wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Kysymyksesi on mielenkiintoinen. Louhin hieman arkistojani ja löysin Lieksan vesitornin rakennusvaiheista seuraavanlaista tietoa.
Vuonna 1955 valmistuneen vesitornin kustannusarvio oli 27 miljoonaa markkaa. Se on suunnitellut Oy Yleinen Insinööritoimisto, joka toimi myös tornin urakoitsijana. Konstruktiosuunnitelmat on laatinut Insinööritoimisto Y. Pitkänen. Vastaavana rakennusmestarina toimi Arvo Anttila.
Tornin runko on valmistettu liukuvalumenetelmällä, joka perustuu hydraulisesti liikutettavan muotin käyttöön ja betonin valamiseen kerroksittain siten, että pohjimmaisten kerroksien kovettuessa niiden pinnalle voidaan vielä lisätä betonia ilman saumojen muodostumista. Näin muottia voidaan liu'uttaa ylöspäin uusien kerrosten valmistuessa ja työ etenee yhtäjaksoisesti jo kovettuneen betonin kannatellessa muottia ja ylle valettavia betonikerroksia. Liukuvalussa muottia on siirrettävä koko ajan sopivalla nopeudella, että alemmat kerrokset eivät romahda, mutta valupinta ei pääse myöskään tarttumaan muottiin ja aiheuttamaan repeämiä.
Liukuvalumenetelmää on käytetty maailmalla yli 100 vuotta, mutta Suomessa vasta 50-luvulta alkaen. Koska Lieksan vesitorni on ensimmäisiä tällä menetelmällä tehtyjä torneja Suomessa, on hyvinkin mahdollista, että ulkomaista asiantuntemusta on työmaalla tarvittu. Tästä ei tosin tiedostoissani ole mainintaa.
Liukuvalumenetelmän on edelleen käytössä ja vasta valmistuneelle Äänekosken sellutehtaalle valmistui savupiippu, jonka korkeus on 120 metriä ja halkaisija 12,4 metriä. Kaksi ja puoli kertaa Lieksan vesitornin korkuinen piippu! Se on uusi maamerkki Äänekoskella. - Luulenpa, että Kamuttaja tarkoitti kylällä juuri Lieksan kylää, josta tuli kauppala vuonna 1936. Kun jostakin Pielisjärven maaseututaajamasta, esimerkiksi Vuonislahdesta lähdettiin kylälle, tapahtumalla tarkoitettiin noihin aikoihin Lieksan kylälle lähtöä. Lieksa oli Pielisjärven keskuspaikkana kylä, kirkonkylä tai pelkkä kirkko. "Mänikköön tuo Tahvo tuas kylälle (kirkonkylälle, kirkolle) rahojjaan tärvveemmään?"Jos Vuonislahdesta lähdettiin vaikkapa Kelvälle tai jollekin naapurikylälle, silloin kylän nimi mainittiin. "Lähempä tästä pisttäytymmään Kelevällä Aakustin luona".
- Puhdistamo lienee nykyään välipumppaamona Lieksan keskustaajaman jakelualueelle. Lieksan Vedellä on useita jakelualueita, joille vettä pumpataan useilla pohjavesialueilla olevista vedenottamoista. Lisäksi veden tarvitsijoita ovat monet vesiosuuskunnat.
- Bakteereiden eliminoimiseksi Lieksan vesilaitoksella, joksi pintavesipuhdistamoa nimitettiin, ruvettiin käyttämään erilaisia kemikaaleja, kuten ammoniumsulfaattia, soodaa ja natriumbikarbonaattia. Aktivoitu vesilasi eli natriumsilikaatti otettiin ensimmäisen kerran käyttöön saostuksen apuaineena Suomessa Lieksan vesilaitoksella vuonna 1957. Vedenkäsittelyssä käytettiin pääasiassa kuitenkin kloorausta. Monet vanhemmat ihmiset muistavat yhä kloorauksesta veteen tulleen maun ja hajun. Haju on tuttu uimahalleista. Varsinainen veden karkea puhdistus tapahtui hiekkasuotimissa.
- Ehdin huomata asiallisen kysymyksesi ennen kuin se pikaisesti poistettiin asiattomana, sopimattomana tai jostakin muusta tuntemattomasta syystä. Mielestäni aloitus oli hyvin asiallinen verrattuna moniin muihin palstalla säilytettäviin puutaheinää tai kaikenlaisia törkeyksiä sisältäviin aloituksiin ja viesteihin verrattuna. Tällainen toiminta on jatkunut Lieksan keskustelupalstalla jo parin vuoden ajan. Se ei näytä loppuvan.
