- Tärkeän asian tähden ostan sinulle nimelläsi tähden
vaan liian halpa ja paperinen on saamani tarjous sinuun nähden.
Kultaisin langoin siis tähtesi käärin, sata ajatusta sumuihin häärin
hopeisin raamein sana jokainen hohtaa, nimeäsi kantaa.
Seassa sagittariuksen rinnalla kuun loistaa se kirkkaimpana kuin mikään muu.
Jok’ikinen yö ionisateiden myrskyyn tähtesi voimalla lyö
näen lentosi nuo ja toteutuu toiveeni yö.
*
https://youtu.be/vQUQcAzAi3k - Yleensä en availe yli satasen meneviä ketjuja vaikka olisi kuinka mielenkiintoisia juttuja menossa.
Tullut joskus mieleen, että miksei voisi aloittaa uutta aloitusta bee versiona jos oikein viruu pitkäksi. mutta ehkä jotkut tykkää kelailusta. Eli tietysti he, jotka innokkaasti ja taitavasti keskustelevat keskenään.
Kattelen aina jos on joku nollaksi jäänyt niin mä kirjottelen semmoiseen, aina sitä jotain keksii.
Tällä sivulla ei olekkaan yhtään nolla aloitusta. Pitääkin hakea kauempaa, edellisiltä sivuilta. - Laskelmoihan nyt tarkkaan, että kaikki menee parhin päin,
ettei vaan lipsahda mikään väärin päin tai nurin perin.
Aina se ikä on ollut oaras, mitä kulloinkin olen elänyt,
Kovin lyhyeltä pätkältä tämä elämä vaan tuntuu,
sen jälkeen kun kuuskymppinen mittarissa vilahtaa. - Paljastan nyt turhuuteeni ja teknisen kypsymättömyyteni ja kaiken hygieenisen humpuukini, mutta paljastukset eivät haittaa, joten laitan tuohon otsikkoon mielessäni pienen pienen asian, eli pilkun sanan uuteen jälkeen, niin voin vastata omalla tavallani.
Tällä hetkellä ainoa tieto , joka jotain merkitsee on se tieto, jota saan suoraan ihmiseltä ihmiselle, eli kun hän istuu vastapäätäni tai kohtaan hänet, se mitä hän kertoo , mitä hänen silmänsä kertovat, ääni mitä habitus kertoo, kaikki se. Etukäteistieto on turhaa, koska se hetki kun kohdataan on tärkeintä. Toisen käden tieto on humpuukia ja kolmannen käden tieto jo valhetta.
Mutta se, että kohtaamisesta saa jotain tolkkua, vaatii tietty avoimuutta kummaltakin ja rehellisyyttä, halua ja ennakkoluulottomuutta, varsinkin minulta, joka olen täynnä luuloja ja uskomuksia ja taivastelua ja haahuilua ja huuhailua, siis ennakkoluuloinen pölvästi suorastaan, joka heti kohta kuuklettaa jos vain voi. Mutta kuukletukset eivät tässä tilanteessa auta. Ei edes nivaska hipseja, hopseja popseja. Ihminen on tärkeintä ja kohtaamisessa ainoa tietolähteeni, jonka arvon ja olemassa olon nostan ties mihin.
Kylläpäs tuli höpötystä, oikea hyvää päivää kirvesvartta vastaus, nyt lähdenkin saunaan, ketähän siellä kohtaakaan. - Tuo areena on mainio paikka,
minäkin yksi aamu satuin sykettä vilkaisemaan, ja eihän mitä,
iltäpäivä oli jo viimein pitkällä kun kaikki kymmenen jaksoa olin peräkanaa katsellut.
Yöpaidassani siinä istuin, mutta nyt tiedän mitä sarjassa tapahtuu.
Mielestäni yhdessä jaksossa oli aiheena juuri eutanasia, aihe mitä täälläkin on pyöritelty moneen holliin, ja toimenpide suoritettiin, menikö nykyisten lakien mukaan vai näytettiinkö vain joskus mahdollinen kuvio, miten se tehdään, niin tarkkana en osannut olla.
Pidän niin Iina Kuustosesta ja hänen' ilmeetömistä' ilmeistään, jotka kuitenkin kertovat paljon tuossa sarjassa. - Tähti
pakkasen pojan
tuo satasakarainen
odottaa, unohtaa muut
että tuiskuna tuulena taas tuut
mukaasi viimaiseen myrskyyn viet
kinoksen viereen toisen kinoksen teet
kahleissa jään syvältä polttavaan jäähän jäät.
Umpihankeen kuolevat hehkuvaan viimeiseen.
