wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Laskeskelin juuri muutamien kilowattien tehoista aurinkopaneelilaitteistoa asennuksineen omakotitalooni. Nykyisillä sähkön hinnoilla (energia siirto verot) takaisinmaksuajaksi tuli 15 vuotta. Laitteistojen hinnat ovat olleet laskussa ja sähkön hinta nousussa, joten takaisinmaksuaika saattaa lyhentyä, mutta vielä epäilyttää, kestävätkö laitteet kymmentäkään vuotta ja pysynkö minä niin kauan vielä elävien kirjoissa.
Kesämökille laitteisto on erittäin sopiva ja riittävän tehokas kesäaikaiseen käyttöön. - On aivan tarpeetonta lähteä kiistelemään opettajalta vaadittavista tutkinnoista. Opettajien kelpoisuudesta on säädetty asetuksessa. Opettajien tehtäviin vaaditaan muiden kelpoisuusehtojen lisäksi opettajan pedagogiset opinnot.
Luokanopettajalta vaaditaan kasvatustieteen maisterin tutkinto, peruskoulussa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot ja opettajan pedagogiset opinnot.
Pedagogiset opinnot yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa antavat yleisen pedagogisen kelpoisuuden, eli niiden jälkeen voi työskennellä pätevänä opettajana eri oppilaitoksissa.
Asetus 986/1998 opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.
Minun kouluaikanani 1950-luvulla esimerkiksi yhteiskoulussa eli oppikoulussa oli noin puolet epäpäteviä opettajia. He olivat juuri ylioppilaiksi valmistuneita nuoria. Äidinkieltä ja puukäsitöitä opetti oppikoulussa alaluokilla kansakoulunopettaja Jorma. K.
Serkkusi tarina on uskomaton, mutta siitäkään en lähde väittelemään. - Ruotsin kielestä tulee mieleeni muinainen pelilaite kuin jojo, joka käännettiin kouluaikaan ruotsiksi redanredan. Jojo yleistyi ympäri maailman sata vuotta sitten. Suuressa suosioissa se oli Euroopassa jo 1800-luvulla. Se oli silloin tunnettu jo ainakin Englannissa ja Ranskassa. Yo-yo oli poikien suosiossa Amerikassa 1920-luvulla. Jojon alkuperä lienee muinaisessa Kiinassa. Myös Kreikka ja Intia mainitaan alkuperämaana. Jojo on säilyttänyt pintansa näihin päiviin saakka kautta vuosisatojen.
- Nykyaikana opettajilta vaaditaan oikea yliopistollinen ylempi korkeakoulututkinto sekä erilliset pedagogiset opinnot yliopistossa. Jotkut opettajista ovat todellakin käyneet ulkomialla täydentämässä opintojaan paikallisissa yliopistoissa. Tunnen heistä kaksi kielten opettajaa. Itseoppineita opettajia ei ole ollut Lieksassa lähes sataan vuoteen. Ylioppilaita oli opettajina vielä 50- ja 60-luvuilla, mutta hekään eivät olleet itseoppineita ylioppilaita.
- Tällainen pihoista väistämättä ajo Pielisentielle on yleistä Lieksassa. Esimerkiksi nykyisen Lieksan Sähkön parkkipaikalta Pielisentielle ulostulevalle väylälle piti asentaa liikennemerkki väistämisvelvolisuus risteyksessä eli ns. kärkikolmio, kun Pielisentiellä ajavia ei opittu millään väistämään, vaan ajettiin vauhdilla suoraan eteen. Peltejäkin meni ruttuun.
- Todellakin oppikoulussa luettiin ruotsia kahdeksan vuotta, mutta en maininnut sitä, koska se oli meille kotimainen kieli. Mielestäni ruotsin kieltä opittiin puhumaankin kohtalaisen hyvin. Se johtui tietenkin myös opettajasta. Ruotsin opettajani oli palstallakin manittu FK Mainio Helojoki, silloinen rehtorimme.
- Minun käydessäni kouluja 50- ja 60-luvuilla, eli kansakoulua neljä vuotta ja oppikoulua kahdeksan vuotta, olivat vieraina kielinä saksa ja englanti sekä latina, jota lukivat lyhyen matematiikan opiskelijat. Saksa ja englanti olivat tasavertaisia, sillä molempien kielten lukijoita oli yhtä paljon oppikoulun toisilla luokilla. Oppilaalla ei ollut valinnan mahdollisuutta kielten suhteen, vaan koulu oli jakanut oppilaat luokkiin ja oli sovittu, että esimerkiksi A ja C luokat lukevat saksaa ja B ja D luokat lukevat englantia. Muuttamisia luokkien välillä ei voinut tehdä. Minun aikanani ei yhtään vaihtoa tapahtunut.
