wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Peltojen kastelu ei kuivata Pielistä. Kesäaikaan pintaa laskee veden haihtuminen, mikä on aurinkoisina päivinä vähintään 10 millimetrin luokkaa ja kesäkaudessa 300 - 500 millimetriä. Sateet korjaavat tilannetta, mutta esimerkiksi tänä kesänä sateet ovat olleet hyvin vähäisiä. Pielisen pinta on laskenut toukokuun huippulukemista jo noin 40 senttiä. Todennäköisesti lasku jatkuu lokakuun alkuun, jolloin Pielisen pinta on alimmillaan.
http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/l04pielinev/wqfi.html - Oikein olet laskenut. 900 neliökilometrin altaassa yhden millimetrin siivu on 0,9 miljoonaa kuutiometriä. Kyseinen vesimäärä mahtuisi kuution muotoiseen astiaan, jonka kaikkien sivujen pituus olisi melkein 100 metriä. Kotvasen sellaisesta säiliöstä pellolle vetää ruiskuttelisi.
- Eino Grön laulaa Kevätniemen lavalla tangoa ulkomaan kielellä.
https://www.youtube.com/watch?v=sZ9Evb4HxJM - Tanssilava-asiaa kirjoitettiin täällä kaksi ja puoli vuotta sitten. Monta lavaa silloin löytyi. Nyt on pari jäljellä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14091043/montako-tanssilavaa-oli - Sana Lieksa esiintyy jo kaikkein vanhimmissa saatavilla olevissa asiakirjoissa muodossa Leksa vuonna 1500. Lexa by -muoto löytyy vuodelta 1590 ja Leexa By vuodelta 1631. Nimi on peräisin saamen kielen sanasta leakša, joka tarkoittaa soista laaksoa tunturien välissä. Pielisen Karjalassa on useita saamelaisperäisiä paikannimiä.
- Polttaa hieman. Järvilohi liittyy tietyllä tavalla aiheeseen. Paljastan Lieksan 20 kW:n mikrovesivoimalan sijainnin. Aloitan tarinan tapani mukaan historian lehdiltä vuodesta 1958. Tasan 60 vuotta sitten aloitettiin Lieksankosken voimalaitoksen rakennustyöt väliaikaisen rakennusluvan turvin.
Vesiviranomaisten lupakäsittelyssä kului 25 vuotta ja Lieksankosken voimalaitos sai lopullisen rakennus- ja toimiluvan helmikuussa 1983. Luvassa laitoksen omistaja Enso-Gutzeit Oy velvoitettiin rakentamaan Lieksankosken vanhaan uomaan neljä pohjapatoa ja yhden tiepadon. Lisäksi yhtiötä velvoitettiin juoksuttamaan ohijuoksutuspadon kautta jatkuvasti vettä 0,5 m³/s veden riittävän vaihtumisen turvaamiseksi vanhassa uomassa. Oletuksena oli, että Pielisen järvilohet nousisivat pohjapatojen välisiin altaisiin kutemaan. Pohjapadot saatiin valmiiksi toukokuussa 1985.
Luvassa määrätty vesimäärä osoittautui liian pieneksi eivätkä lohet oppineet lentämään patokivikoiden yli. Enso-Gutzeit oli täyttänyt kuitenkin luvan velvoitteet kirjaimellisesti.
Jotta vettä voitiin juoksuttaa Lieksankosken vanhaan uomaan, piti yläkanavan patoon saada jonkinlainen aukko. Ratkaisuna oli sopivan kokoinen aukko tulvaluukkuun. Jotta puolen kuution virtaus voidaan todentaa ja dokumentoida, asennettiin keväällä 1985 aukkoon putkiturbiini-generaattoriyhdistelmä, jonka tuottama sähköenergia on todisteena veden juoksutuksesta vanhaan uomaan. Viranomainen hyväksyi mittausmenetelmän.
Putkiturbiini on murissut putkessaan 33 vuotta. Moni on varmaankin kulkenut yläkanavan sillan yli, mutta ei ole kiinnittänyt huomiota Lieksan kolmanteen vesivoimalaitokseen. Kun tulvan aikaan luukku nousee ylös, mikrovoimala ei ole käytössä. Silloin juoksutusvelvoite täyttyy muutenkin, mutta mikrovoimala ei tuota sähköä. Olen saanut tietoon, että laitoksen vuotuinen sähköntuotanto on ollut noin 160 MWh. Sehän riittäisi monen omakotitalon lämmitykseen!
