- Jos jokin on nyt perseestä, niin lähinnä se on "olemisen sietämätön keveys", kun oikein millään ei ole suurempaa merkitystä. On tavallaan vähän kuin liikaa aikaa ja mihinkään ei ole kovin suurta intohimoa tai sellaista. Mutta en usko, että tämä on kovin tavallista.
- Ai, taas päästään naista valitsemaan. Noh, ajatellaanpa käytännöllisesti. Molemmat ovat siis yhtä viehättäviä. Mihin asiaan pituudella on merkitystä? Työtason korkeuteen. Molemmat on vietävä vähintään keittiöön testattavaksi. Se on ikävä homma ryhtyä ehjiä kalusteita remontoimaan vain sen takia, että laatikot, tasot ja kaapit ovat liian korkealla tai matalalla.
- Yksittäisen poliitikon kannalta voi olla valaisevaa keksiä, että hänen (entiset) äänestäjänsä eivät olleetkaan kovin fiksuja, koska ovat menneet algoritmin tai jonkin muun väärän profeetan asettamaan vipuun. Meneekö siitä sitten torille huutelemaan, että "Hei, te kaikki pölvästit ja idiootit siellä, haluan teidän äänenne takaisin!"
- Aikamoista yleistystä vaadittaisiin, jotta voisi sanoa että jokin omassa elämässä perseestä oleva juttu muka olisi sitä monille muillekin.
- Sama ominaisuus on lähes kaikella modernina aikana rahana käytetyllä: arvo perustuu tasan siihen, että ihmiset uskovat arvoa olevan. Kulta (tai platina) harvinaisuutensa ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi on vähän kuin maapallon luonnon oma kryptovaluutta.
- En minä paljain jaloin liiku metsässä. Käärmeitä melko harvoin edes näkee tai kuulee, eivätkä ne tietoisesti kimppuun kuten monet hyönteiset tekevät.
Olen tänä vuonna kohdannut enemmän käärmeitä kuin koskaan aiemmin. Monet näistä tosin olivat saaneet viimeisen leposijansa maantiellä renkaan alle jäätyään. Kuuma asfaltti hiljaisella tiellä ei sitten ollutkaan ihan niin mukava ajanviettopaikka. - Osaatko eritellä samalla tavalla millaisilla seikoilla, vaikuttamisella tms. oma äänestyshistoriasi selittyy?
- Meissä on biologisia eroja. Kaikkea ei voi ymmärtää omista lähtökohdistaan. Olen sen verran ollut päihteissä että ymmärrän, että maailma voi siinä tilassa näyttää hiukan paremmalta, olo kevyeltä tms. Mutta omalta kannaltani "kustannus" on suurempi kuin "hyöty". Mutta jonkun muun kannalta tilanne voi olla toisin.
Ehkä evoluution kannalta viehtymys päihteisiin voi olla jopa edullinen piirre. Siitä näkökulmasta ei kannata ihmetellä, jos kyseiset geenit yleistyvät. - Aloittaminen yleensäkin on vaikeaa. Joskus ihan vaan siksi, että voi tulla keskeytys, joka estää jatkamisen ja siitä aiheutuva harmitus on niin suuri, ettei viitsi edes aloittaa.
Liikunnan suhteen voi olla sitten vielä erityisiä kynnyksiä. Esim. pakkasella hetken voi paleltaa vaikka tietää että se menee ohi. Samoin vesi on inhottavan kylmää aluksi.
Minulla on kuitenkin liikuntaan lajeja sen verran, että jos joku juttu ei huvita tai ei ole aikaa, niin sille päivälle sitten jotain muuta. - Erilaiset asiat. Joskus kirjoittaminen. Mutta ei nyt siitä.
Joskus nainen. Tällä kertaa siitä. Nainen kahdella tasolla. Ensin nainen ja sitten naisen käynnistämä ajatusprosessi ja mysteeri ja itsetutkiskelu.
Oli odotteluaikaa. Söin pikkusuolaisen ja kyytipojaksi suuren kahvin, joka ei ihan hetkessä jäähdy liikaa. En lueskellut, en kirjoittanut vaan istuin vain. Ja sitten näkökenttään, melkein suoraan eteen ilmestyi nainen, josta en saanut silmiäni irti. Hän ei varmaan edes huomannut minua tai ainakaan kiinnittänyt huomiota ja katsoi koko ajan muualle ollen sivuttain itseeni nähden. Odotteli siinä tilaustaan monta minuuttia.
