- Kiitos,
annoitkin hyvän ajatuksen
tänä äitienpäivänä kirjoitankin edesmenneelle äidilleni, mummolleni ja mammalleni
ja myös hyvälle anopilleni ihan omat riimit.
Vaikka kuinka olisi elämän aikana ehtinyt läheisilleen kaiken haluamansa sanoa, niin ...
Vuosien jälkeen on erilaista riimitellä eletystä yhteisestä elämästä. - Kuusikymppisistäni on jo parin pienen miehen ikää, mutta se kaunis ja mukava päivä on hyvin muistissa.
Vietän juhliani keskellä kesää, silloinkin oli pitkä pöytä mansikkakakkukahveineen omenapuiden katveessa keskellä päivää. Iltapäivä meni siinä, perheen sirkustaitaja esitti ohjelmaa. Kuppeja sai kantaa lisää mutta onneksi kakku riitti. Liputan kaikkien syntymäpäiviä niin liputin myös omiani silloin.
Illaksi pöytä siirrettiin ylemmäs grillin ääreen ja sitten syötiin, juotiin ja laulettiin, silloin oli vielä
hanuristi hengissä ja hän soitti ja lauloi, ja laulatti. Uuden juomalaulun opetin porukoille.
Lahjaksi sain ainakin polkupyörän, valkoisen hyväkulkuisen.
Yöllä oli kaikki petit vallattu ja siskonpetikin kuvioissa. - Äitienpäivän aikaan sitä rakkautta on ilmassa jurrikoillakin, kun saavat äidille hehkuvan kauniin rakkausriimein lauletun kortin laittaa. Avot jos se riimi lähtee vielä omasta tuntevasta sydämestä.
En toki voi enää moista korttia äidilleni antaa mutta tiedän, että saan niitä ja tippasilmässä jne, tiedäthän aina herkkä paikka äitienpäivä äidille. - Tööttt tööttöilee omiaaan, ettei muka...
"Lörpötykset rakkauvesta eii koskaan enää useimpiin ihmisiin tehoa... "
eikö just äitienpäivien aikaan ole hyvä rakkauvesta haastella...
Vai ollanko me 60 jo niin töööttt ja tööttt kansaa
ei sanaa rrakkaus saa sanoa, sen sanominen on töött lörpöttelyääää
onneksi en asu..."kaikkien kauhujen kylässä." - Kaunis ja taiteellinen esitys, Pidin siitä.
Olihan se erilainen balladi, muissa esityksissä vauhtia ja räiskettä riitti ylenmäärin.
jotenkin rytminvaihdos, vai mitä se pianon pimputus oli
kesken kaiken kuulosti isolla lavalla erikoiselta ja tehottomalta..
Osuva laulu mustarastaasta ja yksinäisyydestä. - Idiootista en tiedä, en tunne,
vaan voisihan sitä tehdä ihan uuden aloituksen ko aiheesta.
Tässä iässä näillä muistipisteillä
voisi ihan hyvin höpistä uudelleen samat asiat. - Voi, Elämänkevät
Rakkauskompassini on sekaisin, ruostunut,
mutkille vääntynytkö vai kevätvipinöissään viisari vain vallaton.
On se niin vaikeaa elämänmetsässä, edetä rastilta rastille suoraan ja sulavasti.
Kaipaus kompastelee kiviin, kantoihin ja haave hulmuaa huoleton.
Kainalosi kun löydän, pää pyörryksissä, sydän sykkyrällä peesaan sinua maaliin asti.
https://youtu.be/I0iqyclYIpY - Pihapuilla on ollut iso merkitys.
Edellisessä asuinpaikassani kun siihen pihapiirin menin oli isot kuuset ringissä ja niiden varjossa pienenmatkan päässä oli kolmihaarainen vaahtera. olisiko ollut silloin kaksi kolme miehen mitta, laihan ja ujon näköinen se oli. Sitä jostain syystä vaalin erityisesti, ja kun pihasuunnitelma muuttui jaa kuuset kaatuivat liiteriin niin vaahtera jäi. Nyt se on iso ja talon nurkalla, sen juurella on monet kahvit juotu ja milloin sen oksia on jouduttu sähköjohtojen vuoksi katkomaan, mutta sen nyt pyöreähkö olemus on vain vahvistunut. ON kivaa loikoilla sen alla nurmella ja katsella kuinka aurinko tanssii sen lehvästöjen kanssa.