*
https://youtu.be/zf2VYAtqRe0 - Tämä menee aiheesta tyystin sivuun, mutta eilen katsoin kivan ohjelman Paula Koivuniemestä, oli eri artistien kanssa levynteossa.
Niin viehättävä Paula Koivuniemi, sympattisia kaikki muut artistit, joiden kanssa hän levyä teki.
Taidankin kuulua 70 osastolle jo nyt. - Ai, niin, et kait sinäe vua ole sieltä samoilta seuvuilta, missä minäkin muutaman sanan nuttuloihini kiärin kun kuuntelin niitä viäräleukoloita ojanpenkkoloilla ja hautuumuan kivaijoilla. Vua huonosti tuo kieli minnuu tarttu, ku ihan vuan pikkasen ruapas. Vanhat miehet ne ne vasta ol lupsakoita, voi että, ja hyö ossoo naaraa aena niin tarttuvasti. Ihan on joskus ikävä piässä ja vestippa silimäs kun uattelen ja muistelen sitä aekoo ja sitä kieltä mitä oikeet immeiset sillä seuvulla huasteloo arkpäivisin, vua kiäntää ja viäntää hyö pyhäpäevinäkin jos vua yhteen satutaa,
Ompahan tuas lunta pyryttänny ihan olan takkoo ja kolaan sitä pittää tämmösen heikon naisimmeisenkin vuan tarttua ennen kun kylille piäsöö lähtemää hoitamaan asioitaan ja muuten vua hulpattommaan.
Kaikkee hyvvee elämääs. - Ussein sattuu niin tottuu.
- Sinulle savolaishumorin viljelijälle kuule ihan kirjokintaan läpsäyttäisin jos vaan semmoisia olisi jaossa. Mutta saat vain tavallisen viheriän hyvästä jutustasi.
On niin mahottoman hyvä juttu, että täällä on noin tarkkoja roffessoroita kuten sinäkin olet. Hykertelen ihan moisesta huolenpidosta.
Tietävät mitä minulta puuttuu ja mikä milloinkin vaivaa, varmaan sinä tiedät liiatkin romppeet mitä minulla on nurkissain, sama se onko ne ylä kuin alapäässä.
Ihan parasta on se kun tiedät mitä keikkuu mieleni päällä, vaan onneksi et tiedä mitä sydämelläni kannan, vuan viisaana immeisenä taijat tuonkin tietää.
Muuten noista puutteista puheenollen , kopiopaper vilkkuu jo punasena, heti huomispäivänä pitää mennä taas loota hommoomaan, ettei mene pisnekset piloille. - Ai niin , tietysti sen lapasen sinulta unohdin, mutta ehtiihän tuo vielä matkaan.
- Voi hyssykän myssykät, miten nyt olinkaan taas ajattelematon, sopisko jos muutan tuota ko lausetta näin..
."...voisihan joskus vähän muitakin murteita väännellä ja käännellä kun Koti-kiusattu täällä tuota länsimurretta vääntää alvariinsa."
(tosin rohkenen olla sitä mieltä, että on täällä muitakin...)
Kiipeähän kiiruusti taas jalustallesi jos tämä tonttu sinut mielestäsi sieltä tippautti, ei ollut tarkoitus. Minusta on mukavaa kun väännetää murteita.
Tämä juttu meni sillaikin poskelleen, että yritin vääntää aloituksen murresuuntaan. Niin eiköhän mitä, tietysti Herra H hoksasi moisen väännön ja sitten juttu meni mihin meni, mutta menköön.
Viljellään vaan murteita, nehän ovat suomalaisen kielen rikkaus, ainakin niille jotka niitä osaavat. - En muuten tiedä, mutta tuohon viimoseen lauseeseesi voisin heittää (kikkelipikkelileikkiosastolle jonkun mielestä tämäkin voi kuulua).
Viiminen lauseesi pitää ihan paikkansa, jos on paikkojaan tehokkaasti käyttänyt, ei ne käytössä veltostu. Lihaksethan eivät veltostu jos niitä oikealla sykkeellä oikealla vastuksella käyttää. - HyväH
Vääntelenpähän vaan...
luitkohan edes parahultasia elämän Tirektiivejä
ei minusta niissä puhuttu mitään edes riekkumisesta naimisesta saatikka kikkeli-pimppeli - leikeistä, kovin olet laventanut kikkeli-pimppeli -leikki- osastoa jos ne sinusta sitä ovat.
"Mukavampoo on immeistä halata kuin vikoja ehtiä ja hyvät puolet salata,"
eikö sinustakii... - HyväH
ei näillä vielä lastenosastolle pääsee,
pitää olle enemmän ja viisaampaa juttua.