Lähteet:
- Kemijoki Oy, Lieksanjoen vesivoimalaitosten ympäristötoimintaohje
- omat tiedostot - Annan toisen vihjeen 20 kW:n mikrovoimalan sijainnista.
Turbiini-generaattori -yhdistelmä sijaitsee ulkona ja se on kaikkien nähtävänä ja sen vaimea murina kuultavana. Laitos on toiminnassa kesät, talvet. - Niin olikin. Seuraavassa on lisätietoa aiheesta.
http://matasvaarankaivos.fi/Sotavangit.html - Annan ensimmäisen vihjeen 20 kW:n mikrovoimalan sijainnista.
Laitoksen tärkein idea tai pääasia on sen läpi virtaava vesi. Laitteen tuottama sähkö on vain sen sivutuote. - Olet varmaan oikeassa. Historiikin kirjoittajalla lienee paikat menneet ristiin. Historiikissä sivulla 71 kerrotaan, että PKS veti sähkölinjan Partalanmäelle vuosina 1957 - 1958. Tämä lienee oikea tieto.
Rantalan tiilimuuntamon suhteen olet varmaankin oikeassa. Nipunsiirtonosturit taisivat olla viimeiset Pankakosken sähkön tarvitsijat 50-luvun alussa. Asuin tuolloin Alakylällä ja muistan nosturit valaistuksineen käytössä, samoin kuin Pankakosken Pässin ajossa Rantalassa. Sahahan oli palanut jo vuonna 1933. - Pankakosken tehtaan tuotanto- ja konttoritiloissa oli sähkövalaistus käytössä jo vuonna 1898. Valaistussähkö tuottettiin Pankakosken rautaruukissa koskivoiman pyörittämän valta-akselin välittämillä remmeillä, jotka pyörittivät dynamoa.
Vuonna 1904 hankittiin puuhiomolle toinen valaistussähköä tuottava dynamo, joka sai käyttövoimansa höyryn paineesta. Dynamon jännite oli 150 V tasasähköä maksimivirran ollessa 150 A.
Hiomolla oli käytössä oli vuoden 1909 inventaarion mukaan viisi kaarilamppua ja 208 hehkulamppua.Viimeisimmän sähködynamon sijoituspaikka on nykyään Liperin museon näyttelyssä ”Sähkö virtaa maaseudulle”, Tähkähallissa.
Tiedot löytyvät edellä mainitsemistani lähteistä. - Seuraavassa Mätäsvaaran tarina kirjallisessa muodossa. Aloitetaan höyryvoimalaitoksesta.
http://matasvaarankaivos.fi/Hoyryvoimalaitos.html - Vastauksesi on metka, mutta kysymäni sähköä tuottava koneisto ei ole kellarissa.
- Mätäsvaaran kaivoksen höyrykattilan polttoaineena käytettiin sotien aikana kivihiiltä, jota sodan 1941 - 44 päätyttyä oli huonosti saatavilla. Lämmitys muutettiin vuonna 1946 puulle ja myöhemmin vielä samana vuonna polttoöljylle.
- Ei ole Kevätniemessä kysymäni laitteisto.
- Laitanpa tähän Kannelkoskesta muistuneen vesivoimakysymyksen. Lieksassa on yksi pieni toimiva vesivoimalaitos (ns. mikrovoimala), jonka teho on 20 kW. Se on otettu käyttöön vuonna 1985 ja se on täysin automaattinen energiamittauksineen ja releistyksineen. Se on liitetty 20 kV sähköverkkoon. Automatiikka tahdistaa ja kytkee sen sähköverkkoon verkon jännitekatkon jälkeen, joten se on hyvin huoltovapaa.
Kysymys kuuluu: missä laitos sijaitsee? - Yhtiömuodon muutos osakeyhtiöksi on varmaankin tapahtunut PKS:n ostettua kyseisen osuuskunnan.
- En tiedä, onko tiedostoissani virhe, mutta olen saanut joskus tietooni, että kyseessä oli alkujaan osuuskunta, mutta olisiko se muutettu jossakin vaiheessa osakeyhtiöksi. (?) Molempia nimityksiä on Kannelkosken voimalaitoksesta käytetty. Lieneekö tuolla tiedolla enää paljonkaan merkitystä!