Pihan missä nyt asun, täyttää omenapuut, ja niiden kukkimista aina odottaa. Ne ovat yhtä vanhoja kuin tämä talo ja vaikka ne näyttävät jo varsin raaskuilta ja kiemuranteilta, niin silti, en raaski niitä poistaa . Tässä rinteessä ne elävät niin suotuisassa ilmastossa, että ne kukkivat runsaasti ja omenia tulee kyllästymiseen asti. - Ei nuo kaksi inhimillisyyttä, vainajan kunnioittaminen ja elävien ihmisten kunnioittaminen ole toisiaan poissulkevia asioita.
Päin vastoin, voisin jopa kuvitella, että jos opettaja osaa ajatella näin avarasti ja rohkeasti niin hän osaa ottaa opetuksessaan myös huomioon elävät yksinäiset vanhuksetkin. - 1lesken...
En toki tiedä vainajan toivomusta, niin kuin et sinäkään, samanmoisilla oletuksilla ollaan liikkeellä.
Oman käsitykseni muodostin lukiessani tuota papin blogia ja hänen kommenttejaan.
Hän kertoi keskustelleensa vainajan tunteneen henkilön kanssa.
Ei ollut mitään kieltoja, varauksessa oli vain todettu, että tarvitaan kappeli ja pappi. Näin käsitin kun luin papin kommentteja.
Mutta ehkäpä sinulla voi olla varmempaa tietoa.
Mielestäni papin toiminta oli ihan ok ja aito, inhimillinen ja vainajaa kunnioittava.
Olisikin kaunis tapa jos meilläkin koko kylä voisi mennä vainajaa saattamaan, vaikkei henkilökohtaisesti vainajaa tuntisikaan, onhan siunaustilaisuus , oli se sitten mimmoinen tai mimmoisten uskomusten pohjalle rakentuva, vain jotenkin myös yhteisöllinen tilaisuus. Mutta se on meillä muodostunut niin kekkerikuvioiksi ja joskus myös näytönpaikaksi, mutta miksei jokainen voisi ne nisunsa syödä kotonaan. - Blogi pyöri feisbuukissa jo viime viikolla,
Mielestäni papin ele oli kaunis, ei papit mitään yleisöä tarvitse, kyllä seurakunnan palveluissa on kyse jostain muusta.
Lasten vanhemmilta oli kysytty ja jokainen saattaja oli paikalla vapaaehtoisesti,
ei mikään kasvatus- koulutustilaisuus, mutta lapsille varmasti mieleenpainuva kokemus, vaikka siunaustilaisuudesta olikin kyse.
Ei ollut vainajan toivomus hiljaisista hautajaisista, ei vaan ollut ketään.
Kirkko ja kappeli ovat julkisia paikkoja, kuka vaan voi mennä saattamaan vainajaa.
Nykyään on vain niin paljon eripuraa jopa sukulaisten kesken, että tiedonkulku voi olla olematonta.
Olen kuullut, kuinka vainajan omainen kiittää ystäviä ja tuttuja ja naapureita kuolinilmoituksessa, mutta kenellekään ei ollut tieto kuolemasta edennyt, että olisivat voineet olla saattamassa.
Miksi muuten pitää olla lähiomainen, joka voi olla saattamassa, voihan saattaa tuntematonta, kuolema se kuuluu elämänmenoon. - Hei, tuli muuten mieleeni, että esimerkiksi vankiloissa tehdään monenlaisia alihankintatöitä, voidaan tehdä myös pöydänkansiakin.
- Mielelläni kuuntelen ja katselen taitoluistelua kun Anuliisa selostaa, asiantunteva ja kertoo myös omia mielipiteitään. Myös miehet niissä selostuksissa ovat osanneet kaksisakselit ja piruetit yms.
Taitoluisteluun sopii, etteivät selostajat puhua pulputa esityksen päälle koko aikaa.