Eikös nyt tasapuolisuuden nimissä voisi joskus vähän muitakin murteita väännellä ja käännellä kun eräät täällä tuota länsimurretta väätää alvariinsa.
Joitakin voi tämmöisiä asiat naurattaa, minkäs sille voi, olemme niin erilaisia me ihmiset, nauruhan tekee vain hyvää...
toisia tietysti naurattaa hervottomasti toisenlaiset asiat. - Joitakin vuosikymmeniä savolaisessa kielikylvyssä olleena, nuo tutuilta kuulostavat.
Kun kerran savon murteeseen mennään ja kopioihin, niin laitanpa tämän savon kielen väinnöksen.
Hyviä ovat nämä neuvot, sarjassa 'elekee immeiseks'.
Parahultasen Elämän Tirektiivit
1. Itelles tavotteita aseta ja niitä kohti sitkeesti laseta.
2. Jos joku meinoo jiähä jyrän alle, niin joukolla työntäkee se sivummalle.
3. Mukavampoo on immeistä halata, ku vikoja ehtiä ja hyvät puolet salata.
4. Naapurias lähesty ja kuule, elä oikopiätä vihamieheks luule.
5. Elä ihtees halaveksi ja ruttoo, monet hyvät uatteet sinunnii piässä kuttoo.
6. Kun tahot toiste hyvyyttä ja hymyvä, elä ite ilikeenä nuama myrneessä lymyvä.
7. Tuttavuutta rohkeesti, outoinni kans tie ja uuvet uatokset sisikuntaas punnittavaks vie.
8. Mualima muuttuu tahot taikka et, koeta löytee rytinästä puolet myötäset.
9. Ku uamulla on pannus hellalle pantu, kato nousooko nuapurin piipusta antu.
10. Anna omastas, tarjoo tarpeen tullen olkapiä.
Ja kas kummoo, siitä sullennii mukava olo jiä. - Vuosikausiin en ole ottanut rokotusta ja välttänyt pahimmat flunssat, ei ole lähipiirissä pyörinyt päiväkotilapsia tai koululaisia.
Nyt otin rokotuksen ja vieläkin välttynyt flunssalta, ei edelleenkään pyöri lähipiirissäni päiväkotilapsia tai koululaisia ei edes sotilaita.
En syytä rokotusta mistään , parempi pysyä poissa räkivistä köhivistä paikoista, olla työntymättä terveyskeskuksiin yms paikkoihin, olla tarttumatta paljain käsin ovenkahvoihin maailmalla liikkuessa. Koskaan ei voi olla varma mistään.
Olen vain kotona, totit ja valkosipulikapselit ja auringonhattu-uutteet valmiina ja odotan milloin se räkivä köhivä tänne hyökkää. Tulkoon, ei se ole rokotuksesta kiinni jos se tulla haluaa. - Nappaan aamusta mukaan
ei varkautta tätä huomaa kukaan,
pakkasen huminaa, lumista kahinaa
oksaltaan roikkuva vaahteran lehti
hangelta muutama luminen tähti
polulta kiiltävä kirkas ja lipsuva liukas.
Nostan hupun ja kääntyy kaulus
nyt kaikki mielessä kuin upea taulu.
Heinäkuun helle heikkoa sydäntäni raastaa
silloin nyt napattu tähti ja kiiltävä kirkas
voi olla ankean oloni viileä helpotus.
*
https://youtu.be/dI9-poRsNxE - Tee vain aloituksia, kyllä niitä tänne mahtuu,
tähän en valitettavasti osaa sanoa mitään,
on vähän erikoinen aihe,
ei ole tullut vastaan omassa elämässä.
Omista kokemuksista on aina helppo kirjoittaa. - Samoin sinulle hyvää loppiaisen aikaa
Aamulla näin ihania luonnon ilmiötä,
ensin halot oli kuin loistava ja hehkuva pylväs taivaalle,
auringon joku valiokaari se lienee oli, muuten ihan kirkas taivas,
yritin tietty kuvata, mutta ei optiikka riittänyt, joku epämääräinen valopläjäuys vain näkyy kuvassa.
Puista putoili keveän tuulen mukana lumihiutaleita kirkkaina kiteinä kun auringon valo sattui niihin. niitä en edes yrittänyt kuvat vain verkkokalvolle ja sieltä...
Pitääkin lähteä hienon halot ilmiön jälkeen hakemaan halkoja uuniin.
Hyvää päivän jatkoa sinulle..meinasin kirjoittaa aurinkoista, mutta pianhan tuo mokoma taas laskee...