- Kiitoksia kohteliaisuudesta! Minullakin sattuu olemaan tuo kirja ja jotenkin lainaus vaikutti tutulta. Siitä muistin. Olen pyrkinyt hankkimaan paikallisten kirjailijoiden teokset. Muiden muassa sokean Martin tarinat, kolme kirjaa.
- Olisikohan lainaus Viktor Riissasen kirjasta "Mistä tuntee rakkauden"?
- Tuleepa mieleeni lieksalainen tuottelias kirjalijia, opettaja ja rehtori Viktor Riissanen.
- Yrjö Kokko toimi Lieksassa eläinlääkärinä. Virka oli hänen ensimmäinen opintojen jälkeen. Kävi hän toki Lieksassa myöhemminkin asuessaan Lapissa. Hammaslääkäri Inkeri Ryynänen oli eräs hänen tuttunsa Lieksassa, koska Kokon vaimo oli myös hammaslääkäri.
- Vuonna 1963 muuttuivat markan nallet pennin nalleiksi. Silloin puhuttiin vanhasta rahasta ja uuudesta rahasta. "Paljonko se ja se on vanhassa rahassa?" Vanhemman väen piti vielä pitkään mittailla ostosten arvo vanhassa rahassa. Samoin kävi eurojen kanssa kohta kaksikymmentä vuotta sitten.
- Kun alueelle ryhdyttiin rakentamaan kauppakeskusta, moni talo purettiin sen paikalta, myös Helojoen keltainen omakotitalo. Helojoki muutti tyttärensä kanssa juuri valmistuneeseen Säästöpankin taloon Sarkalaa vastapäätä.
- Lieksassa on muistettu viimeksi kirjailija Heikki Turusta reliefillä eli korkokuvalla, joka kiinnitettiin kulttuurikeskusken seinään Brahe-salin ovipieleen.
Lentomestari Ilmari Juutilaisen muistomerkkikilpi on Lieksan asemalla kiveen kiinnitettynä.
Kapteeni Jorma Hämäläisen muistokivi laattoineen on hänen synnyinkotinsa piha-alueella.
Taidemaalari Mikko Oinosen muistomerkkikilpi on kiveen kiinnitettynä kulttuurikeskuksen edessä.
Pietari Brahen patsas on Hovilan kartanon edessä Osulan rakennuksen vieressä.
Siinäpä ovat Lieksan kuuluisimmat ja merkittävimmät henkilöt, jotka ovat ansainneet jonkinlaisen muistomerkin. - Minun kahdeksan vuotinen Lieksan yhteislyseoaikani ajoittui sekä 50- että 60-luvuille. Mainio Helojoki oli rehtorina ja ruotsin sekä pitkänsaksan opettajani.
- Ainakin 50- 60-lukujen vaihteessa tyttöjen vessa oli uuden puolen pääoven jälkeen heti oikealla ennen portaikkoja. Paikka tosin jäi käymättä.
- Minun lyseoaikanani 50- - 60-luvuilla epävirallinen poikien tupakointipaikka oli rakennusten kulmauksessa kellarikerroksessa sijaitseva miesten vessa. Vahtimestari Mustonen kävi siellä tarkastuskierroksella, mutta useimmiten hän taisi vetää vesiperän, vaikka paikka oli täynnä savua. Hälytysjärjestelmä toimi ilmeisen hyvin.
- Manala olisi voinut olla jokin Lyseon vanhan puolen kellarin huoneista? Eräässä kellarin huoneista toimi valokuvauskerho Esko Lapin vetämänä. Siellä oli myös huone, jossa harrastettiin musiikki-instrumenteilla soittamista. Huoneen nimi oli teiniboksi.
Onhan manala voinut olla myös jokin uudenpuolen alimman kerroksen huoneista. Minulle manala ei ole jäänyt mieleen. En vieraillut sellaisessa paikassa laiskanläksyjen merkeissä. - Kirjoitin Lieksan kaupungin korkea-arvoiselle edustajalle vuonna 2014 pitkän sähköpostikirjeen perusteluineen Heino Kasken muistamisesta vuonna 2015, jolloin olisi tullut kuluneeksi 130 vuotta hänen syntymästään.