- Näinhän se oli kuten Tanhio kirjoittaa. Viekissä oli vuodesta 1944 alkaen oma sähköosuuskunta Viekin Sähkö Osakeyhtiö. Käyttövoima tuli Kannelkoskesta. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy sähköisti Viekin kirkonkylää vuodesta 1958 alkaen, jolloin Viekin Sähkö Oy lopetti toimintansa, mutta voimalaitos pyöri vielä 70-luvulle saakka PKS:n omistuksessa. Rakenteet purettiin 80-luvulla.
Vuosina 1939 – 1947 Mätäsvaaran kaivoksella oli höyryvoimalaitoksen päävoimalähteenä teholtaan 1750 kVA turbogeneraattori. Höyrykattilan polttoaineena oli kivihiili vuoteen 1946 saakka ja loppuaika lämmitettiin puulla. - Muutamia merkittäviä paikkakunnan sähköistyksen kohokohtia.
Lieksan kauppalaan sähköä siirrettiin Pankakosken tehtaan vuonna 1912 käyttöön otetusta vesivoimalaitoksesta. Sähkölinja kulki kapearaiteisen rautatien vierellä. Sähköä tarvittiin Rantalassa sijaitsevaan Enso-Gutzeitin Mattilan sahaan. Sähkölinja purettiin vuonna 1952 kun rautatie muutettiin normaalin levyiseksi. Samana vuonna sähköä ryhtyi toimittamaan paikkakunnalle Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, joka oli rakentanut oman linjansa Pankakosken tehtaalta Partalanmäelle.
Lieksan Sähkö sai omaa sähkötuotantoa vuodesta 1919 alkaen 45 hevosvoiman tehoisen höyrykoneen voimalla pyörivästä generaattorista. Laitos sijaitsi kirkkopuiston ja Rautatien välisellä alueella, jota kutsuttiin "sähkökentäksi". Myöhemmin paikalle rakennettiin Lieksan Puunjalostustehdas.
Vuonna 1954 rakennettiin 110 kV sähkölinja Pamilosta Lieksaan. Pamilon voimalaitoksen valmistuttua vuonna 1955 sähkönjakelussa alkoi uusi aikakausi. Paikkakunnalle sähkö alkoi tulla 1.6.1955 alkaen Imatran Voima Oy:n ja Enso-Gutzeit Oy:n omistamalta Pamilon voimalaitokselta Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:lle, joka myi sähköä Lieksan Sähkö Oy:lle. Näin vuonna 1955 Lieksa-Pielisjärvi liittyi sähköisesti valtakunnan sähköverkkoon.
Lieksankosken voimalaitos valmistui vuonna 1960 ja vuonna 1963 PKS alkoi saada sähköä Lieksankoskelta 2 MVA 20 kV muuntajalta PKS:n Saavalle rakentamansa muuntoaseman kautta. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:llä oli muutamien (alle 5) prosenttien osuudet Lieksanjoen vesivoimalaitosten sähköstä. Pamilon suurjännitejohto kävi tarpeettomaksi, mutta se jätettiin varalle. Lieksan Sähkö osti tarvitsemansa sähkön PKS:ltä.
Enso-Gutzeit Osakeyhtiön rakennuttamilla vesivoimalaitoksilla Lieksankoskella ja Pankakoskella on ollut monta omistajaa. Ensimmäisen kerran Enso myi laitokset vakuutusyhtiö Eläkevarmalle (Varma), mutta osti myöhemmin laitokset takaisin itselleen myydäkseen ne Fortum Oyj:lle vuonna 2000. Laitokset siirtyivät samana vuonna Kemijoki Oy:lle, joka ne nykyään omistaa.
Lähteet:
- Ahvenainen, Jorma
Enso-Gutzeit Oy 1872 – 1992 osa 2
- Järvinen, Seppo
Enso-Gutzeit Oy Harkkoraudasta kartonkiin, Pankakosken tehtaat
1909 – 1939
- Kemijoki Oy, Lieksanjoen vesivoimalaitosten ympäristötoimintaohje
- Koponen, Onni E
Lieksan Sähkö Oy 1918 – 1968
- Omat tiedostot