Hyviä selostuksia muistan esim muinoin Landen MM kisoja selosti Barbara Helsingius, hänen äänensä silloin viehätti persoonallisuudellaan,
Jyväskylän suurajojen ja jukolan viestin selostukset muistan, varsinkin siltä ajalta kun kumpaakin selostettiin suorana koko yön.
Nykyään suurajoissa Tony Melvillen ääntä on kiva kuunnella.
Jos jonkun juontajan mainitsisi, joka ei jutuillaan paljon kiinnosta on tämä Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa ja monissa muissakin juontajana pyörivä Vappu Pimiä..Kyllä mä hänestä huolimatta ohjelman katsoin ja tuskin koskaan jätän ohjelmaa pelkän juontajan tai selostajan ansiosta jätä väliin. - Kultaisin nyörein käärin kiitokseni pakettiin joka päiväiseen
Suloisin sanoin suutelen jos mielesi kiertyy kenkutukseen.
Yhteinen nauru ja ilo voimana tärkein lie
syvällisin kuitenkin on suoraan sydämeesi rakkauteni tie.
https://youtu.be/vZNGEDkH8cc - Ai, niin jos sä heität niitä ranskalaisia eväitä... niin jätä sentään ranskalaiset pastillit, ne on aina niin hyviä ja suussa sulavia.
- niin voisi tai saappaanheittoon tai vaikkapa suopotkupalloon. keskittyminen kannattaa aina.
Nyt heitit muuten hyvän kysymyksen,
Auvitu on puolustaja ranskan maajoukkueessa. Johann on kaverin etunimi, tuttu keskisuomalaisille jääkiekon ystäville.
Jypin nuoriin hän tuli 2008 ja pelannut Jypissä useita vuosia, voitti SM pronssia 2012- 2013 JYpin paidassa, on vasuripuolustaja. Valittiin kolmen tähden tähtipelaajaksi.
Siirtyi sitten HIFK hon ja sieltä amerikan kaukaloihin. New Jerseyn? riveissä pelaa nykyisin.
Opiskeli Jyväskylän AMK-ssa ja siellä tutustui viehättävään venäläiseen vaimoonsa.
On kielitaitoinen nuori mies , osaa viittä kieltä, puhuu suomeakin, ranskaa, englantia, venäjää ja saksaa.
Kivaa seurata nyt hänen pelaamistaan näissä kotikisoissaan. - Voi itkun putkun ja marseljeesi se vaan soi ja soi...
"Auvitun pelirohkeus tosiaan oli kaunista."
Vaaleja alettava seuraamaan, niissä ne ranskalaisen ainaskin voittaa... - Varokaa viiruksia, edellisessä linkissä...
mulla ainakin pomppasi punaiset varoitusvalot päälle. - Nurmi mehevästi jo vihertää, mustarastas lurittelee lemmenmelodiaa.
Betula vuotaa mahlaa, lihottaa silmujaan ja norkkoineen hupsuilee.
Vallaton mieli noukkii kiirehtien kevätpäivää pitkin loikin kohti kesää.
Torkkupeittoa varvikkoon saan vielä tovin odottaa.
https://youtu.be/-wJO4vI70Fo - Nykyään tosi ahkerat nuoret suorittavat kaksoistutkinnon, ei mene kolme lukion vuotta yhtään hukkaan. Ehkä ylioppilastutkinnon jakaminen pidemmälle ajalle on helpottanut ja innostanut nuoria kaksoistutkintoon.
Mullakin oli joku kesä sitten harjoittelijana peruskoulunsa päättävä nuori, joka lähti syksyllä suorittamaan yo lähihoitajatutkintoa ja nyt opiskelee lääkäriksi.
Boikotoi sinä vaan... vahinko, olen ollut mukana nuorten molemmissa juhlissa vielä samana keväänä, ei se ilo valmistumisesta ollut sen suurempi yojuhlissa kuin muissakaan valmistumisjuhlissa.
voisihan tuohonkin sanoa, että siinä kolmessa vuodessa jo moni ammattikoululainen on keskeyttänyt opintonsa, kun ala ei tunnukkaan omalle alalle, vaan en kehtoo sanoa mittään.
Nostan vain hattua kaikille kaksoitutkinnon suorittaneille ja suorittaville päämäärä tietoisille nuorille.