En saanut kirjeeseeni minkäänlaista vastausta eikä Kaskea muistettu millään tavalla tuona vuonna. Sibelius oli vuonna 2015 esillä Lieksassa kaikin tavoin hänen 150 vuotissyntymäpäivänsä takia.
Arvostan toki Sibeliusta säveltäjämestarina, mutta olisi tuolle vuodelle Heino Kaskenkin muistaminen mahtunut. - Lainaan katkelman professori Reijo Pajamon kirjoittamasta kirjasta HEINO KASKI, PIELISJÄRVELÄINEN
Lainaus alkaa: Helsingin opiskeluvuosina Kaskelle tarjoutui mahdollisuus käydä Jean Sibeliuksen luona Järvenpäässä. Sibelius arvioi Ainolassa nuoren säveltäjän teoksia ja antoi hänelle neuvoja. Pääosin Sibeliuksen suosituksesta Kaski sai vuonna 1911 valtion apurahan, joka myönnettiin hänelle uudelleen vielä kolmena seuraavanakin vuonna. Apurahan turvin Kaski opiskeli neljä talvea Berliinissä Paul Juonin johdolla.
Ensimmäisen sävellyskonserttinsa Kaski piti Viipurissa vuonna 1915. Hänen teoksiaan oli tosin kuultu Helsingissä jo keväällä 1910 hänen ja Toivo Saarenpään pitämässä yhteiskonsertissa. Merkittävä läpimurto oli Kasken h-molli-sinfonian ensiesitys Helsingissä lokakuussa 1919 Robert Kajanuksen johdolla. Säveltäjälle myönnettiin jälleen valtion stipendi ja vuonna 1920 myös Alfred Kordelinin säätiön apuraha. Erkki Melartin kirjoitti Kordelinin säätiölle, että Kaski “on epäilemättä maamme lahjakkaimpia uusia kykyjä musiikin alalla”. Berliiniläisen Sternin konservatorion pääopettaja Rudolf Maria Breithaupt piti lausunnossaan Kaskea “yhtenä vahvimmista lahjakkuuksista ja varmasti yhtenä parhaimmista pohjoismaisista säveltäjistä Sibeliuksen jälkeen.
Kasken tuotantoon sisältyy sinfonia, neljä orkesterisarjaa, kamari- ja näyttämömusiikkia, yli sata pianosävellystä, yli sata yksinlaulua, puolensataa kuorolaulua ja lukuisia koululauluja. Kasken musiikki on melodista, omaperäistä, mielikuvituksellista, ja kansanomaista. Melodiat soljuvat pakottomasti ja luonnollisina ilman pyrkimystä moderniin ilmaisuun. 1920-luvun modernistiset pyrkimykset eivät heijastuneet Kasken musiikkiin. Säveltäjän tyyli vaihtelee yleensä romanttisesta kansanomaiseen. Lainaus päättyy.
Mielestäni ainakin Lieksan olisi ollut syytä muistaa Heino Kaski omana suurmiehenään. Useilla paikkakunnilla on pystytetty patsaita paikkakunnalla arvostettujen henkilöiden muistoksi. Kaski, jos kuka olisi jonkinlaisen muistomerkin ansainnut Lieksaan. - Mielenkiinnon vuoksi kysyin viisaammiltani missä Lieksan kaupungin neuvontapiste (edellä mainittu INFO) sijaitsee. Sain täydentävän vastauksen, että "nykyäänhän se on siinä, missä muinoin sijaitsi KONEVAN konttoritarvikeliike". Niinpä tietenkin. Voiko tuota enää tarkemmin ulkopaikkakuntalaiselle turistille ilmaista! Tiedoksi lukijoille, ettei kyseinen paikka sijaitse Pielisentien varrella, vaan sivukadulla, jonne ei ole minkäänlaista opastusta.
- Lieksassa Pielisen rantamaisemissa pienessä mökissä juhannusta vietän enkä lähde täältä viikonloppuna minnekkään. Rauhaisaa juhannusta sinulle Muistelua ja myös kaikille palstan seuraajille.
Tehtävä oli tällä kerralla minulle helppo, koska olen lukenut kirjan pari kertaa, katsonut elokuvan useita kertoja ja nähnyt teatteriesityksenkin kertaalleen Joensuussa.
Monet repliikit osaan jo ulkoa. Kuuno: "ounko kieltännä Lieksassa kulukemasta häh?"