Tuon ajan oppikoulussa ei opeteltu puhumaan eikä kuuntelemaan vieraita kieliä, vaan opeteltiin kääntämään vieraasta kielestä suomeksi ja päinvastoin. Vieraan kielen opiskelu tähtäsi vain ja ainoastaan ylioppilaskirjoitusten hyväksytysti läpäisemiseen. Se oli vain kääntämistä sanasta sanaan suuntaan ja toiseen. Tärkeimmässä osassa oli vieraan kielen kielioppi ja kokeissa pahin ja pelottavin asia oli mahdollinen kielioppivirhe.
Kokeen arviointi suoritettiin antamalla virhepisteitä, joita oli neljää luokkaa: 2, 4, 6 ja 9 pistettä. Lievimmät, 2 pisteen virheet, olivat oikeinkirjoitusvirheitä. Väärä sana oli joko 4 tai 6 pistettä. Kielioppivirheistä sakotettiin 4, 6 tai 9 pistettä, niin että artikkelivirheet olivat 4 pistettä, verbien taivutus 6 pistettä ja sanajärjestysvirhe 9 pistettä. Virheiden pelko on iskostunut mieliimme tuolta ajalta pysyvästi ja useimmat meistä ovat oppineet vaikenemaan sujuvasti kaikilla tuolloin oppimilla kielillä.
Kieliopin tuntemus oli silloin hyvä, samoin kuin sanavarasto ja vieraan kielen lukeminen sujui vaikeuksitta, mutta puhuminen ja kuullun ymmärtäminen olivat aivan alkeellisella tasolla. Nykyinen kielten opiskelu ja hallinta ovat aivan eri tasolla ja ero minun kouluaikaani on kuin yöllä ja päivällä. Nuorilla ovat vieraat kielet hallussa ja he uskaltavat niitä myös käyttää. - Tiedän, että Lieksassa on päteviä opettajia monille vieraille kielille. En lähde tässä heitä erikseen nimeämään, mutta pätevyyttä löytyy ainakin ruotsin, venäjän, italian, saksan ja ranskan kielten opettamiseen. Uskon, että syntyperäinen ulkomaalainen, joka on suorittanut Suomessa maisterin tutkinnon kielen opettajaksi, on erittäin pätevä. Vielä 1960-luvulla päteviä vieraiden kielten opettajia ei ollut, vaan kielten opettajina toimi parhaimmillaan filosofian kandeja ja muiden aineiden opettajina ylioppilaita.
Kortistosta voisi päästä pois, kun opettelisi jonkin vieraan kielen. - Tietolähteeni mukaan Sinikka on ollut Lieksan yhteislyseossa saksan kielen opettajana 60-luvun loppupuolelta alkaen. Sukunimi on melkein kuin upseeriarvo. Minun saksankielen opettajani oli 50-luvun lopulta alkaen seitsemän vuoden ajan kunnioitettu rehtori Mainio "Ausgezeichnet" Helojoki.
- Kuulut varmaankin jonkun toisen Antin perheeseen, kun et tiedä.
Muistan tuon Kamuttajan mainitseman tapauksen. - Hyvä, että oikaisit. Ei tuollaisia paikkaansa pitämättömiä tarinoita pidä nykynuorille opettaakaan. Tuolla ylempänä oli pari kommenttia näistä sota-aiheista. Tarinoiden pitää perustua tosiasioihin eikä suusta suuhun kulkeneihin legendoihin.
- Olen tehnyt aloituksia Lieksan palstalle enää hyvin harvoin tai osallistunut keskusteluihin, koska kirjoituksiani on poistettu sääntöjen vastaisina. Vuosikausia mukana olleena tunnen säännöt hyvin, enkä ole rikkonut niitä aloituksissani tai viesteissäni.
On hyvin turhauttavaa kirjoittaa palstalle enää mitään, koska viestin poistaminen on erittäin todennäköistä. Hyvät aloitukset ja mukavan rattoisat viestiketjut ovat enää kaukainen muisto. Moni muukin rekisteröitynyt kirjoittaja on harventanut käyntejään palstalla! - Jätinkirkosta kirjoiteltiin tällä palstalla viisi vuotta sitten. Linkistä pääsee tarkastelemaan silloisia viestejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/11718748/kivikautinen-korkeakulttuuri-loytyi-lieksassa - Joskus kielikorva voi pettää. Lehti-ilmoituksissa näkee usein yhtiön nimen ”Autopurkaamo”.
Tarkastellaanpas sanaa hieman. ”Korjata” -teonsanasta tulee sana ”korjaamo”.
Siispä toisinpäin ”purkaamo” -sanasta tulee teonsana ”purkata”. Purkata -> purkaamo.
Jos tarkoitetaan paikkaa, jossa puretaan vaikkapa autoja, sen paikan nimi on purkamo.