Ensireaktio oli että haluan katsella häntä. Olin siinä sinä päivänä ja edellisenä nähnyt varmaan satoja ihmisiä eikä mitään vastaavaa ollut tapahtunut. Ja sitten kun tajusin, että haluan katsella häntä, aloin tietysti etsimään syytä moiseen. Mihin olin ensin kiinnittänyt huomiota? Oliko jotain häiritsevää? Vai oliko se jotain käänteistä, koska koko olemuksesta jotenkin huokui rauha. Mutta miten? Ja sitten aloin skannaamaan yksityiskohtia: paljastuuko niistä mitään. Vähän jouduin vaihtamaan asentoa, että pääsin näkemään kengät. Kengät on aina tärkeät. Onnistuin jopa ajoittamaan lähtöni niin, että näin miten hän poistui kävellen sateeseen. - Kannattaisiko joskus tutkia miten hyvin kyselytutkimusten vastaukset pitävät yhtä totuuden kanssa, jos samoja asioita tutkittaisiin jollakin muulla menetelmällä. On hyvin inhimillistä olla epärationaalinen ja epärehellinen. Viehätttminen kuitenkin tapahtuu paljon enemmän liskon tai apinan aivoilla kuin sen "viisaan" ihmisen, joka sepittää tarinoita ja järkeviltä kuulostavia perusteluja ihan muilla syillä jo muuten tehdyille päätöksille.
- Ehkä taustalla monesti on ns. kohtalo. Ja ei sellaista voi muuttaa. Mikään yhteiskunta ei nykyteknologialla vielä pysty estämään sitä, että päihteet joillekin ovat houkutteleva ratkaisu. Ymmärrän että se tuntuu kylmältä, mutta jotkut asiat on vaan parempi hyväksyä kun muuttaakaan ei voi.
- Ehkä se tosiaan ei ole kummallista.
Mutta jos laajentaisin vähän yleisempään. Usein ei ole niinkään oleellista mitä joku yksilö tosiasiallisesti ajattelee, vaan enemmän merkitsee se mitä hänen oletetaan ajattelevan. Kenellekään kun ei ole aikaa ja mahdollisuutta selvittää jokaisen kohtaamansa ihmisen ajatuksia erikseen, niin luultavasti tehdään oletuksia ja yleistyksiä aiempien kokemuksien, nykymaailmassa median ja muun viestinnän perusteella ja näin yksi äänekäs saattaa puhua myös sadan hiljaisemman äänellä.
Ja miehen kannalta siltä se näyttää, että naiset eivät ole tyytyväisiä milloinkaan. Pienimmän harmin tie on olla huomioimatta heitä mitenkään. Sellaisesta tulee vähiten valitusta. - En ole ajatellut. Olen melkein missin mitoissa. Jos laittaisi vähän fylliä takapuoleen ja tisseihin ja laittaisi leningin päälle ja tukan leteille (Miltä näyttäisi Gandalf Harmaa tai Saruman Valkoinen tukka kivasti laitettuna?) ja ajaisi parran kokonaan, niin tiedä vaikka pystyisi jotakuta hämäämään. Kun mielestähän se naisellisuus kumpuaa.
- Nyt on vaikea kysymys. Täällä palstalla voin olla kumpi vaan, mutta muuten. Luulen että poikana pidetään, mutta mistä minä sen tiedän.
Hmm.
Ei kai tässä auta kuin ryhtyä työpaikalla käyttämään tyttöjen vessaa niin nähdään tykättiinkö vähemmän vai enemmän kuin ennen. - Sen toteamiseen vaadittaisiin aika paljon aikaa, mutta olisi kieltämättä epäloogista jos samat naiset. Aloituksen jutun mukainen näkymättömyydestä "valitus" on kuitenkin vähemmistössä. Yleisempää viestintää on tyytyväisyyden ilmaisu siihen että saa olla rauhassa.
- Naiset yleensä eivät ole tyytyväisiä mihinkään.
Silloin kun naiset eivät ole näkymättömiä, he paljon enemmän valittavat saamastaan vääränlaisesta huomiosta kuin kiittelevät tai ovat tyytyväisiä saamastaan oikeanlaisesta. Mutta sitten kun ongelma poistuu, niin sekään ei ole hyvä. - Kenelläkään naisella ei ole velvollisuutta työskennellä naisvaltaisella alalla. Samantasoisesta työstä puhuminen on aika turhaa, koska työmarkkinoilla eri työt eivät korvaa toisiaan.
- Naisille maksetaan samasta työstä sama palkka, ainakin jos sen älyää pyytää. Se ei ole miesten vika, jos monilla naisilla ei kyvyt, ahkeruus, motivaatio tms. riitä tavoittelemaan sellaisia töitä, joista on varaa ja halua jollakin maksaa. Naisilta yleisesti puuttuu hyvin paljon siitä kilpailuhenkisyydestä mitä vaadittaisiin. Eikä siinä ole mitään väärää. Voi olla paljon mukavampaa tehdä sellaista, jossa on jatkuvasti mukavuusalueella. Niin minustakin on, mutta hyväksyn että se näkyy sitten palkan pienuudessa.
- Aivan. Naisilla voisi olla jopa omat eläkevakuutusyhtiöt. Naisten taitavasti johtamina näiden naisasiakkaiden tarvitsisi maksaa vain pieniä eläkevakuutuksia ja silti saisivat nauttia suurista tuotoista pitkän ihanan terveen elämänsä loppuun saakka.