kiduttaa itseään?
- Vaihdan välillä sohvalla asentoa tai kömmin sängylle makaamaan. Makaan suurimman osan päivästä jos ei ole mitään menoa. Painoa kertyy, kunto rapautuu ja kohta saan sydänkohtauksen ja pääsen pois täältä.
- Kukaan ei myöskään kaipaa mitään elämää ennen syntymää eikä myöskään kuoleman jälkeen.
- Jos on itsemääräämisoikeus niin miksi virkavalta ja "valkotakkiset miehet" yrittävät niin kovasti estää ihmistä tekemästä itsemurhaa?
- Tuo vapaus on turhaa, jos ei näe mitään syytä elää kun ei merkitse kenellekään mitään.