Purkaa -> Purkamo, Pakastaa -> pakastamo (ei pakastaamo), jne.
Sanaa purkaamo ei ole suomen kielessä käytössä!
Purkata -> purkkaatua -teonsanat kuvaavat meidän murteessamme lähinnä vedessä rypläämistä.
”Lopettooten poejjat jo se veissä purkkaatuminen!”
Tämä ei liity mitenkään tupakointiin. Tuli vain mieleeni Kamuttajan kieliopin kertaamisesta.
Tupakointiasiat lienevät jo tässä ketjussa käsitelty melko hyvin puolesta ja vastaan. - Muistelen äänilevykaupan olleen ennen Karjalan baaria, paljonkin ennen. Muistelen radio- ja levykaupan olleen joskus kirjakaupan talossa. Karjalan baarin rakennuksessa oli baarin lisäksi Hartikaisen valokuvaamo kunnes se muutti Osulan rakennukseen.
- Viime+vuosisadan+alkuvuosikymmeninä+tupakointi+nähtiin+miehisyyden+symbolina.+1800-luvulla+tupakointi+oli+täysin+miesten+puuhaa+eikä+se+ollut+naisille+edes+sallittua.+Muistamme+vanhoista+suomalaisista+ja+ulkomaisista+elokuvista+kuinka+tupakointi+kuului+silloiseen+elämänmenoon.+Tuskin+oli+elokuvassa+kohtausta,+jossa+ei+tupakansavu+leijaillut+tai+sikari+kärynnyt.+Terveysvaaroja+ei+tunnettu+tai+niistä+ei+ainakaan+kirjoiteltu+missään.+Sota-aikana+miehille+jaettiin+tupakka-annokset+ikään+kuin+jokapäiväisiin+hyödykkeisiin+kuuluvana.+Moni+sotilas+pääsi+näin+tupakan+makuun+ja+jatkoi+tupakointiaan+viimeiseen+hengenvetoon+saakka.+
- Muistamme ohjelman "Karpolla on asiaa". Usein Karpolla oli oikea susihattu päässään.
http://naskinen.blogspot.com/2014/02/hannu-karpo-ennakoi-sosiaalista-mediaa.html - Kyllä kuvaamasi onnettomuus sattui Lieksan Alakylällä. Auto suistui kovassa vauhdissa Karjalan baarin nurkkaan, jossa sen laudanpätkillä tehdyt korjausjäljet olivat nähtävissärakennuksen purkamiseen saakka. Karjalan baari sijaitsi Alakylällä puutalossa Nuutisen osuusteurastamon ja Otto Turusen sekatavarakaupan välissä Siltakadun varrella. Myöhemmin nimi muuttui Siltabaariksi ja Turusen sekatavarakaupan kohdalle rakennettiin Lieksan Lehden toimitalo.
- 60-luvun puolivälin tienoilla lukion ja yo-kirjoitustan jälkeen minunkin luokaltani lähti Ruotsiin neljä oppilasta. Yksi poika ja kolme tyttöä. Poika sai työpaikan SKF:n laakeritehtaalta (Svenska Kullagerfabriken AB) Göteborgista, jossa eteni päällikkötasolle saakka, tytöt opiskelivat Ruotsissa ja heistä tuli opettaja, sairaanhoitaja ja kampaaja. Kampaaja on jo kuollut ja muut ovat olleet jo kauan eläkkeellä ja asuvat Ruotsin kansalaisina paikkakunnillaan. Paluumuuttoa kotikonnuilleen he eivät edes enää harkitse, koska lapset ja lastenlapset asuvat ruotsalaisina Ruotsissa.
- Enpä minäkään kuullut puhuttavan ennen muinoin Lieksan satamasta, vaikka laivoja oli silloin Pielisellä ja Lieksanjoella enemmän kuin nyt. Matkustajaliikenne hoidettiin kirkkorannan laiturista ja puunuittoa suorittavat laivat olivat lepoaikoinaan Havukkaniemessä ja "Kutsetin" laiturissa entisen kaupungintalon kohdalla. Myös meijerin kohdalla oli hinaajia talviteloilla.
Vuonna 1909 käyttöön otettu rautatiesilta oli pieneltä osalta kääntösilta, jonka kautta laivat pääsivät kaarisillalle saakka. Kääntösiltaa hoiti sillan vieressä asuva siltavahti, joka käänsi käsikammella sillan auki tarvittaessa. Jussi Tolkin vesibussi ja muut pienemmät veneet mahtuivat ajamaan sillan ali.
Minun ollessa vielä poikanen, vanhemmat puhuivat laivan saapumisesta rykiin, kun laiva tuli kirkkorannan laituriin. Sana satama on lainasana, ehkä germaanista alkuperää. Ennen satama -sanaa käytettiin sanaa valkama. Laituri -sana on johdettu laita -sanasta.